Sin City kakkonen on ehkä kunniakkaasti 5/5 elokuva vaikka olisin antanut 4/5 aluksi

Miltä tuntuu nähdä sarjakuvaa omalta ruudulta näyteltynä? Varmaan hyvin 3d:lta. Halusin tykätä erityisen paljon Sin City kakkosesta. Varsinkin kun tykkäsin ekasta leffasta niin paljon. Mustavalkoistanoirea koko ruudun täydeltä tarjoiltiin silloin. Ekassa leffassa hämmästytti se, että Rodriguez ja Miller olivat molemmat ohjaajien henkseleitä raapimassa. Mietin silloin, että miten sarjakuvataitelijakäsikirjoittaja uskaltaa mennä elokuvan puolelle. Mietin vieläkin, että onko elokuva tarinankerrontaa vai -kuvaa?

Sin City -sarjakuva on täysin mustavalkoinen kuviltaan ja, ehkä noirevitsinä myös, tarinoiltaan. On rumia miehiä, ja femme fatalea 1/8 ruudun täydeltä. Miehet juovat viskiä, ja ovat kuolemassa ravintoloissa. Femmet ovat tienaamassa elantoa, ehkä huorina, ehkä jonkinlaisessa muussa palveluammatissa, tai vaimoina, mutta Sin Cityn ladyt eivät ole ikinä avuttomia.

Ehkä kuvaan tulee rakkautta, ehkä ei. Ehkä sen nyrkkeilijän sydämessä sykkii vastustamaton voima vain rakastaa koiranpentuja. John Wick elokuva ei ole sellainen, mutta jokaisen Animalian jäsenen pitäisi katsoa se. Parempia värväysvideoita ei tulla tekemään, ellei puhuta John Wick kakkosesta.

Jos puhekielisesti saan ilmaista itseäni, niin sanoisin: "meikä diggaa, ja haluaa rakastavaa kaikkia hyvistä kirjoista, hyvistä sarjakuvista, ja hyvistä bändeistä tehtyjä elokuvia. Niin monen pettymyksen jälkeen, niin sitä vain on tottunut siihen, että paskaahan tästä tulee."

Jos jatko-osista puhutaan, niin teini-ikäni pahin, ehkä ikinä, kokemus oli Poliisiopisto 7. Oltiin pikkuveljen kanssa liikenteessä kaupungilla, ja oltiin menossa leffaan. Ehkä ohjasin häntä, että leffat ovat siistejä. Kyseessä oli päivänäytös eli, ei mitään röyhkeitä 45-50 markan lippuja, vaan 30 markalla sisään. Molemmilla oli semmoiset 40-45 markkaa. Olo oli ryöstetty. Näinkö meitä kohdellaan. Poliisiopisto vitonen nimittäin oli ihan ok elokuva vaikka Guttenbergin Stevea siinä ei enää ollutkaan.

Sin City sarjakuva taas on kylmän rakastettava noire-seikkailu, ja ehkä paras niistä on on Marvin osa (muistaakseni alkuperäisissä Sin Cityissä nelonen, kutonen, tai mikä lie niistä albumeista), joka oli alunperin suunniteltu Millerin toimesta hyvin lyhyeksi, mutta jopa se sitten venähti, ja sitä ihanuuden määrää on vaikea kuvailla. Marv on se kaikista surkein koira, kehäraakki, se kovia kohdannut kaveri, joka on kerran päässyt rakastumaan naiseen, jonka hän on tavannut kerran, ja joka tapetaan.*

Sin Cityt ovat kuin viisikkoon kyllästyneet Judge Dreddin ystävät, jotka luovuttavat. Eka on liian moraalista, ja jälkimmäinen on liian simppeliä.

Ihaninta on koko Sin Cityn elokuvallisessa maisemassa värien ja värittömyyden käyttö. Kakkosessa se loistaa kuin Broadway - ihan kuin ei olisi nähnytkään värejä elämässään. Varsinkin kun vietin edellisen päivän katsomalla apinoiden planeettoja, ja uusimmissa sen älykkään apinan merkki oli [spoiler alert]** vihreät silmät. Väreissä on nimittäin veri, silmät, ja vaatteenkappaleet. Aivan kuin niissä olisi vihjeitä, mutta ei niissä ole. Veri on punaista, silmät voivat olla vihreitä, ja kaikki muu on mustavalkoista. Ainoa mikä on mustavalkoista on oletukset.

Kaikkein surullisimpana koin sen, että halusin antaa matalan arvosanan kyseiselle elokuvalle kesken kaiken. Olin aivan varma, että 4/5 on riittävä, varsinkin kun Josh Brolin riehui kuin saamaton sammakko kaiken aikaa kuin kärsien selkäänsä. Bruce Williskin vilahtaa leffassa hetken aikaa. Sin City kakkonen on kuitenkin jatko-osa elokuvalle eikä sarjakuvalle, ja siksi yllätyinkin miten kaikki asiat on nivottu yhteen sekä aikaisempaan elokuviin että uuteen kaanoniin.

Sivuhuomiona pitää sanoa, että olen yleisesti naisten objektivisointia vastaan, ja en tiedä miksi Jessica Albaa sanotaan hottismuijaksi, mutta Sin City kakkosessa kyllä näkyy semmoinen pepunjälki, että se ei ekalla hieromalla lähde Ferrarista irti. Ymmärrän Marvia taas lisää.

Lopulliset arvosanani:
Scifi: 0/5
Action: 4/5
Romantiikka: 2/5
Tarina: 3/5
Kuvaus: 5/5
Kerronta: 5/5
Näyttelijät: 5/5
Komedia: 1/5 (interteksutaalinen komedia aikaisempiin 4/5, mutta elokuvan komedia-arvo on laskettu muilla tavoilla)
Oma ääni: 5/5
Soundtrack: 3/5

Ja näillä lukemilla: 5/5

* a) Ei ole spoilerialertti, koska Sin Citya lukeneille, se on se matka/määränpää, ei se tilanne.
* b) Twisti on siinä mukana, ja on - siinä Marvin tarinassa myös - leffassakin.
** a) Vitut se mikään spoiler alertti ole. Kaikki, jotka on nähnyt alkuperäisen Apinoitten planeetan tietää, että apinat voittaa sen pelin, ja se uus apinallisuuden/ihmisyyden (tai ehkä empatian) voima on juuri siinä tasa-arvon tavoittelussa. Ehkä siinä oli myös ajan suhteellisuuteenkin liittyvä vitsi.
** b) Olen syntynyt 1981

Elokuvat tehdään kahdessa vuorokaudessa.

Uneton48 -kilpailu on alkanut. Jokaiselle ryhmälle on arvottu genre. Meidän ryhmä sai propaganda/-opetuselokuvan. Elokuvassa pitää myös olla sisko/veli -hahmo isolla tai pienellä kirjaimella. Repliikkinä on elokuvaan sisällytettävä "se on käsityötä". Neljäs pakollinen elementti on korvata tupakointi jollain muulla korvaavalla toiminnalla.

Ryhmän esittelyvideon voi tsekata täältä youtubesta.

Paras elokuvaintro ikinä

Tai niin ainakin Youtube-videon otsikko väittää niin, eikä varmasti kauaksi jää.

Movies. 24

24:n 8-tuotantokautta tiivistettynä. Olen käyttänyt moviesia ja tämä on ensimmäinen aito yritykseni ohjelmalla. Palautetta saa antaa niin paljon kuin irtoaa sekä toiveita kuviksista, joita haluatte.

Kapteeni jubilaation kuvauksissa

Yakup Albekoglun luoma Kapteeni Jubilaatio on tällä hetkellä kuvattavana ympäri Helsinkiä. Itselläni on elokuvassa pieni puherooli. Näyttää kuitenkin siltä, että kaikki Kapteeni Jubilaatioon liittyvät projektit päätyvät tekemisiin poliisin kanssa.

Tänään kuvauksissa olin juoksemassa (myönnetään hieman laitapuolen kulkijan näköisenä) Kaivarissa lyhyen matkaa. Pysähdyttyäni kuvauksen loputtua ja käännyttyäni takaisin poliisiauto kurvasi vierelleni.

Poliisi: Mitäs täällä tapahtuu?
Minä: Kuvataan elokuvaa.
Poliisi: Ai. Mietinkin tässä, että pitääköhän ison kaverin nousta autosta ulos. Kaikki on siis ok?
Minä: Kaikki kunnossa.
Poliisi: Selvä.

Kulttuuripäivä

Tänään on hyvin kultturistinen päivä tiedossa. Kohta lähden katsomaan Sotaturisteja veljeni kanssa. Illan kruunaa sitten hetki, kun menen ystävän kanssa juomaan viskiä ja katsomaan elokuvaa jossa juodaan viskiä, poltetaan tupakkaa ja siteerataan kirjallisuutta (eli Love song for Bobby Long).

Vuoden Kiila 2008 on Katariina Lillqvist

Tänään taiteilijayhdistys Kiila palkitsi Katariina Lillqvistin uran Kiila-palkinnolla, joka myönnetään merkittävästä urasta tai aikaansaannoksesta kulttuurin, taiteen ja yhteiskunnan saralla. Hauskoja otsikoita antoivat sekä Uusi Suomi (Homo-marski-animaation-Lillqvistille tunnustusta) että Iltalehti (Homo-Marskin tekijä palkittiin) .

Vuoden Kiila palkinto myönnetään vuosittain tunnustuksena merkittävästä urasta tai aikaansaannoksesta taiteen, kulttuurin ja yhteiskuntaelämän alalla. Palkinto on vuodesta 1980 lähtien jaettu 27 kertaa. Palkittujen joukossa on muun muassa sellaisia merkittäviä suomalaisia taiteilijoita kuin kirjailija Rosa Liksom, teatteriohjaaja Kristian Smeds ja säveltäjä Kalevi Aho. Kiila-palkinto annetaan nyt vasta toista kertaa elokuvantekijälle. Vuonna 2003 Kiila-palkinnon saivat dokumenttielokuvantekijät Kanerva Cederström ja Kiti Luostarinen.

Vuoden 2008-Kiila-palkinto myönnetään Katariina Lillqvistille hänen merkittävästä työstään elokuvan ja radioteosten parissa. Lillqvistin keskittyminen nukkeanimaatioon on ollut rohkeata, ja hänen työnsä ovat Suomessa nostaneet alan arvostusta. Laajempikin yleisö on alkanut ymmärtää, ettei nukkeanimaatio ole vain lasten elokuvien ilmaisukeino, vaan sen avulla voidaan käsitellä mitä tahansa.

Lillqvistin työ elokuvien parissa on ollut monimuotoista. Hän on usein käsitellyt erilaisia kulttuureja ja ollut näin osaltaan lisännyt suvaitsevaisuutta. Esimerkiksi animaatiosarja "Mire Bala Kale Hin – tarinoita matkan takaa" vuosilta 2001-2003 käsitteli romanien elämää. Tänä päivänä, kun oikeistopopulismi nousee Euroopassa, Suomessakin, ja puhutaan yhä enemmän "linnake-Euroopasta", on tärkeää, että löytyy taiteilijoita, joiden töissä näkyvät suvaitsevaiset ja monikulttuuriset teemat.

Lillqvistin työt ovat usein olleet rohkean yhteiskunnallisia ja herättäneet särmikästä keskustelua. Lillqvist on tehnyt kaikkiaan 15 nukkeanimaatiota, dokumenttielokuvaa ja radiodokumenttia. Hänet on palkittu jo useasti kotimaisilla ja kansainvälisillä palkinnoilla, mm. kolmesti Tampereen elokuvajuhlilla, Berliinin elokuvajuhlien Hopeisella karhulla, Montrealin Film Festivalin erikoispalkinnolla, Telviksellä. Lillqvist on saanut myös Suomen valtion taidepalkinnon.

Tänä vuonna Lillqvistin nukkeanimaatio Uralin perhonen herätti kiivaan keskustelun marsalkka Mannerheimin seksuaalisesta suuntautumisesta ja sananvapauden rajoista Suomessa. Elokuvan viittaukset Mannerheimin homoseksuaalisuuteen ja marsalkan esiintyminen muun muassa korsetissa olivat liikaa piireille, jotka vaalivat Mannerheimista pronssiin valettua pysäytyskuvaa. Elokuvassa käsiteltiin vaikuttavasti myös valkoisten toimeenpanemaa joukkomurhaa Tampereen taistelun jälkeen vuonna 1918. Uralin perhonen avasi mahdollisuuksia keskustella suvaitsevaisuudesta ja kansallisesta historiankirjoituksesta uudella tavalla. Elokuvan esteettiset ansiot ovat myös moninaiset.

Lisätiedot
Jaakko Vasankari
Kiilan sihteeri
044-9664659
jage.vasankari@gmail.com

Katariina Lillqvist
katariina.lillqvist@gmail.com

Projekti101 messissä pikaelokuvakilpailussa

Uneton48-elokuvakilpailussa viime hetkellä palautetun Projekti101:n Yakup Albekoglun mietteitä kuoleman kujanjuoksusta:

Max Payne elokuva tulossa

Max Paynea esittää tulevassa elokuvassa Mark Wahlberg. Pelin moottorin lisäksi tarinoissa oli tiettyä syvyyttä ja tunnelmaa. Toivottavasti se näkyy myös elokuvassa.

Haamujengin paluu

Huhut Ghostbusters 3:sta (Haamujengistä) lienevät oikeasti tosia. Elokuvasta tulee animaatio, joka sijoittuu kaksi vuotta toisen osan jälkeen. Elokuvasta olisi voinut tulla näytelty elokuva, mutta Bill Murray ei suostunut kuin antamaan äänensä käyttöön.

Fiilistelyn vuoksi pari fanielokuvaa Braxtanfilmiltä:

Freddy vs Ghostbusters



Return of the Ghostbusters:

Korkein oikeus tulee teattereihin syksyllä

Suomalaisen indie-elokuvan Korkein oikeus -traileri on nyt nähtävillä youtubessa. Olli Ylisen ohjaama elokuva tulee teattereihin syksyllä.

Kung-fu panda

Mikä on elämän tarkoitus? Miksi me olemme täällä? Mikä on noodelikeiton tärkein osa? Miksi sinä olet olemassa? Todellisuus on sitä, kun näkee etanan hiippailevan partaterän päällä. Sinä olet tärkeä, et vain niin tärkeä. Puutarha, kivipuutarha, jalokivipuutarha. Hyvät naiset ja oliot, saammeko esitellä Matrix-Katharsis kakkosen:

Iron skyn teaseri

Kyl ne Tamphereen pojjat ossoo. Tässä on vain pakko olla vakuuttunut, että Energian tyypit ovat tekemässä jotain todella hienoa ja hauskaa jälleen. Hauskaa on tähän mennessä tiedettävä juonen pätkä. 1945 nazit pakenivat kuuhun ja ovat eläneet kuun pimeällä puolella vuosikymmeniä. Vuonna 2018 he tekevät paluun. Elokuva ei tietojeni mukaan sisällä kuitenkaan yhtään oikeaa kohtausta elokuvasta, vaan se on tarkoitettu esittelemään elokuvan henkeä. No, hyvältä se vaikuttaa.

Rautamiehestä

Anthony Edward Stark on saapunut elokuvateattereihin. Tuttavallisemmin hänet tunnetaan kuitenkin Tony Starkina ja vieläkin tuttavallisemmin Rautamiehenä (Iron man). Robert Downey Jr. näyttelee tätä helppoon elämään tottunutta playboymiljonääri-asesuunnittelijaa, jonka elämä muuttuu, kun hän näkee mihin hänen aseitaan käytetään. Stan Lee, hahmon yksi luojista, halusi tehdä nimenomaan miljonääri-supersankarin ja esikuvanaan hän käytti lentäjä, miljonääri ja elokuvamoguli Howard Hughesia.

Starkista tulee Rautamies, kun hänet kidnapataan ja hänen kaappaajansa pakottavat hänet valmistamaan heille tehokkaan aseen. Kaappauksen yhteydessä Stark vahingoittuu kuolettavasti. Valmistaessaan muka asetta kaappaajilleen, hän valmistaakin itselleen sydämen tahdistimen sekä panssaripuvun, joka on varustettu sekä aseilla että kyvyllä lentää. Elokuvassa tahdistimen tosin valmistaa hänen kaapattu avustajansa Yinsen.

Kuten useat yhdysvaltalaiset supersankarit ovat olleet patrioottisia hahmoja, jotka taistelevat kansallisia vihollisia vastaan, samoin Rautamies oli alunperin antikommunistinen sankari. Alunperin Rautamies vahingoittui Vietnamissa. Myöhemmissä versioissa Rautamiehen tarina on alkanut Persianlahden sodassa. Uudessa elokuvassa Rautamiehen syntyyn vaikuttaa Afganistanissa toimivat sissit.

Rautamies on kuitenkin Marvelin universumista kaikista tylsin hahmo. Starkin ainoa hieno juttu eli hänen kryptoniittinsa, alkoholismi, on sivuutettu kokonaan elokuvasta. Humalaiset sankarit, joiden tulisi pelastaa maailma, ovat jotain, mitä tekijöiden ei olisi ollut syytä sivuuttaa. Robert Downey Jr:n elämää tietäen, oli jopa kummallista, että asia jätettiin käsittelemättä. Ehkä se jätettiin myös sen takia pois. Ehkäpä joku päivä näemme vielä oikean heroiiniaddiktisankarin. Parempaa elokuvaa odotellessa jatkan Heroes-sarjan uusien jaksojen odottelua.

Vielä neljätoista päivää

Terminaattori tulee takaisin

Fox networks (se mikä tuottaa Simpsoneita sun muita) palauttaa jatkossa Terminaattorin takaisin silmäkalvoille. Vuonna 1984 julkaistu Terminator, jonka pääosissa esiintyi myöhemmin tunnetuksi tullut Arnold Schwarzenegger, on ollut ilmestymisensä jälkeen suuri hitti. 1991 julkaistu jatko-osa teki Schwarzeneggerista hetkeksi maailman parhaiten palkatuimman näyttelijän siitä huolimatta, että varsinainen palkkio oli 100,000 dollaria. Hänen sopimukseensa kuului kuitenkin provisio elokuvan tuotosta.

Terminator: The Sarah Connor Chronicles tuo koneet takaisin ruutuihin. Televisiosarja sijoittuu jonnekin elokuvien Tuomiopäivä (osa 2) ja The rise of the machines (osa 3) väliin. Tv-sarjan jälkeen tarjoillaan yleisölle uusi kolmiosainen elokuvasarja, jonka olisi tarkoitus käsitellä varsinaista sotaa. Uudesta trilogiasta joko tulee täysi floppi. Ei tietenkään taloudellisesti vaan kuten Tähtien sodan uudelle trilogialle kävi. Kolmas osa pelastaa kaksi ensimmäistä, mutta päättyy kamalaan anti-kliimaksiin. Tämä on tietenkin ennustus. Hyviksi aavistellut leffat (Quentin Tarantinon Deathproof) päätyvät välillä olemaan jotain television nostalgiasarjaa muistuttavia, kun taas joskus huonoksi oletetut päätyvät tulevien klassikoiden joukkoon (Brian Singerin Usual Suspects).

Televisiosarja esittelee kuitenkin uuden Sarah Connorin, joka ei elokuvien tapaan olekaan täysin skitsofreeniseltä vaikuttava vainoharhatapaus, vaan oikein järkevästi ajatteleva futismamma, joka yrittää selvitä poikansa, John Connorin, kasvatuksesta hyvin. Alkuperäinen idea, että hän kouluttaa pojastaan tulevan vallankumoussankarin on kirjoitettu sarjaan mukaan, mutta muuten äiti jää täysskitso Linda Hamiltonista jälkeen komeetan kierron verran.

Sarjaan voi tutustua vaikka Videosticin kautta.

Kiilaklubien kevätstartti

Tapahtumatiedote 21.3.2008
Mitä: Kiilaklubi
Missä: Club Libertessä (Kolmas linja 34.)
Milloin: 8.4.2008 kello 21. (lipunmyynti alkaa kello 20)
Mitä maksaa: 5 euroa

Kiilaklubi starttaa keväällä 2008 ravintola Libertéssa. Keväällä tarjoillaan kolme klubi-iltaa poikkitaiteellisessa hengessä. Hyvien kokemusten jälkeen Kiilaklubit pyrkivät vakiinnuttamaan asemansa taiteellisena foorumina, jonka esikuvat löytyvät englannista. Jokaisen klubin aikana tarjoillaan erikoisen musiikin lisäksi elokuvaa, teatteria, puhuttua sanaa sekä mahdollisesti jopa lavastustaidetta.
Ensimmäinen klubi järjestetään 8.4. Club Libertessä kello 21 lähtien. Musiikista vastaa kantri- ja folkmuusikko Artturi Ketola. Elokuvana näytetään lyhytelokuva Ateria, joka sai kolmannen sijan Vasaemmistonuorten järjestämässä Jonkun toisen ongelma –elokuvakilpailussa. Elokuvan on tuottanut Tampereen kaupungin nuorisopajan ryhmä. Puhutulla sanalla briljeeraa kansainvälistä tunnustusta saanut Kalle Niinikangas. Illan viimeistelee funkkia ja rokkia iloisesti yhdistelevä runsaasti undergroundissa julkisuutta saanut Try it again Sam. Teatteri Poleemi esiintyy välissä aina kun huvittaa.

Kevään seuraava klubi järjestetään 6.5. samassa osoitteessa. Esiintyjistä ja teemoista ilmoitetaan myöhemmin.

Lisätiedot:
Jaakko Vasankari
050-4362199
Jage.vasankari@gmail.com

Kalle Niinikangas
040-5922446
Kalle.niinikangas@gmail.com

Ritari ässän paluu

Videosticilta löytyy uusi yritys Ritari ässästä eli Knight riderista. Eihän alkuperäinen sarja olekaan tuottanut kuin neljä spin-offia: Code of vengeance, Team Knight Rider, Knight Rider 2000 ja Knight Riderin NBC-leffan. Puheita on ollut myös valkokangaselokuvasta ja pelisarjaakin on väsätty varmaan puolen tusinan verran.

Game over

** Sisältää juonipaljastuksia **

Eilen tuli televisiosta Pekka Lehdon ohjaama Game Over, jossa Reino Nordin vetää ensimmäisen pääroolinsa, tai ainakin ensimmäisen pääroolinsa teatterilevitykseen päässeessä elokuvassa. Elokuvan juoni on tuttu roskalehtien lukijoille. Neljä nuorta, Kimi (Nordin), Hoopee (Julius Lavonen), Riku (Juuso Pekkinen) ja Valtteri (Jarkko Niemi) osallistuvat vanhemman herrasmiehen ja tämän vaimon murhaan. Yksinkertaisen tapahtuman kuvaamiseen menee lähestulkoon tunti. Annettakoot se anteeksi, koska välillä kuvaus on fantsua artsua musavideotunnelmineen. Varsinaisesti elokuva alkaa muistuttaa taide-elokuvaa vasta aivan lopulla, jolloin tulkitsijan mukaan käsitellään Kimin kostofantasioita. Harmillista sinänsä koska The Real McCoyssa artsuilu toimi oikein hyvin, eikä se olisi tätä elokuvaa ainakaan huonontanut.

Kostofantasiat eivät kuitenkaan muodosta mitään olennaista tekijää elokuvassa. Yhdessä kohtauksessa Kimi vetää pitkän monologin rikoskomisario Karoliina Rannalle (Karoliina Blackburn). Kohtauksessa lähdetään tulkitsemaan Kimin vanhaa (ilmeisesti) luovaan kirjoittamiseen liittyvää tekstiä, jonka jälkeen Kimi syyttää kaksinaismoralismista yhteiskuntaa, joka tuputtamalla jatkuvasti ihmisille kaikenlaista sotaa, kidutusta, muilutusta ja pieksentää historian jokaiselta sivulta, ei pysty käsittelemään yksilön fantasioita. Joka on kuitenkin ainoa paikka, missä saa olla mitä haluaa.

Toinen havainto oli se, että nuoriso vaikuttaa aika kylmältä, eikä Kimikään onnistu vaikuttamaan oikealta johtajalta. Nordin oikeastaan pääsee loistamaan vasta näytellessään aikuisten ihmisten (?) kanssa. Joonas Saartamon pieni sivurooli taas maistuu jatkuvasti hyvälle.

Farce of the penguins

Katsoin juuri tämmöisen elokuvan. Outo oli.