Tavallisia sankareita

MTV3:n on aloittanut syksyllä NBC:n Heroes-sarjan esittämisen. Kyse on eeppisestä, mahdollisesti ainakin kolme tuotantokautta käsittävästä, supersankari-sarjasta. Heroes, vaikkakin perustuen vahvasti moderniin supersankarimyyttiin, esittää tarinansa hieman epätavallisesti. Sarjan pää- ja sivuhenkilöt huomaavat, että heillä on erikoisia voimia, kuten he osaavat lentää, lukea ajatuksia tai parantua kaikista haavoista, he eivät kuitenkaan tiedä mitä tehdä voimillaan. Kun Hämähäkkimies huomaa, että hänellä on supervoimia, hän ryhtyy lähes välittömästi taistelemaan rikollisia vastaan. Käytöstään hän perustelee Ben-sedältä oppimallaan viisaudella: "Suuren vallan mukana tulee suuri vastuu". Heroes-sarjan henkilöt taas huomaavat, että heillä on voimia, mutta yleisin reaktio onkin, että "mitäs nyt?"

Sarjan tekijä Tim Kringillä on muitakin osumia uraltaan, mutta myös vähän kyseenalaisempia tarinoita. Esimerkiksi keskiviikkoiltaisin Subtv:ltä tuleva Yli synkän virran (Crossing Jordan) on todella laimea. Laimeuden tekee se, että sarjalla on suunnilleen rikossarjaksi yhtä paljon uskattovuutta kuin C.S.I:ssä ja henkilöt on samanlaista pahvia.

(* Varoitus: saattaa sisältää juonipaljastuksia ja henkilöitä *)
Ensimmäisen tuotantokauden päähenkilöitä on maalari Isaac Mendez (Santiago Cabrera), Hiro Nakamura (Masi Oka), Claire Bennett (Hayden Panettiere), Micah (Noah Gray-Cabey) ja Niki Sanders (Ali Larter), D.L. Hawkins (Leonard Roberts), Peter (Milo Ventimiglia) ja Nathan Petrelli (Adrian Pasdar), Matt Parkman (Greg Grunberg) sekä Mohinder Suresh (Sendhil Ramamurthy). Kaikkien heidän kohtalonsa tiivistyy jollain tavalla näkymättömään ja pahaan Sylariin (Zachary Quinto). Juonellisesti kenelläkään henkilöistä ei ole yhteyttä toisiinsa, mutta pikku hiljaa heidän polkunsa kohtaavat kuin Pulp Fictionissa tai Magnoliassa. Minä olin tässä sarjassa koukussa jo muutaman osan jälkeen. Tarina on yksi parhaiten kirjoitettuja tv-sarjoja. Tätä sanon harvoin. Tällä hetkellä tulee mieleen vain kaksi todella hyvin kirjoitettua mieleen. Nämä sarjat ovat Sopranos ja Kylmä rinki.

Yhden erikoisen osion tarinan maailmasta tekee taustamateriaalia, jota ovat sarjakuvat, joita julkaistaan tv-esitettävien osien välissä sekä Hiron blogi. MTV3 on tehnyt hyvää työtä ryhtyessään suomentamaan myös taustamateriaalia. Valitettavasti sarjakuvia ei ole suomennettu. Toisena miinuksena pitää kuitenkin sanoa, että vaikka MTV3:n heroes-sivut muistuttavat NBC:n vastaavia, niin niistä puuttuu kokonaan missattujen osien katsomismahdollisuus.

Eolove14:n versio (fanivideo):

Luke Wilson tekee erikoisia elokuvia

Tulipahan nähtyä taas yksi Luke Wilsonin elokuva. Tällä kertaa My super ex-girlfriend. En ole mikään Wilson fani, mutta on myönnettävä, että hän lähtee mukaan erikoisiin elokuviin. Elokuvien tyylilaji on yleensä komedia tai ainakin musta sellainen. Katson tätä nyt Wilsonin näkökulmasta, vaikka elokuvassa näytteleekin Uma Thurman.

Elokuvan päähenkilö Matt Sanders (Luke Wilson) pokaa nörtiltä vaikuttavan naisen, Jenny Johnsonin (Uma Thurman) metrosta. Pian paljastuukin, että neiti onkin palvottu supersankari G-Girl (G-tyttö?), joka supervoimiltaan vastaa suunnilleen Teräsmiestä. Pian Matt haluaakin eroon uudesta tyttöystävästään, mutta Jenny ei haluakaan erota. Paljastuukin, että G-tyttö onkin mustasukkaista sorttia. Matt saa kokea naisen raivon koko vartalollaan. Lopun antikliimaksista riippumatta elokuva erottuu joukosta erikoisen vitsinsä takia.

Aikaisemmin arvioitu Idiocracy taas kertoo joko Luke Wilsonin rohkeudesta valita itselleen rooleja erikoisista elokuvista tai sitten hänelle ei vain tarjota muita.