Olen ehkä useampaan otteeseen kritisoinut ulkoisten kovalevyjen ja kameroiden ns. kasettimaksua. Eipä siinä mitään. Nyt vasureiden messias on mukana laajentamassa yksityisen puolen veronkanto-oikeutta lisäämällä kännykät kasettimaksun piiriin. Tämä ei onneksi koske kaikkia kännyköitä, ainoastaan ns. älypuhelimia.
Aikaisempi kritiikkini on kohdistunut (en muista olenko tässä blogissa blaastannut asiasta) yksityiseen veronkantoon ja varmentamattomaan kirjanpitoon. Teostolla (ja Gramexilla ja Kopiostolla) lienee yksinoikeus verottaa näitä tuotteita ja jakaa fyrkkaa ilman varmennettavaa kirjanpitoa. Saattaa olla, että massit menee tekijöille, mutta työskenneltyäni riittävän monessa paikassa, jossa veloitetaan teostomaksuja, olen päätynyt siihen, että missään muualla kuin radiossa ei kirjata tekijöitä ylös ollenkaan. Käytännössä siis jokainen rojalti, joka maksetaan radiosoiton ulkopuolelle, menee lafkalle, joka itse arvioi, että minne tekijänoikeusmaksut pitää suorittaa.
Ongelmallista tässä on se, että kun massia kerätään porukoilta, niin ainoat varmennuskeinot ovat tilastollisia. Toisin sanoen radiosoiton perusteella maksetaan myös kasettimaksut.
En sinänsä ole tekijänoikeuksia vastaan, mutta en ole niiden puolellakaan. Ymmärrän kyllä, että kyseessä on myös toimeentuloon liittyvä oikeus, jota yritetään taiteilijalle suoda. Keinot vain ovat hyvin kyseenalaisia ja jakojärjestelmä vieläkin kyseenalaisempaa.
Luulisin, että toimeentulokysymys ja veronkanto-oikeus yksityisiltä lafkoilta on eriytettävä ja luotava tilalle jonkinlainen perustulomalli, josta taiteilijatkin saisivat nauttia.
Näytetään tekstit, joissa on tunniste perustulo. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste perustulo. Näytä kaikki tekstit
torstaina, marraskuuta 24, 2011
maanantaina, huhtikuuta 18, 2011
Pika-analisointi vaaleista
Kokoomus menetti ihan sikana paikkoja, mutta voitti siitä huolimatta vaalit. Aikaisemmat puheet kolmesta suuresta puolueesta muuttui myös. Nyt meillä on neljä suurta puoluetta. Myöskin lempinatsini Jussi Halla-Aho meni läpi eduskuntaan. Tietenkin pitää miettiä puoluetasolla, että mikäs nyt on meininki.
Stadi
Ainoat vaalien voittajat Helsingissä olivat Persut, Vasurit ja Keskusta. Persut saivat mainitun lempinatsini lisäksi kaksi muutakin paikkkaa. Tämän lisäksi Vasurit kasvattivat 3,6 prosentilla tulostaan edellisistä eduskuntavaaleista ja Keskustakin oslisäsi kannatustaan 0,2 prosentin muutoksella. Apollon kadulla varmasti keräännytään pohtimaan tulosta soppakauhan kanssa kunnolla. Eipä näyttänyt Kiviniemeä hymyilyttävän. Persuihin palaan myöhemmin. Kuten aikaisemmin kirjoitin, niin ennustus toteuti. Paavon mukana Arkadialle lensi Silvia, mikä ei ollut yhtään huono valinta. Osa tapaamistani äänestäjistä sanoi, että se on vaan niin hottis. Vaalikoneissa hän esiintyi minulle taas tosi usein sopivaana ehdokkaana Katri Immosen, Kirsi Pihlajan ja Dan Koivulaakson lisäksi. Ei mennyt äänet hukkaan. Kaikki Vasemmistoliiton äänestäjät pistivät äänensä myös Silvialle ja Paavolle. Toivottavasti ette kadu.
Hallitus
Eilisiltaiset hallituskaavailut olivat ehkä omalaatuisia ohjelmineen, mutta haluan yrittää jälleen. Osumatarkkuuteni on välillä häkyllettävä. Todisteeksi tarjoan postaukseni viime Ek-vaalien ajalta. Lukekaa tuo ja hämmästykää arviostani. Välihuomautukseni aiheesta oli tietenkin myös tarpeellinen.
Facebookkiin ehdin jo heittää, että todennäköiset hallituspohjat ovat Kok+ps+kd+rkp eli Kokoomus, Perussuomalaiset, Kristillisdemokraatit ja Ruotsalainen kansanpuolue. RKP siis sillä ehdolla, että persut hyväksyvät RKP:n messiin. Sen verran kielivihaa on kuitenkin ilmennyt, että persuille ei vältsiin kelpaakaan. KD ja persut näyttäisivät tulevan hyvin toimeen. Nykyisen Kokoomuksen liberaalilinja on nvarmasti kuitenkin se, mikä yskittää. Tähän hallituskokoonpanoon saatetaan tarjota KD:n sijasta Vihreitä, mutta toivottavasti viikonlopun jälkeen firmalla on eri ääni kellossa, eli ei mennä mihin tahansa hallitukseen tekemään mitä tahansa. Tulos oli ennustettavissa ja onneksi SDP sai sen verran hyvän aseman, että Vihreillä saattaisi olla mahdollisuuksia hallitukseen demareitten johdolla. Tällä kertaa Vihreät ei saa hyväksyä ydinvoimaa eikä mitään tuloerojen kasvua, tai täältä vasemmalta pesee jälleen vihapostia ja ilkeätä kampanjointia takaisin.
ön
Toinen vaihtoehto on SDP+Kesk+Vas+Vihreät. Tämä riittäisi melkein enemmistöön olettae, että ministerit matkailee vähemmän ja kuuntelee yleisesti hallituspuolueita. Tässä olisi se hyvä puoli, että vasurit ja vihreät saattaisivat peesailla iltakoulussa SDP:ta ja Keskustaa saaden heidät kilpailemaan keskenään. Toivoisin kuitenkin tässä hallituspohjassa, että perustulo muodostettaisiin tavoitteeksi sekä tulevaisuutta odotellessa levennettäisiin sosiaaliturvan piiriin kuuluvia sekä helpotettaisiin nykyisen köyhälistön ongelmia. Erityisryhmiksi tarjoaiisin nuoria, eläkeläisä ja opiskelijoita.
Tarjoilen myöhemmin hallitusohjelmaveikkauksen. Mut jos jotain voidaan yrittää tehdä niin ei päästetä persuja ulkoministerin tai sisäministerin paikalle. Annetaan sen vaikka semmoisiin hyvin vaarallisiin käsiin Keskustalle tai Kokoomukseen.
Stadi
Ainoat vaalien voittajat Helsingissä olivat Persut, Vasurit ja Keskusta. Persut saivat mainitun lempinatsini lisäksi kaksi muutakin paikkkaa. Tämän lisäksi Vasurit kasvattivat 3,6 prosentilla tulostaan edellisistä eduskuntavaaleista ja Keskustakin oslisäsi kannatustaan 0,2 prosentin muutoksella. Apollon kadulla varmasti keräännytään pohtimaan tulosta soppakauhan kanssa kunnolla. Eipä näyttänyt Kiviniemeä hymyilyttävän. Persuihin palaan myöhemmin. Kuten aikaisemmin kirjoitin, niin ennustus toteuti. Paavon mukana Arkadialle lensi Silvia, mikä ei ollut yhtään huono valinta. Osa tapaamistani äänestäjistä sanoi, että se on vaan niin hottis. Vaalikoneissa hän esiintyi minulle taas tosi usein sopivaana ehdokkaana Katri Immosen, Kirsi Pihlajan ja Dan Koivulaakson lisäksi. Ei mennyt äänet hukkaan. Kaikki Vasemmistoliiton äänestäjät pistivät äänensä myös Silvialle ja Paavolle. Toivottavasti ette kadu.
Hallitus
Eilisiltaiset hallituskaavailut olivat ehkä omalaatuisia ohjelmineen, mutta haluan yrittää jälleen. Osumatarkkuuteni on välillä häkyllettävä. Todisteeksi tarjoan postaukseni viime Ek-vaalien ajalta. Lukekaa tuo ja hämmästykää arviostani. Välihuomautukseni aiheesta oli tietenkin myös tarpeellinen.
Facebookkiin ehdin jo heittää, että todennäköiset hallituspohjat ovat Kok+ps+kd+rkp eli Kokoomus, Perussuomalaiset, Kristillisdemokraatit ja Ruotsalainen kansanpuolue. RKP siis sillä ehdolla, että persut hyväksyvät RKP:n messiin. Sen verran kielivihaa on kuitenkin ilmennyt, että persuille ei vältsiin kelpaakaan. KD ja persut näyttäisivät tulevan hyvin toimeen. Nykyisen Kokoomuksen liberaalilinja on nvarmasti kuitenkin se, mikä yskittää. Tähän hallituskokoonpanoon saatetaan tarjota KD:n sijasta Vihreitä, mutta toivottavasti viikonlopun jälkeen firmalla on eri ääni kellossa, eli ei mennä mihin tahansa hallitukseen tekemään mitä tahansa. Tulos oli ennustettavissa ja onneksi SDP sai sen verran hyvän aseman, että Vihreillä saattaisi olla mahdollisuuksia hallitukseen demareitten johdolla. Tällä kertaa Vihreät ei saa hyväksyä ydinvoimaa eikä mitään tuloerojen kasvua, tai täältä vasemmalta pesee jälleen vihapostia ja ilkeätä kampanjointia takaisin.
ön
Toinen vaihtoehto on SDP+Kesk+Vas+Vihreät. Tämä riittäisi melkein enemmistöön olettae, että ministerit matkailee vähemmän ja kuuntelee yleisesti hallituspuolueita. Tässä olisi se hyvä puoli, että vasurit ja vihreät saattaisivat peesailla iltakoulussa SDP:ta ja Keskustaa saaden heidät kilpailemaan keskenään. Toivoisin kuitenkin tässä hallituspohjassa, että perustulo muodostettaisiin tavoitteeksi sekä tulevaisuutta odotellessa levennettäisiin sosiaaliturvan piiriin kuuluvia sekä helpotettaisiin nykyisen köyhälistön ongelmia. Erityisryhmiksi tarjoaiisin nuoria, eläkeläisä ja opiskelijoita.
Tarjoilen myöhemmin hallitusohjelmaveikkauksen. Mut jos jotain voidaan yrittää tehdä niin ei päästetä persuja ulkoministerin tai sisäministerin paikalle. Annetaan sen vaikka semmoisiin hyvin vaarallisiin käsiin Keskustalle tai Kokoomukseen.
lauantaina, lokakuuta 23, 2010
Perustulossa saattaisi olla sivistyksen tuhon siemen - tai sitten ei
Parina päivänä olen seurannut jälleen Helsingin Vasemmistoliiton keskustelua sähköpostilistalla aiheesta perustulo. Puolueen tavoitteena on ollut ja on edelleen sosiaaliturvan parantaminen. Sen tavoitteisiin on joskus kuulunut kansalaispalkka ja nykyään myös perustulo. Muutama ihminen on nähnyt perustulon olevan parannus jähmeään sosiaaliturvaan, joka näyttäytyy tänä päivänä jonain sellaisena, mikä pitää ansaita. Toimeentulo turvataan vain jos täytetään tietyt ehdot. Sosiaaliturvan ulkopuolelle voi jäädä mitä oudoimmista syistä sen lisäksi, että käsittelyajat saattavat olla ihan mahdottoman tuntuisia silloin kun ihmisellä on oikeasti hätä.
Tästä huolimatta sellaisetkin vaatimattomat minimitoimeentulonrajat kuin vaikkapa 500 tai 750 tai tuhat euroa ovat hyvin vaatimattomia siinä mielessä, että Helsingissä vuokrat lähtevät tuolta 500 eurosta ylöspäin. Ainoan kerran kun olen maksanut alle 500 euron vuokraa oli ajalta jolloin vielä käytettiin markkoja ja asuin kommuunissa. Tästä huolimatta on ihmisiä, jotka näkevät, että jos ihmiselle taattaisiin vastikkeettomasti jokin näistä em. summista, koko kansa ryhtyisi automaattisesti toteuttamaan itseään luovasti eli sormivärimaalailemaan tai tekemään jotain muuta hipeille näkyvästi kuuluvaa hommaa.
Sen sijaan, että ihmiset saisivat takuuvarmasti yhteiskunnalta takuun, että ei näkisi nälkää tai joutuisi jättämään vuokrat maksamatta (ja saisi jotenkin kokea olevansa osa yhteiskuntaa), nähdään perustulossa koko sivistyksen tuhon siemen. Tiedän kyllä ihmisiä, jotka dyykkaamalla ja muutenkin käyttäytymällä luovasti (ja käyttämällä kolmannen sektorin maksuttomia palveluita kuten leipäjonoja sekä turvautumalla naapuriapuun) pystyvät esimerkiksi elämään opintotuella tai työttömyyskorvauksilla kuukaudesta toiseen. Siitä huolimatta maailma ei ole tuhoutunut.
Esimerkiksi 600 euron (summa keksitty hatusta) vastikkeeton perustulo tuskin muuttaisi tätä asiaa kuin muutamilla tavoilla: ei turhia käsittelyaikoja sosiaalivirastoissa, ei masentuneisuutta tai itsemurhia elämänhallinnan puutteen takia, ei stressiä, mutta ei tuo 600 euroa kuussa miksikään miljonääriksi tee; Perustulon pitäisi olla miljoona euroa, jotta ihmiset todellakin voisivat elää perustulolla kuin miljonäärit.
Villeimmät perustulon vastaiset argumentit, joita luin olivat jotain hyvin makaaberia prekariaatin näkökulmasta. Erilaisia elämäntilanteita varten on olemassa jo vuorotteluvapaa sekä osa-aikaeläke. Tämmöiset argumentit ovat ainakin minulle vieraita vaikka olenkin ollut täysipäiväisesti työelämässä jo vuosikausia. Olen päässyt pikkuhiljaa nauttimaan kesälomista ja työehtosopimusten parannuksista toimeentulooni. Jos minun elämässäni tapahtuisi jokin kauhea katastrofi esimerkiksi joutuisin pysyvästi työttömäksi, sairastuisin, asuntoni palaisi, joutuisin elämään vakinaisesti vailla asuntoa, ryhtyisin opiskelijaksi enkä etenisi riittävän nopeasti opinnoissani, en syystä tai toisesta saisi tehtyä riittävästi työtunteja satunnaisina kuukausina tai joutuisin tekemään pätkissä aina valmiina jokaikinen kuukauden päivä satunnaisia töitä ilman rutiinia, niin ei minulle olisi mitään hyötyä vuorotteluvapaasta tai osa-aikaeläkkeestä. Oikeasti ei olisi.
Täystyöllisyys olisi ehkä ratkaisu, joku ehdotti. En kerro kuka enkä kerro miksi. Jatkan vain spekulointia:
Minä saattaisin olla vaikkapa työsuhteessa, josta työnantaja ei maksaisi palkkaa tai palkkani olisi sidottu jonkinlaisiin provisioon, joka ei riittäisi työtunneista huolimatta esimerkiksi vuokranmaksuun. Kelalta en saisi tukea, koska teen täysipäiväisesti töitä, sosiaalivirasto kehottaisi kääntymään työsuojeluvaltuutetun puoleen, työsuojeluvaltuutettu ottaisi yhteyttä työnantajaan, mutta minulla ei olisi siitä huolimatta varaa maksaa vuokraa. Auttaisiko tässä tilanteessa minua vuorotteluvapaa tai osa-aikaeläke. Entäpä, jos miljoona ihmistä Suomessa eläisi tässä tilanteessa? Täystyöllisyys toteutuisi, mutta kukaan ei eläisi työllään.
Perustulo saattaisi auttaa ja todennäköisesti auttaisi näissä tilanteissa. Vuokra tulisi maksettua. Ruokaakin ehkä olisi. Työsuojeluvaltuutettu voisi kuumotella työnantajaa vaikka vuoden. Sosiaalivirasto voisi miettiä päätöksiä vaikka kolme kuukautta (lainmukaisen seitsemän päivän sijasta), mutta jonkun elämä ei menisi raiteiltaan.
Perustulo on ehkä urbaanille ihmiselle vapauttavin poliittinen projekti tällä hetkellä. Perustulo ei tee kaikista ihmisistä tasa-arvoisia toimeentulonsa kanssa, mutta se antaa epävarmuudessa elävälle selkänojan. Se olisi jokaisen ihmisen lupaus toiselle varmasta päivästä. Varma päivä on sellainen päivä, että nukkumaan mennessä tietää, että seuraavakin päivä on elämisen arvoinen.
Tästä huolimatta sellaisetkin vaatimattomat minimitoimeentulonrajat kuin vaikkapa 500 tai 750 tai tuhat euroa ovat hyvin vaatimattomia siinä mielessä, että Helsingissä vuokrat lähtevät tuolta 500 eurosta ylöspäin. Ainoan kerran kun olen maksanut alle 500 euron vuokraa oli ajalta jolloin vielä käytettiin markkoja ja asuin kommuunissa. Tästä huolimatta on ihmisiä, jotka näkevät, että jos ihmiselle taattaisiin vastikkeettomasti jokin näistä em. summista, koko kansa ryhtyisi automaattisesti toteuttamaan itseään luovasti eli sormivärimaalailemaan tai tekemään jotain muuta hipeille näkyvästi kuuluvaa hommaa.
Sen sijaan, että ihmiset saisivat takuuvarmasti yhteiskunnalta takuun, että ei näkisi nälkää tai joutuisi jättämään vuokrat maksamatta (ja saisi jotenkin kokea olevansa osa yhteiskuntaa), nähdään perustulossa koko sivistyksen tuhon siemen. Tiedän kyllä ihmisiä, jotka dyykkaamalla ja muutenkin käyttäytymällä luovasti (ja käyttämällä kolmannen sektorin maksuttomia palveluita kuten leipäjonoja sekä turvautumalla naapuriapuun) pystyvät esimerkiksi elämään opintotuella tai työttömyyskorvauksilla kuukaudesta toiseen. Siitä huolimatta maailma ei ole tuhoutunut.
Esimerkiksi 600 euron (summa keksitty hatusta) vastikkeeton perustulo tuskin muuttaisi tätä asiaa kuin muutamilla tavoilla: ei turhia käsittelyaikoja sosiaalivirastoissa, ei masentuneisuutta tai itsemurhia elämänhallinnan puutteen takia, ei stressiä, mutta ei tuo 600 euroa kuussa miksikään miljonääriksi tee; Perustulon pitäisi olla miljoona euroa, jotta ihmiset todellakin voisivat elää perustulolla kuin miljonäärit.
Villeimmät perustulon vastaiset argumentit, joita luin olivat jotain hyvin makaaberia prekariaatin näkökulmasta. Erilaisia elämäntilanteita varten on olemassa jo vuorotteluvapaa sekä osa-aikaeläke. Tämmöiset argumentit ovat ainakin minulle vieraita vaikka olenkin ollut täysipäiväisesti työelämässä jo vuosikausia. Olen päässyt pikkuhiljaa nauttimaan kesälomista ja työehtosopimusten parannuksista toimeentulooni. Jos minun elämässäni tapahtuisi jokin kauhea katastrofi esimerkiksi joutuisin pysyvästi työttömäksi, sairastuisin, asuntoni palaisi, joutuisin elämään vakinaisesti vailla asuntoa, ryhtyisin opiskelijaksi enkä etenisi riittävän nopeasti opinnoissani, en syystä tai toisesta saisi tehtyä riittävästi työtunteja satunnaisina kuukausina tai joutuisin tekemään pätkissä aina valmiina jokaikinen kuukauden päivä satunnaisia töitä ilman rutiinia, niin ei minulle olisi mitään hyötyä vuorotteluvapaasta tai osa-aikaeläkkeestä. Oikeasti ei olisi.
Täystyöllisyys olisi ehkä ratkaisu, joku ehdotti. En kerro kuka enkä kerro miksi. Jatkan vain spekulointia:
Minä saattaisin olla vaikkapa työsuhteessa, josta työnantaja ei maksaisi palkkaa tai palkkani olisi sidottu jonkinlaisiin provisioon, joka ei riittäisi työtunneista huolimatta esimerkiksi vuokranmaksuun. Kelalta en saisi tukea, koska teen täysipäiväisesti töitä, sosiaalivirasto kehottaisi kääntymään työsuojeluvaltuutetun puoleen, työsuojeluvaltuutettu ottaisi yhteyttä työnantajaan, mutta minulla ei olisi siitä huolimatta varaa maksaa vuokraa. Auttaisiko tässä tilanteessa minua vuorotteluvapaa tai osa-aikaeläke. Entäpä, jos miljoona ihmistä Suomessa eläisi tässä tilanteessa? Täystyöllisyys toteutuisi, mutta kukaan ei eläisi työllään.
Perustulo saattaisi auttaa ja todennäköisesti auttaisi näissä tilanteissa. Vuokra tulisi maksettua. Ruokaakin ehkä olisi. Työsuojeluvaltuutettu voisi kuumotella työnantajaa vaikka vuoden. Sosiaalivirasto voisi miettiä päätöksiä vaikka kolme kuukautta (lainmukaisen seitsemän päivän sijasta), mutta jonkun elämä ei menisi raiteiltaan.
Perustulo on ehkä urbaanille ihmiselle vapauttavin poliittinen projekti tällä hetkellä. Perustulo ei tee kaikista ihmisistä tasa-arvoisia toimeentulonsa kanssa, mutta se antaa epävarmuudessa elävälle selkänojan. Se olisi jokaisen ihmisen lupaus toiselle varmasta päivästä. Varma päivä on sellainen päivä, että nukkumaan mennessä tietää, että seuraavakin päivä on elämisen arvoinen.
lauantaina, toukokuuta 29, 2010
Perustulon ongelmat
Perustulo on hyvin kannatettava asia, mutta tie siihen ei ole helppo eikä lyhyt. Konkreettisina toimina vaadittaisiin nykyisen sosiaaliturvajärjestelmän ns. reikien tukkimista, mikä pitäisi olla Suomen ja kaikkien sosialismista apuvälineitä etsivien yhteiskuntien tärkeimpiä välineitä.
Jos perustulon hyviksi puoliksi sanotaan vaikka yksinkertaistaen tulojen järkevä tasaaminen, byrokratian vähentäminen, kannustavuus ylimääräisen fyrkan hankkimiseen, niin perustulon tavoitteluun ja päämääräänkin saattaaa liittyä tiettyjä ongelmia.
Esimerkiksi perustulo vastikkeettomana tulona saattaa yllättäen muuttua kepiksi kun pelimerkkien eli rahanjakaja tai rahan jakaja muuttaakin sääntöjä siirtäen finanssitaloudellisten elämän toteuttamisen mahdollisuudet ehdollisiksi. Tässä tapauksessa perustulon nauttija onkin yhtäkkiä jälleen alistainen instanssille, joka fyrkkaa jakaa. Tämä saattaa tapahtua yhden maan sisällä tai jopa globaalisti, jos perustulon universaalista ideasta tulee käytäntö ja tavoite ajan kanssa. Koska perustulo universaalisti realistisena tavoitteena on hyvin kaukana tästä päivästä, niin tähän ongelmaan pitää ehkä suhtautua samanlaisella varauksella kuin ydinvoiman katastrofin mahdollisuuksiin. Vaikka riski on pieni, niin se on hyvin haitallinen osuessaan kohdalle monista syistä. Joka tapauksessa voimakkaampi osapuoli hallitsee toisen elämän edellytyksiä vahvasti ellei jopa sortaen.
Perustulosta voi muodostua myös moraalisesti ulossulkeva tekijä estämään ihmisten yhteisöllistä toimintaa. Perustulo voi oikeasti jopa tappaa Jeesuksen kultaisen käskyn tai Immanuel Kantin Kategorisen imperatiivin. Ihmisestä an sich ei kannata edes välittää, koska ihmisellä on kaikenkattava perustulo turvanaan. Perustulo itsessään kannatettava asiana kapitalismin ongelmakohtien korjaajana ei ole kuitenkaan mikään ratkaisu ihmisten väliseen solidaarisuuden puutteeseen. Esimerkiksi Suomen oloissa ei ole kovinkaan epätyypillistä, että sosiaaliturvan tarpeessa eläviä ihmisiä joutuu elämään puutteessa lakien hengen vastaisesti lakien pilkkujen takia.
Ei edes ole hirveän hankala muistaa, kokea tai nähdä tilanteita, jolloin yksi paperi tai todistus voi aiheuttaa epäävän päätöksen tai myöhentää taloudellisen tuen päätöstä kriittisen paljon yli määräajan. Sosiaaliturvan byrokraattisuus on pahimmillaan oksettavaa kun esimerkiksi asuntotuen hakijat joutuvat toimittamaan sekä kuitin vuokranmaksusta, vuokrasopimuksen että talonkirjaotteen, kun todellisuudessa kaksi mitä tahansa näistä pitäisi riittää antamaan uskottava selvitys vuokrasuhteen oikeellisuudesta. Muitakin vastaavia esimerkkejä löytyy tästä maailmasta. Tämä esimerkki on tosin vuosien takaa, mutta pelkään, että piakkoin joudun kokemaan samoja tyhmiä piirteitä ideatasolla hyvästä järjestelmästämme. Enkä usko, että Liisa Hyssälä muuttaa asiaa edes pyynnöstä.
Eräs epärelevanttikin ongelma perustuloon liittyy. Se on sinänsä sama kuin nykyisessä järjestelmässäkin ja aina sosiaaliturvankin vastustajien huulilla. Ilmainen raha passivoi. Se on oikeasti todella realistinen pointti, mutta se ei muuta asiaa mitenkään. Pyytämättä ja yllätyksettömästi tuleva perusturva on pyytämättä ja yllätyksettömästi tulevaa perusturvaa. Massia vain oikeasti tulee tilille eikä tarvitse tehdä yhtään mitään sen eteen. Jos se olisi kuitenkin relevanttiongelma, että ihmisillä on vain rahaa vaikka muille jakaa, niin ei se poista ihmisen roolia taloudellisena toimijana. Näytäpä yksikin ihminen minulle, joka ei halua elää elämäänsä ja toimia tässä yhteiskunnassa (tai vaikkapa jossain vieraassa sivilisaatiossa), jos taloudelliset edellytykset taataan. Tarjoan vastineeksi jonkun jännittävän asian.
Vaikka ongelma onkin epäasiallinen, niin se on silti todellinen. Monet nykyisen työttymyyden, sovitellun päivärahan ja paskaduunien välimaaastossa jättäisivät oikeasti työt ottamatta vastaan. Kahteen ensimmäiseen perustulo ei välttämättä ole mikään kovinkaan kummoinen ratkaisu. Työttömyys ei välttämättä häviä, mutta soviteltu päiväraha todennäköisesti häviää kokonaan. Toiveikkaat vasemmalle kallellaan olevat luomupihviströsseliperseet ajattelevat varmasti, että paskaduunit häviää perustulon avulla, ja siihen minäkin pistän toivoni, mutta todennäköisesti ihmisten vapaa-ajan ja hyvän itsetunnon riisto jatkuu perustulosta riippumatta.
Kaikista näistä spekulatiivista perustulon ongelmista huolimatta, ihmiskunnan pitäisi oikeasti tavoitella ajatusta, jonka mukaan jokaiselle pitää antaa tarpeidensa mukaan ja jokaisen pitää toimia kykyjensä mukaan. Se ei ole huono tavoite 2000-luvullakaan.
Jos perustulon hyviksi puoliksi sanotaan vaikka yksinkertaistaen tulojen järkevä tasaaminen, byrokratian vähentäminen, kannustavuus ylimääräisen fyrkan hankkimiseen, niin perustulon tavoitteluun ja päämääräänkin saattaaa liittyä tiettyjä ongelmia.
Esimerkiksi perustulo vastikkeettomana tulona saattaa yllättäen muuttua kepiksi kun pelimerkkien eli rahanjakaja tai rahan jakaja muuttaakin sääntöjä siirtäen finanssitaloudellisten elämän toteuttamisen mahdollisuudet ehdollisiksi. Tässä tapauksessa perustulon nauttija onkin yhtäkkiä jälleen alistainen instanssille, joka fyrkkaa jakaa. Tämä saattaa tapahtua yhden maan sisällä tai jopa globaalisti, jos perustulon universaalista ideasta tulee käytäntö ja tavoite ajan kanssa. Koska perustulo universaalisti realistisena tavoitteena on hyvin kaukana tästä päivästä, niin tähän ongelmaan pitää ehkä suhtautua samanlaisella varauksella kuin ydinvoiman katastrofin mahdollisuuksiin. Vaikka riski on pieni, niin se on hyvin haitallinen osuessaan kohdalle monista syistä. Joka tapauksessa voimakkaampi osapuoli hallitsee toisen elämän edellytyksiä vahvasti ellei jopa sortaen.
Perustulosta voi muodostua myös moraalisesti ulossulkeva tekijä estämään ihmisten yhteisöllistä toimintaa. Perustulo voi oikeasti jopa tappaa Jeesuksen kultaisen käskyn tai Immanuel Kantin Kategorisen imperatiivin. Ihmisestä an sich ei kannata edes välittää, koska ihmisellä on kaikenkattava perustulo turvanaan. Perustulo itsessään kannatettava asiana kapitalismin ongelmakohtien korjaajana ei ole kuitenkaan mikään ratkaisu ihmisten väliseen solidaarisuuden puutteeseen. Esimerkiksi Suomen oloissa ei ole kovinkaan epätyypillistä, että sosiaaliturvan tarpeessa eläviä ihmisiä joutuu elämään puutteessa lakien hengen vastaisesti lakien pilkkujen takia.
Ei edes ole hirveän hankala muistaa, kokea tai nähdä tilanteita, jolloin yksi paperi tai todistus voi aiheuttaa epäävän päätöksen tai myöhentää taloudellisen tuen päätöstä kriittisen paljon yli määräajan. Sosiaaliturvan byrokraattisuus on pahimmillaan oksettavaa kun esimerkiksi asuntotuen hakijat joutuvat toimittamaan sekä kuitin vuokranmaksusta, vuokrasopimuksen että talonkirjaotteen, kun todellisuudessa kaksi mitä tahansa näistä pitäisi riittää antamaan uskottava selvitys vuokrasuhteen oikeellisuudesta. Muitakin vastaavia esimerkkejä löytyy tästä maailmasta. Tämä esimerkki on tosin vuosien takaa, mutta pelkään, että piakkoin joudun kokemaan samoja tyhmiä piirteitä ideatasolla hyvästä järjestelmästämme. Enkä usko, että Liisa Hyssälä muuttaa asiaa edes pyynnöstä.
Eräs epärelevanttikin ongelma perustuloon liittyy. Se on sinänsä sama kuin nykyisessä järjestelmässäkin ja aina sosiaaliturvankin vastustajien huulilla. Ilmainen raha passivoi. Se on oikeasti todella realistinen pointti, mutta se ei muuta asiaa mitenkään. Pyytämättä ja yllätyksettömästi tuleva perusturva on pyytämättä ja yllätyksettömästi tulevaa perusturvaa. Massia vain oikeasti tulee tilille eikä tarvitse tehdä yhtään mitään sen eteen. Jos se olisi kuitenkin relevanttiongelma, että ihmisillä on vain rahaa vaikka muille jakaa, niin ei se poista ihmisen roolia taloudellisena toimijana. Näytäpä yksikin ihminen minulle, joka ei halua elää elämäänsä ja toimia tässä yhteiskunnassa (tai vaikkapa jossain vieraassa sivilisaatiossa), jos taloudelliset edellytykset taataan. Tarjoan vastineeksi jonkun jännittävän asian.
Vaikka ongelma onkin epäasiallinen, niin se on silti todellinen. Monet nykyisen työttymyyden, sovitellun päivärahan ja paskaduunien välimaaastossa jättäisivät oikeasti työt ottamatta vastaan. Kahteen ensimmäiseen perustulo ei välttämättä ole mikään kovinkaan kummoinen ratkaisu. Työttömyys ei välttämättä häviä, mutta soviteltu päiväraha todennäköisesti häviää kokonaan. Toiveikkaat vasemmalle kallellaan olevat luomupihviströsseliperseet ajattelevat varmasti, että paskaduunit häviää perustulon avulla, ja siihen minäkin pistän toivoni, mutta todennäköisesti ihmisten vapaa-ajan ja hyvän itsetunnon riisto jatkuu perustulosta riippumatta.
Kaikista näistä spekulatiivista perustulon ongelmista huolimatta, ihmiskunnan pitäisi oikeasti tavoitella ajatusta, jonka mukaan jokaiselle pitää antaa tarpeidensa mukaan ja jokaisen pitää toimia kykyjensä mukaan. Se ei ole huono tavoite 2000-luvullakaan.
maanantaina, elokuuta 13, 2007
Perustulo passivoi puoluejohtajien mielestä
Tuomo Järvelä ehtikin jo kommentoida viikon omasta mielestäni kiinnostavinta uutista, jonka mukaan puoluejohtajien mielestä perustulo passivoisi. Oikeastaan Vihreät, Vasemmistoliitto ja perussuomalaiset olivat ainoat, jotka kannattivat esitystä, ja kaksi jälkimmäistä tietyin varauksin.
Osmo Soininvaara esitti, että perustulo päinvastoin kannustaisi työttömiä, enemmän kuin passivoisi. Tässä tapauksessa Vasemmistoliiton puheenjohtaja Martti Korhonen suhtautui kriittisesti esitykseen. Hänen mielestään paikoissa, joissa työttömyyttä oli, eikä ollut työpaikkoja tarjolla, ei perustulolla olisi mitään aktivoivaa merkitystä. En tiedä mitä kaksi edellä mainittua poliitikkoa tarkoittavat aktiivisudella. Oletan, että Arkadiaslangissa aktiivisuus on yhtä kuin ansiotyönteko tai ansiotyön etsiminen. Kaikki muu tekeminen on passiivista tai kuten toinen perustuloa varauksin kannattava puoluejohtaja Timo Soini (ps.) asian mainitsi: 'nuoret saisivat ruoan suoraan patjalle'. Soini kuitenkin kannatti perustulon maksamista vanhemmalle väestölle, mutta ei nuorille, koska he eivät sitten oppisi tekemään töitä.
Matti Vanhanen on aikaisemmin kommentoinut, että ei kannata perustulon maksamista nuorille, joita "kiinnostaa enemmän bilettäminen kuin työnteko".
Perustulo olisi mitä kannatetttavin idea monista syistä. Se yksinkertaistaisi byrokratiaa, koska ei tarvitsisi enää sulloa puolen vuoden jokaista lippusta ja lappusta ties minkä viraston virkailijalle, joka voisi sitten luettuaan asiakirjat palata asiaan parin kuukauden päästä. Ihminen tarvitsee rahaa kuukausittain, ja ne joilla ei ole hyvää sosiaalista verkostoa ympärillään eikä muita keinoja hankkia varoja, johtaa jossain ikävissä tilanteissa sen tyyppisiin otsikoihin, joissa joku ryöstäää pienen kioskin velkojen takaisin maksamiseksi.
Esimerkiksi ehdotus, jonka mukaan jokaiselle suomalaiselle pitäisi maksaa 440 euroa puhtaana käteen kerran kuussa passivoisi ihmisiä jollakin tavalla. Näyttäkää mulle se henkilö, joka lopettaa 2000 kuukausieuron työn päästäkseen löhöilemään 440 euron perustulolla. Perustulo kyllä voisi antaa neuvotteluvaraa työnantajia kohtaan. Ihan mitä tahansa työtä ei tarvitse ottaa vastaan. Minä olen nyt tullut jo siihen tulokseen, että on tiettyjä töitä, joita en ota vastaan, vaikka karenssia tulisi miljoona vuotta. Rehellinen varastaminenkin tuntuisi paremmalta niihin paskaduuneihin verrattuna.
Osmo Soininvaara esitti, että perustulo päinvastoin kannustaisi työttömiä, enemmän kuin passivoisi. Tässä tapauksessa Vasemmistoliiton puheenjohtaja Martti Korhonen suhtautui kriittisesti esitykseen. Hänen mielestään paikoissa, joissa työttömyyttä oli, eikä ollut työpaikkoja tarjolla, ei perustulolla olisi mitään aktivoivaa merkitystä. En tiedä mitä kaksi edellä mainittua poliitikkoa tarkoittavat aktiivisudella. Oletan, että Arkadiaslangissa aktiivisuus on yhtä kuin ansiotyönteko tai ansiotyön etsiminen. Kaikki muu tekeminen on passiivista tai kuten toinen perustuloa varauksin kannattava puoluejohtaja Timo Soini (ps.) asian mainitsi: 'nuoret saisivat ruoan suoraan patjalle'. Soini kuitenkin kannatti perustulon maksamista vanhemmalle väestölle, mutta ei nuorille, koska he eivät sitten oppisi tekemään töitä.
Matti Vanhanen on aikaisemmin kommentoinut, että ei kannata perustulon maksamista nuorille, joita "kiinnostaa enemmän bilettäminen kuin työnteko".
Perustulo olisi mitä kannatetttavin idea monista syistä. Se yksinkertaistaisi byrokratiaa, koska ei tarvitsisi enää sulloa puolen vuoden jokaista lippusta ja lappusta ties minkä viraston virkailijalle, joka voisi sitten luettuaan asiakirjat palata asiaan parin kuukauden päästä. Ihminen tarvitsee rahaa kuukausittain, ja ne joilla ei ole hyvää sosiaalista verkostoa ympärillään eikä muita keinoja hankkia varoja, johtaa jossain ikävissä tilanteissa sen tyyppisiin otsikoihin, joissa joku ryöstäää pienen kioskin velkojen takaisin maksamiseksi.
Esimerkiksi ehdotus, jonka mukaan jokaiselle suomalaiselle pitäisi maksaa 440 euroa puhtaana käteen kerran kuussa passivoisi ihmisiä jollakin tavalla. Näyttäkää mulle se henkilö, joka lopettaa 2000 kuukausieuron työn päästäkseen löhöilemään 440 euron perustulolla. Perustulo kyllä voisi antaa neuvotteluvaraa työnantajia kohtaan. Ihan mitä tahansa työtä ei tarvitse ottaa vastaan. Minä olen nyt tullut jo siihen tulokseen, että on tiettyjä töitä, joita en ota vastaan, vaikka karenssia tulisi miljoona vuotta. Rehellinen varastaminenkin tuntuisi paremmalta niihin paskaduuneihin verrattuna.
maanantaina, helmikuuta 19, 2007
Vihreiden perustulo
Kirjoitin tuossa aikaisemmin Vihreiden perustuloon liittyvästä keskusteluasiakirjasta. Vaikka olen ollut kriittinen, ja olen sitä edelleenkin, Vihreiden perustuloasiakirjaa kohtaan, se on kuitenkin paras avaus vaalikampailuun.
Jos punavihreät voittavat vaalit, niin perustulon kehittely alkaa mitä todennäköisemmin. Punaisille tuskin kuitenkaan kelpaa tasavero, joten se heivataan siitä ensimmäisenä pois. Tämän lisäksi valtioinvarainministeriön (tai kulttuuriministeriön mieluummin) tulee laskea perustulon kansantaloudelliset mahdollisuudet. Missä säästetään, mitkä tuet/tulonsiirrot perustulo korjaa ja paljonko se maksaa kokonaisuudessaan. Loppujen lopuksi valtion kannalta tärkeintä on vain saada raha kiertämään siten, että se käy myös välillä valtionkin kassassa.
Vasemmistonuorten talouspoliittinen asiakirja on myös radikaali. Se sisältää vaatimuksen perustulosta kaikille Suomessa pysyvästi asuville, ei pelkästään Suomen kansalaisille. Mihinkään summaan ei otettu kantaa.
Mitään summaa ei kannatakaan ottaa esille perustulon kooksi suoraan, mutta joitain suuntaa antavia lukuja on hyvä heitellä, että ihmiset osaavat suhtautua teeseihin uskottavasti.
Perustulohan korvaa parhaimmillaan minimitoimeentulon ilman kannustinloukkuja. Oikealla tavalla rakennettu progressiivinen veroasteikko perustulon päälle poistaisi sekä kannustinloukut, että perustulosta saatavan etuuden.
Vasemmistoliiton keskusteluasiakirja on hieman puutteellinen. Se perustuu syyperustaiseen toimeentuloon, ja sisältää mahdollisesti kannustinloukun. Oikeiston diggaama regressiivisen veroasteikkoon perustuva verotulo on ainoastaan luonteeltaan kauheampi. Se on sidottu yleensä johonkin tiettyyn summaan, jonka alle tienaavat saavat valtiolta puuttuvan osan, ja enemmän tienaavat maksavat veroa ylimenevästä osasta. En nyt jaksa osoittaa tuossa ilmenevää kannustinloukkua, koska mielestäni se on niin ilmiselvä: miksi tehdä työtä 600 euron palkalla, jos saa valtiolta 400 euroa, ja työtä tekemättä 1000 euroa?
Vielä perustulon hippikritiikistä: Näyttäkää mulle se ihminen, joka ei olisi valmis ottamaan 1500 euron kuukausipalkkaista työtä vastaan, vaikka saisikin 600 euroa perustuloa. Näyttäkää minulle se henkilö, joka kieltäytyisi palkankorotuksista perustulon takia.
technorati vihreät, perustulo, punavihreät, vaalit, politiikka
Jos punavihreät voittavat vaalit, niin perustulon kehittely alkaa mitä todennäköisemmin. Punaisille tuskin kuitenkaan kelpaa tasavero, joten se heivataan siitä ensimmäisenä pois. Tämän lisäksi valtioinvarainministeriön (tai kulttuuriministeriön mieluummin) tulee laskea perustulon kansantaloudelliset mahdollisuudet. Missä säästetään, mitkä tuet/tulonsiirrot perustulo korjaa ja paljonko se maksaa kokonaisuudessaan. Loppujen lopuksi valtion kannalta tärkeintä on vain saada raha kiertämään siten, että se käy myös välillä valtionkin kassassa.
Vasemmistonuorten talouspoliittinen asiakirja on myös radikaali. Se sisältää vaatimuksen perustulosta kaikille Suomessa pysyvästi asuville, ei pelkästään Suomen kansalaisille. Mihinkään summaan ei otettu kantaa.
Mitään summaa ei kannatakaan ottaa esille perustulon kooksi suoraan, mutta joitain suuntaa antavia lukuja on hyvä heitellä, että ihmiset osaavat suhtautua teeseihin uskottavasti.
Perustulohan korvaa parhaimmillaan minimitoimeentulon ilman kannustinloukkuja. Oikealla tavalla rakennettu progressiivinen veroasteikko perustulon päälle poistaisi sekä kannustinloukut, että perustulosta saatavan etuuden.
Vasemmistoliiton keskusteluasiakirja on hieman puutteellinen. Se perustuu syyperustaiseen toimeentuloon, ja sisältää mahdollisesti kannustinloukun. Oikeiston diggaama regressiivisen veroasteikkoon perustuva verotulo on ainoastaan luonteeltaan kauheampi. Se on sidottu yleensä johonkin tiettyyn summaan, jonka alle tienaavat saavat valtiolta puuttuvan osan, ja enemmän tienaavat maksavat veroa ylimenevästä osasta. En nyt jaksa osoittaa tuossa ilmenevää kannustinloukkua, koska mielestäni se on niin ilmiselvä: miksi tehdä työtä 600 euron palkalla, jos saa valtiolta 400 euroa, ja työtä tekemättä 1000 euroa?
Vielä perustulon hippikritiikistä: Näyttäkää mulle se ihminen, joka ei olisi valmis ottamaan 1500 euron kuukausipalkkaista työtä vastaan, vaikka saisikin 600 euroa perustuloa. Näyttäkää minulle se henkilö, joka kieltäytyisi palkankorotuksista perustulon takia.
technorati vihreät, perustulo, punavihreät, vaalit, politiikka
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)