Kiusatun apologia

On niin syvällä kiinni
toistaa hiljaisuutta kuin mantraa
hyveetkin ovat vain tekoja
syntejä tulee tehtyä aakkosjärjestyksessä
laskea osaan potenssiin moneen
ruokalassa olen hiljaa
varjo, joka usein lyö, peittää auringon
senttimetreissä mitattuna yhden mitan päässä
Kuolemaa en pelkää, mutta toivon
supersankareita, jotka kostaa
Vaatimattoman äänekkäästi

Miten minusta tuli reaktivisti?

Millä muulla voisin aloittaa kuin sanomalla Trumpista jotain hyvää? Ehkä hän ei ole niin paha. Ehkä byrokratia pelastaa niin kuin Tuomas Enbuske kirjoittaa.

Joudun maalailemaan sovittelevaa pintaa kirjoitukseni aluksi. Tarvitsin myös jonkin reaktiivisen kirjoituksen alkuun. Ensimmäiset kaksi palstaa on kuvailua. Sitten seuraa neljä palstaa lisää kuvailua. Sitten kaksi palstaa ihan dadalta vaikuttavaa, mutta oikeasti ihan modernia ja jälkeenpäin itsestäänselvää. Viimeinen palsta on ihan tulenkatkuista reaktivismia.

Aktivismi. Sanakirjaan katsomatta tiedän, että se tarkoittaa toimintaa ja henkilöä, joka toimii. Tarkempi kuvailu todennäköisesti johtaa politiikan seuraan. Olisi jopa typerää minulta kuvitella, että aktivismi tarkoittaa kalastamista.

Re. Sanakirjaan katsomatta, tiedän, että sanalla on jonkinlainen perä anglosaksiseen sanaan react. Ehkä jopa taaksepäin. Tekisi pahaa jos selvittäisin sanan alkuperää tuota pitemmälle. Minulle riittää tämän kirjoittamiseen, että sähköposteihin vastatessa useimmat alustat tarjoavat otsikon eteen kaksi kirjainta ja yhden kaksoispisteen; Tuo pilkuton ja merkityksetön otus on osa kaikkea mihin se koskee.

Reaktivismi. Sanakirjaan katsomatta, tiedän, että kyse on renewtonmaisesta voimasta, joka reagoi vain siihen kohdistettuun voimaansa. Ehkä minun pitäisi katsoa sanakirjaa, koska se ei ehkä tarkoita tuota.

Essee. En tiedä, mitä sanakirja sanoo siitä. Tiedän, että joku kaveri nimesi joitain kirjoituksiaan jollain esseeltä kuulostavalta sanalta. Ehkä se liittyy jotenkin poliitikkoon Essayah. Hän on kristillinen poliitikko, ainakin semmoisen puolueen jäsen, ja hän on kävellyt aika kovaa.

Pääsinpähän aiheeseen. Minusta on tullut harrastelijamainen reaktivisti. Minä reaktionäärisesti - kuin ruotsia äidinkielenään puhuva, mutta siitä huolimatta kaksikielinen - annan asioiden vain pompahdella minuun ja joihinkin palloihin herään vaikuttuneesti sanomaan jotain merkittävää.

Olen kuin se seinä, jota Squashin pelaajat syyttävät kun pallo ei kimpoa osuvasti. Minun piti lyödä tuohon suuntaan ja puhua sinun kanssasi kehitysmaitten historiasta ilman sivulauseita. Sitten tuo seinä vain söi ton pallon ja sylkäisi lattialle. Minulta meni piste sen takia. Toisinaan tuo seinä puhaltaa tuohon palloon ja se menee täysin eri suuntaan kuin tarkoitin.

Minä olen ollut siis seinä. Minun kaikki geenit ovat olleet vain rakennuspalikoita. Se on ihan sattumaa, että minä olen tuon squashpallon tiellä. Jos asiat olisivat menneet toisin voisin olla se keilapallo. Kait minunkin pitäisi olla onnekas. Voisin olla vaikka se viktoriaanisen palatsin sisäseinä. Se, minkä korjaamista suunnitellaan, mutta jonka korjaamiseen menee iäisyys. Silloin kestäisin tämän kaiken. Toivoisin, että olisin huonoa laastia enkä pehmustetulla kuorella varustettua kiveä.

Onneksi olen vain sanoja. Pieniä palikoita joita voi heitellä sinne tänne. Ehkä joskus tuonnekin. Se on iso säkki ja sinne mahtuu sanoja, jopa seuraavaa talveakin varten. Olisi harmillista, jos olisin muuta kuin sanoja. Sanat menevät niin mukavasti yhteen. Vähän kuin legot. Se on yksi minun monikkomuodoistani, mutta älä keskity siihen liikaa. Legot ei tykkää metamorfoosista.

Sitten kun monesti, useasti, välillä näin, ja toisinkin joskus. Täytän tilavasti mutta en itse tilaa. Koen, että olen huomionarvoinen. En tietenkään yksinäisesti ja useampanakin täytän vain tietyn tilan. Olen kuin jotain, mitä kukaan ei selitä. Kukaan ei ymmärrä minua. Se on surullista. Myöskin alleviivaavaa.

Sitten on Trump, ja Guggenheim. Kaikkea mitä vähän vihaan jo etukäteen. Älä ymmärrä väärin. Heitä ja näitä pitääkin vähän vihata. Syitäkin olisi. Kerron vasta seuraavassa miksi ja miten. En vielä.

Trump on sitten semmoinen moderni natsi. Kansallissosialismia 2.0. Ei kuitenkaan yhtään niin kuin natsit. Natsit vihas homoja, mutta ei mitään aakkossoppia. Natsit vihas juutalaisia, mutta ei mitään rikkaita. Natseilla oli ongelmia slaavilaisten kanssa, mutta ei mitään henkilökohtaista Stalinin kanssa. Tätä minusta on tullut. Löytää yhtäläisyyksiä sorrettujen kanssa ja eroavaisuuksia harjoitettuun politiikkaan. Pelkkä reaktivisti.

Mikä rikos?

"Teinkö väärin vai olinko itsekäs?", huonon kirjailijan luoma hahmo ajatteli, kun hän vastasi yksinkertaiseen pyyntöön "ei ole".

"En ole syönyt kahteen päivään, olisiko teillä heittää lanttia, jotta saisin jotain syötävää?"

Molemmat esittävät hyviä kysymyksiä.

Molemmat toimivat itsekkäin syin. Eikö niin?

Eikö lantti pitäisi heittää, vaikka lanttia tarvittaisiin mihin itsekkääseen syyhyn?

"Eikö minulle nälkäiselle pitäisi heittää lantti?"

Mitä niin absurdia pitää tapahtua, että nälkäinen voisi syödä lantteja?

Ken etsii

Ken etsii valtaa tai loistoa
etsii valtaa tai loistoa
kuka tahtoo vain rauhaa päälle maan
tahtoo vain rauhaa päälle maan
joka näkee maailman joko hyvänä tai pahana
näkee maailman joko hyvänä tai pahana
joka kuvittelee, että maailma on yksinkertainen
kuvittelee, että maailma on yksinkertainen
joka tahtoisi kokea enemmän
tahtoo kokea enemmän
vain ne meistä, jotka ovat yksin tässä maailmassa ajatuksineen
ovat yksin ajatuksineen tässä maailmassa
jotka ovat sitä mieltä, että muut ovat väärässä
ovat sitä mieltä, että muut ovat väärässä
ne, jotka tietävät, mitä pitäisi tehdä
tietävät, mitä pitäisi tehdä
ne, jotka eivät välitä
eivät oikeasti välitä
ne, jotka väittävät välittävänsä
väittävät välittävänsä
ne, jotka ovat väärinymmärrettyjä
ovat
ne, jotka eivät
eivät ole
ne, jotka eivät ole olleetkaan
eivät tule olemaankaan
ne
jotka
eivät
tulevat
olemaan

Nerudalle

Olen kyllästynyt maanantaihin
ihmiset kyllästyvät liian helposti
ihmisiin
sotiin
vaimoihin
sairauksiin
uudestaan
ihmisten pitäisi kyllästyä useammin maanantaihin

kuinka monta meitä ollos täällä?

kuinka monta meitä ollos täällä?
vaikka Ellos on kauppa
joka on vaikkei oliskaan

montako meitä mahtuisi siihen?
jos meitä ei olisi yhtään
tai olisi mutta ei olemassa
tietenkään
meitä ei ole

Kiilan kirjoitussarja

Kiilan kirjoitussarjaan on tullut tässä kuussa Johanna Venholta teksti nimeltä "Syöksykierre." Ville Ropposen toimittamassa sarjassa kiilalaiset kirjoittavat omalla tyylillään suodatettua maailmaa.

Teema lienee talouskasvun rajoissa tai luonnonvarojen kuluttamisessa. Käykää lukemassa ja miettikää itse, mistä se voisi kertoa.

Häävärssyjä

Ilmeisesti häistä on kirjoitettu liian vähän tai sitten googlen mielestä tämä blogi on todella kunnioitettava, kun tänne päätyy vähän jokainen hakemalla jotain häihin liittyvää netistä. Tarjotaan sitten etsijöille sitä, mitä etsivät.

Yksi parhaimmista runoista, joita olen häissä kuullut, kuulin Kimmon ja AC:n (oik. Anna-Kaisa) häissä. Piru minut vieköön kun en muista toista säettä kunnolla, joten olen keksinyt sen omasta päästäni. Kyseessä on Markku Envallin runo kokoelmasta Samurai nukkuu:

Aluksi rakastuin sinun täydellisyyteen
sitten rakastin sinun tavallisuuttasi
lopulta rakastin sinua kaikista virheistäsi huolimatta.

Envallin runo on täynnä potkua ja radikaalia hilpeyttä. Lisää häävärssyjä löytyy tämän harrastelijan sivuilta, jonka "omistajaa" en onnistunut selvittämään. Valitettavasti kootut värssyt ovat varsin konservatiivisia siinä mielessä, että omaan silmääni ei ole osunut mitään radikaalin raflaavaa runoa, joita häissä on syitä esittää. Yksi kuitenkin löytyi:

Kihlattu ei ole kahlittu
vaan kumppaniksi parhaaksi havaittu.
Morsioksi ja sulhoksi nimitetty.
Onnea molemmille!

Marjukan majasta taasen löytyy mitä mainioin ja huvittava aforismi Agatha Christieltä:

Arkeologi on mieheksi paras mitä voi toivoa - mitä vanhemmaksi nainen tulee, sitä kiinnostuneempi mies on hänestä.

Agatha Christiessä on kieltämättä tässä tapauksessa jotain lyömätöntä. Vaikka kaikessa ilkeydessä en kuitenkaan toivo, että kukaan oikeasti uskoisi tuohon.

Samalta sivustolta löytyy kuitenkin myös toinen vaikeasti lyötävä aforismi:

"Aviomies on hän, jonka hyvien ominaisuuksien lista on loputtoman pitkä. Valitettavasti et kuitenkaan saa selvää hänen käsialastaan."

Kyseessä on lainaus Angela Lansburylta. Tämä olisi mitä parhainta bestmanin tai kaason lausuttavaksi.

Toisen humoristin keräämillä aforismeilla on vielä pari tylyä. Suositellaan lausuttavaksi, kun juhlaväki on jo oikeasti päissään, sekä konservatiivisimmat henkilöt ovat jo poistuneet nukkumaan (tai mitä ne pedot nyt ikinä tekevätkään). Suosittellaan miehelle, joka on jo naimisissa. Tilanteen edut voi maksimoida, jos lausuja on tietoinen humalastaan tai osaa ainakin näytellä sellaista, hänen vaimonsa on paikalla, sekä esittäjä osaa esittää runon kuin pakotettuna, tai kuin miettimättä:

Olen niin hyvä aviomies, että petän vain vaimoani.

En käsitä miten ihmiset ehtivät olla uskottomia. Itse tuskin ehdin olla uskollinen.

Lausujan vaimon läsnäolo on suotavaa.

Lukiossa ollessani huomasin, että en osannut taivuttaa erästä sanaa. Nordblomin sivuilta löytyi tämä viisaus, jonka kerran löysin esseepaperiini kirjoitettuna punaisella:

Sydämeen mahtuu vain yksi ämmä.

Nordblomin sivuilta se löytyy tässä muodossa:

Yhteen sydämeen ei mahdu kahta ämmää.

Äidinkielen opettajat ovat välillä hassuja ja mystisellä tavalla fiksuja.

Kaikella kunnioituksella

Kaikella kunnioituksella
kuulostaa hieman demarilta

kiitos
sehän on positiivista

ei kaikkien mielestä
joidenkin mielestä se tarkoittaa ympäripyöreyksiä

tämä siis kaikella kunnioituksella

Keskustatunneli on pois muista
kuten joukkoliikenteeltä

technorati runous , lyriikka, Politiikka

Laki joka nojaa ihmiseen

Laki joka nojaa ihmiseen
ei voi koskaan olla ihmisen yläpuolella

ihminen joka nojaa lakiin
ei voi koskaan nähdä lain taakse

klassikot kertovat
säkeistössä on aina neljä säettä
niiden mitta on aina sama
ja loppusoinnullakin on merkitys
tyhjä sellainen
modernistit eivät tästä piittaa
taide joka ei osaa rikkoa lakejaan
ei ole taidetta nähnytkään
miten voisikaan

Gandhin mielestä huono laki on parempi kuin ei lakia ollenkaan

Runoilija sanoisi
laki nojaa sumuun
siellä on korkeampi voima
ihminen
joka rikkoo lakeja

technorati laki, runous, runot, Gandhi, Jyrki Pellinen, Jean-Jacques Rousseau, yhteiskuntasopimus, taide, romantiikka

Seisaalta

Seisaalta
minulla oli
kiire
ostamaan pyörälle tilaa

miksi
oi klisee
miksi
puutarhani
kivet eivät ole suorassa

technorati kivipuutarha, Pentti Saarikoski, bukowski, beatnik.

Apologia

Huusin
ehkä
tai sanoin jotain
väärin
kaksi päivää
liikaa, odottaa
nähdään sitten
ja vielä kerran
anteeksi

illalla kuuntelen
what's my age again

nyt
kuuntelen Tomppaa

technorati lyriikka, runous.

Viikolta

Pitihän se tietää
ovat kaikki syyllisiä
huppupäät
lökäpöksyt
ja se tummaihoinen bussikuski
joka sanoo rouvalle
tulkaa nyt sisälle
perässä tulevan bussin kuski on myös neekeri
virheettömästi
toisin kuin rouva
joka on uskollinen periaatteille

nauroin kun kuulin

Ajatus ennen työn alkua
eri kuin
se puhelu
sinun on astuttava johtoon
tätä varten olet sinä
etkä kukaan muu

pitäisikö vielä soittaa
humalassa
ennen aamua
kotimatkalla
ja sanoa jotain
ihan muuten vaan

tagit: lyriikka
Technorati lyriikka