tiistaina, toukokuuta 31, 2011

Suosiminen ei ole rasismia

Kokoomusnuorten ei-niin-liberaalia näkökulmaa edustava Wille Rydman on päässyt taas kertomaan jotain liberaalilta kuulostavaa. Syrjintä pitäisi saada Suomessa loppumaan. Tiettyjen ihmisryhmien suosimisella ja erilaisilla kiintiöillä luodaan epätasa-arvoa, josta pitäisi päästä eroon.

Ajoitus osuu hyvin lähelle Perussuomalaisten rasismin vastaisen julkilausuman kanssa ja yhtäläisyydet ovat huomattavissa.

Emopuolue Kokoomus sekä Kokoomuksen tytärjärjestö Kokoomusnaiset tuomitsivat nopeammin Kokoomusnuorten ulostulon kuin Rydman ehti sanoa "Sotaveteraanit."

Tietenkin olisi kohteliasta ajatella, että suosiminen on syrjintää erityisesti naisten, maahanmuuttajien, sotaveteraanien, nuorisopoliitikkojen, kehitysvammaisten, aistivammaisten (=yleistys kuuroja ja sokeita kohtaan muunmuassa), vanhusten, köyhien, tai muuten positiivista diskriminaatiota vaatia ryhmiä kohtaan.

Mulla on paljon frendejä, jotka vihaa Kokoomusta. Olen yrittänyt selittää heille, että Jyrki Kataisen (ja ihmemies Stubbin) Kokoomus on parempi vaihtoehto kuin se toinen Kokoomus, joka myös haluaa valtaa puolueen sisällä. Mulla on jopa kokkarifrendejä, joiden näkökulmasta Katainen on sosialisti. Wille Rydman taas on todiste siitä, että olen oikeassa; Kataisen Kokoomus on parempi kuin vaihtoehto tässä vaihtoehdottomuuden maailmassa.

Pointsi miten linkkien kautta yritän tuoda esille, on se, että suosiminen ihmisiä kohtaan muita syrjien on ok tilanteissa, joissa tavoitteena on tasa-arvo. Tämä saattaa myös tuoda yhteiskuntaan ikäviä lieveilmiöitä. Karrikatyyrina voisin esittää, että sokea nainen johtaa lennonvalvontaa. Toisena toivottavana ääripäänä on taas se, että orpolapsi ADHD-lapsi saa koululleen ja perheilleen lisää taloudellista tukea. Keskustelu on kuitenkin hyväksi tästä aiheesta veteen piirretyn viivan takia, varsinkin jos lennonjohtoon saadaan superaisteilla varustettu, hyvin pätevä kaveri varmistamaan lepakkokuulollaan sen, että lentokoneet eivät törmää ilmassa. Ikävästi käy myös keskustelulle silloin kun ADHD -lapsi orpoudestaan huolimatta tappaa silmittömästi mahdollisimman monta koulukaveriaan puoliautomaattisella käsiaseella. Niin hienoa järjestelmää ei olekaan, mikä pystyisi tunnistamaan superihmiset ja koulumurhaajat, mutta semmoista voi tavoitella.

Hauskaa olisi, jos järjestelmästä kehittyisi semmoinen, että koulumurhaajat tunnistettaisiin, mutta järjestelmässä olisi heikkouksia, joita ei ole nähty ja siksi sokea lepakonkuulolla valmisteltu tapaus synnyttäisi kieleen lennonjohtomurhaajat.

Ei kommentteja: