Kiusatun apologia

On niin syvällä kiinni
toistaa hiljaisuutta kuin mantraa
hyveetkin ovat vain tekoja
syntejä tulee tehtyä aakkosjärjestyksessä
laskea osaan potenssiin moneen
ruokalassa olen hiljaa
varjo, joka usein lyö, peittää auringon
senttimetreissä mitattuna yhden mitan päässä
Kuolemaa en pelkää, mutta toivon
supersankareita, jotka kostaa
Vaatimattoman äänekkäästi

Mikä rikos?

"Teinkö väärin vai olinko itsekäs?", huonon kirjailijan luoma hahmo ajatteli, kun hän vastasi yksinkertaiseen pyyntöön "ei ole".

"En ole syönyt kahteen päivään, olisiko teillä heittää lanttia, jotta saisin jotain syötävää?"

Molemmat esittävät hyviä kysymyksiä.

Molemmat toimivat itsekkäin syin. Eikö niin?

Eikö lantti pitäisi heittää, vaikka lanttia tarvittaisiin mihin itsekkääseen syyhyn?

"Eikö minulle nälkäiselle pitäisi heittää lantti?"

Mitä niin absurdia pitää tapahtua, että nälkäinen voisi syödä lantteja?

Älä ajattele näitä

1. Arkiseksi käy
2. Ei se haittaa
soitetaan balalaikkaa
3. Olisinpa sinä
4. Kai se lähtee pois
Eikun Kai jää
5. Ällöö
älä tuu mua pällöö
ota mut kainaloos
- Ei soinnu
- ei niin
6. Ei se oo niin kilon päälle (Ilari "Ziigmund" Sahamies)
Ei se oo niin Kilon päälle (Kaveri "Keskusta" Espoosta)
7. Rakkaus on punakeltainen
8. Hän, joka lähtee juomalla pois, tulee myös juomalla takaisin
9. Näet kadun, mitä sillä on väliä
10. Montako Nalle Puhilla on jo Jemmassa?
11. Mikä se on?
12.
- Miksi Zen-nunnat eivät juo kahvia?
- Jottei niiden tekis mieli vastauksia.

Halleluja

On tullut tavaksi vääntää vitsiä aiheesta kuin aiheesta. Gazan ikävien tapahtumien johdosta olen eräällä tavalla ollut inspiroitunut. Leonard Cohenin säveltämä ja sanoittama sekä Jeff Buckleyn unohtumaton sovitus on tuonut lisää virtaa. Vaikka olen eräänlainen tapa-ateisti, niin olen tehnyt suomenkieliset sanat kyseiseen sävellykseen. En ole kuitenkaan ollut mitenkään sanatarkka, mutta olen laittanut ideologista painoarvoa tunteelle. Jos saan esitellä, niin erään aseistakieltäytyjän laulu, jonka nimi Halleluja.

En tahdo tappaa en antautua (halleluja)

Leonard Cohenin sävellyksestä Jeff Buckleyn sovituksen kautta Jaakko Vasankarin suomennokseen/lyriikoihin

Ensin oli gee ja sitten ee
Näin soinnut menee
Mut tää ei kiinnostaa sua ollenkaan
Mut sitten tulee aksentti
iso nousu ja rykmentti
ne sanoo, tää ei sua koske ollenkaan

Halleluja

Sun kohtelus ois ollut siellä paskaa
päätit et tahdo jaksaa
mut veri valui ja maasi revit
He vetoavat Jumalaan
pyhään ja humalaan
Ne sanoo, et lippusi sä petit

Halleluja

Olen kuullut tästä tarinoita
Varmasti aivopesujorinoita
Se on miehuuskoe ja viimeinen testi
Mutkun veli lähti sinne
ja käsi lähti jäi käsine
Tiesin, ettei tää oo kenenkään pesti

Halleluja

Rintamilla on vain rajoja
Ne on ihmisten muodostamia
Säännöt on tehty, ne rikotaan
Kun kuulet tykistön
pommit ja huudot ne
tiedät, että jokainen kuula turhaan

Halleluja

Mutta ehkä olen väärässä
Varmasti määränpäässä
mutta en voi väittää olevani oikeassa
On väärin tappaa ihmisiä
niin on tuhota ympäristöä
Mutta ei mulla oo vastauksia hihassa

Halleluja

Ken etsii

Ken etsii valtaa tai loistoa
etsii valtaa tai loistoa
kuka tahtoo vain rauhaa päälle maan
tahtoo vain rauhaa päälle maan
joka näkee maailman joko hyvänä tai pahana
näkee maailman joko hyvänä tai pahana
joka kuvittelee, että maailma on yksinkertainen
kuvittelee, että maailma on yksinkertainen
joka tahtoisi kokea enemmän
tahtoo kokea enemmän
vain ne meistä, jotka ovat yksin tässä maailmassa ajatuksineen
ovat yksin ajatuksineen tässä maailmassa
jotka ovat sitä mieltä, että muut ovat väärässä
ovat sitä mieltä, että muut ovat väärässä
ne, jotka tietävät, mitä pitäisi tehdä
tietävät, mitä pitäisi tehdä
ne, jotka eivät välitä
eivät oikeasti välitä
ne, jotka väittävät välittävänsä
väittävät välittävänsä
ne, jotka ovat väärinymmärrettyjä
ovat
ne, jotka eivät
eivät ole
ne, jotka eivät ole olleetkaan
eivät tule olemaankaan
ne
jotka
eivät
tulevat
olemaan

Nerudalle

Olen kyllästynyt maanantaihin
ihmiset kyllästyvät liian helposti
ihmisiin
sotiin
vaimoihin
sairauksiin
uudestaan
ihmisten pitäisi kyllästyä useammin maanantaihin

Netti toimii

Putkiremontin yhteydessä putkimiehet päättivät katkaista ainoan toimivan yhteyteni ulkomaailmaan. Eilen meille avattiin uusi linja. Olen mykistynyt. Kyyneliä valuu poskiltani. Leukani tärisee. En pysty syömään, en pysty nukkumaan. Ajattelen vain tätä yhteyttä. Olen riutunut ja raaistunut, kylmentynyt ja syöpynyt.

Tämä, linkki, yhteys, mikä vain, on nektaria huulilla. Se on nektaria huulten vieressä. Se on hunaja hiuksilleni. Se on maito kahviini. Se on vyö housuihini. Se on musiikkia korvilleni. Se on kanala Ellulle. Se on kaikkea, mitä olen aina kuvitellut, ja vielä vähän enemmän. Älä enää koskaan jätä minua.

kuinka monta meitä ollos täällä?

kuinka monta meitä ollos täällä?
vaikka Ellos on kauppa
joka on vaikkei oliskaan

montako meitä mahtuisi siihen?
jos meitä ei olisi yhtään
tai olisi mutta ei olemassa
tietenkään
meitä ei ole

Kiila asunnottomien yössä

Tänään vietetään Suomessa asunnottomien yötä. Helsingissä asunnottomien yötä vietetään Hakaniemen torilla. Taiteilijayhdistys Kiila aloittaa oman klubitoimintansa tänä yönä samassa paikassa. Tavallinen tariTeattKello 22.15 heti äärikuoron jälkeen Kiilan klubi esittelee neljä taideteosta. Ensimmäisenä runoilija Kalle Niinikangas lausuu omia sekä muiden asunnottomuuteen liittyviä runoja. Tämän jälkeen näytetään elokuva Sairauteni on kohtaloni vuodelta 1966. Elokuvan jälkeen teatteri Poleemi esittää Esityksen Jani Saxellin novelleista tehtävästä esityksestä. Klubin päättää Kaius Varjosen ohjaama ja Kalle Niinikankaan käsikirjoittama Tavallinen tarina.

Alunperin Kiila on perustettu monista syistä. Liian vasemmistolainen (kommunistinen) toiminta oli Suomessa kiellettyä 1930-luvulla ja esimerkiksi Kirjailijaliitto kieltäytyi ottamasta liian vasemmistolaisiksi tiedettyjä kirjailijoita jäsenikseen. Syrjinnän aika on ohi. Nykyään monet kiilalaiset kirjailijat ovat myös Kirjailijaliiton jäseniä. Mutta onko syrjintä sittenkään ohitse? Helsingissä asuu arviolta 5000 asunnotonta. Manslowin tarvehierarkiassa turvallisuus on katsottu tärkeimmäksi tarpeeksi. Siitä huolimatta kaupunki hakee mieluummin tilaa naapurikunnista omakotitaloja varten kuin rakentaisi vuokra-asuntoja tai asuntoloita. Golf-harrastukset ja mahdollisimman leveät autotiet ja tunnelitkin kävelevät katottomien ihmisten oikeuksien ylitse. Tänä iltana syrjityt lyövät kättä yhteen.

Aristoteleen runousopista

Aristotelen runousoppi on vanhin tuntemamme teatteria (runoutta ja tragediaa) koskeva tutkielma. Siihen kyseisen kirjan arvostuksen pitäisi suunnilleen päättyäkin. Aristoteelinen draaman kaari on nimittäin itsestäänselvä. Tragedialla on alku, keskikohta ja loppu. Alkua ennen ei ole mitään, mutta sen jälkeen tapahtuu. Loppua taas määrittää se, että sitä ennen tapahtuu jotain, mutta ei enää sen jälkeen. Keskikohdassa tapahtuu jotain, mutta myös sitä ennen on tapahtunut jotain, että myöskin sen jälkeen. Täysin looginen, mutta toisaalta niin turha selvitys. Pitää ottaa kuitenkin huomioon, että Aristoteles ei pitänyt luentoja nojaten välttämättä mihinkään käsillä olevaan aineistoon, vaan harrasti filosofiaa oppilaidensa kanssa kävelemällä ja keskustelemalla. Aristoteleen runousopin uskotaankin olleen vain hänen omia muistiinpanoja.

Aristoteleen runousoppi sisältää myös monia kommentteja, joita voisi pitää vuoden 2007 minä tahansa aamuna ylimielisinä. Euripidekseen Aristoteles suhtautuu käännettynä nykykielellä seuraavasti: "hyvä näytelmäkirjailija, mutta ihan paska tuottaja." Pentti Saarikoski antaa yhdelle Aristoteleen kommentille vapautuksen. Orjista ja naisista puhuessaan, hän piti tiettyjä reaktioita kaikille yhteiskuntaluokille mahdollisina, mutta orjia hän piti arvottomampana ja naisia täysin arvottomina. Saarikoski lausuu puolustukseksi, että tämä kommentti ei edusta Aristoteleen omia arvotuksia vaan hän vain kertoo miten asiat ovat. Ateenan kansalaiset olivat vapaita, ja naiset ja orjat alempiarvoisia. Aristoteles ei itsekään ollut vapaa kansalainen.

Kolmanneksi Aristoteleen suhtautuminen hyvän ja huonon tragedian eroihin ovat varsin kummallisia. Puolustukseksi voidaan sanoa, että Aristoteleen aikana tragedia oli vielä varsin tuore juttu taiteessa. Esimerkkejä ei ollut paljon käytössä. Siitä huolimatta Aristoteles piti hyvänä tragediana sitä, että kerrotaan tietyistä suvuista kuten Oidipuksesta, Oristeteesta ja Meleagroksesta muutamia mainitakseni. Aristoteles kyllä myönsi, että runoilijat voivat kirjoittaa myöskin täysin keksittyjä tapahtumia, mutta halusi nähdä historioitsijan ja runoilijan välillä sellaisenkin eron, että jos historiaa kirjoitetaan tragedian muotoon, taiteellisesti sommitelluksi tarinaksi, niin se ei olisi taidetta, koska se kuvailee todellisia tapahtumia. Tuntematon sotilas olisi siis taiteellinen teos Aristoteleen mielestä, koska suurimman osan tai kaikkien nimet ovat tekaistuja. Oliver Stonen elokuva JFK taas olisi täysin ilman mitään taiteellista arvoa, koska se kuvaa todellisia tapahtumia, joilla on täysin todelliset esikuvat.

Tragediassa hän piti tärkeänä sitä, että pääosissa oli korkea-arvoisia ihmisiä, jotka siirtyisivät onnesta onnettomuuteen tai päinvastoin. Alempiarvoisia esittäessä yleisö ei pystyisi muka samaistumaan heidän kohtaloihinsa. Tässä mielessä monet nykyiset tragediat voivat kertoa moniarvoisemmasta maailmankuvasta, jossa orjakin (Spartacus) voi olla sankari.

Toisaalta jos ajatellaan Aristoteleen yritystä ymmärtää hyvää ja huonoa tragediaa, niin on minun aloitettava kuitenkin kunnioittavasti kertomalla, että hän lähti täysin ennakkoluulottomasti pohtimaan asioita, joissa hän ei voinut vedota muiden teatteritieteilijöiden auktoriteettiin. Hänellä oli lähteistönä ainoastaan ne esityt tragediat, jotka hän oli nähnyt, joista hän oli kuullut tai joita hän oli mahdollisesti lukenut. Toisin sanoen hän piti tehtyjä tragedioita ainoina auktoriteetteina taiteen olemusta pohtiessaan. Yhteiskunnalliset arvotukset jäivät pohdintojen ulkopuolelle.

