lauantaina, kesäkuuta 20, 2015

Sin City kakkonen on ehkä kunniakkaasti 5/5 elokuva vaikka olisin antanut 4/5 aluksi

Miltä tuntuu nähdä sarjakuvaa omalta ruudulta näyteltynä? Varmaan hyvin 3d:lta. Halusin tykätä erityisen paljon Sin City kakkosesta. Varsinkin kun tykkäsin ekasta leffasta niin paljon. Mustavalkoistanoirea koko ruudun täydeltä tarjoiltiin silloin. Ekassa leffassa hämmästytti se, että Rodriguez ja Miller olivat molemmat ohjaajien henkseleitä raapimassa. Mietin silloin, että miten sarjakuvataitelijakäsikirjoittaja uskaltaa mennä elokuvan puolelle. Mietin vieläkin, että onko elokuva tarinankerrontaa vai -kuvaa?

Sin City -sarjakuva on täysin mustavalkoinen kuviltaan ja, ehkä noirevitsinä myös, tarinoiltaan. On rumia miehiä, ja femme fatalea 1/8 ruudun täydeltä. Miehet juovat viskiä, ja ovat kuolemassa ravintoloissa. Femmet ovat tienaamassa elantoa, ehkä huorina, ehkä jonkinlaisessa muussa palveluammatissa, tai vaimoina, mutta Sin Cityn ladyt eivät ole ikinä avuttomia.

Ehkä kuvaan tulee rakkautta, ehkä ei. Ehkä sen nyrkkeilijän sydämessä sykkii vastustamaton voima vain rakastaa koiranpentuja. John Wick elokuva ei ole sellainen, mutta jokaisen Animalian jäsenen pitäisi katsoa se. Parempia värväysvideoita ei tulla tekemään, ellei puhuta John Wick kakkosesta.

Jos puhekielisesti saan ilmaista itseäni, niin sanoisin: "meikä diggaa, ja haluaa rakastavaa kaikkia hyvistä kirjoista, hyvistä sarjakuvista, ja hyvistä bändeistä tehtyjä elokuvia. Niin monen pettymyksen jälkeen, niin sitä vain on tottunut siihen, että paskaahan tästä tulee."

Jos jatko-osista puhutaan, niin teini-ikäni pahin, ehkä ikinä, kokemus oli Poliisiopisto 7. Oltiin pikkuveljen kanssa liikenteessä kaupungilla, ja oltiin menossa leffaan. Ehkä ohjasin häntä, että leffat ovat siistejä. Kyseessä oli päivänäytös eli, ei mitään röyhkeitä 45-50 markan lippuja, vaan 30 markalla sisään. Molemmilla oli semmoiset 40-45 markkaa. Olo oli ryöstetty. Näinkö meitä kohdellaan. Poliisiopisto vitonen nimittäin oli ihan ok elokuva vaikka Guttenbergin Stevea siinä ei enää ollutkaan.

Sin City sarjakuva taas on kylmän rakastettava noire-seikkailu, ja ehkä paras niistä on on Marvin osa (muistaakseni alkuperäisissä Sin Cityissä nelonen, kutonen, tai mikä lie niistä albumeista), joka oli alunperin suunniteltu Millerin toimesta hyvin lyhyeksi, mutta jopa se sitten venähti, ja sitä ihanuuden määrää on vaikea kuvailla. Marv on se kaikista surkein koira, kehäraakki, se kovia kohdannut kaveri, joka on kerran päässyt rakastumaan naiseen, jonka hän on tavannut kerran, ja joka tapetaan.*

Sin Cityt ovat kuin viisikkoon kyllästyneet Judge Dreddin ystävät, jotka luovuttavat. Eka on liian moraalista, ja jälkimmäinen on liian simppeliä.

Ihaninta on koko Sin Cityn elokuvallisessa maisemassa värien ja värittömyyden käyttö. Kakkosessa se loistaa kuin Broadway - ihan kuin ei olisi nähnytkään värejä elämässään. Varsinkin kun vietin edellisen päivän katsomalla apinoiden planeettoja, ja uusimmissa sen älykkään apinan merkki oli [spoiler alert]** vihreät silmät. Väreissä on nimittäin veri, silmät, ja vaatteenkappaleet. Aivan kuin niissä olisi vihjeitä, mutta ei niissä ole. Veri on punaista, silmät voivat olla vihreitä, ja kaikki muu on mustavalkoista. Ainoa mikä on mustavalkoista on oletukset.

Kaikkein surullisimpana koin sen, että halusin antaa matalan arvosanan kyseiselle elokuvalle kesken kaiken. Olin aivan varma, että 4/5 on riittävä, varsinkin kun Josh Brolin riehui kuin saamaton sammakko kaiken aikaa kuin kärsien selkäänsä. Bruce Williskin vilahtaa leffassa hetken aikaa. Sin City kakkonen on kuitenkin jatko-osa elokuvalle eikä sarjakuvalle, ja siksi yllätyinkin miten kaikki asiat on nivottu yhteen sekä aikaisempaan elokuviin että uuteen kaanoniin.

Sivuhuomiona pitää sanoa, että olen yleisesti naisten objektivisointia vastaan, ja en tiedä miksi Jessica Albaa sanotaan hottismuijaksi, mutta Sin City kakkosessa kyllä näkyy semmoinen pepunjälki, että se ei ekalla hieromalla lähde Ferrarista irti. Ymmärrän Marvia taas lisää.

Lopulliset arvosanani:
Scifi: 0/5
Action: 4/5
Romantiikka: 2/5
Tarina: 3/5
Kuvaus: 5/5
Kerronta: 5/5
Näyttelijät: 5/5
Komedia: 1/5 (interteksutaalinen komedia aikaisempiin 4/5, mutta elokuvan komedia-arvo on laskettu muilla tavoilla)
Oma ääni: 5/5
Soundtrack: 3/5

Ja näillä lukemilla: 5/5

* a) Ei ole spoilerialertti, koska Sin Citya lukeneille, se on se matka/määränpää, ei se tilanne.
* b) Twisti on siinä mukana, ja on - siinä Marvin tarinassa myös - leffassakin.
** a) Vitut se mikään spoiler alertti ole. Kaikki, jotka on nähnyt alkuperäisen Apinoitten planeetan tietää, että apinat voittaa sen pelin, ja se uus apinallisuuden/ihmisyyden (tai ehkä empatian) voima on juuri siinä tasa-arvon tavoittelussa. Ehkä siinä oli myös ajan suhteellisuuteenkin liittyvä vitsi.
** b) Olen syntynyt 1981


Ei kommentteja: