Acta tulee, ota koppi

Suomi on allekirjoittanut väärennösten vastaisen kauppasopimuksen ACTAn. Parisen vuotta sitten Vihreiden Heidi Hautala totesi sopimuksen olevan jo tuolloin enemmänkin tekijänoikeuslaki, jolla yritetään ajaa Yhdysvaltalaista mallia Suomeen. Tuolloin myös toinen Vihreä, kansanedustaja tosin, Jyrki J. Kasvi hämmästeli sopimuksen salaista vääntöä. Suomalainen sananvapausjärjestö Effi reagoi asiaan torstaina.

Actan sopimusluonnos vajaan kahden vuoden takaa sisältää oletuksen, että vahinko, joka on korvatta on se määrä, jonka oikeuksien tai lisenssien haltija olisi saanut jos olisi itse myynyt tuotetta, mitä on Suomessa ja monessa muussa maassa sovellettu jo ennestään. Persaukiset ja keskiluokkaiset ihmiset ovat saaneet Suomessa neljästä viiteen numeroisia tuomioita ilman, että tekijänoikeuden rikkojat olisivat saaneet itse penniäkään. Finreactorin tapaus korkeimmassa oikeudessa teki tästä käytännön Suomessa. Korvaukset ovat sitä luokkaa, että minun on mahdotonta kuvitella monenkaan ihmisen selviytyvän moisesta voittamatta lotossa. Tuomiot ovat silloin kaukana kohtuudesta. Linkattu sopimusluonnos on muuten ainoa dokumentti, jonka olen aiheesta löytänyt. Siksi se sisältää erilaisia kohtia, joista on ilmiselvästi ollut erimielisyyksiä.

Actassa on huono puoli se, että Suomessa luodusta käytännöstä tulee laajempi ja tuomio voidaan antaa ensilevittäjälle tai ylläpitäjälle sillä perusteella, että montako kopiota maailmalla on liikenteessä tietystä tiedosta, mikä tiedoston hinta olisi kaupassa ja kerrotaan hinta kopioiden määrällä. Kuvittelepa siis ostavasi kaupasta tietokonepelin, jonka tiedostoissa on yksilöllinen "vesileima", bitteihin piilotettu yksilöitävä tunniste. Päätät tietämättömyyttä tai täysin tarkoitusella tehdä siitä kopion ja antaa sen jollekulle (serkulle, koulu- tai työkaverille tai täysin tuntemattomalle vastaantulijalle). Jos kopioita otettaisiin miljoona ja ostamasi peli olisi hinnaltaan 69,90 euroa. Gulps.

Julkista keskustelua ei ole ACTAsta käyty Suomessa mitenkään mittavasti. Postauksen alkuun linkittämäni Vihreiden puheenvuorot edustavat keskustelun kärkeä. Tämän lisäksi piraattipuolue ja tietotekniikkaharrastuksiin liittyvät uutissivustot ovat pitäneet asiaa esillä, mutta kuinka moni on oikeasti asiasta kuullut mitään vieläkään. Vaikka ACTA onkin neuvoteltu kauppasopimuksena, on siinä poikkeuksellisena piirteenä myöskin toimenpiteitä, jotka käsittelevät valvontaa, pakkokeinoja ja rangaistuksia.

Monet Actassa esitetyt sopimuksen osat ovat jo käytössä Suomessa kuten Finreactorin keissi osoittaa. Tämän lisäksi Suomessa on sensuroitu (estetty pääsy) oikeuden päätöksellä tietyille sivuille. Tosin siinäkin on tapahtunut lapsuksia jolloin eston kohteeksi joutui sivusto, joka johti käyttäjänsä edellämainitun Effin sivuille. Kopiosuojausten poisto on myös mainittu Actassa, mikä on kielletty myös Suomessa, vaikkakaan tuomiota ei eräässä keississä annettu teon vähäisen merkittävyyden takia (Mikko Rauhalan kommentti aiheeseen).

Ongelmallista Actassa kuten monessa muussakin tekijänoikeuksien valvomisen parantamiseen perustuvassa ideassa on se, että toteutus tehdään jonkun muun oikeuden kustannuksella ja rangaistukset kohdistuvat mielivaltaisesti. Voisin väittää, että tekijänoikeusrikkomuksia tapahtuu niin paljon, että niihin puuttuminen ei ole mielekästä, mutta kun niihin halutaan puuttua, on kohde yksi miljoonista, joita voitaisiin syyttää samasta rikoksesta. Lakien pelotevaikutus tämmöisissä tapauksissa perustuu siis mielivaltaisuuteen sen sijaan, että se kohdistuisi kaikkiin, jotka lakia rikkovat tai sellaista suunnittelevat.

Näitä kömmähdyksiä sattuu ja niistä pitäisi pystyä oppimaan. Siksi Actan sisällöstä tulisi käydä julkista keskustelua. Suuntana tulisi olla sellainen, että ihmisten toimeentulo voitaisiin varmistaa, nettiä ei pyritä mielivaltaisesti sensuroimaan eikä satunnaisia henkilöitä tuomittaisi kohtuuttomilla rangaistuksilla.

Sähköinen äänestäminen oli surullinen kokeilu

Sähköisessä äänestämisessä itsessään ei ehkä ole mitään vikaa. Suomessa järjestetty sähköinen äänestäminen on kustu lähes kaikilla kuvitelluilla tavoilla. Muutamassa kohdassa sähköisen äänestyksen kokeilu ei kuitenkaan tiettävästi kussut. Ääni ei ole tiettävästi mennyt kenellekään henkilölle jota ei ole ollut tarkoitus äänestää. Ääniä on kuitenkin hukkunut. Effi kävi täysillä kierroksilla kampanjaa järjestelmää vastaan monilla perusteilla, joista mitään ei otettu tosissaan. Effille kyllä tarjottiin auditointimahdollisuutta sellaisilla ehdoilla, että auditoijat eivät saisi kertoa havainnoistaan millekään taholle tai kolmannelle osapuolelle. Kolmannella osapuolella tarkoitetaan mm. äänestysikäistä kansalaista.

Samalla tavalla hätiköiden hallitus valmistelee monenlaisia ohjelmia jatkuvasti. Vähän rauhallisemmalla tahdilla valmisteltuja kokeiluja, joissa otettaisiin mukaan enemmän asiantuntevia kansalaisjärjestöjä voitaisiin saada parempia tuloksia aikaiseksi. Sähköisen äänestämisen kokeilu olisi voinut sujua uskottavammin, jos järjestelmä olisi ollut kaikkien kansalaisten tavoitettavissa ja ymmärrettävissä. Varsinkin kun palvelu tilattiin sellaiselta yritykseltä, jolla on ennestään jo ollut ongelmia kalliiden ja isojen järjestelmien asentamisesta kunnallisella puolella. Tieto-enatorille annettiin käytännössä oikeus tehdä äänestyskone, jonka tuloksia tai toteutusta ei voi selvittää yhtiösalaisuuteen vedoten. En tässä nyt mene väittämään, että yksityinen puoli hoitaa asiat huonommin kuin julkinen puoli, mutta järjestelmää olisi voitu testata pitkäjänteisemmin ja siihen olisi voitu ehkä oikeasti perustaa palkattu työryhmä sitä tuottamaan voittoa tavoittelevan yrityksen sijasta.

Effi antoi pyytämättä lausunnon sähköisestä äänestyksestä jo tammikuussa 2006. Lausunnossa otettiin huomioon neljä eri kohtaa, joiden tulisi täyttyä sähköisessä äänestyksessä: järjestelmän tulee pystyä valvomaan, että jokainen äänestää vain kerran, että ääni ei ole yhdistettävissä äänenantajaan, että äänestäjä pystyisi varmistamaan hänen äänensä tulleen oikealla tavalla lasketuksi, ja että äänestäjä ei saisi pystyä todistamaan äänestäneensä tietyllä tavalla.

Ennen sähköistä äänestämistä äänet on laskettu kahdesti. Kerran eri puolueiden edustajien kesken ja sitten vielä tarkistuslaskenta myöhemmin. Varmuuden vuoksi äänestyslipukkeet säilytetään, jotta ne voidaan myöhemminkin laskea uudestaan, jos on syytä epäillä vilppiä.

Juho linkitti facebookiin hauskan (ja valitettavan tarkkanäköisen) suomennetun sarjakuvan.