Tänäänkin voidaan olettaa, että tiettyjen taiteilijoiden ylistäminen tai syrjiminen perustuu jonkinlaiseen epäviralliseen kollegionaaliseen toimintaan. Sanottiin, että kukaan itseään kunnioittava musiikkikriitikko ei saa antaa huonoa arvostelua U2:sta. Aleksis Kivikin on toisen taiteenlajin kanonisoitu pyhä taiteilija. Toisaalta Miina Äkkijyrkkä tai Teemu Mäki saattavat helposti mennä sellaiseen kategoriaan, että mitään heidän teoksiaan ei tule ottaa vakavasti, koska, no saatte itse lopettaa tämän virkkeen haluamallanne tavalla.

Kiilan kirjoitussarja

Kiilan kirjoitussarjaan on tullut tässä kuussa Johanna Venholta teksti nimeltä "Syöksykierre." Ville Ropposen toimittamassa sarjassa kiilalaiset kirjoittavat omalla tyylillään suodatettua maailmaa.

Teema lienee talouskasvun rajoissa tai luonnonvarojen kuluttamisessa. Käykää lukemassa ja miettikää itse, mistä se voisi kertoa.

Häävärssyjä

Ilmeisesti häistä on kirjoitettu liian vähän tai sitten googlen mielestä tämä blogi on todella kunnioitettava, kun tänne päätyy vähän jokainen hakemalla jotain häihin liittyvää netistä. Tarjotaan sitten etsijöille sitä, mitä etsivät.

Yksi parhaimmista runoista, joita olen häissä kuullut, kuulin Kimmon ja AC:n (oik. Anna-Kaisa) häissä. Piru minut vieköön kun en muista toista säettä kunnolla, joten olen keksinyt sen omasta päästäni. Kyseessä on Markku Envallin runo kokoelmasta Samurai nukkuu:

Aluksi rakastuin sinun täydellisyyteen
sitten rakastin sinun tavallisuuttasi
lopulta rakastin sinua kaikista virheistäsi huolimatta.

Envallin runo on täynnä potkua ja radikaalia hilpeyttä. Lisää häävärssyjä löytyy tämän harrastelijan sivuilta, jonka "omistajaa" en onnistunut selvittämään. Valitettavasti kootut värssyt ovat varsin konservatiivisia siinä mielessä, että omaan silmääni ei ole osunut mitään radikaalin raflaavaa runoa, joita häissä on syitä esittää. Yksi kuitenkin löytyi:

Kihlattu ei ole kahlittu
vaan kumppaniksi parhaaksi havaittu.
Morsioksi ja sulhoksi nimitetty.
Onnea molemmille!

Marjukan majasta taasen löytyy mitä mainioin ja huvittava aforismi Agatha Christieltä:

Arkeologi on mieheksi paras mitä voi toivoa - mitä vanhemmaksi nainen tulee, sitä kiinnostuneempi mies on hänestä.

Agatha Christiessä on kieltämättä tässä tapauksessa jotain lyömätöntä. Vaikka kaikessa ilkeydessä en kuitenkaan toivo, että kukaan oikeasti uskoisi tuohon.

Samalta sivustolta löytyy kuitenkin myös toinen vaikeasti lyötävä aforismi:

"Aviomies on hän, jonka hyvien ominaisuuksien lista on loputtoman pitkä. Valitettavasti et kuitenkaan saa selvää hänen käsialastaan."

Kyseessä on lainaus Angela Lansburylta. Tämä olisi mitä parhainta bestmanin tai kaason lausuttavaksi.

Toisen humoristin keräämillä aforismeilla on vielä pari tylyä. Suositellaan lausuttavaksi, kun juhlaväki on jo oikeasti päissään, sekä konservatiivisimmat henkilöt ovat jo poistuneet nukkumaan (tai mitä ne pedot nyt ikinä tekevätkään). Suosittellaan miehelle, joka on jo naimisissa. Tilanteen edut voi maksimoida, jos lausuja on tietoinen humalastaan tai osaa ainakin näytellä sellaista, hänen vaimonsa on paikalla, sekä esittäjä osaa esittää runon kuin pakotettuna, tai kuin miettimättä:

Olen niin hyvä aviomies, että petän vain vaimoani.

En käsitä miten ihmiset ehtivät olla uskottomia. Itse tuskin ehdin olla uskollinen.

