tiistaina, tammikuuta 06, 2009

Palestiinasympaatikkojen puheenvuoro

Edellinen entryni oli ehkä helposti ymmärrettävänä sellaiseksi viestiksi, että oikeasti pitäisin valtioterrorismia jotenkin pahempana muotona kuin terrorismia yleensä. Joudun myöntämään, että käsitykseni terrorismista on kiistanalainen. Määrittelen terrorismin pelonaiheuttamiseen pyrkivänä operaationa. Hamasin sotilaallisen siiven Izz ad-Din al-Qassamin (käsittääkseni se kirjoitetaan näin) ampumat lyhyen kantaman kotitekoiset singot viuhuvat Etelä-Isralien puolelle täysin ilman minkäänlaista tarkkuutta. Tällä tavalla ammutut ohjukset on kuin sokkona löisi pisteen karttaan ja mahdollisesti tappaen ihmisiä. Ohjusten merkitys voi olla symbolinen, mutta ne aiheuttavat mahdollisesti myös kuolonuhreja ja voidaan väittää hyvin vähillä epäilyksillä, että se onkin tarkoitus. Eräänlainen kollektiivisen rangaistuksen muoto siis.

Erittäin ikävää on myös se, että Israelin armeija käyttää niin sanottuja check-pointteja eli tarkastuspisteitä Palestiinan itsehallinnon alueella estäen ihmisten liikkumisen. Myös korkea "turvallisuusmuuri" mitä myös "apartheid-muuriksi" kutsutaan aiheuttaa vaikeuksia Palestiinan alueella estäen ihmisiä sekä liikkumasta pitempiä matkoja, mutta jonka takia myös ihmisten taloja on pistetty nurin tai muuten vain häädetty omilta asuinalueeltaan. Kolmantena ikävänä puolena on myös israelilaiset siirtokunnat, joita on turvaamassa Israelin armeija, vaikkakin väittäen, että yleisen turvallisuuden nimissä, niin todistettavasti ainoastaan Israelin kansalaisten turvaksi.

Hyvin ikävää on siis myös Israelin armeijan toiminta sekä myös välillisesti Israelin nykyisen hallituksen. Helposti voidaan olettaa, että kun Israel on aloittanut hyökkäyssodan Palestiinan itsehallintoalueelle ja sitä lähdetään tuomitsemaan, niin se tarkoittaisi samaa kuin hyväksyisi Hamasin aseellisen siiven tarkkuuskelvottomien rakettien ampumisen minne sattuu. Tämä ei ole kuitenkaan tarkoitus, vaikka yksisilmäisimmät idiootit varmasti ajattelevat, että kun pyllistää yhteen suuntaan niin väistämättä kumartaa johonkin toiseen suuntaan.

Siinä vaiheessa kun ihmisiä kuolee kuitenkin "osapuolten" välillä 1:100 riippumatta siitä, että kummalla on oikeutetumpi asia, niin sympatiat helposti siirtyy heikomman puolelle. Omasta mielestäni yhdistetty Israel voisi olla paras ratkaisu. Eli semmoinen missä ei olisi edes Palestiinaa tai Israelia vaan ainoastaan yksi valtio, joka takaa kaikkien alueella asuvien ihmisoikeudet, niin en silti usko, että nykyisessä tilanteessa päästäisiin edes semmoiseen tilanteeseen. En edes, vaikka päästäisiin sovintoon siitä, että aluetta ei tarvitsis kutsua Israeliksi. Voitaisiin sitä kutsua vaikka Israiliksi tai Palesraliksi. Sovitteluehdotuksina on ollut myös kahden rinnakkain elävän valtion malli, missä olisi, diplomaattista retoriikkaa käyttääkseni, "elinvoimainen Palestiinan itsenäinen valtio" sekä "Israelin turvattu valtio". Tähän malliin liittyy myös Jerusalemin kysymys, mikä on parhaimpana kompromissina usean valtion yhteinen pääkaupunki.

Jäljelle jäisi silti kysymyksiä, jotka pitäisi ratkoa. Pakolaispalestiinalaisten kotiinpaluu olisi taattava siitäkin huolimatta, että israelilaisten demografinen osuus pienenisi. Arabi-israelin lisäksi ei kuitenkaan ole olemassa mitään yleisesti hyväksyttyä israelilaisen mallia. Vaatimuksena ei ole Heprean osaaminen, juutalainen uskonnollisuus tai jotain sinnepäin. Lähinnä näyttää siltä, että jokainen Israelinnationalisti kelpaa israelilaiseksi ilman muita vaatimuksia.

Kuitenkin Israelin hallinnon toimet on oikeasti hyvin helppo nähdä jonkinlaisena valtioterrorismina. Hallinto käyttää kollektiivisia rangaistuksia eli tapattaa "vihollisia", jotka asuvat Gazan alueella. Eli ei oikeastaan yhtään parempia kuin Al-Qassamin "sokeita raketteja" ampuvat henkilöt.

ps.
Kiitos inspiraatiosta Mikko Ellilälle, joka lähti kommentoimaan mielenosoitusentryäni.

Ellilän rohkean "älykkääseen" "ajatteluun" voi tutustua hänen vanhassa suljetussa blogissaan. Hän on myös aktiivinen fi-lib-blogin kirjoittaja.

Ei kommentteja: