Mitä ne vihreät taas tekee?

Otsikon perusteella voisi epäillä, että kirjoittaja haluaa jälleen kritisoida Vihreitä kun omasta puolueesta ei ole löytynyt vähään aikaan mitään vikaa. Tällä kertaa olen tehnyt kuitenkin kepeästi perusteltua analyysia suhtautumisessa vihreisiin. En analysoi nyt sitä, mitä vihreät oikeastioikeasti ovat, vaan miten vihreisiin saatetaan suhtautua heidän ulkopuolellaan. Tietyllä tavalla olen jäävi/esteellinen/poliittisesti väärämielinen/täysin väärä/liian lähellä/liian kaukana/sinisilmäinen/mustasukkainen arvioimaan vihreitä, mutta sallinette, että vähän yritän katsella asioita itselleni erilaisesti retorisesta vinkkkelistä.

Vihreiden ja Kokoomuksen kannattajia varmasti ärsyttää monella eri tavalla heidän rinnastamisensa keskenään. Oikeisto on virittänyt aseensa heti kun vihreät mainitsevatkin sanan yksityisautoilu, ydinvoima tai kasvissyönti. Vasemmistokin on valmis irtisanoutumaan punavihreistä Vihreistä heti kun yksikin palvelu ollaan yksityistämässä.

Samaan aikaan Vihreät joutuvat perustelemaan miksi lihansyöntiä pitää vähentää, yksityisautoilua vähentää, verotusta alentaa talouskasvun pönkittämiseen, piippuja vähentää ilmaston takia, palvelumaksuja korottaa budjetin takia, perustuloa kannattaa, yms.

Monet ovat varmasti kuulleet Vihreistä monia selkärangattomuuteen liittyviä kommentteja viimeisen ydinvoimakeskustelun myötä. Aikaisemminkin Vihreistä on käytetty omalla tavallaan halventavia Kokoomuksen puisto-osasto -tyyppisiä sivalluksia. Mutta pitäisikö miettiä välillä miltä Kokoomuksen kannattajista tuntuu. Viherstalinismi ei välttämättä ole mikään vieras kommentti Vihreille, mikä on menneiden puheenjohtajiensa mukaan 'ei vasemmalle eikä oikealle vaan eteenpäin'. En ole välttämättä ainoa, joka on Kokoomukselle sympaattinen kaiken fantastisuutensa keskellä. He joutuvat kuitenkin puolustamaan suomalaisten perusoikeutta valinnanvapauteen samaan aikaan kun ilkeät vihreät haluavat kieltää kaikilta suomalaisilta valinnanvapauden makkaraan, ydinvoimaan ja tiesmihinmuuhun norpan pyydystämiseen.

Vasemmiston ja oikeiston ääripäille Vihreät ovatkin vaikea puolue. Vasemmiston mielestä puolue on liian oikealla ja oikeiston mielestä enemmän kuin liikaa vasemmalla. Vaikka puolueen johto ja edustajat jakaantuvatkin useimmissa nelikentissä hieman enemmän keskustaoikeiston suuntaan, ei se tarkoita etteikö puolueessa olisi myös vasenta siipeä. Aivan kuten Kokoomuksella on oma Sirpa Pietikäisensä, Vasemmistolla oma Suvi-Anne Siimeksensä, on Vihreilläkin Otto Lehtipuunsa, Osmo Soininvaaransa lisäksi myös Jukka Relanderinsa ja Tapio Laaksonsa.

Vasemmisto näyttää taas mielellään vaativan Vihreiltä enemmän kuin he edes itse uskaltavat vaatia. Kun ydinvoimaa aiotaan rakentaa lisää, köyhien kunnallisten tai valtiollisten palvelujen maksuja lisätä tai muuta perusoikeistolaista, Vasemmiston kirves lekauttaa Kokoomuksen tai Keskustan sijasta Vihreisiin. Aivan kuin Vihreiden pitäisi olla vasemmiston kanssa samaa mieltä aina tai ovat osa oikeistoa. Samalla tavalla oikeistossa asia lienee nähty, näin yleisesti arvaillen. Vihreät ovat joko näkymättömissä, hyviä kumppaneita (joille ei varmasti anneta kiitosta yhdestäkään poliittisesta voitosta) tai viherstalinisteja.

Vihreät ovat tavallaan vieneet SDP:n edistyksellisten viitan ja ovat nyt kantamassa sen mukana tullutta vastuun säkkiä. Kun kumartaa yhteen suuntaan edes kompromissina, ollaan keskustan molemmilla puolilla mono valmiina antamaan potkua pyllistävälle pepulle.

Vielä on hankalampikin identiteettiongelma punavihreillä. Ketä äänestää missäkin vaaleissa lienee enemmän pakostakin tunnekysymys kuin kylmän viileään analyysiin nojaava valtapoliittinen laskelma-analyysi. Jos vihreät ovat puunhalaajia ja vasurit/demarit savupiipunhalaajia tai jos vihreät ovat paitojenpesijöitä ja vasurit/demarit tulonjakoporukkaa, niin kehen sitä samaistuisi.

Puut ovat tarpeellisia niilihieluja ja esteettisorgaanisia osia Gaiasta. Savupiiput ovat ikävä esteettinen haitta meidän stereolämmittimille ja puhelinsiirtolaitteille. Paitojen pesu ei ole yhtään kivaa, jos joku ei osallistu talkoisiin. Tulonjakoon liittyy niitä ihmeellisiä elämäntapataiteilijoita, jotka eivät edes halua tehdä duunia kuten muut sodan kokeneet ja sodanjälkeiset sukupolvet.

Tässä ei tarvitse varmaan enää kaivella Kokoomuksen tai Vasemmiston eri vuosikymmeninä ilmennneitä totalitarismi-ihanteita, mutta voisi varmaan ajatella, että Vihreät uutenakin puolueena on kolmannella vuosikymmenellään ja nyt jo joutuu kantamaan historiansa taakkaa siinä missä Espookin. Samoin on löydettävä vihollinen, jonka kanssa tulla toimeen samassa pöydässä. Vasemmistolla ja Kokoomuksella on ollut pitkään toisensa. Jos ei tiedä mitä mieltä pitää olla jostain, voi aina katsoa vastapuolen argumentteja ja olla vain eri mieltä. Vihreät ovatkin löytäneet itselleen vihollisen ja ystävän joka suunnasta. Keskusta kannattaa vääränlaista maanviljelyä, mutta kivoja pyöräteitä. Kokoomus kannattaa inhottavaa ydinvoimaa, mutta kannustaa yksityiseen yritteliäisyyteen kivasti. Vasemmisto puolustaa ilkeitä paperitehtaita, mutta kannattavat viihdyttäviä päästöjenvähennysohjelmia. Demarit halveksuu ulkomaista työvoimaa, mutta heillä on Erkki Tuomioja. RKP ovat oikeasti liberaaleja, mutta ei olla kadeja. Kristillisdemokraatit ja Persut ovat ehkä liian pieniä Vihreiden haastamiselle ja ehkä Vihreät eivät sittenkään halua kiusata pienempiään.

Perustulo passivoi puoluejohtajien mielestä

Tuomo Järvelä ehtikin jo kommentoida viikon omasta mielestäni kiinnostavinta uutista, jonka mukaan puoluejohtajien mielestä perustulo passivoisi. Oikeastaan Vihreät, Vasemmistoliitto ja perussuomalaiset olivat ainoat, jotka kannattivat esitystä, ja kaksi jälkimmäistä tietyin varauksin.

Osmo Soininvaara esitti, että perustulo päinvastoin kannustaisi työttömiä, enemmän kuin passivoisi. Tässä tapauksessa Vasemmistoliiton puheenjohtaja Martti Korhonen suhtautui kriittisesti esitykseen. Hänen mielestään paikoissa, joissa työttömyyttä oli, eikä ollut työpaikkoja tarjolla, ei perustulolla olisi mitään aktivoivaa merkitystä. En tiedä mitä kaksi edellä mainittua poliitikkoa tarkoittavat aktiivisudella. Oletan, että Arkadiaslangissa aktiivisuus on yhtä kuin ansiotyönteko tai ansiotyön etsiminen. Kaikki muu tekeminen on passiivista tai kuten toinen perustuloa varauksin kannattava puoluejohtaja Timo Soini (ps.) asian mainitsi: 'nuoret saisivat ruoan suoraan patjalle'. Soini kuitenkin kannatti perustulon maksamista vanhemmalle väestölle, mutta ei nuorille, koska he eivät sitten oppisi tekemään töitä.

Matti Vanhanen on aikaisemmin kommentoinut, että ei kannata perustulon maksamista nuorille, joita "kiinnostaa enemmän bilettäminen kuin työnteko".

Perustulo olisi mitä kannatetttavin idea monista syistä. Se yksinkertaistaisi byrokratiaa, koska ei tarvitsisi enää sulloa puolen vuoden jokaista lippusta ja lappusta ties minkä viraston virkailijalle, joka voisi sitten luettuaan asiakirjat palata asiaan parin kuukauden päästä. Ihminen tarvitsee rahaa kuukausittain, ja ne joilla ei ole hyvää sosiaalista verkostoa ympärillään eikä muita keinoja hankkia varoja, johtaa jossain ikävissä tilanteissa sen tyyppisiin otsikoihin, joissa joku ryöstäää pienen kioskin velkojen takaisin maksamiseksi.

Esimerkiksi ehdotus, jonka mukaan jokaiselle suomalaiselle pitäisi maksaa 440 euroa puhtaana käteen kerran kuussa passivoisi ihmisiä jollakin tavalla. Näyttäkää mulle se henkilö, joka lopettaa 2000 kuukausieuron työn päästäkseen löhöilemään 440 euron perustulolla. Perustulo kyllä voisi antaa neuvotteluvaraa työnantajia kohtaan. Ihan mitä tahansa työtä ei tarvitse ottaa vastaan. Minä olen nyt tullut jo siihen tulokseen, että on tiettyjä töitä, joita en ota vastaan, vaikka karenssia tulisi miljoona vuotta. Rehellinen varastaminenkin tuntuisi paremmalta niihin paskaduuneihin verrattuna.

Ilmastonmuutosta vastaan

Tieteen kuvalehdessä on mielenkiintoinen artikkeli käsitellen ilmastonmuutosta. Nobelisti Paul Crutzen on kyllästynyt päättäjien munattomuuteen, ja ehdottaa, että ilmakehään ammuttaisiin 20 miljoonaa tonnia rikkiä, jotta lämpöä ei pääsisi ilmakehän lävitse. Rikki pitää ampua yli 15 kilometrin korkeuteen, jotta se ei tulisi sadevetenä alas. Kaiken lisäksi otsonikerros saattaa ohentua kyseisestä uskaliaasta tempusta, mutta rikin ampuminen voidaan lakkauttaa kumminkin tarpeen vaatiessa ja otsoni palautuisi suunnilleen normaaliksi vuodessa.

Muita ideoita oli raudan ymppääminen veteen, jolloin planktonin määrä alkaisi kasvaa ja se imisi vedestä hiilidioksidia, joka imeytyisi takaisin ilmasta veteen. Huonona puolena olisi tietenkin, että eläimet, jotka skruudaisivat planktonia, niin vapauttaisivat myöhemmin hiilidioksidin takaisin ilmaan.

Sairaan isoa aurinkopeiliä, kooltaan miljoonia neliökilometreja, on suunniteltu myös lähetettävän avaruuteen, sehän vasta halpaa onkin.

Kasvihuonepäästöjen määrää tulisi kuitenkin vähentää 60-80 prosenttia, tai muuten... Nykyisellä tahdilla maan keskilämpötilan on arvioitu nousevan kuusi astetta. Epävarmuutta on lähinnä siitä, että mitäs siitä sitten seuraa. Napajäätiköt sulaa, meren pinta nousee metrillä ja kuivuus tappaa miljoonia ihmisiä. Ilmastopakolaisten määrän on arvioitu nousevan 100 miljoonaan henkilöön.

Vittuilua: no, ei hätää. Kokoomus tarjoaa ydinvoimaa sekä tulevaisuuden innovaatioita, jotka tarjoavat loputtomasti energiaa ihmiskunnan tarpeisiin. Keskusta ja SDP vähän röhivät, mutta seuraavat perässä. Seuraavaan hallitukseen kaivataan yhtä selkärankaisia ihmisiä kuin Vihreät poistuessaan 5. ydinvoimalapäätöksen jälkeen. Mitä nyt Soininvaara vähän kiukutteli silloin, että hallituksesta ei tulisi lähteä näin kevein perustein.

Toivottavasti kahden kuukauden päästä vaaleissa valitaan selkärankaisia ihmisiä, joille ympäristö ja ihmiskunnan tulevaisuus merkitsee edes sen verran, että voi oman mahan unohtaa vähäksi aikaa.

technorati ilmastonmuutos, ilmasto, ympäristö, vihreät, sdp, keskusta, Osmo Soininvaara, lipposen toinen hallitus, Paul Crutzen, Tieteen kuvalehti, aurinkopeili, hiilidioksidi" rel="Tag">hiilidioksidi, plankton, tekniikka.

Vihreiltä hyviä päätöksiä Eduskuntavaaleihin

Kaksi hyvää päätöstä on tullut Vihreiltä liittyen ensi vuoden eduskuntavaaleihin. Ensimmäinen on Osmo Soininvaaran vetäytyminen ehdokkuudesta ja toinen on Tapio Laakson nimeäminen ehdokkaaksi.

Soininvaara on oikeastaan alkanut vasemmistolaistumaan vasta puheenjohtajakautensa jälkeen. Hänen kirjansa Vihreästä taloudesta oli jopa varsin radikaali. Siinä ehdotettiin muun muassa luonnonvarojen sosialisointia. Joten siinä mielessä Soininvaaran vetäytyminen oli ikävä asia. Soininvaarasta on tietenkin vaikea sanoa, onko hän enemmän vasemmalla vai oikealla. Hän on toisaalta vaatinut verojen alennuksia, mutta toisaalta puolustanut veroja hyvinvointiyhteiskunnan keskeisimpänä elementtinä. Kun en nyt tiedä onko kyseessä kala vai lintu, niin päätös on tervetullut.

Laakso taas on ollut mukana tuomassa monia hyviä avauksia poliittiseen keskusteluun vaikka sitä nyt ei ole mediassa pahemmin suitsutettu. Toisaalta Laaksoa on ilman syytä yritetty syyllistää monesta asiasta. Ruotsissa häntä ja Reko Ravelaa vastaan käytiin oikeutta, josta molemmat todettiin syyttömiksi. Viimeksi Laaksoa yritettiin syyllistää makasiinien poltosta ilman mitään perusteluita. Minuakin haastateltiin samasta aiheesta ja viestini sisältö oli samankaltainen, mutta Laakson päälle haluttiin kaataa sangollinen paskaa. Eräiden keskustelufoorumien perusteella voi päätellä, että osa roskalehdistön propagandasta on mennyt lävitse.

Nuorten pääseminen ehdokkaiksi on tervetullutta siinä mielessä, että Eduskunta ei tosiaankaan edusta demografialtaan kansaa. Nyt pitäisi vain nuorten saada myös ääniä.

Vasemmistoliiton osalta tilanne on Helsingin piirissä varsin suotuisa. Kahdestakymmenestäyhdestä ehdokkaasta kolmasosa on nuoria (alle 30-vuotiaita). Uudellamaalla tilanne ei ehkä ole niin suotuisa. Varsinkin nuorten naisten kohdalta tilanne on hälyyttävä. Toivottavasti Kirsi Pihlaja Järvenpäältä asetetaan ehdokkaaksi.

technorati Osmo Soininvaara, Tapio Laakso, vihreät, vaalit, eduskuntavaalit, Kirsi Pihlaja, Helsinki, Järvenpää, Uusimaa, Nuoret ehdokkaat, Vasemmistoliitto, Reko Ravela, roskalehdistö, makasiinit, makasiinien palo, propaganda, politiikka, puolueet, nuoret naiset, hyvinvointiyhteiskunta, verot.