Miltä tuntuu juoda viinaa kahvilassa?
Tai olutta?
No hyvältä.
Olen kohta keski-ikäinen parasiitti ja ei tunnu yhtään pahalta talloa korkkia. Oikeastaan olen kyllästynyt selittämään, miksi en jaksa selvinpäin.
Mutta minulla on syitä miettiä vedenjuontia. Tykkään olla selvinpäin. En tykkää himmeistä muistikuvillisista aamuista (=muisti säilyy). Tykkään olla erakko.
Siitä huolimatta, en ole ikinä kokenut, että ihmiset itkisivät, kun löysään korkkia. Se on niin osa aikuisuutta.
Kyllä me kavereitten kanssa osataan juoda kahvia, mut se ei tarkoita, että sitä pitää vetää tappiin asti.
Asia mitä yritän väittää on, että monet meistä sekokielisistä ollaan streittareita, mutta se ei tarkoita, että meidän pitäisi vetää kahvia aina. Joillekin se on aamukahvi, joillekin se on vankila. Joskus me ei ehkä ymmärretä sitä, että vankila on muutakin kuin kahvia.
Tänään lähdin itse ravintolasta paskalla fiiliksellä, join paljon vettä ja shotteja, silti aion joskus uudestaan juoda kahvia. Se ei tee meistä hyviä ihmisiä. Meidän pitää vain huomata, että ravintolat, ruoka ja koti eivät ole välttämätön yhdistelmä. Joskus me voimme olla erillään, mutta ei kaikki erillään aina, ikuisesti ja kaikkialla.
Näytetään tekstit, joissa on tunniste alkoholismi. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste alkoholismi. Näytä kaikki tekstit
torstaina, maaliskuuta 17, 2011
sunnuntai, maaliskuuta 13, 2011
Miksi alkoholi ei maistu?
Miltä tuntuu juoda vettä ravintolassa?
Entä kahvia?
Se tuntuu hyvältä.
Olen kohta 30 vuotias sinkku ja ei tunnu yhtään pahalta laittaa korkkia kiinni. Oikeastaan olen kyllästynyt selittämään miksi en jaksa juoda alkoholia.
Mutta minulla on syitä miettiä alkoholinkäyttöä. Tykkään erityisesti nousuhumalasta. En tykkää bläkäreistä (=muisti menee"). Tykkään seurallisesta tunnelmasta. Tykkään olla ystävien kesken.
Siitä huolimatta, en oikeasti ole kokenut, että ystävät nauraisivat minulle, koska vedän korkin kiinni. Se on niin teiniä.
Kyllä me kavereitten kesken voidaan vetää shottia, mutta ei se tarkoita, että pitää vetää loppuun asti iltaa.
Asia mitä yritän väittää on, että monet meistä suomenkielisistä ollaan alkoholisteja, mutta se ei tarkoita, että meidän pitäisi vetää viinaa aina. Joillekin se on se perjantaipullo, joillekin se on ainoa mahdollisuus olla vapaalla. Joskus me ei ehkä ymmärretä sitä, että vapaa on muutakin kuin viinaa.
Tänään lähdin itse ravintolasta hyvällä tuulella, join paljon vettä ja kahvia, ja silti aion joskus uudestaan juoda viinaa. Se ei tee meistä huonoja ihmisiä. Meidän pitää vain huomata, että ystävät, viina ja koti eivät ole välttämätön yhdistelmä. Joskus me voimme olla yhdessä, mutta ei kaikki yhdessä aina, ikuisesti ja kaikkialla.
Entä kahvia?
Se tuntuu hyvältä.
Olen kohta 30 vuotias sinkku ja ei tunnu yhtään pahalta laittaa korkkia kiinni. Oikeastaan olen kyllästynyt selittämään miksi en jaksa juoda alkoholia.
