Pois silmistä

Helsinginkadulla Kalliosta on saanut tietoa myös lehdistä. Nimittäin lekanheittäjät ja muut satiaiset ovat nautiskelleet alkoholia ja käyttäytyneet riettaasti keskellä Kalliota. Joku voisi ajatella, että ravintoloita vähentämällä, alkoholilainsäädäntöä tiukentamalla, Alkon pois siirtämisellä tai Helsingin kaupungin sosiaaliviraston toimintaa kehittämällä (mahdollisesti jopa budjetoimalla riittävä määrä varoja sosiaalityöhön) voisi löytyä jonkinlaisia ratkaisuja ihmisten alkoholista johtuvaan häiriökäyttäytymiseen. Alkoholin verotusta voisi olla mahdollista tiukentaa. Ehkäpä asuntojen lisärakentaminen ja vuokrakattojen säätäminen voisi olla ainakin väliaikaisesti osa ratkaisua.

Mutta näin helpolla ei nykyään pääse. Helsinginkadulla jaettava ruoka- ja hätäapua halutaan siirtää pois. Heikki Hurstin, isänsä duunia jatkanut, masinoima ruoka- ja vaateapu on ollut osa sosiaalityötä, joka ei ole kaupunkia tai maan hallitusta kiinnostanut siinä määrin kuin olisi toivottavaa. Kolmas sektori on tärkeä ja sen vahvuus mitataan silloin, kun muu yhteiskunta kääntää selkänsä ruoantarvitsijoille.

Häätöuhka ei ole kuitenkaan aivan kitkatonta, kuten Iltalehti osaa sanoa. Tämä on tärkeää, että poliitikot osaavat nähdä myös itsensä osana ongelmaa tai ratkaisua.

Emma Kari (vihr.): Solidaarisuuden loppu
Laura Rissanen (Kok.): Poissa silmistä, poissa mielestä
Helsingin Vasemmistoliitto: Köyhien ajaminen pois näkyvistä ei ole ratkaisu

Orjatyövoima työhallinnon avuksi

Tempputyöllistäminen on sana, joka on vilahtanut jo kaksien eduskuntavaalien alla. Sekä myös niiden jälkeen. Sitä käytti Kokoomus huudellessaan oppositiosta vaikutusvaltaa ennen viime vaaleja. Sitä käytti SDP joutuessaan oppositioon.

Viikonlopun Kansan uutisten viikkolehdessä oli ikäviä uutisia orjatyövoimasta Suomessa. Edellisen hallituksen aikana tehdyt muutokset työlainsäädäntöön (työvoimapalvelulaki). Sen perusteella Suomessa on jo 15000 ihmistä joutunut karenssiin eli heidät on pudotettu työttömyyskorvauksen piiristä pois. Karenssia tulee siitä hyvästä, että on kieltäytynyt "tempputyöllistämisestä". Tähän kuuluu esimerkiksi työharjoittelusta kieltäytyminen. Työharjoittelu on siis oikean työn tekemistä (8 euron päiväkorvauksella) tai muu työvoimahallinnon esittämä keino keksiä päivittäin tekemistä (8 euron päiväkorvauksella). Ongelma on siinä, että yritykset ovat käyttäneet tätä hyväksi ottamalla harjoittelijoita jatkuvalla syötöllä tekemään hommia säästäen näin työvoimakustannuksista. Toisaalta tämän rinnalle on syntynyt orjatyömarkkinat eli yrityksiä, joilta työvoimahallinto tilaa koulutusta.

Eräs tilattu koulutus oli Kai Hirvasnoron kirjoittaman artikkelin mukaan sitä, että kurssin varsinainen vetäjä kävi pari kertaa viikossa haukkumassa osallistujat siitä, että eivät olleet hankkineet töitä ympärillä sijaitsevista yrityksistä.

Työministerin pesti on tosin Vihreillä, joten kaipa tässä on turha Kokoomusta syyttää, paitsi siltä osin, että vaalien jälkeen on vaiennut puheet niin tempputyöllistämisestä kuin tasa-arvotuposta.