Streisand-effekti

Päivän uusi sana on Streisand-effekti, mitä Effin sivuilla ehdotetaan suomennettavan Lehtovaaraefektiksi. Sanalla tarkoitetaan sitä, kun nettiä yritetään sensuroida ja asia tuodaan julkisuuteen, jonka jälkeen sensuroidusta materiaalista tulee niin suosittua, että sitä ei voi enää sensuroida. Teorian mukaan internet-yhteisö näkee yritykset sensuroida tuotettuna vahinkona itse internettiin, jolloin internet itsessään korjaa tämän vahingon tuottamalla tekijöidensä kanssa uusia sivuja, joissa levitetään kiellettyä tietoa.

Suomennos viittaa Effin perustajajäseniin kuuluvan H3rkko Hietanen kirjoitti ikävän kritiikin Lehtovaara-nimisestä ravintolasta. Ravintola vaatii Hietasta poistamaan tekstin blogistaan sekä 80 000 euron korvauksia. Lopputuloksena ravintolasta tuli kuuluisampi kuin koskaan, mutta ei välttämätttä palvelunsa takia, vaan siksi, että elinkeinoyrittäjä pyrki hiljentämään kriittiset äänet netissä.

Voimakin on saanut ilmeisesti ensimmäiset uhkailunsa tällä kertaa Volvolta. Voima on pitkään julkaissut lyhyitä juttuja vastamainoksina, jossa yritetään esittää joitain tosiasioita yrityksistä. Kieli keskellä poskea ilmoitukset joudutaan kyllä esittämään, että yli-innokkailta lakimiehiltä voidaan välttyä.

Kaikkein hauskinta vastaavaa toimintaa on saatavilla Piratebayn sivuilta, jossa julkaistaan cease-and-desist-kirjeitä ja ylläpitäjien kirjoittamia vastineita, jotka ovat yleensä hyvin loukkaavia.

Hoi Karkkila, Hoi Kauniainen, Hoi Vihti

Viime kunnallisvaaleissa toimeenpannut vaalit aiheuttivat ikäviä ongelmia demokratian toteutumisen kannalta. Tämä ei liity mitenkään vasemmiston kutistumiseen vaan sähköiseen äänestämiseen. Reilut kaksisataa ääntä jäi rekisteröimättä Karkkilan, Kauniaisen ja Vihdin alueella. Asiasta voi onneksi valittaa, mutta pitää olla kyseisen kunnan asukas tai ehdolla kyseisellä alueella. Electronic Frontier Finland (Effi) on valmistellut pohjan valitusten tekemistä varten. Nyt tarvittaisiin vain niitä valittajia. Jos itse satut asumaan noilla seuduilla, niin tee demokratialle pienenpieni palvelus ja valita kunnolla:
http://www.effi.org/blog/2008-11-05-Tapani-Tarvainen.html

Lapsipornon vastustajat vs. sananvapauden puolustajat

Kohta on kolme kuukautta siitä, kun Suomessa otettiin käyttöön nettioperaattoreille vapaaehtoinen viranomaisten harjoittama internetin sensuuri. Lapsipornokortin viuhuessa näyttää selvästi siltä, että sensuurin vastustajat ja puolustajat huutelevat toistensa ohi. Voisi jopa sanoa, että vastustajat yrittävät selittää sensuurin puolustajille jatkuvasti sitä, miten lapsiporno ei häviä näillä keinoilla. Vastustajat ovat jopa väittäneet, että sillä ei ole mitään vaikutusta. Sensuurin puolustajien pääargumentiksi näyttäisi tulleen "lapsipornografia ei ole sananvapausasia".

Piti koota tällä viikolla kaikki argumentit yhteen. Työ oli kohtuullisen turhaa, koska Effi on koonnut ns. FAQ-listan (usein kysytyt kysymykset). Argumentit on hyvin koottuna. Kaiken lisäksi Effin toimittaja on tehnyt listan dialogiseen muotoon, jossa kumotaan kaikki sensuurin kannattajien argumentit, jotka on kumottavissa.

Valitettavasti seuraavat eduskuntavaalit on 2011. Siihen asti sananvapausaktivistit voivat vain vedota hallitukseen ja eduskuntaan. Tai sitten mennä ihan ranskalaisiksi - ja polttaa koko talon.