Mutta minulla on syitä miettiä alkoholinkäyttöä. Tykkään erityisesti nousuhumalasta. En tykkää bläkäreistä (=muisti menee"). Tykkään seurallisesta tunnelmasta. Tykkään olla ystävien kesken.
Siitä huolimatta, en oikeasti ole kokenut, että ystävät nauraisivat minulle, koska vedän korkin kiinni. Se on niin teiniä.
Kyllä me kavereitten kesken voidaan vetää shottia, mutta ei se tarkoita, että pitää vetää loppuun asti iltaa.
Asia mitä yritän väittää on, että monet meistä suomenkielisistä ollaan alkoholisteja, mutta se ei tarkoita, että meidän pitäisi vetää viinaa aina. Joillekin se on se perjantaipullo, joillekin se on ainoa mahdollisuus olla vapaalla. Joskus me ei ehkä ymmärretä sitä, että vapaa on muutakin kuin viinaa.
Tänään lähdin itse ravintolasta hyvällä tuulella, join paljon vettä ja kahvia, ja silti aion joskus uudestaan juoda viinaa. Se ei tee meistä huonoja ihmisiä. Meidän pitää vain huomata, että ystävät, viina ja koti eivät ole välttämätön yhdistelmä. Joskus me voimme olla yhdessä, mutta ei kaikki yhdessä aina, ikuisesti ja kaikkialla.
torstaina, lokakuuta 14, 2010
Alkoholista
Aivan kuin aiheesta alkoholi ei olisi kirjoitettu tarpeeksi. Viimeksi käsittelin aihetta muistaakseni näytelmässä Ei vain ne hyvät huumeet, jossa oli varattu aivan riittävästi tilaa alkoholille ja monille muillekin yleisesti käytetyille päihteille. Vahvasti käytöshäiriöön leimaantunut heroiini jäi vähälle (tai olemattomalle) huomiolle, koska ei oikeasti ollut paljon sanottavaa aiheesta.
Alkoholiin minulla taas on hyvin intohimoinen ja ammattimainen suhtautuminen. Olen päätoimisesti hyvin pitkään annostellut erilaisia juomia erilaisilla tavoilla ihmisille, sekä olen kokeillut huomattavan määrän erilaisia alkoholijuomia. Se on kallis harrastus, jos haluaa perehtyä aiheeseen syvällisesti. Tämän tietää jokainen, joka on joskus viskibaarissa ryhtynyt maistelemaan. Bruichladdichin 20-vuotias saattaa ravintolassa maksaa 15 euroa. Jamesonin 18-vuotias kolmasosan vähemmän. Neljän lasillisen nauttiminen saattaa siis maksaa 40-60 euroa ravintolassa nautittuna.
Alkoholilla on myös jonkinlainen korrelaatio rikoksiin ja sairauksiin. Alkoholi saattaa olla yksi katalysaattori perheväkivallassa ja se saattaa lopulta, jopa koitua jonkin ihmissuhteen päättymiseen. Alkoholin ansiosta myös syntyy uusia ihmissuhteita, jotka ovat joko hyviä tai huonoja, lyhytaikaisia tai elinikäisiä. Lasken tämän kuitenkin positiiviseksi vaikutukseksi. Onhan siinä jotain suloista, kun kaksi ihmistä rakastuu toisiinsa ja heillä on yhteinen harrastus. Tästä on tietenkin erilaisia näkemyksiä. Joskus raitiovaunussa saattaa epäillä, että alkoholi on joidenkin romanttisten suhteiden liima, jota ilman suhde ei pysyisi kasassa.
Oma suhteeni alkoholiin on ristiriitainen ja niin on näemmä ihmisten suhtautuminen toisten suhtautumiseen. Joskus juon paljon, mikä tietenkin herättää aiheellisen epäilyksen, että toiminko aivan hallinnan rajoissa. Joskus en juo ollenkaan, mikä saattaa saada ihmiset epäilemään, että olen luopunut jostain vakaumuksesta. Tosiasia on se, että välillä tekee hyvää pysytellä pitempiä aikoja irti alkoholista, vaikka ihan kokeen vuoksi. Silloin on aikaa miettiä omaa suhdetta alkoholiin. Joskus esteenä on työ tai paha sairastuminen, jolloin alkoholi ei välttämättä tee yhtään hyvää parantumiselle. Joskus muut harrastukset saattavat olla ristiriidassa.
Suomessa käytetään paljon alkoholia. On olemassa myös alkoholismiksi nimetty sairaus, mikä tarkoittaa riippuvuutta tai pakkomielteenomaista juomista. Juominen ei ole silloin "kontrollissa". Tämä jakaantuu tyypin 1 ja 2 alkoholismiin. Ylen uutisessa viime keväänä kerrottiin, että tyyppi ykköseen kuuluu esimerkiksi perjantaipullottelijat. Kuinka moni käy säännönmukaisesti perjantaisin ulkona viettämässä viikonloppua? Tämän kysymyksen ääressä voi miettiä omaa suhdettaan alkoholiin. Tyypille yksi saattaa olla myös tyypillistä alkoholista syntyvä suuri määrä dopamiinia. Tällöin päihtymiseen liittyy hyvin vahva euforinen tunne. Tämä sopii myös hyvin yhteen sen vahvan elämyksen kanssa, jonka voi kokea sosiaalisesta juopottelusta. Onko se paha asia, että juo seurassa seuran vuoksi? Tyyppi kakkoselle tyypillistä on epäsosiaalinen käytös, eli juominen itsensä takia. Molemmat tyypit siis juovat, ensimmäinen mielellään seurassa ja toinen mielellään juoman kanssa.
Tosin luulen, että alkoholismiksi tulkitaan myös muitakin asioita. Joskus kyse saattaa olla jonkinlaisesta kaksisuuntaisesta mielialahäiriöstä (katuslangissa maanisdepressiivisyys), ADHD:n tapaisesta keskittymishäiriöstä tai vastaavasta. Alkoholi on hyvä lääke oireisiin, vaikkakin epäilemättä parempiakin olisi tarjolla. Asiantuntemuksen puutteen vuoksi en viitsi esittää vaihtoehtoista lääkitystä (amfetamiini). Alkoholi saattaa rauhoittaa vilkkaan mielen tai se saattaa tyynnyttää masentuneen mielen näkemään valoa tynnyrin päässä.
Kehitteillä on muuten pilleri, joka aiheuttaa humalatilan sekä pilleri, joka poistaa edellisellä pillerillä aiheutetun humalatilan. Yle esitti kesällä dokumentin (olenko alkoholisti? taisi olla ohjelman nimi), jossa asia oli esillä. Minun mielestäni se oli kiinnostava ajatus. Tosin, moniko haluaisi tulla instanthumalaan ilman kaikkia niitä makuja, joita alkoholille on kehitetty?
Alkoholiin minulla taas on hyvin intohimoinen ja ammattimainen suhtautuminen. Olen päätoimisesti hyvin pitkään annostellut erilaisia juomia erilaisilla tavoilla ihmisille, sekä olen kokeillut huomattavan määrän erilaisia alkoholijuomia. Se on kallis harrastus, jos haluaa perehtyä aiheeseen syvällisesti. Tämän tietää jokainen, joka on joskus viskibaarissa ryhtynyt maistelemaan. Bruichladdichin 20-vuotias saattaa ravintolassa maksaa 15 euroa. Jamesonin 18-vuotias kolmasosan vähemmän. Neljän lasillisen nauttiminen saattaa siis maksaa 40-60 euroa ravintolassa nautittuna.
Alkoholilla on myös jonkinlainen korrelaatio rikoksiin ja sairauksiin. Alkoholi saattaa olla yksi katalysaattori perheväkivallassa ja se saattaa lopulta, jopa koitua jonkin ihmissuhteen päättymiseen. Alkoholin ansiosta myös syntyy uusia ihmissuhteita, jotka ovat joko hyviä tai huonoja, lyhytaikaisia tai elinikäisiä. Lasken tämän kuitenkin positiiviseksi vaikutukseksi. Onhan siinä jotain suloista, kun kaksi ihmistä rakastuu toisiinsa ja heillä on yhteinen harrastus. Tästä on tietenkin erilaisia näkemyksiä. Joskus raitiovaunussa saattaa epäillä, että alkoholi on joidenkin romanttisten suhteiden liima, jota ilman suhde ei pysyisi kasassa.
Oma suhteeni alkoholiin on ristiriitainen ja niin on näemmä ihmisten suhtautuminen toisten suhtautumiseen. Joskus juon paljon, mikä tietenkin herättää aiheellisen epäilyksen, että toiminko aivan hallinnan rajoissa. Joskus en juo ollenkaan, mikä saattaa saada ihmiset epäilemään, että olen luopunut jostain vakaumuksesta. Tosiasia on se, että välillä tekee hyvää pysytellä pitempiä aikoja irti alkoholista, vaikka ihan kokeen vuoksi. Silloin on aikaa miettiä omaa suhdetta alkoholiin. Joskus esteenä on työ tai paha sairastuminen, jolloin alkoholi ei välttämättä tee yhtään hyvää parantumiselle. Joskus muut harrastukset saattavat olla ristiriidassa.
Suomessa käytetään paljon alkoholia. On olemassa myös alkoholismiksi nimetty sairaus, mikä tarkoittaa riippuvuutta tai pakkomielteenomaista juomista. Juominen ei ole silloin "kontrollissa". Tämä jakaantuu tyypin 1 ja 2 alkoholismiin. Ylen uutisessa viime keväänä kerrottiin, että tyyppi ykköseen kuuluu esimerkiksi perjantaipullottelijat. Kuinka moni käy säännönmukaisesti perjantaisin ulkona viettämässä viikonloppua? Tämän kysymyksen ääressä voi miettiä omaa suhdettaan alkoholiin. Tyypille yksi saattaa olla myös tyypillistä alkoholista syntyvä suuri määrä dopamiinia. Tällöin päihtymiseen liittyy hyvin vahva euforinen tunne. Tämä sopii myös hyvin yhteen sen vahvan elämyksen kanssa, jonka voi kokea sosiaalisesta juopottelusta. Onko se paha asia, että juo seurassa seuran vuoksi? Tyyppi kakkoselle tyypillistä on epäsosiaalinen käytös, eli juominen itsensä takia. Molemmat tyypit siis juovat, ensimmäinen mielellään seurassa ja toinen mielellään juoman kanssa.
Tosin luulen, että alkoholismiksi tulkitaan myös muitakin asioita. Joskus kyse saattaa olla jonkinlaisesta kaksisuuntaisesta mielialahäiriöstä (katuslangissa maanisdepressiivisyys), ADHD:n tapaisesta keskittymishäiriöstä tai vastaavasta. Alkoholi on hyvä lääke oireisiin, vaikkakin epäilemättä parempiakin olisi tarjolla. Asiantuntemuksen puutteen vuoksi en viitsi esittää vaihtoehtoista lääkitystä (amfetamiini). Alkoholi saattaa rauhoittaa vilkkaan mielen tai se saattaa tyynnyttää masentuneen mielen näkemään valoa tynnyrin päässä.
Kehitteillä on muuten pilleri, joka aiheuttaa humalatilan sekä pilleri, joka poistaa edellisellä pillerillä aiheutetun humalatilan. Yle esitti kesällä dokumentin (olenko alkoholisti? taisi olla ohjelman nimi), jossa asia oli esillä. Minun mielestäni se oli kiinnostava ajatus. Tosin, moniko haluaisi tulla instanthumalaan ilman kaikkia niitä makuja, joita alkoholille on kehitetty?
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)