Lausujan vaimon läsnäolo on suotavaa.

Lukiossa ollessani huomasin, että en osannut taivuttaa erästä sanaa. Nordblomin sivuilta löytyi tämä viisaus, jonka kerran löysin esseepaperiini kirjoitettuna punaisella:

Sydämeen mahtuu vain yksi ämmä.

Nordblomin sivuilta se löytyy tässä muodossa:

Yhteen sydämeen ei mahdu kahta ämmää.

Äidinkielen opettajat ovat välillä hassuja ja mystisellä tavalla fiksuja.

Laki joka nojaa ihmiseen

Laki joka nojaa ihmiseen
ei voi koskaan olla ihmisen yläpuolella

ihminen joka nojaa lakiin
ei voi koskaan nähdä lain taakse

klassikot kertovat
säkeistössä on aina neljä säettä
niiden mitta on aina sama
ja loppusoinnullakin on merkitys
tyhjä sellainen
modernistit eivät tästä piittaa
taide joka ei osaa rikkoa lakejaan
ei ole taidetta nähnytkään
miten voisikaan

Gandhin mielestä huono laki on parempi kuin ei lakia ollenkaan

Runoilija sanoisi
laki nojaa sumuun
siellä on korkeampi voima
ihminen
joka rikkoo lakeja

technorati laki, runous, runot, Gandhi, Jyrki Pellinen, Jean-Jacques Rousseau, yhteiskuntasopimus, taide, romantiikka

Äijä

Subcomandantes menee huomenna treenaamaan settiään. Tässä lyriikat erääseen hardrock-oldskool-metalli-biisiin Äijä:

Mistä tulee se sisu
jolla äijä taistelee joka ikinen päivä
ei se voi johtua niistä pastilleista
se tulee Suur-suomen aatteesta
isänmaasta, kodista ja uskonnosta

Nyt sä oot äijä, äijä, äijä
Nyt sä oot, sä oot, sä oot
äijä, ä-i-k-äijä

Mikä tekee äijän?
onko se tapa, jolla hän pitelee naista
vain koska sillä on isot tissit
mikä tekee äijän?
Onko se tapa, jolla hän taistelee joka päivä
ei, se johtuu niistä tisseistä

Nyt sä oot äijä, äijä, äijä
Nyt sä oot, sä oot, sä oot
äijä, ä-i-k-äijä

Onko se se tapa,
jolla hän tilaa pizzansa
tosimiehen vegessä on neljää lihasorttia

Mikä tekee äijän?
onko se tapa, jolla hän kohtelee hoppareita
antaa turpaan niillä räkänokille
Mikä tekee äijän?
Hänen korkea maanpuolustustahtonsa
ja halu kouluttaa heikoimpaan

Nyt sä oot äijä, äijä, äijä
Nyt sä oot, sä oot, sä oot
äijä, ä-i-k-äijä

Mistä tulee se sisu
jolla äijä taistelee joka ikinen päivä
ei se voi johtua niistä pastilleista
se tulee Suur-suomen aatteesta
isänmaasta, kodista ja uskonnosta

teemat: lyriikka, huumori

Vappuruno

Runoilija Harri Holtinkoski lähetti haasteen kirjoittaa runon, jossa esiintyy neljä sanaa eli punainen, työväki, marssi ja aurinko. Muoto vapaa.

Hajainen liike
puita metsässä
reaktori taivaalla
aurinko

Taivaalta tippuvat
kuoleman orgiat
viattomat ja luvatut
styroksia ja paloöljyä
jotenkin työväki saadaan mukaan
vahingoittamaan toisiaan

emmekö me kaikki vuoda verta

hajanainen marssi
punaisia ja vihreitä
uusliberalismia vastaan
voimmeko yhdistyä

vai

Me ja ne
vastakkain
olenko perussuomalainen
hylkäänkö juuret
tulen rotupetturiksi
isänmaanpetturiksi
petturiksi

eikö minusta ole muuksi
kun annan nälkäiselle leipää
kutsutaan pyhimykseksi
kun kysyn miksi hänellä ei ole ruokaa
kutsutaan kommunistiksi

hajanaisuudessaan yhdistynyt
olen punainen
olen vihreä
olen seitsemänkymmenen viiden kilon rauhan panssari
minua ei kaada yksikään tykki
vaikka kuolisin
aate jatkaa eloaan

aate
joka kykenee renessanssiin
kykenee mihin tahansa