Tiedote
29.4.2006
Julkaisuvapaa heti!
Jo jonkin aikaa syvällä vanhojen rakenteiden sisällä on kehittynyt uusi vasemmistolainen liike, joka tunnetaan nimellä
Vasemmiston hillitty, sikarinkatkuinen charmi. Tuttavallisemmin: Vasemmistolainen sikariblokki. Liikkeen tarkoitus on
tuoda esille nojatuoliharrastus, jonka porvaristo on törkeästi ominut itselleen. Kaikkihan tietävät, että kuuluisimmat sikarit
valmistetaan Kuubassa, joten porvari yrittää henkisellä tasolla päästä käsiksi näiden jalojen työläisten selkänahkaan.
Me liikkeessä osoitamme solidaarisuutta ja toveriutta näille työläisille.
Sikariblokki vaatii Suomen valtiota siirtämään ulkomaankaupan painopistettä Etelä- ja Keski-Amerikkaan.
Historian on osoittanut, että vallankumouksen henki on ollut vahva näillä alueilla ja meidän on aika tukea sitä.
Usealla tämän alueen valtiolla on jo sosialistijohtaja. Me tuemme tätä ajatusta polttamalla sikareita mm. Kuubasta
ja Dominikaanisesta Tasavallasta.
Maanantaina 1.5. vietetään kansanvälistä työnjuhlaa, johon sikariblokki aikoo osallistua aktiivisesti.
Jokainen teistä voi kuulua blokkiin ja siksi meillä on mahdollisuus näyttää joukkovoimaa.
Marssikaa sikarit huulilla ja levittäkää porvareita hämäävää sumua!
Hyvää vappua!
Lisätietoja:
General Franco
franco@dystopia.fi
Subcomandante Vasankari
Olinpaikka tuntematon
tagit: politiikka, huumori
sunnuntai, huhtikuuta 30, 2006
Heidi Hoo ei ole enää täällä töissä
Perjantaina kävimme katsomassa Heidi Hoo ei ole enää täällä töissä. Tiivistettynä näytelmän teemana on oravanpyörä, johon meidät kaikki pakotetaan. Työ, jolla voimme rahoittaa meidän aurinkoisen elämämme. Valitettavasti sitä aurinkoa ei ole. Tehokeinona käytetään huutoa, HUUTOA!
Huutaminen rasitti välillä samoin kuin musiikki. Näiden tehokeinojen käyttö oli perusteltua siinä mielessä, että katsoja etääntyi näytelmästä kuin ihminen (työ)elämästään. Välillä näiden tehokeinojen monotoonisuus pakotti ajattelemaan, että loppuuko tämä näytelmä kohta? Mutta jostain aina tuli sitten mielenkiintoa takaisin.
Teksti oli itsessään hauskaa ja oivaltavaa tajunnanvirtaa, johon pystyi samaistumaan helposti. Oivaltavinta oli rakkauden ja epätoivon organisoimisen mahdottomuus. Vai onko se sittenkään mahdotonta? Entäpä jos koko tunne-elämä on töissä ja täysin tehottomassa käytössä kun kotona taas rakkaus on hyvin organisoitua, tehokasta työtä, kun lapset ruokitaan täsmällisesti ja laitetaan nukkumaan täsmällisesti ja heidät herätetään täsmällisesti. Tehottoman rakkauden näkeminen lavalla sätkivänä oli sen jälkeen lämmittävää. Tehoton rakkaus, siinä olisi jollekin tuotteelle hyvä slogan. Odotan vaan kun joku mulkku ottaa tuonkin käyttöön ja tarjoaa meille jälleen uutta tunne-elämystä. Nestlén murot – tehotonta rakkautta.
Näyttelijäntyö oli haastavan näköistä. Kun piti siirtyä nopeasti huutamisesta ja juoksemisesta laiskan levottomaan joutilaisuuden tilaan. Elina Knihtilä loisti tässä työssä. Hän ei koskaan hypännyt liian aikaisin mihinkään ”tilaan” vaan vasta kun oli varma tekemisestään. Ehkä huomioni kiinnittyi vallan vääriin asioihin, kun tätä seurasin jossain mielessä haltioituneena.
Huutaminen rasitti välillä samoin kuin musiikki. Näiden tehokeinojen käyttö oli perusteltua siinä mielessä, että katsoja etääntyi näytelmästä kuin ihminen (työ)elämästään. Välillä näiden tehokeinojen monotoonisuus pakotti ajattelemaan, että loppuuko tämä näytelmä kohta? Mutta jostain aina tuli sitten mielenkiintoa takaisin.
Teksti oli itsessään hauskaa ja oivaltavaa tajunnanvirtaa, johon pystyi samaistumaan helposti. Oivaltavinta oli rakkauden ja epätoivon organisoimisen mahdottomuus. Vai onko se sittenkään mahdotonta? Entäpä jos koko tunne-elämä on töissä ja täysin tehottomassa käytössä kun kotona taas rakkaus on hyvin organisoitua, tehokasta työtä, kun lapset ruokitaan täsmällisesti ja laitetaan nukkumaan täsmällisesti ja heidät herätetään täsmällisesti. Tehottoman rakkauden näkeminen lavalla sätkivänä oli sen jälkeen lämmittävää. Tehoton rakkaus, siinä olisi jollekin tuotteelle hyvä slogan. Odotan vaan kun joku mulkku ottaa tuonkin käyttöön ja tarjoaa meille jälleen uutta tunne-elämystä. Nestlén murot – tehotonta rakkautta.
Näyttelijäntyö oli haastavan näköistä. Kun piti siirtyä nopeasti huutamisesta ja juoksemisesta laiskan levottomaan joutilaisuuden tilaan. Elina Knihtilä loisti tässä työssä. Hän ei koskaan hypännyt liian aikaisin mihinkään ”tilaan” vaan vasta kun oli varma tekemisestään. Ehkä huomioni kiinnittyi vallan vääriin asioihin, kun tätä seurasin jossain mielessä haltioituneena.
lauantaina, huhtikuuta 29, 2006
Radio Liberon vappuspesiaali
Helsingin lähiradion taajuuden 100,3 mhz täyttää vappupäivänä 1.5. Radio Liberon vappuspesiaali kello 15-17. Kahden tunnin lähetyksessä vapputunnelmissa elävät vieraat keskustelevat Jaakko Vasankarin kanssa monen moisista vapuista. Onko jollakin ihmisryhmällä etuoikeus vappuun? Tänä vappuna tapahtumia on perinteisen työväen vappumarssin, Mantan lakituksen ja vappupuheiden lisäksi porvarillinen wappuratikka ja Porvari-sillis, prekaarien vappu Euromayday sekä uusi tulokas Kulutuskriittinen vappumarssi.
Vieraina on kaksi moninkertaista vaaliehdokasta, joilla on takana niin euro- ja kunnallisvaalit sekä edessä eduskuntavaalit 2007: Pekka Buttler ja Juhani Saari! Mukana myös eduskuntavaalien ensikertalainen Vasemmistonuorten kulttuuripoliittisen työryhmän puheenjohtaja Alina Mänttäri, Uudenmaan ehdokas Saila Ruuth sekä kohu-avustaja Niina Siitonen Porista.
Luvassa on punaviiniä, muistoja, palopuheita ja musiikkia kahdelta vuosituhannelta. Lähetykseen otetaan puhelimitse kuulumisia vapun vietosta kentältä. Vieraille voi lähettää kysymyksiä etukäteen.
Vieraina on kaksi moninkertaista vaaliehdokasta, joilla on takana niin euro- ja kunnallisvaalit sekä edessä eduskuntavaalit 2007: Pekka Buttler ja Juhani Saari! Mukana myös eduskuntavaalien ensikertalainen Vasemmistonuorten kulttuuripoliittisen työryhmän puheenjohtaja Alina Mänttäri, Uudenmaan ehdokas Saila Ruuth sekä kohu-avustaja Niina Siitonen Porista.
Luvassa on punaviiniä, muistoja, palopuheita ja musiikkia kahdelta vuosituhannelta. Lähetykseen otetaan puhelimitse kuulumisia vapun vietosta kentältä. Vieraille voi lähettää kysymyksiä etukäteen.
torstaina, huhtikuuta 27, 2006
Genesis: eli Mooseksen 1. kirjan keloja käännetty silleen niinku ymmärrettävästi
1. Luku: Asioita joita Jumalan on tehtävä.
1. Eka oli tää Jumalahemmo ja se duunas aluksi taivaan & maan.
2. Ja sit tää maa oli silleen chilli ja tyhjä ja jotenkin pimee ja tää Jumala hengaili sitten vetten päällä vaikkei se ollut vielä edes luonut vettä.
3. Ja sit se oli silleen et valoo hei ja valot pistettiin päälle.
4. Ja sit tää Jumalhemmo oli et hei siistii, näkee paremmin ja sen sellaista ja sitten se päätti tehdä selvän eron pimeän ja valoisan välille, ettei vibat häiriintyis.
5. Ja sit se oli et nää valot on päällä päivällä ja pois päältä yöllä, jotta porukka vois nukkuu. Ja siihen sen eka päivä oikeastaan menikin.
6. Seuraavana päivänä Jumala sit heräs ihan märkänä ja hogas et sil oli jääny hana auki tai jotain ja se joutu siivoo ne vedet vittuun sieltä ja se teki kuoppia maahan johon ne vedet niinku menis.
8. Sit se meni pilvelle tsekkaa maata ja oli silleen et täältä näkee tosi hyvin ja tää on mukavan korkeella. Meitsi jää tänne fiilistelee.
9. Sit se tsekkas et miten ne vedet oli jakaantunut. Ja kyl se vähän hio niitä rajoja.
10 Lopulta vähän funtsittuaan se päätti kutsua vedetöntä aluetta maaksi ja vedellistä osaa mereksi. Ja se oli sitten sillä selvä ja se päätti, että tästä ei sitten puhuta.
11. Sit se päätti alkaa viljelee ruohoa ja kasvattelee puita, missä olis kaikennäkösii hedelmii.
12. Ja sit sille tuli morkkis tai jotain kun se ei edellisenä päivän ollut tehnyt oikeesti mitään muuta kuin väläytellyt valoja ja päätti rehkii koko päivän näiden kasvien kaa. Loputa se oli saanut kasvit kasvaa ja jos joku tulis tän urakan jälkeen kyselee jotain niin se funtsi et tästä ei sitten keskustella tai kehitellä mitään omia teorioita.
13. Ja lopulta se meni sit nukkuu ja tuli kolmas päivä. Keskiviikko tälleen jälkeenpäin laskettuna.
14. Kolmantena päivänä Jumala sit funtsi tätä valojärjestelyy vihdoin ja päätti määritellä milloin valot on päällä ja millon ei. Ja sit se keksi viikonpäiville, kuukausille ja vuosille nimet, niinku maanantai, tiiistai, tammikuu, helmikuu, vuos 1, vuos 2 ja silleen.
15. Ja sit se jotain toisteli itteään ja kävi julistelee yksinään jotain jutskii, et kyl nyt kelpoo ja sillee.
16. Varmaankin happopäissään se sit kelas ettei pidä olla öisin liian pimeetä, jottaei vois lukee sarjiksii ja sit se loi kuun auringon heijastuspinnaksi ja muutaman muun auringon lisää.
17. Sit se kelas, et kyl nyt kelpoo lukee sarjiksii.
18. Ja sit oli vaan et tää on jees!
19. Sit tästä kaikesta funailusta se oli tosi väsynyt ja meni nukkumaan ja tuli neljäs päivä.
20. Sit se murisi jotain siitä, että vedessä pitäis uida jotain otuksia ja ilmassakin pitäis liidellä jotain vastaavia tapauksia.
21. Sit se oli niinku et tajuton idea ja wow ja duunas kaikki ne fisut ja linnut. Lopulta se sitten kelas et tästä ei sitten vedetä mitään omia johtopäätöksiä jossain Galapagos-saarilla.
22. Sit se funtsi ettei se jaksa tehdä kaikkee ite ja sano niille otuksille et lisääntykää ja täyttäkää vedet ja ilmat.
23. Sit se jannu hyyty ja meni nukkuu ja tuli viides päivä eli perjantai.
24. Sit alko vilinä ja se päätti tehdä lehmiä ja lampaita ja kaikennäköisiä muita lande- ja safarieläimiä.
25. Sit se duunas myös jotain läppäotuksia kuten kirahveja ja rapuja, jot niist vois tehdä dokkareita luontokanaville.
26. Täs vaihees Jumala sit päätti duunaa ihmiset. Ja se oli niille et duunatkaa näiden eläimien kaa jotain jutskii. Syökää niitä tai pukekaa ne hassuihin vaatteisiin ja pistäkää sirkukseen. Ei meitsii kiinnosta enää.
27. Sit se oli et täs on äijä ja täs on muija ja ne silleen näyttää vähän niinku meitsiltä.
28. Sit se kertas sen muijan ja jätkän kaa läpi sen suunnitelman. Et niinku juokaa ja naikaa, täyttäkää maa ja olkaa luomakunnankruunuja niin kauan ku eläimiä ja kasveja riittää.
29. Sit se anto niille ruohoo ja siemenii ja sano et kasvattakaa näitä ja metsästäkää noit eläimii.
30. Kaikille muille otuksille se oli et skruudatkaa ruohoo tai jotain meitsi juttelee jannujen kaa tääl nyt.
31. Sit se tsiigaili ympärilleen ja oli et tämmönen tapaus ja meni vetää unta palloon. Ja sit tuli lauantai eli se kuudes päivä.
1. Eka oli tää Jumalahemmo ja se duunas aluksi taivaan & maan.
2. Ja sit tää maa oli silleen chilli ja tyhjä ja jotenkin pimee ja tää Jumala hengaili sitten vetten päällä vaikkei se ollut vielä edes luonut vettä.
3. Ja sit se oli silleen et valoo hei ja valot pistettiin päälle.
4. Ja sit tää Jumalhemmo oli et hei siistii, näkee paremmin ja sen sellaista ja sitten se päätti tehdä selvän eron pimeän ja valoisan välille, ettei vibat häiriintyis.
5. Ja sit se oli et nää valot on päällä päivällä ja pois päältä yöllä, jotta porukka vois nukkuu. Ja siihen sen eka päivä oikeastaan menikin.
6. Seuraavana päivänä Jumala sit heräs ihan märkänä ja hogas et sil oli jääny hana auki tai jotain ja se joutu siivoo ne vedet vittuun sieltä ja se teki kuoppia maahan johon ne vedet niinku menis.
8. Sit se meni pilvelle tsekkaa maata ja oli silleen et täältä näkee tosi hyvin ja tää on mukavan korkeella. Meitsi jää tänne fiilistelee.
9. Sit se tsekkas et miten ne vedet oli jakaantunut. Ja kyl se vähän hio niitä rajoja.
10 Lopulta vähän funtsittuaan se päätti kutsua vedetöntä aluetta maaksi ja vedellistä osaa mereksi. Ja se oli sitten sillä selvä ja se päätti, että tästä ei sitten puhuta.
11. Sit se päätti alkaa viljelee ruohoa ja kasvattelee puita, missä olis kaikennäkösii hedelmii.
12. Ja sit sille tuli morkkis tai jotain kun se ei edellisenä päivän ollut tehnyt oikeesti mitään muuta kuin väläytellyt valoja ja päätti rehkii koko päivän näiden kasvien kaa. Loputa se oli saanut kasvit kasvaa ja jos joku tulis tän urakan jälkeen kyselee jotain niin se funtsi et tästä ei sitten keskustella tai kehitellä mitään omia teorioita.
13. Ja lopulta se meni sit nukkuu ja tuli kolmas päivä. Keskiviikko tälleen jälkeenpäin laskettuna.
14. Kolmantena päivänä Jumala sit funtsi tätä valojärjestelyy vihdoin ja päätti määritellä milloin valot on päällä ja millon ei. Ja sit se keksi viikonpäiville, kuukausille ja vuosille nimet, niinku maanantai, tiiistai, tammikuu, helmikuu, vuos 1, vuos 2 ja silleen.
15. Ja sit se jotain toisteli itteään ja kävi julistelee yksinään jotain jutskii, et kyl nyt kelpoo ja sillee.
16. Varmaankin happopäissään se sit kelas ettei pidä olla öisin liian pimeetä, jottaei vois lukee sarjiksii ja sit se loi kuun auringon heijastuspinnaksi ja muutaman muun auringon lisää.
17. Sit se kelas, et kyl nyt kelpoo lukee sarjiksii.
18. Ja sit oli vaan et tää on jees!
19. Sit tästä kaikesta funailusta se oli tosi väsynyt ja meni nukkumaan ja tuli neljäs päivä.
20. Sit se murisi jotain siitä, että vedessä pitäis uida jotain otuksia ja ilmassakin pitäis liidellä jotain vastaavia tapauksia.
21. Sit se oli niinku et tajuton idea ja wow ja duunas kaikki ne fisut ja linnut. Lopulta se sitten kelas et tästä ei sitten vedetä mitään omia johtopäätöksiä jossain Galapagos-saarilla.
22. Sit se funtsi ettei se jaksa tehdä kaikkee ite ja sano niille otuksille et lisääntykää ja täyttäkää vedet ja ilmat.
23. Sit se jannu hyyty ja meni nukkuu ja tuli viides päivä eli perjantai.
24. Sit alko vilinä ja se päätti tehdä lehmiä ja lampaita ja kaikennäköisiä muita lande- ja safarieläimiä.
25. Sit se duunas myös jotain läppäotuksia kuten kirahveja ja rapuja, jot niist vois tehdä dokkareita luontokanaville.
26. Täs vaihees Jumala sit päätti duunaa ihmiset. Ja se oli niille et duunatkaa näiden eläimien kaa jotain jutskii. Syökää niitä tai pukekaa ne hassuihin vaatteisiin ja pistäkää sirkukseen. Ei meitsii kiinnosta enää.
27. Sit se oli et täs on äijä ja täs on muija ja ne silleen näyttää vähän niinku meitsiltä.
28. Sit se kertas sen muijan ja jätkän kaa läpi sen suunnitelman. Et niinku juokaa ja naikaa, täyttäkää maa ja olkaa luomakunnankruunuja niin kauan ku eläimiä ja kasveja riittää.
29. Sit se anto niille ruohoo ja siemenii ja sano et kasvattakaa näitä ja metsästäkää noit eläimii.
30. Kaikille muille otuksille se oli et skruudatkaa ruohoo tai jotain meitsi juttelee jannujen kaa tääl nyt.
31. Sit se tsiigaili ympärilleen ja oli et tämmönen tapaus ja meni vetää unta palloon. Ja sit tuli lauantai eli se kuudes päivä.
keskiviikkona, huhtikuuta 26, 2006
Ydinenergia-aikuiset tulee, oletteko valmiit?
Suomalainen ydinvoima on isänmaallista. Suomalaisen ydinvoiman väittäminen epäturvalliseksi on maanpetos, josta rangaistukseksi pitäisi säätää kuoleman rangaistus. Ydinvoiman riskit ja ongelmat koskee ainoastaan ei-kristittyjä ja kommunistisia maita, mitkä on yleensä sama asia.
Suomelle on saatava oma ydinase, joka voi toimia perusteluna kansainvälisissä neuvotteluissa.
Jokaiseen kotiin on saatava oma ydinase, joka toimii pelotteena huumehörhöille, murtomiehille ja muille hämäräveikoille.
Miksi ei puhuta tuulivoiman vaarallisuudesta? Ne propellit painaa satatuhatta kiloa, pyörii 600 kierrosta minuutissa ja ne on kiinni yhden mutterin varassa. Jos se mutteri irtoaa niin se on 600-kierrosta minuutissa pyörivä sadantuhannen kilon joukkotuhoase.
Liittymislomake
[ ] Kyllä, Haluan liittyä Ydinenergia-aikuisiin ja ajaa ydinvoimaa kaikkialle. Tulevat sukupolvet maksavat jäsenmaksun
[ ] Kyllä, haluan liittyä Ydinenergia-aikuisiin ja saan liittymälahjana oman ydinaseen
[ ] Kyllä, haluan liittyä Ydinenergia-aikuisiin ja luovuttaa vaatekomeroni ydin”jätteen” loppusijoituspaikaksi.
[ ] En ole vielä valmis liittymään, mutta otan mielelläni nopean tilaajan ydinaseen.
[ ] En liity vielä, mutta ymmärsin vitsin.
Nimi:
Paikkakunta:
Päiväys ja allekirjoitus:
Suomelle on saatava oma ydinase, joka voi toimia perusteluna kansainvälisissä neuvotteluissa.
Jokaiseen kotiin on saatava oma ydinase, joka toimii pelotteena huumehörhöille, murtomiehille ja muille hämäräveikoille.
Miksi ei puhuta tuulivoiman vaarallisuudesta? Ne propellit painaa satatuhatta kiloa, pyörii 600 kierrosta minuutissa ja ne on kiinni yhden mutterin varassa. Jos se mutteri irtoaa niin se on 600-kierrosta minuutissa pyörivä sadantuhannen kilon joukkotuhoase.
Liittymislomake
[ ] Kyllä, Haluan liittyä Ydinenergia-aikuisiin ja ajaa ydinvoimaa kaikkialle. Tulevat sukupolvet maksavat jäsenmaksun
[ ] Kyllä, haluan liittyä Ydinenergia-aikuisiin ja saan liittymälahjana oman ydinaseen
[ ] Kyllä, haluan liittyä Ydinenergia-aikuisiin ja luovuttaa vaatekomeroni ydin”jätteen” loppusijoituspaikaksi.
[ ] En ole vielä valmis liittymään, mutta otan mielelläni nopean tilaajan ydinaseen.
[ ] En liity vielä, mutta ymmärsin vitsin.
Nimi:
Paikkakunta:
Päiväys ja allekirjoitus:
tiistaina, huhtikuuta 25, 2006
Miten sabotoida kuvauksia?
Olin viime viikolla taas Ylen draamalla töissä tekemässä avustajan hommia lyhytsarjaan. Olin ottanut mukaan ystäväni, joka on ollut joskus aikaisemminkin avustajana kanssani. Aloin kehittelemään ensimmäisen kuvauspäivän jälkeen ideoita, miten avustaja voi sabotoida kuvauksia. Eli yksi ajatus avantgardistiseen avustajarenessanssiin.
Avustaja voisi mennä häiritsemään kuvaussihteerin, tuottajan tai parhaimmassa tapauksessa ohjaajan työtä esittämällä parannuksia.
Esitettävä repliikki on seuraavan kaltainen. Muokkaaminen omaan suuhun on suotavaa.
"Mä huomasin, et käsikirjoitukseen ei oltu kirjoitettu yhtään repliikkiä mulle. Mä korjasin asian. Mä tuun aluks kuvaan ja sanon: "Yksikään ihminen ei ole koskaan kuollut syliini enkä tee poikkeusta sinunkaan kohdalla. Sitten Janne Reinikainen tulee ja antaa mun pillerit. Ton kameran vois itse asiassa siirtää tuohon niin mun profiili näkyy paremmin."
Kerron myöhemmin lisää sabotoinnista kunhan keksin toteutettavia esimerkkejä.
tagit: elokuva, huumori
Avustaja voisi mennä häiritsemään kuvaussihteerin, tuottajan tai parhaimmassa tapauksessa ohjaajan työtä esittämällä parannuksia.
Esitettävä repliikki on seuraavan kaltainen. Muokkaaminen omaan suuhun on suotavaa.
"Mä huomasin, et käsikirjoitukseen ei oltu kirjoitettu yhtään repliikkiä mulle. Mä korjasin asian. Mä tuun aluks kuvaan ja sanon: "Yksikään ihminen ei ole koskaan kuollut syliini enkä tee poikkeusta sinunkaan kohdalla. Sitten Janne Reinikainen tulee ja antaa mun pillerit. Ton kameran vois itse asiassa siirtää tuohon niin mun profiili näkyy paremmin."
Kerron myöhemmin lisää sabotoinnista kunhan keksin toteutettavia esimerkkejä.
tagit: elokuva, huumori
perjantaina, huhtikuuta 21, 2006
Belgiassa hyväksyttiin homoille adoptio-oikeus
Belgia osoittaa toimivansa edistyksellisten rintamassa kun salli homoille adoptio-oikeuden. Vääntö oli kuitenkin kova äänestystuloksen perusteella: 34 puolesta, 33 vastaan. Alahuoneessa äänestys oli mennyt riman ylitse hieman helpommin 15 äänen erolla (77-62).
Helsingin sanomien keskustelusivuilla on ehditty jo julistaa yhteiskunnan rappiota ja paukutettu Raamatulla. Rohkeimmat on yrittänyt olla hauskoja vertaamalla homojen adoptioikeutta eläimiin sekaantumiseen. Voisin itsekin hymyillä jos tunnistaisin satiirin, mutta siitä ei ole mitään viitettä. Oikeasti, aikuisten oikeasti, on olemassa ihmisiä, jotka näkevät homouden vievän koko ihmiskunnan helvettiin. Vielä kukaan ei ole ehtinyt esittämään aina-niin-hauskaa "homous on periytyvää"-kommenttia.
Suomessakin olisi mitä pikimmiten myönnettävä homoille adoptio-oikeus. Se ei ole keneltäkään pois. Kukaan ei ole koskaan kuollut homouteen ellei lynkkäystä lasketa sellaiseksi. Asenteissa on paljonkin korjattavaa. Lainsäädännöllä voi tietenkin "taistella" homoutta vastaan. Samoin voidaan "taistella" prostituutiota vastaan julistamalla seksin osto laittomaksi. Suomi voi myös taistella päihteitä vastaan julistamalla päihteiden käyttö kielletyksi, rangaistavaksi teoksi ja sulkemalla kaikki yhteiskunnan ulkopuolelle. Näitä kolmea asiaa yhdistää pelon sekainen hysteria ja demonisointi.
Fasismista varoittava lamppuni vilkkuu.
Homot eivät ole sen enempää perverssejä kuin ihmiset, jotka haluavat rakastella juuri yhdessä tietyssä asennossa tai innostuvat tietyistä piirteistä ihmisissä kuten huulipunasta, nahkaisista kengistä, siitä tavasta, jolla hän pitää hiuksiaan auki tai hänen äänestä. Homot eivät ole uhka. Homot ovat jo täällä. Ei sitä estetä lainsäädännöllä tai tukahduttamalla. Homous ei ole mikään leviävä sairaus.
Kun homot hyväksytään tasa-arvoisiksi heteroiden kanssa, olemme osoittaneet olevamme askeleen suvaitsevaisempia. Homous ei tee ihmisestä mitään ali-ihmistä.
Niilo Paasivirta on hyvin tiivistänyt eräiden homofoobikoiden ajatuksia satiirisella kirjoituksellaan "Homolaki on Suomen loppu".
tagit: politiikka
Helsingin sanomien keskustelusivuilla on ehditty jo julistaa yhteiskunnan rappiota ja paukutettu Raamatulla. Rohkeimmat on yrittänyt olla hauskoja vertaamalla homojen adoptioikeutta eläimiin sekaantumiseen. Voisin itsekin hymyillä jos tunnistaisin satiirin, mutta siitä ei ole mitään viitettä. Oikeasti, aikuisten oikeasti, on olemassa ihmisiä, jotka näkevät homouden vievän koko ihmiskunnan helvettiin. Vielä kukaan ei ole ehtinyt esittämään aina-niin-hauskaa "homous on periytyvää"-kommenttia.
Suomessakin olisi mitä pikimmiten myönnettävä homoille adoptio-oikeus. Se ei ole keneltäkään pois. Kukaan ei ole koskaan kuollut homouteen ellei lynkkäystä lasketa sellaiseksi. Asenteissa on paljonkin korjattavaa. Lainsäädännöllä voi tietenkin "taistella" homoutta vastaan. Samoin voidaan "taistella" prostituutiota vastaan julistamalla seksin osto laittomaksi. Suomi voi myös taistella päihteitä vastaan julistamalla päihteiden käyttö kielletyksi, rangaistavaksi teoksi ja sulkemalla kaikki yhteiskunnan ulkopuolelle. Näitä kolmea asiaa yhdistää pelon sekainen hysteria ja demonisointi.
Fasismista varoittava lamppuni vilkkuu.
Homot eivät ole sen enempää perverssejä kuin ihmiset, jotka haluavat rakastella juuri yhdessä tietyssä asennossa tai innostuvat tietyistä piirteistä ihmisissä kuten huulipunasta, nahkaisista kengistä, siitä tavasta, jolla hän pitää hiuksiaan auki tai hänen äänestä. Homot eivät ole uhka. Homot ovat jo täällä. Ei sitä estetä lainsäädännöllä tai tukahduttamalla. Homous ei ole mikään leviävä sairaus.
Kun homot hyväksytään tasa-arvoisiksi heteroiden kanssa, olemme osoittaneet olevamme askeleen suvaitsevaisempia. Homous ei tee ihmisestä mitään ali-ihmistä.
Niilo Paasivirta on hyvin tiivistänyt eräiden homofoobikoiden ajatuksia satiirisella kirjoituksellaan "Homolaki on Suomen loppu".
tagit: politiikka
keskiviikkona, huhtikuuta 19, 2006
Vasemmistoliiton linja päihdepolitiikassa
Vasemmistoliitossa on käyty epävirallista keskustelua suhtautumisesta päihteisiin. Yksi leiri on ajanut nollatoleranssia. Tämä leiri ei ole mitenkään selvärajainen porukka. Heistä osa käyttää alkoholia, osa ei. Osa tupakoi, osa ei. Mutta mitä silloin ajetaan, jos ajetaan nollatoleranssia? Jos Vasemmistoliitto ottaisi linjakseen nollatoleranssin ja lähtisi ajamaan sitä toden teolla puolueena niin minkälaisia rangaistuksia yhteiskunnan tulisi antaa erilaisista rikoksista.
Jos henkilö käyttää heroiinia? Tulisiko hänelle antaa sakkoa, paljonko? Entä, mikä olisi riittävän pitkä vankeustuomio?
Entä jos henkilö käyttää subutexia? Samat kysymykset.
Entäpä jos joku henkilö myy jotain laitonta päihdettä kuten heroiinia, subutexia, amfetamiinia tai jotain sen kaltaista?
Entäpä jos henkilö on alle 15-vuotias? Tai entä jos hän on alle 18-vuotias?
LSD:tä käyttäneitä ei hyväksytä ainakaan lentokapteeneiksi. Voisiko olla muita ammatteja, joihin ei voi hyväksyä ihmisiä, jotka ovat käyttäneet jotain tiettyä laitonta päihdettä tai laittomia päihteitä yleensä? Olisiko esimerkiksi peruskoulunopettaja tämmöinen, jolla ei saa olla minkäänlaista päihdehistoriaa? Entäpä sairaanhoitaja? Entäs kansanedustaja? Voisimmeko esimerkiksi yrittää estää lainsäädännöllisesti erään kolmihenkisen kansanedustajapuolueen ehdokkaan ehdokkuuden?
Näitä kysymyksiä on hyvä pohtia, varsinkin jos ollaan ajamassa nollatoleranssia Vasemmistoliiton linjaksi?
tagit: politiikka
Jos henkilö käyttää heroiinia? Tulisiko hänelle antaa sakkoa, paljonko? Entä, mikä olisi riittävän pitkä vankeustuomio?
Entä jos henkilö käyttää subutexia? Samat kysymykset.
Entäpä jos joku henkilö myy jotain laitonta päihdettä kuten heroiinia, subutexia, amfetamiinia tai jotain sen kaltaista?
Entäpä jos henkilö on alle 15-vuotias? Tai entä jos hän on alle 18-vuotias?
LSD:tä käyttäneitä ei hyväksytä ainakaan lentokapteeneiksi. Voisiko olla muita ammatteja, joihin ei voi hyväksyä ihmisiä, jotka ovat käyttäneet jotain tiettyä laitonta päihdettä tai laittomia päihteitä yleensä? Olisiko esimerkiksi peruskoulunopettaja tämmöinen, jolla ei saa olla minkäänlaista päihdehistoriaa? Entäpä sairaanhoitaja? Entäs kansanedustaja? Voisimmeko esimerkiksi yrittää estää lainsäädännöllisesti erään kolmihenkisen kansanedustajapuolueen ehdokkaan ehdokkuuden?
Näitä kysymyksiä on hyvä pohtia, varsinkin jos ollaan ajamassa nollatoleranssia Vasemmistoliiton linjaksi?
tagit: politiikka
maanantaina, huhtikuuta 17, 2006
Milton Friedman: Vapaan kaupan ja köyhien puolustaja?
[sarkasmi]
Yhtiöiden ainoa moraalinen velvollisuus on tuottaa voittoa omistajilleen.
[/sarkasmi]
Tämä on yksi Milton Friedmanin ydinajatuksista, ei tietenkään ainoa. Mutta miten omistajat suhtautuvat yrityksiinsä? Onko ainoa ajatus tuottaa voittoa?
Joidenkin mielestä kyllä. Joillekin se on muutakin. Joillekin yritysten toiminta on se idea, jolle luovutetaan aikaa ja energiaa. Jopa piensijoittaja saattaa kokea, että tukee yhteiskunnan toimintaa sijoittamalla kotimaiseen yritykseen. Elisan suurten irtisanomisten kohdalla luin yhden mielipidekirjoituksen Helsingin sanomista, jossa yksi piensijoittaja koki, että ei hän halua suurempia voittoja irtisanomisten kustannuksella.
Vaikka jotkut pitävät Friedmania suurena Jumalana, koska hän vastusti vahvasti säätelyä ja sosialismia. Toiset pitävät häntä suurena saatanana tämän takia.
Friedman ei kuitenkaan ole näin yksioikoinen ajattelija. Hänkin on ihminen eikä ihmisiin tai ajatuksiin pidä suhtautua mustavalkoisesti.
Vaikka Friedman pitää monetaarista talousfilosofiaa kaiken perustana on hän kirjoittanut monesta muustakin. Muun muassa hän on yrittänyt sovittaa vero- ja kilpailuyhteiskunnan välistä ristiriitaa. Ja tämä ei ole mikään maailman yksinkertaisin asia. Toisaalta pitäisi kyetä mahdollistamaan kenelle tahansa niin suuri valta ja omaisuus kuin mahdollista ja samaan aikaan pitäisi kyetä estää niitä ihmisiä syrjäytymästä, jotka eivät kykene kilpailemaan muiden ihmisten kanssa. Tämä on joillekin elämän ja kuoleman kysymys. Varsinkaan urbaanissa yhteisössä agrikulttuurille ei ole tilaa. Näinä erikoistumisen aikoina ihmisille ei välttämättä kehity kaiken kattavaa tietotaitoa pärjätä yhteiskunnassa.
Milton Friedman tarjosi vastineeksi kansalaispalkkaa sekä negatiivista tuloverotusta eli sitä, että ihmiset, jotka tienaavat jonkin tietyn tulotason alle saisi tulonsiirtona korvauksen niiltä, jotka tienaavat enemmän. Tämä pyyhkisi paljon byrokratiaa pois sekä poistaisi ainakin osan siitä, jota sosiaaliturvan tarvitsijat kutsuvat välillä "kyykyttämiseksi", "alistamiseksi" ja "nöyryyttämiseksi".
Karl Marxilla ja Milton Friedmanilla olisi paljon keskusteltavaa kahvin äärellä. Valitettavasti Marx on kuollut. Jatkakaamme keskustelua, ei jätetä sitä kuolleitten jättiläisten hartioille.
tagit: politiikka, filosofia
Yhtiöiden ainoa moraalinen velvollisuus on tuottaa voittoa omistajilleen.
[/sarkasmi]
Tämä on yksi Milton Friedmanin ydinajatuksista, ei tietenkään ainoa. Mutta miten omistajat suhtautuvat yrityksiinsä? Onko ainoa ajatus tuottaa voittoa?
Joidenkin mielestä kyllä. Joillekin se on muutakin. Joillekin yritysten toiminta on se idea, jolle luovutetaan aikaa ja energiaa. Jopa piensijoittaja saattaa kokea, että tukee yhteiskunnan toimintaa sijoittamalla kotimaiseen yritykseen. Elisan suurten irtisanomisten kohdalla luin yhden mielipidekirjoituksen Helsingin sanomista, jossa yksi piensijoittaja koki, että ei hän halua suurempia voittoja irtisanomisten kustannuksella.
Vaikka jotkut pitävät Friedmania suurena Jumalana, koska hän vastusti vahvasti säätelyä ja sosialismia. Toiset pitävät häntä suurena saatanana tämän takia.
Friedman ei kuitenkaan ole näin yksioikoinen ajattelija. Hänkin on ihminen eikä ihmisiin tai ajatuksiin pidä suhtautua mustavalkoisesti.
Vaikka Friedman pitää monetaarista talousfilosofiaa kaiken perustana on hän kirjoittanut monesta muustakin. Muun muassa hän on yrittänyt sovittaa vero- ja kilpailuyhteiskunnan välistä ristiriitaa. Ja tämä ei ole mikään maailman yksinkertaisin asia. Toisaalta pitäisi kyetä mahdollistamaan kenelle tahansa niin suuri valta ja omaisuus kuin mahdollista ja samaan aikaan pitäisi kyetä estää niitä ihmisiä syrjäytymästä, jotka eivät kykene kilpailemaan muiden ihmisten kanssa. Tämä on joillekin elämän ja kuoleman kysymys. Varsinkaan urbaanissa yhteisössä agrikulttuurille ei ole tilaa. Näinä erikoistumisen aikoina ihmisille ei välttämättä kehity kaiken kattavaa tietotaitoa pärjätä yhteiskunnassa.
Milton Friedman tarjosi vastineeksi kansalaispalkkaa sekä negatiivista tuloverotusta eli sitä, että ihmiset, jotka tienaavat jonkin tietyn tulotason alle saisi tulonsiirtona korvauksen niiltä, jotka tienaavat enemmän. Tämä pyyhkisi paljon byrokratiaa pois sekä poistaisi ainakin osan siitä, jota sosiaaliturvan tarvitsijat kutsuvat välillä "kyykyttämiseksi", "alistamiseksi" ja "nöyryyttämiseksi".
Karl Marxilla ja Milton Friedmanilla olisi paljon keskusteltavaa kahvin äärellä. Valitettavasti Marx on kuollut. Jatkakaamme keskustelua, ei jätetä sitä kuolleitten jättiläisten hartioille.
tagit: politiikka, filosofia
sunnuntai, huhtikuuta 16, 2006
Semanttisesta individualismista
Tänään olen palannut erääseen teini-iässä suunnattoman paljon henkisiä voimavaroja vaatineeseen filosofian osa-alueeseen, jonka määrittelevä kysymys on mitä on tieto? Palasin tähän teemaan luettuani John Locken kritiikkiä.
Tärkeintä näissä kysymyksissä ei ole henkilö John Locke. Filosofian historioitsijoita kiinnostaa kuitenkin myös se, mitä joku on esittänyt, mutta myös kuka tämä henkilö on tai on ollut. Loukkaisin näitä henkilöitä, jos en kertoisi jotain John Lockesta.
John Locke (s. 1632, k. 1704) oli poliittinen kähmijä, joka eli osan elämästään maan paossa osallistuttuaan sellaiseenkin silloin arkipäiväiseen politiikan tekemiseen eli attentaatin yrittämiseen. Hän myös seurusteli sellaisten nykyään varsin tunnettujen ihmisten kanssa kuin Isaac Newton (jota voitaisiin kutsua mekanistisen fysiikan isäksi) ja Robert Boyle (kemian parissa puuhastellut tiedemies).
Hän tuli tunnetuksi nimenomaan tieto-opillisen filosofian harrastamisesta. Eikä tieto-oppi oli mikään elitistinen filosofian suuntaus vaan siitä saa myös varsin maukasta erikoistehosteilla kromattua viihdettä kuten Matrix-elokuva osoitti.
Siirtyäkseni sitten itse ajatukseen, tällä kertaa semanttiseen individualismiin. Aluksi haluaisin kuitenkin hieman määritellä lyhyesti ja tietenkin ympäripyöreästi sanat semanttinen ja individualismi, jotta en karkoita ketään vaikeasti luettavalla tekstillä. Röyhkeällä popularisoinnilla altistan itseni ja ajatukseni myös kritiikille, mitä pidän tietenkin luvallisena, jopa suotavana.
Semantiikka on tieto-opin osa-alue, jonka harjoittamisena voidaan pitää viestinnän tutkintaa. Semantiikan pioneerina tunnettu (vaikkakin ehkä paremmin kirjailijana) Umberto Eco on käsitellyt väärin ymmärtämisen ideoita varsin viihdyttävästi muun muassa kirjoissaan Edellisen päivän saari ja Ruusun nimeen. Kykenin näköjään kirjoittamaan semantiikasta jo kaksi lausetta ilman, että kerroin millään tavalla suoraan, mitä semantiikka on? Neljännessä lauseessa korjaan tämän kertomalla, että semantiikka kärjistäen tutkii sitä, että mitä me viestimme ja miten meidän viestintä ymmärretään.
Semantiikkaan kuuluu myös se komiikan laji, jossa ihmiset ovat puhuvinaan samasta asiasta, mutta eivät puhukaan, eli sitcomista. Kuvitelkaapa Frendit-sarjan jakso, jossa Rosso (David Schwimmer) yrittää kertoa jotain jurakaudesta ja aina niin sympaattinen Joey (Matt LeBlanc) luulee, että Rosso puhuu elokuvasta Jurassic park.
Individualismi on taasen oppi, joka korostaa ihmisen itsenäisyyttä. Eksistentialistit huutavat tässä kohden, että se tarkoittaa ihmisen yksinäisyyttä ja tarkoituksettomuutta. Individualismi tarkoittaa kuitenkin yksilölähtöistä oppia erotuksena humanismista, jonka voidaan katsoa olevan ihmisestä lähtöisin olevaa.
Semanttinen individualismi tarkoittaa sitä, että ihmisten antamia merkityksiä tulee tarkastella tietystä näkökulmasta. Oletetaan, että kaksi ihmistä saattaa nimittää jotain asiaa vaikkapa ”Itsenäisyyspäivän vastaanotoksi”. Meillä on paljon syytä olettaa, että näillä kahdella ihmisellä on paljon toisistaan poikkeavaa tietämystä maailmasta, joten he todennäköisesti ymmärtävät ”Itsenäisyyspäivän vastaanoton” hieman eri tavoin.
Kuvitellaanpa, että nämä kaksi henkilöä, nimetään heidät vaikka Lockeksi ja Liebnitziksi. Locke on kiinnostunut suunnattomasti historiasta, häntä viehättää erityisen paljon toisesta maailmansodasta kertova kirjallisuus. Liebnitz taas on ihminen, joka on kiinnostunut musiikista kuin Reinikainen linnuista.
Nyt avataan telkkari ja katsotaan Itsenäisyyspäivän vastaanottoa. Locke ja Liebnitz katselevat lähetystä sohvalta vierekkäin. He molemmat antavat merkityksiä Itsenäisyyspäivän vastaanotolle. Lockelle tulee mieleen paljon asioita toisesta maailmansodasta, Suomen itsenäistymisestä ja monista vuosista, jolloin Suomi on elänyt pelossa, että tämän rakkaan maan itsenäisyys katoaa jonnekin. Hän näkee Itsenäisyyspäivän vastaanotossa merkityksen, jolla kunnioitetaan sotiemme veteraaneja, jotka taistelivat sen puolesta, että suomalaisilla miehillä olisi mahdollisuus suorittaa siviilipalvelus[sic].
Liebnitzia ei nyt niin tuo historia kiinnosta, mutta musiikki, tuo voima vahva, saa hänet herkistymään. Hän ei tunne Porilaisten marssin historiaa, mutta hän tuntee Porilaisten marssin musiikin kielen. Häneen vetoaa jokainen mahtipontinen isku kuin tuhat volttia.
Molemmat liikuttuvat katsoessaan lähetystä. He saattavat kuvitella, että he molemmat liikuttuvat samasta syystä, vaikka näin ei ole, kuten tiedämme. Meillähän on mahdollisuus tarkastella tätä fiktiivistä näkökulmaa Jumalan perspektiivistä, mikä on taiteilijoiden etuoikeus.
Miksi semanttisesta individualismista pitäisi sitten olla kiinnostunut? Koska se osoittaa meidän olevan samanlaisia ja erilaisia yhtä aikaa. Se osoittaa, että meillä on erilaisia motiiveja. Miettimällä näitä asioita ja yrittämällä selvittää meidän erilaisuuttamme voimme päästä yksilöinä sellaiselle tasolle, että voimme kumartaa yhteen suuntaan pyllistämättä toiselle.
Sotiemme veteraanit ja heidän muistoaan kunnioittavat. Minä en kuulu kirkkoon, en ole suorittanut armeijaa enkä halua sotia. Tilanne oli toinen kuusikymmentä vuotta sitten. Kaikki kunnia sotien veteraaneille. Kunnia kaikille suomalaisille, venäläisille, saksalaisille, yhdysvaltaisille, japanilaisille ja muille monien maiden kansalaisille. Teille, jotka olette tappaneet ja kuolleet mahdollisesti turhaan. Mahdollisesti sen takia, että ette ole jaksanut pohtia riittävästi ihmisten erilaisuutta.
Tässä uusi motto ihmiskunnalle: kun tapaatte jotain vierasta, laittakaa varmistin päälle.
tagit: politiikka, filosofia
Tärkeintä näissä kysymyksissä ei ole henkilö John Locke. Filosofian historioitsijoita kiinnostaa kuitenkin myös se, mitä joku on esittänyt, mutta myös kuka tämä henkilö on tai on ollut. Loukkaisin näitä henkilöitä, jos en kertoisi jotain John Lockesta.
John Locke (s. 1632, k. 1704) oli poliittinen kähmijä, joka eli osan elämästään maan paossa osallistuttuaan sellaiseenkin silloin arkipäiväiseen politiikan tekemiseen eli attentaatin yrittämiseen. Hän myös seurusteli sellaisten nykyään varsin tunnettujen ihmisten kanssa kuin Isaac Newton (jota voitaisiin kutsua mekanistisen fysiikan isäksi) ja Robert Boyle (kemian parissa puuhastellut tiedemies).
Hän tuli tunnetuksi nimenomaan tieto-opillisen filosofian harrastamisesta. Eikä tieto-oppi oli mikään elitistinen filosofian suuntaus vaan siitä saa myös varsin maukasta erikoistehosteilla kromattua viihdettä kuten Matrix-elokuva osoitti.
Siirtyäkseni sitten itse ajatukseen, tällä kertaa semanttiseen individualismiin. Aluksi haluaisin kuitenkin hieman määritellä lyhyesti ja tietenkin ympäripyöreästi sanat semanttinen ja individualismi, jotta en karkoita ketään vaikeasti luettavalla tekstillä. Röyhkeällä popularisoinnilla altistan itseni ja ajatukseni myös kritiikille, mitä pidän tietenkin luvallisena, jopa suotavana.
Semantiikka on tieto-opin osa-alue, jonka harjoittamisena voidaan pitää viestinnän tutkintaa. Semantiikan pioneerina tunnettu (vaikkakin ehkä paremmin kirjailijana) Umberto Eco on käsitellyt väärin ymmärtämisen ideoita varsin viihdyttävästi muun muassa kirjoissaan Edellisen päivän saari ja Ruusun nimeen. Kykenin näköjään kirjoittamaan semantiikasta jo kaksi lausetta ilman, että kerroin millään tavalla suoraan, mitä semantiikka on? Neljännessä lauseessa korjaan tämän kertomalla, että semantiikka kärjistäen tutkii sitä, että mitä me viestimme ja miten meidän viestintä ymmärretään.
Semantiikkaan kuuluu myös se komiikan laji, jossa ihmiset ovat puhuvinaan samasta asiasta, mutta eivät puhukaan, eli sitcomista. Kuvitelkaapa Frendit-sarjan jakso, jossa Rosso (David Schwimmer) yrittää kertoa jotain jurakaudesta ja aina niin sympaattinen Joey (Matt LeBlanc) luulee, että Rosso puhuu elokuvasta Jurassic park.
Individualismi on taasen oppi, joka korostaa ihmisen itsenäisyyttä. Eksistentialistit huutavat tässä kohden, että se tarkoittaa ihmisen yksinäisyyttä ja tarkoituksettomuutta. Individualismi tarkoittaa kuitenkin yksilölähtöistä oppia erotuksena humanismista, jonka voidaan katsoa olevan ihmisestä lähtöisin olevaa.
Semanttinen individualismi tarkoittaa sitä, että ihmisten antamia merkityksiä tulee tarkastella tietystä näkökulmasta. Oletetaan, että kaksi ihmistä saattaa nimittää jotain asiaa vaikkapa ”Itsenäisyyspäivän vastaanotoksi”. Meillä on paljon syytä olettaa, että näillä kahdella ihmisellä on paljon toisistaan poikkeavaa tietämystä maailmasta, joten he todennäköisesti ymmärtävät ”Itsenäisyyspäivän vastaanoton” hieman eri tavoin.
Kuvitellaanpa, että nämä kaksi henkilöä, nimetään heidät vaikka Lockeksi ja Liebnitziksi. Locke on kiinnostunut suunnattomasti historiasta, häntä viehättää erityisen paljon toisesta maailmansodasta kertova kirjallisuus. Liebnitz taas on ihminen, joka on kiinnostunut musiikista kuin Reinikainen linnuista.
Nyt avataan telkkari ja katsotaan Itsenäisyyspäivän vastaanottoa. Locke ja Liebnitz katselevat lähetystä sohvalta vierekkäin. He molemmat antavat merkityksiä Itsenäisyyspäivän vastaanotolle. Lockelle tulee mieleen paljon asioita toisesta maailmansodasta, Suomen itsenäistymisestä ja monista vuosista, jolloin Suomi on elänyt pelossa, että tämän rakkaan maan itsenäisyys katoaa jonnekin. Hän näkee Itsenäisyyspäivän vastaanotossa merkityksen, jolla kunnioitetaan sotiemme veteraaneja, jotka taistelivat sen puolesta, että suomalaisilla miehillä olisi mahdollisuus suorittaa siviilipalvelus[sic].
Liebnitzia ei nyt niin tuo historia kiinnosta, mutta musiikki, tuo voima vahva, saa hänet herkistymään. Hän ei tunne Porilaisten marssin historiaa, mutta hän tuntee Porilaisten marssin musiikin kielen. Häneen vetoaa jokainen mahtipontinen isku kuin tuhat volttia.
Molemmat liikuttuvat katsoessaan lähetystä. He saattavat kuvitella, että he molemmat liikuttuvat samasta syystä, vaikka näin ei ole, kuten tiedämme. Meillähän on mahdollisuus tarkastella tätä fiktiivistä näkökulmaa Jumalan perspektiivistä, mikä on taiteilijoiden etuoikeus.
Miksi semanttisesta individualismista pitäisi sitten olla kiinnostunut? Koska se osoittaa meidän olevan samanlaisia ja erilaisia yhtä aikaa. Se osoittaa, että meillä on erilaisia motiiveja. Miettimällä näitä asioita ja yrittämällä selvittää meidän erilaisuuttamme voimme päästä yksilöinä sellaiselle tasolle, että voimme kumartaa yhteen suuntaan pyllistämättä toiselle.
Sotiemme veteraanit ja heidän muistoaan kunnioittavat. Minä en kuulu kirkkoon, en ole suorittanut armeijaa enkä halua sotia. Tilanne oli toinen kuusikymmentä vuotta sitten. Kaikki kunnia sotien veteraaneille. Kunnia kaikille suomalaisille, venäläisille, saksalaisille, yhdysvaltaisille, japanilaisille ja muille monien maiden kansalaisille. Teille, jotka olette tappaneet ja kuolleet mahdollisesti turhaan. Mahdollisesti sen takia, että ette ole jaksanut pohtia riittävästi ihmisten erilaisuutta.
Tässä uusi motto ihmiskunnalle: kun tapaatte jotain vierasta, laittakaa varmistin päälle.
tagit: politiikka, filosofia
lauantaina, huhtikuuta 15, 2006
V niin kuin Vastarinta
Alan Mooren ja David Lloydin sarjakuva V for Vendetta eli V niin kuin verikosto on käännetty elokuvaksi ja minkälainen elokuva kyseessä onkaan?
Ensimmäiset tunnelmat elokuvan jälkeen on kuin Matrixin, sen ensimmäisen, jälkeen. Kaksi yhteistä asiaa elokuvilla onkin. Sen on käsikirjoittanut samat henkilöt ja toiseksi, elokuvien teemat voi nivoa jälkimmäisen elokuvan yhteen lauseeseen "Maailmassa on jotain pahasti vialla."
Elokuva sijoittuu lähitulevaisuuden fasistiseen Englantiin. Fasistimaata johtaa Sulter niminen henkilö, jota kuvaillaan seuraavasti: Hän on yksinkertainen, uskonnollinen henkilö, joka näkee maailman mustavalkoisena. Jos pitää katsoa, että mitä elokuva kertoo tästä päivästä niin ei tarvitse kauaksi mennä.
Toinen nykypäivään sopiva teema on miten V:n maailmaan päädyttiin? Mitä jos olisi tapahtunut merkittävä terrori-isku, josta syytettiin fundamentalisteja? Heidät saataisiin kiinni. Heidät todettaisiin syyllisiksi ja heidät teloitettaisiin. Mitä jos tämän jälkeen saisit selville, että hallituksesi olisi vastuussa sadan tuhannen ihmisen kuolemasta? Haluaisitko tietää?
Koodinimi "V" on tarinan päähenkilö, jolla ei ole oikeata henkilöllisyyttä. Hän on aate ja naamio, jonka takana on kaikki me, ihmiset. Tämä muistutti vahvasti eräästä meksikolaisesta vallankumouksellisesta runoilijasta. Hän pukeutuu aina naamioon. Subcomandante Marcos sanoo naamionsa olevan peili, josta jokainen voi löytää itsensä. Elokuvassa oli jopa eräs puhe, jonka sisältö oli kuin tiivistelmä eräästä Marcosin puheesta, jossa hän vastasi epäilyihin hänen homoseksuaalisuudestaan. Hän vastasi, että kyllä hän on "Homo San Fransiscossa", hän myös "yksinäinen nainen metrossa", "feministi puolueessa", "palestiinalainen Israelissa", mutta "ennen kaikkea ja varmasti Marcos on sissi Chiapasin vuoristossa."
