Sähköinen äänestäminen oli surullinen kokeilu

Sähköisessä äänestämisessä itsessään ei ehkä ole mitään vikaa. Suomessa järjestetty sähköinen äänestäminen on kustu lähes kaikilla kuvitelluilla tavoilla. Muutamassa kohdassa sähköisen äänestyksen kokeilu ei kuitenkaan tiettävästi kussut. Ääni ei ole tiettävästi mennyt kenellekään henkilölle jota ei ole ollut tarkoitus äänestää. Ääniä on kuitenkin hukkunut. Effi kävi täysillä kierroksilla kampanjaa järjestelmää vastaan monilla perusteilla, joista mitään ei otettu tosissaan. Effille kyllä tarjottiin auditointimahdollisuutta sellaisilla ehdoilla, että auditoijat eivät saisi kertoa havainnoistaan millekään taholle tai kolmannelle osapuolelle. Kolmannella osapuolella tarkoitetaan mm. äänestysikäistä kansalaista.

Samalla tavalla hätiköiden hallitus valmistelee monenlaisia ohjelmia jatkuvasti. Vähän rauhallisemmalla tahdilla valmisteltuja kokeiluja, joissa otettaisiin mukaan enemmän asiantuntevia kansalaisjärjestöjä voitaisiin saada parempia tuloksia aikaiseksi. Sähköisen äänestämisen kokeilu olisi voinut sujua uskottavammin, jos järjestelmä olisi ollut kaikkien kansalaisten tavoitettavissa ja ymmärrettävissä. Varsinkin kun palvelu tilattiin sellaiselta yritykseltä, jolla on ennestään jo ollut ongelmia kalliiden ja isojen järjestelmien asentamisesta kunnallisella puolella. Tieto-enatorille annettiin käytännössä oikeus tehdä äänestyskone, jonka tuloksia tai toteutusta ei voi selvittää yhtiösalaisuuteen vedoten. En tässä nyt mene väittämään, että yksityinen puoli hoitaa asiat huonommin kuin julkinen puoli, mutta järjestelmää olisi voitu testata pitkäjänteisemmin ja siihen olisi voitu ehkä oikeasti perustaa palkattu työryhmä sitä tuottamaan voittoa tavoittelevan yrityksen sijasta.

Effi antoi pyytämättä lausunnon sähköisestä äänestyksestä jo tammikuussa 2006. Lausunnossa otettiin huomioon neljä eri kohtaa, joiden tulisi täyttyä sähköisessä äänestyksessä: järjestelmän tulee pystyä valvomaan, että jokainen äänestää vain kerran, että ääni ei ole yhdistettävissä äänenantajaan, että äänestäjä pystyisi varmistamaan hänen äänensä tulleen oikealla tavalla lasketuksi, ja että äänestäjä ei saisi pystyä todistamaan äänestäneensä tietyllä tavalla.

Ennen sähköistä äänestämistä äänet on laskettu kahdesti. Kerran eri puolueiden edustajien kesken ja sitten vielä tarkistuslaskenta myöhemmin. Varmuuden vuoksi äänestyslipukkeet säilytetään, jotta ne voidaan myöhemminkin laskea uudestaan, jos on syytä epäillä vilppiä.

Juho linkitti facebookiin hauskan (ja valitettavan tarkkanäköisen) suomennetun sarjakuvan.

Rautamiehestä

Anthony Edward Stark on saapunut elokuvateattereihin. Tuttavallisemmin hänet tunnetaan kuitenkin Tony Starkina ja vieläkin tuttavallisemmin Rautamiehenä (Iron man). Robert Downey Jr. näyttelee tätä helppoon elämään tottunutta playboymiljonääri-asesuunnittelijaa, jonka elämä muuttuu, kun hän näkee mihin hänen aseitaan käytetään. Stan Lee, hahmon yksi luojista, halusi tehdä nimenomaan miljonääri-supersankarin ja esikuvanaan hän käytti lentäjä, miljonääri ja elokuvamoguli Howard Hughesia.

Starkista tulee Rautamies, kun hänet kidnapataan ja hänen kaappaajansa pakottavat hänet valmistamaan heille tehokkaan aseen. Kaappauksen yhteydessä Stark vahingoittuu kuolettavasti. Valmistaessaan muka asetta kaappaajilleen, hän valmistaakin itselleen sydämen tahdistimen sekä panssaripuvun, joka on varustettu sekä aseilla että kyvyllä lentää. Elokuvassa tahdistimen tosin valmistaa hänen kaapattu avustajansa Yinsen.

Kuten useat yhdysvaltalaiset supersankarit ovat olleet patrioottisia hahmoja, jotka taistelevat kansallisia vihollisia vastaan, samoin Rautamies oli alunperin antikommunistinen sankari. Alunperin Rautamies vahingoittui Vietnamissa. Myöhemmissä versioissa Rautamiehen tarina on alkanut Persianlahden sodassa. Uudessa elokuvassa Rautamiehen syntyyn vaikuttaa Afganistanissa toimivat sissit.

Rautamies on kuitenkin Marvelin universumista kaikista tylsin hahmo. Starkin ainoa hieno juttu eli hänen kryptoniittinsa, alkoholismi, on sivuutettu kokonaan elokuvasta. Humalaiset sankarit, joiden tulisi pelastaa maailma, ovat jotain, mitä tekijöiden ei olisi ollut syytä sivuuttaa. Robert Downey Jr:n elämää tietäen, oli jopa kummallista, että asia jätettiin käsittelemättä. Ehkä se jätettiin myös sen takia pois. Ehkäpä joku päivä näemme vielä oikean heroiiniaddiktisankarin. Parempaa elokuvaa odotellessa jatkan Heroes-sarjan uusien jaksojen odottelua.

Tavallisia sankareita

MTV3:n on aloittanut syksyllä NBC:n Heroes-sarjan esittämisen. Kyse on eeppisestä, mahdollisesti ainakin kolme tuotantokautta käsittävästä, supersankari-sarjasta. Heroes, vaikkakin perustuen vahvasti moderniin supersankarimyyttiin, esittää tarinansa hieman epätavallisesti. Sarjan pää- ja sivuhenkilöt huomaavat, että heillä on erikoisia voimia, kuten he osaavat lentää, lukea ajatuksia tai parantua kaikista haavoista, he eivät kuitenkaan tiedä mitä tehdä voimillaan. Kun Hämähäkkimies huomaa, että hänellä on supervoimia, hän ryhtyy lähes välittömästi taistelemaan rikollisia vastaan. Käytöstään hän perustelee Ben-sedältä oppimallaan viisaudella: "Suuren vallan mukana tulee suuri vastuu". Heroes-sarjan henkilöt taas huomaavat, että heillä on voimia, mutta yleisin reaktio onkin, että "mitäs nyt?"

Sarjan tekijä Tim Kringillä on muitakin osumia uraltaan, mutta myös vähän kyseenalaisempia tarinoita. Esimerkiksi keskiviikkoiltaisin Subtv:ltä tuleva Yli synkän virran (Crossing Jordan) on todella laimea. Laimeuden tekee se, että sarjalla on suunnilleen rikossarjaksi yhtä paljon uskattovuutta kuin C.S.I:ssä ja henkilöt on samanlaista pahvia.

(* Varoitus: saattaa sisältää juonipaljastuksia ja henkilöitä *)
Ensimmäisen tuotantokauden päähenkilöitä on maalari Isaac Mendez (Santiago Cabrera), Hiro Nakamura (Masi Oka), Claire Bennett (Hayden Panettiere), Micah (Noah Gray-Cabey) ja Niki Sanders (Ali Larter), D.L. Hawkins (Leonard Roberts), Peter (Milo Ventimiglia) ja Nathan Petrelli (Adrian Pasdar), Matt Parkman (Greg Grunberg) sekä Mohinder Suresh (Sendhil Ramamurthy). Kaikkien heidän kohtalonsa tiivistyy jollain tavalla näkymättömään ja pahaan Sylariin (Zachary Quinto). Juonellisesti kenelläkään henkilöistä ei ole yhteyttä toisiinsa, mutta pikku hiljaa heidän polkunsa kohtaavat kuin Pulp Fictionissa tai Magnoliassa. Minä olin tässä sarjassa koukussa jo muutaman osan jälkeen. Tarina on yksi parhaiten kirjoitettuja tv-sarjoja. Tätä sanon harvoin. Tällä hetkellä tulee mieleen vain kaksi todella hyvin kirjoitettua mieleen. Nämä sarjat ovat Sopranos ja Kylmä rinki.

Yhden erikoisen osion tarinan maailmasta tekee taustamateriaalia, jota ovat sarjakuvat, joita julkaistaan tv-esitettävien osien välissä sekä Hiron blogi. MTV3 on tehnyt hyvää työtä ryhtyessään suomentamaan myös taustamateriaalia. Valitettavasti sarjakuvia ei ole suomennettu. Toisena miinuksena pitää kuitenkin sanoa, että vaikka MTV3:n heroes-sivut muistuttavat NBC:n vastaavia, niin niistä puuttuu kokonaan missattujen osien katsomismahdollisuus.

Eolove14:n versio (fanivideo):

Daredevil on vaan niin siisti hahmo

Aloin tänään miettimään sankareita. Yksi hienoimmista Marvelin sarjakuvasankareista on oikeasti Daredevil. Fiilistelen tosi paljon Wolverinea tietenkin. Se raivohullu sekopää ei voi kuitenkaan mitenkään voittaa Daredevilia.

Daredevil on siis sokea supersankari, rampa kaupungissa hän siis on (Yoda-kieltä). Kuvitelkaapa jos olisit sokea. Mitään et voisi nähdä, mutta kaiken aistisit. Näkö on niin yliarvostettu aisti. Länsimaiset antropologit jopa miettivät sitä, että miten tehdä kenttätyötä yhteisöissä, joissa hallitseva tapa aistia ulkopuolinen maailma ei ole pääasiallisesti näköaisti.

Kokeilepa elää päivä pitämällä silmiä kiinni.

Citysiili