Elokuvassa on samanlaisia käänteitä ja yllätyksiä kuin Matrixissa. Jossain vaiheessa elokuvan maailma tuntui sielussa. Aivan kuin maailmassa oikeasti olisi jotain pahasti vialla. Elokuvateatterista poistuessa pohti nimenomaan ensimmäisenä sitä, että pysyykö tämä yhteiskunta koossa pelon ja turvallisuuden tunteen takia vai siksi, että haluamme osallistua siihen. Ei tarvita montaakaan valhetta tai symbolia, jotta voimme luopua vapaudestamme. Benjamin Franklinia mukaillen, ihmiset, jotka ovat valmiita luopumaan osasta vapauttaan saadakseen edes hieman turvallisuutta eivät ansaitse kumpaakaan.
Vapaus, oikeudenmukaisuus ja tasa-arvo eivät ole arvoja vaan ne on näkökulmia. Tapa katsella maailmaa.
tagit: politiikka, elokuva
Ensimmäiset tunnelmat elokuvan jälkeen on kuin Matrixin, sen ensimmäisen, jälkeen. Kaksi yhteistä asiaa elokuvilla onkin. Sen on käsikirjoittanut samat henkilöt ja toiseksi, elokuvien teemat voi nivoa jälkimmäisen elokuvan yhteen lauseeseen "Maailmassa on jotain pahasti vialla."
Elokuva sijoittuu lähitulevaisuuden fasistiseen Englantiin. Fasistimaata johtaa Sulter niminen henkilö, jota kuvaillaan seuraavasti: Hän on yksinkertainen, uskonnollinen henkilö, joka näkee maailman mustavalkoisena. Jos pitää katsoa, että mitä elokuva kertoo tästä päivästä niin ei tarvitse kauaksi mennä.
Toinen nykypäivään sopiva teema on miten V:n maailmaan päädyttiin? Mitä jos olisi tapahtunut merkittävä terrori-isku, josta syytettiin fundamentalisteja? Heidät saataisiin kiinni. Heidät todettaisiin syyllisiksi ja heidät teloitettaisiin. Mitä jos tämän jälkeen saisit selville, että hallituksesi olisi vastuussa sadan tuhannen ihmisen kuolemasta? Haluaisitko tietää?
Koodinimi "V" on tarinan päähenkilö, jolla ei ole oikeata henkilöllisyyttä. Hän on aate ja naamio, jonka takana on kaikki me, ihmiset. Tämä muistutti vahvasti eräästä meksikolaisesta vallankumouksellisesta runoilijasta. Hän pukeutuu aina naamioon. Subcomandante Marcos sanoo naamionsa olevan peili, josta jokainen voi löytää itsensä. Elokuvassa oli jopa eräs puhe, jonka sisältö oli kuin tiivistelmä eräästä Marcosin puheesta, jossa hän vastasi epäilyihin hänen homoseksuaalisuudestaan. Hän vastasi, että kyllä hän on "Homo San Fransiscossa", hän myös "yksinäinen nainen metrossa", "feministi puolueessa", "palestiinalainen Israelissa", mutta "ennen kaikkea ja varmasti Marcos on sissi Chiapasin vuoristossa."
Elokuvassa on samanlaisia käänteitä ja yllätyksiä kuin Matrixissa. Jossain vaiheessa elokuvan maailma tuntui sielussa. Aivan kuin maailmassa oikeasti olisi jotain pahasti vialla. Elokuvateatterista poistuessa pohti nimenomaan ensimmäisenä sitä, että pysyykö tämä yhteiskunta koossa pelon ja turvallisuuden tunteen takia vai siksi, että haluamme osallistua siihen. Ei tarvita montaakaan valhetta tai symbolia, jotta voimme luopua vapaudestamme. Benjamin Franklinia mukaillen, ihmiset, jotka ovat valmiita luopumaan osasta vapauttaan saadakseen edes hieman turvallisuutta eivät ansaitse kumpaakaan.
Vapaus, oikeudenmukaisuus ja tasa-arvo eivät ole arvoja vaan ne on näkökulmia. Tapa katsella maailmaa.
tagit: politiikka, elokuva
perjantaina, huhtikuuta 14, 2006
Pelien sielu, kummallisia analogiota
On olemassa kolme peliä, joilla väitetään olevan säännöt, joita soveltamalla ei voi hävitä. Nämä kolme peliä ovat shakki, huumori ja politiikka.
Shakin sanotaan olevan puhdasta matematiikkaa. Ne, jotka näin sanovat, eivät ymmärrä pelin luonnetta, sen sielua. Shakissa on säännöt ja niitä rikkomalla häviää. Shakkipelien määrä on rajaton. Shakin mieluisuutta on kritisoitu juuri tällä matemaattisuudella, että kun laskee vain oikein, voittaa. Tämä ei pidä paikkaansa. Hyvin laskettu peli johtaa voittoon vain jos on laskenut paremmin kuin toinen. Etäisesti saattaa olla mahdollista, että on olemassa shakkipeli, joka on voittamaton. Vasta sen löytyminen lopettaisi shakin.
Palatakseni kuitenkin pelin matemaattisuuteen. Shakkipelit nimetään yleisesti nimillä kuka vastaan ketä, missä ja milloin. Ensin mainittu on pelannut valkoisilla nappuloilla. Pelit eivät kuitenkaan etene kuin puitesääntöjen mukaan. Jokainen siirto on jollain tavalla harkittu, mutta saman aikaisesti leikittelevä. Jos näin ei olisi, niin ei shakki vaatisi edes mitään lautaa. Ihmiset voisivat pelata shakkia tämmöisellä dialogilla:
- Kempinski-Shaposhnikov, Moskova, 2006, valkea voittaa.
- Pyh, Seres-Hoffmann, Budapest, 1999
- Päättyy myös häviöön. Saat valita, se on joko Bartel-Gajewski, Puola tai sitten Dautov-Palac, Wien, 1996. Voit ottaa myös Istratescu-Pedersen, Kavala 2002. Joka tapauksessa musta voittaa.
- Hitto. Otetaan uusi matsi.
Jos shakki olisi tämän kaltaista, silloin kritiikki olisi perusteltua. Mutta shakilla on sielu, johon sisältyy tunteita, luovuutta ja vaihtoehtojen kokeilua kuten kaikkeen inhimilliseen toimintaan.
Renessanssin aikoihin Euroopan hovinarrit kokoontuivat yhteen kertomaan vitsejään. Lopulta he päätyivät siihen, että vitsejä on rajallinen määrä, joilla on vain paikallisia variaatioita. Henkilöiden nimet ja tapahtumien paikat vaihtuvat, mutta vitsien mekaniikka on aina samanlainen.
Tähän liittyy anekdootti. Seuraavalla kerralla kun narrit kokoontuivat. He kertoivat vitsejä pelkillä numeroilla.
- 12.
- Hah, hah, hah.
- 29.
- Hah, hah, hah.
- 42.
- Hah, hah, hah.
- 14 ja perään kolme.
- Hah, hah, hah.
Kun narrit olivat lopettaneet nauramisen viimeiselle vitsille, yksi narreista alkoi nauraa. Muut ihmettelivät tätä. Yksi narreista meni kysymään nauravalta narrilta, että etkö sinä ole kuullut jo tämän aikaisemmin. Kaikkihan nämä vitsit tietävät.
- Ei se ole se vitsi, vaan miten hän sen kertoi, sanoi naurava narri hekotusten välistä.
Huumorillakin on sielu. Vaikka kaikille komiikan lajeilla voidaan antaa säännöt. Voimme nimetä monenlaisia alakategorioita huumorille. Parodia, farssi, satiiri, sarkasmi, stand-up, musta huumori, alapäähuumori, kirjahuumori, insinöörivitsit, sitcom, slapstick, yms. Silti emme voi koskaan laskea sen varaan, että nämä naurattaisivat. Liian mekaaninen huumori on kuivaa huumoria. Huumorista ei sovi laskea leikkiä, paitsi jos on tosissaan. Stand-up koomikon liian laskelmoitu ohjelma johtaa helposti Kuolemaan lavalla, kuristumiseen ja hapen loppumiseen. Tässäkin on poikkeuksia. Huono huumori on aina huonoa huumoria, paitsi laskelmoitu huono huumori on aina hyvää huumoria, paitsi silloin kun se on joko laskelmoitua tai huonoa.
Politiikalla väitetään olevan sääntöjä. Machiavelli, Platon, Suvi-Anne Siimes, Lasse Lehtinen ja Alexander Stubb ovat kaikki kirjoittaneet politiikasta itsessään. He ovat luoneet sääntöjä sille, että miten ja missä pitää vaikuttaa. Mitä politiikka on ja niin edelleen. Mutta siltikään tämä yhteiskunnan rakennus ei pysy pystyssä vaan on jatkuvassa muutoksen tilassa. Tähän haluan liittää pari mukaelmaa aiheesta varmuus ja epävarmuus.
1. Jos jokin on varmaa, se on epävarmuus.
2. Jos jokin on varma, niin se on aivan varma.
Jälkimmäinen on Matti Nykäsen.
Politiikalle on myös sielu. Sitä ei ole sidottu sääntöihin tai lakeihin. Se ei ole matematiikkaa sen enempää kuin shakki. Siinä ei ole yhtään enempää laskelmointia kuin huumorissa. Silti se pystyy yllättämään. Se pystyy antamaan ajatuksille siivet paljon yllättävämmin kuin Red Bull. Politiikka naurattaa joskus enemmän kuin huonosti laskelmoitu hyvä huumori.
Jos jotain voin sanoa näistä sanoa, niin sen, että ei ole yllätys, että kaikissa totalitaristisissa maissa satiiri on kielletty. Demokratiassa kielletään olmitkin.
tagit: filosofia
Shakin sanotaan olevan puhdasta matematiikkaa. Ne, jotka näin sanovat, eivät ymmärrä pelin luonnetta, sen sielua. Shakissa on säännöt ja niitä rikkomalla häviää. Shakkipelien määrä on rajaton. Shakin mieluisuutta on kritisoitu juuri tällä matemaattisuudella, että kun laskee vain oikein, voittaa. Tämä ei pidä paikkaansa. Hyvin laskettu peli johtaa voittoon vain jos on laskenut paremmin kuin toinen. Etäisesti saattaa olla mahdollista, että on olemassa shakkipeli, joka on voittamaton. Vasta sen löytyminen lopettaisi shakin.
Palatakseni kuitenkin pelin matemaattisuuteen. Shakkipelit nimetään yleisesti nimillä kuka vastaan ketä, missä ja milloin. Ensin mainittu on pelannut valkoisilla nappuloilla. Pelit eivät kuitenkaan etene kuin puitesääntöjen mukaan. Jokainen siirto on jollain tavalla harkittu, mutta saman aikaisesti leikittelevä. Jos näin ei olisi, niin ei shakki vaatisi edes mitään lautaa. Ihmiset voisivat pelata shakkia tämmöisellä dialogilla:
- Kempinski-Shaposhnikov, Moskova, 2006, valkea voittaa.
- Pyh, Seres-Hoffmann, Budapest, 1999
- Päättyy myös häviöön. Saat valita, se on joko Bartel-Gajewski, Puola tai sitten Dautov-Palac, Wien, 1996. Voit ottaa myös Istratescu-Pedersen, Kavala 2002. Joka tapauksessa musta voittaa.
- Hitto. Otetaan uusi matsi.
Jos shakki olisi tämän kaltaista, silloin kritiikki olisi perusteltua. Mutta shakilla on sielu, johon sisältyy tunteita, luovuutta ja vaihtoehtojen kokeilua kuten kaikkeen inhimilliseen toimintaan.
Renessanssin aikoihin Euroopan hovinarrit kokoontuivat yhteen kertomaan vitsejään. Lopulta he päätyivät siihen, että vitsejä on rajallinen määrä, joilla on vain paikallisia variaatioita. Henkilöiden nimet ja tapahtumien paikat vaihtuvat, mutta vitsien mekaniikka on aina samanlainen.
Tähän liittyy anekdootti. Seuraavalla kerralla kun narrit kokoontuivat. He kertoivat vitsejä pelkillä numeroilla.
- 12.
- Hah, hah, hah.
- 29.
- Hah, hah, hah.
- 42.
- Hah, hah, hah.
- 14 ja perään kolme.
- Hah, hah, hah.
Kun narrit olivat lopettaneet nauramisen viimeiselle vitsille, yksi narreista alkoi nauraa. Muut ihmettelivät tätä. Yksi narreista meni kysymään nauravalta narrilta, että etkö sinä ole kuullut jo tämän aikaisemmin. Kaikkihan nämä vitsit tietävät.
- Ei se ole se vitsi, vaan miten hän sen kertoi, sanoi naurava narri hekotusten välistä.
Huumorillakin on sielu. Vaikka kaikille komiikan lajeilla voidaan antaa säännöt. Voimme nimetä monenlaisia alakategorioita huumorille. Parodia, farssi, satiiri, sarkasmi, stand-up, musta huumori, alapäähuumori, kirjahuumori, insinöörivitsit, sitcom, slapstick, yms. Silti emme voi koskaan laskea sen varaan, että nämä naurattaisivat. Liian mekaaninen huumori on kuivaa huumoria. Huumorista ei sovi laskea leikkiä, paitsi jos on tosissaan. Stand-up koomikon liian laskelmoitu ohjelma johtaa helposti Kuolemaan lavalla, kuristumiseen ja hapen loppumiseen. Tässäkin on poikkeuksia. Huono huumori on aina huonoa huumoria, paitsi laskelmoitu huono huumori on aina hyvää huumoria, paitsi silloin kun se on joko laskelmoitua tai huonoa.
Politiikalla väitetään olevan sääntöjä. Machiavelli, Platon, Suvi-Anne Siimes, Lasse Lehtinen ja Alexander Stubb ovat kaikki kirjoittaneet politiikasta itsessään. He ovat luoneet sääntöjä sille, että miten ja missä pitää vaikuttaa. Mitä politiikka on ja niin edelleen. Mutta siltikään tämä yhteiskunnan rakennus ei pysy pystyssä vaan on jatkuvassa muutoksen tilassa. Tähän haluan liittää pari mukaelmaa aiheesta varmuus ja epävarmuus.
1. Jos jokin on varmaa, se on epävarmuus.
2. Jos jokin on varma, niin se on aivan varma.
Jälkimmäinen on Matti Nykäsen.
Politiikalle on myös sielu. Sitä ei ole sidottu sääntöihin tai lakeihin. Se ei ole matematiikkaa sen enempää kuin shakki. Siinä ei ole yhtään enempää laskelmointia kuin huumorissa. Silti se pystyy yllättämään. Se pystyy antamaan ajatuksille siivet paljon yllättävämmin kuin Red Bull. Politiikka naurattaa joskus enemmän kuin huonosti laskelmoitu hyvä huumori.
Jos jotain voin sanoa näistä sanoa, niin sen, että ei ole yllätys, että kaikissa totalitaristisissa maissa satiiri on kielletty. Demokratiassa kielletään olmitkin.
tagit: filosofia
torstaina, huhtikuuta 13, 2006
Yhtiöhäiriköintisolu
Tänään kokoonnutaan Etelä-Suomen Vasemmistonuorten toimistolle ideoimaan miten, miksi ja mitä tavoitellen, yhtiöiden toimintaan voi vaikuttaa sisältä päin käsin.
Lähitulevaisuudessa on ainakin Op-rahaston yhtiökokous. Op:ssa ihmetystä herätti, että kestävän kehityksen rahasto sisältää pankkeja. Siis laitoksia, joilla on omia rahastoja. Kohta kaikki on kestävää kehitystä, mikä ei vaada vähintään neljää kertaa maapallon edestä luonnon resursseja. Tämän tuomme ainakin kokouksessa esille.
Jos kirjoittaisin näytelmän, niin olisin keksinyt siihen tuollaisen idean. Nyt kun se on totta, en tuo mitään uutta.
tagit: politiikka, järjestötoiminta
Lähitulevaisuudessa on ainakin Op-rahaston yhtiökokous. Op:ssa ihmetystä herätti, että kestävän kehityksen rahasto sisältää pankkeja. Siis laitoksia, joilla on omia rahastoja. Kohta kaikki on kestävää kehitystä, mikä ei vaada vähintään neljää kertaa maapallon edestä luonnon resursseja. Tämän tuomme ainakin kokouksessa esille.
Jos kirjoittaisin näytelmän, niin olisin keksinyt siihen tuollaisen idean. Nyt kun se on totta, en tuo mitään uutta.
tagit: politiikka, järjestötoiminta
tiistaina, huhtikuuta 11, 2006
Kansalaistottelemattomuutta vai kannabiksen käyttöä? - pössyttelyn yhteiskunnalliset vaikutukset
Gandhilla oli tapana sanoa, että huonokin laki on parempi kuin ei lakia lainkaan. Jos lakia rikkoo kantaa seuraukset.
Kansalaistottelemattomuutta opetetaan kouluissa. Kouluissa ei kuitenkaan kehoteta kansalaistottelemattomuuteen. Historia tuntee useita esimerkkejä, jossa lakia rikkomalla on saatu jotain hyvääkin aikaan.
Gandhiin viitatessani Intian itsenäistyminen voidaan nähdä hyvänä asiana. Valta siirtyi siirtomaaisännältä intialaisille. Gandhi toimi lakeja rikkoessaan varsin avoimesti omilla kasvoillaan ja omalla nimellä. Hän oli myös poliittinen aktivisti. Hänen aktivisminsa metodi oli rikkoa lakeja, joita piti huonoina. Hän oli myös valmis kantamaan seuraukset.
Eilen ja tänään uutisoitiin runsaasti Satakunnan Vasemmistonuorten puheenjohtajan jäämisestä kiinni kannabiksen käyttämisestä. Joitain asiavirheitä näin otsikoissa. Yhden mukaan Vasemmistonuorten puheenjohtajaa epäillään kannabiksen käytöstä. Yhden mukaan Vasemmistonuorilta löytyi kannabista. Helsingin sanomien sivuillakin käydään aiheesta kovasti keskustelua.
Keskustelussa nimimerkki Antisosialismi pelkäsi, että kannabiksen hyväksyminen saattaa johtaa sosialismin hyväksymiseen. Olisipa asiat näin yksinkertaisia.
Mitä kannabiksen käyttämiseen tulee, niin enpä nähnyt, että siitä olisi seurannut mitään haittaa kenellekään. Joku konservatiivi oli kyllä huolissaan, että maa vajoaa anarkiaan tämän takia. Toinenkin huomio tuotiin esille, että maasta saattaa tulla aivan liian sosialistinen. Toivoisin, että yhteiskunnassa olisi paljon vahvempi sosialistinen painotus. Vallan hajauttamistakin olisi syytä jatkaa. Pelkään kuitenkin, että kannabiksen polttelulla, tuomitsemisella tai hyväksymisellä ei tässä pitkälle päästä.
tagit: politiikka, filosofia
Kansalaistottelemattomuutta opetetaan kouluissa. Kouluissa ei kuitenkaan kehoteta kansalaistottelemattomuuteen. Historia tuntee useita esimerkkejä, jossa lakia rikkomalla on saatu jotain hyvääkin aikaan.
Gandhiin viitatessani Intian itsenäistyminen voidaan nähdä hyvänä asiana. Valta siirtyi siirtomaaisännältä intialaisille. Gandhi toimi lakeja rikkoessaan varsin avoimesti omilla kasvoillaan ja omalla nimellä. Hän oli myös poliittinen aktivisti. Hänen aktivisminsa metodi oli rikkoa lakeja, joita piti huonoina. Hän oli myös valmis kantamaan seuraukset.
Eilen ja tänään uutisoitiin runsaasti Satakunnan Vasemmistonuorten puheenjohtajan jäämisestä kiinni kannabiksen käyttämisestä. Joitain asiavirheitä näin otsikoissa. Yhden mukaan Vasemmistonuorten puheenjohtajaa epäillään kannabiksen käytöstä. Yhden mukaan Vasemmistonuorilta löytyi kannabista. Helsingin sanomien sivuillakin käydään aiheesta kovasti keskustelua.
Keskustelussa nimimerkki Antisosialismi pelkäsi, että kannabiksen hyväksyminen saattaa johtaa sosialismin hyväksymiseen. Olisipa asiat näin yksinkertaisia.
Mitä kannabiksen käyttämiseen tulee, niin enpä nähnyt, että siitä olisi seurannut mitään haittaa kenellekään. Joku konservatiivi oli kyllä huolissaan, että maa vajoaa anarkiaan tämän takia. Toinenkin huomio tuotiin esille, että maasta saattaa tulla aivan liian sosialistinen. Toivoisin, että yhteiskunnassa olisi paljon vahvempi sosialistinen painotus. Vallan hajauttamistakin olisi syytä jatkaa. Pelkään kuitenkin, että kannabiksen polttelulla, tuomitsemisella tai hyväksymisellä ei tässä pitkälle päästä.
tagit: politiikka, filosofia
maanantaina, huhtikuuta 10, 2006
Verottaminenko pois hyvinvoinnista?
Kirjoitin Elinkeinoelämän keskusliiton asiakirjasta muutamia päiviä sitten. Vastarinta - vastarinta -blogin kirjoittaja O.H.I.A.L. esitti muutaman tiiviin kritiikin poikasen.
Hän kirjoitti, että "Kyllähän se verotus on yltiöpäisen kireää, kun pienipalkkaisimpien maksama reaalivero on puolet palkasta siitä huolimatta että työnantaja ne sairaudet maksaa. Järki käteen." Hän myös kehotti tutkimaan valtionvarainministerin dokumenttia aiheesta sivulta 10.
Ymmärrän erittäin hyvin mitä hän sillä tarkoittaa, että ihmiset joutuvat maksamaan veroja. Se miten veroihin suhtautuu on ideologinen kysymys. Vasemmiston ja oikeiston voi erottaa toisistaan kysymällä, että kannatatko veroyhteiskuntaa vai kilpailuyhteiskuntaa. Tätä ideologista ristiriitaa voi myös kutsua ristiriidaksi vapaan markkinatalouden ja säädellyn markkinatalouden välillä. Ääripäät näiden kahden ideologian välillä voisi kuvailla seuraavasti. Vapaassa markkinataloudessa ei ole minkäänlaisia säätelymekanismeja kuin voimakkaimman laki. Kuka tahansa saa myydä, mitä tahansa kelle tahansa tai olla myymättä. Karuimmassa skenaariossa ruokakauppias kieltäytyy myymästä nälkäiselle ruokaa ellei saa tämän koko omaisuutta. Kiltimmässä skenaariossa kyse on vain Madonnan uusimmasta levystä. Haluatko ostaa sen vai et? Tai miksi ostaa? Voithan varastaakin sen.
Veroyhteiskunnassa kerätään veroja, joilla kustannetaan yhteiskunnan toimintaa miten poliitikot sen tärkeimmäksi kokevat. Tässäkin saattaa olla kovaa riitaa siitä, että laitetaanko kulttuuriin rahaa vai terveydenhuoltoon? Teemmekö kehitysyhteistyötä viemällä länsimaiden ylituotantoa kehitysmaihin vai kustannammeko me paikallisia kouluja? Jotkut pitävät tärkeänä Suomen puolustuskyvyn ylläpitämistä kun toisten puolesta koko laitos voitaisiin saman tien vaikka lakkauttaa.
Edellä mainitut vastakkain asettelut ovat röyhkeän yksisilmäisiä. Myönnän sen. Yhteisen kakun jakaminen voidaan tehdä monilla tavoilla. Yhteiskunta voi ylläpitää sekä armeijaa että maakuntateattereita. Valtio tai kunnat voivat ylläpitää omaa tieteellistä tutkimustoimintaa tai ostaa sen yritykseltä.
Minä suhtaudun myönteisesti veroihin. En ole koskaan kokenut, että maksaisin liikaa veroja, siitä huolimatta, että en koe verovaroja käytettävän aina oikein. Ilmaista peruskoulua pidän perusteltuna, mutta aseiden kehittelyä ja niiden myyntiä sotaa käyviin maihin, kuten Yhdysvaltoihin, Venäjälle tai Israeliin, en hyväksy. Jotta en kuulostaisi liian fanaattiselta kommunistilta sanoisin, että en hyväksyisi aseiden myyntiä Kiinaan tai Pohjois-Koreaankaan.
Minulla, vähävaraisella on myönteinen suhtautuminen veroihin enkä koe, että se on minulta edes pois kun maksan veroja. Mutta minua häiritsee se, että ihmiset, joilla on huomattavasti korkeammat tulot inisevät juuri veroista. Puhutaan jopa laillisesta varastamisesta. En paheksu nyt köyhimpien ihmisten verotuksesta valittamista vaan rikkaiden. Sanotaan rikkaaksi vaikka ketä tahansa joka tienaa yli 3000 euroa kuussa. Viidenkymmenenkin prosentin jälkeen hänelle jää käteen 1500 euroa, summa, jota minä harvoin näen edes bruttona.
Silti maksan veroni itkemättä. Minun mielestäni on tärkeää, että koulutus, terveydenhuolto ja taiteista nauttiminen on kaikille tasa-arvoista, tuloista riippumatta. Minun mielestäni veroilla tuotetaan hyvinvointia tasaisemmin kuin jos veroja ei kerättäisi ollenkaan.
Tämä on myös vastaukseni O.H.I.A.L:in kommenttiin: "Korkea verotus ei takaa korkeaa hyvinvointia, koska verot eivät luo lisää vaurautta. Ne kerätään siitä olemassa olevasta."
Kakku on jaettava tasaisesti periaatteella kullekin tarpeidensa, jokainen kykyjensä mukaan. Koska maailmassa vaurauskin jakaantuu erittäin epäoikeudenmukaisesti näkisin, että vasemmistolaisen ideologian tavoitteena on jakaa se kakku oikeudenmukaisemmin niin, että kenenkään ei tarvitse nähdä nälkää tai päästä sivistämään itseään sillä perusteella, että kenen lapsi hän on tai minne päin maailmaa hän on syntynyt.
tagit: politiikka, filosofia
Hän kirjoitti, että "Kyllähän se verotus on yltiöpäisen kireää, kun pienipalkkaisimpien maksama reaalivero on puolet palkasta siitä huolimatta että työnantaja ne sairaudet maksaa. Järki käteen." Hän myös kehotti tutkimaan valtionvarainministerin dokumenttia aiheesta sivulta 10.
Ymmärrän erittäin hyvin mitä hän sillä tarkoittaa, että ihmiset joutuvat maksamaan veroja. Se miten veroihin suhtautuu on ideologinen kysymys. Vasemmiston ja oikeiston voi erottaa toisistaan kysymällä, että kannatatko veroyhteiskuntaa vai kilpailuyhteiskuntaa. Tätä ideologista ristiriitaa voi myös kutsua ristiriidaksi vapaan markkinatalouden ja säädellyn markkinatalouden välillä. Ääripäät näiden kahden ideologian välillä voisi kuvailla seuraavasti. Vapaassa markkinataloudessa ei ole minkäänlaisia säätelymekanismeja kuin voimakkaimman laki. Kuka tahansa saa myydä, mitä tahansa kelle tahansa tai olla myymättä. Karuimmassa skenaariossa ruokakauppias kieltäytyy myymästä nälkäiselle ruokaa ellei saa tämän koko omaisuutta. Kiltimmässä skenaariossa kyse on vain Madonnan uusimmasta levystä. Haluatko ostaa sen vai et? Tai miksi ostaa? Voithan varastaakin sen.
Veroyhteiskunnassa kerätään veroja, joilla kustannetaan yhteiskunnan toimintaa miten poliitikot sen tärkeimmäksi kokevat. Tässäkin saattaa olla kovaa riitaa siitä, että laitetaanko kulttuuriin rahaa vai terveydenhuoltoon? Teemmekö kehitysyhteistyötä viemällä länsimaiden ylituotantoa kehitysmaihin vai kustannammeko me paikallisia kouluja? Jotkut pitävät tärkeänä Suomen puolustuskyvyn ylläpitämistä kun toisten puolesta koko laitos voitaisiin saman tien vaikka lakkauttaa.
Edellä mainitut vastakkain asettelut ovat röyhkeän yksisilmäisiä. Myönnän sen. Yhteisen kakun jakaminen voidaan tehdä monilla tavoilla. Yhteiskunta voi ylläpitää sekä armeijaa että maakuntateattereita. Valtio tai kunnat voivat ylläpitää omaa tieteellistä tutkimustoimintaa tai ostaa sen yritykseltä.
Minä suhtaudun myönteisesti veroihin. En ole koskaan kokenut, että maksaisin liikaa veroja, siitä huolimatta, että en koe verovaroja käytettävän aina oikein. Ilmaista peruskoulua pidän perusteltuna, mutta aseiden kehittelyä ja niiden myyntiä sotaa käyviin maihin, kuten Yhdysvaltoihin, Venäjälle tai Israeliin, en hyväksy. Jotta en kuulostaisi liian fanaattiselta kommunistilta sanoisin, että en hyväksyisi aseiden myyntiä Kiinaan tai Pohjois-Koreaankaan.
Minulla, vähävaraisella on myönteinen suhtautuminen veroihin enkä koe, että se on minulta edes pois kun maksan veroja. Mutta minua häiritsee se, että ihmiset, joilla on huomattavasti korkeammat tulot inisevät juuri veroista. Puhutaan jopa laillisesta varastamisesta. En paheksu nyt köyhimpien ihmisten verotuksesta valittamista vaan rikkaiden. Sanotaan rikkaaksi vaikka ketä tahansa joka tienaa yli 3000 euroa kuussa. Viidenkymmenenkin prosentin jälkeen hänelle jää käteen 1500 euroa, summa, jota minä harvoin näen edes bruttona.
Silti maksan veroni itkemättä. Minun mielestäni on tärkeää, että koulutus, terveydenhuolto ja taiteista nauttiminen on kaikille tasa-arvoista, tuloista riippumatta. Minun mielestäni veroilla tuotetaan hyvinvointia tasaisemmin kuin jos veroja ei kerättäisi ollenkaan.
Tämä on myös vastaukseni O.H.I.A.L:in kommenttiin: "Korkea verotus ei takaa korkeaa hyvinvointia, koska verot eivät luo lisää vaurautta. Ne kerätään siitä olemassa olevasta."
Kakku on jaettava tasaisesti periaatteella kullekin tarpeidensa, jokainen kykyjensä mukaan. Koska maailmassa vaurauskin jakaantuu erittäin epäoikeudenmukaisesti näkisin, että vasemmistolaisen ideologian tavoitteena on jakaa se kakku oikeudenmukaisemmin niin, että kenenkään ei tarvitse nähdä nälkää tai päästä sivistämään itseään sillä perusteella, että kenen lapsi hän on tai minne päin maailmaa hän on syntynyt.
tagit: politiikka, filosofia
Paska Kabaree Suomen Ylioppilasteattereiden parhaimmistoa?
Viikonloppuna Suomen Ylioppilasteatterit toivat Vaasaan kauneimpansa. Kolmen päivän aikana esitettiin toistakymmentä näytelmää. Ensimmäinen kritiikki järjestelyjä kohtaan liittyy juuri tähän. Useat näytelmät esitettiin saman aikaisesti. Ei ollut siis mahdollista katsoa jokaista näytelmää vaikka olisi halunnut. Viimeksi kun olin festivaaleilla, se oli pari vuotta sitten Jyväskylässä. Silloin oli mahdollista teknisesti käydä katsomassa vaikka jokaisen näytelmän, jos tunsi voimansa riittävän.
Mutta sitten voikin siirtyä esitysten sisältöön. Itse kävin katsomassa kolme näytelmää sekä osallistuin tietenkin päätöstilaisuuden ja lauantai-iltapäivän "vapaamuotoisempiin" esityksiin.
Perjantaina päästiin katsomaan Lapin Ylioppilasteatterin sovitusta John Steinbeckin Hiiriä ja ihmisiä -kirjasta. En ollut koskaan lukenut kirjan suomenkielistä versiota ja olin yllättynyt sen toimivuudesta. Varsinkin kun lappilaiset toivat tekstiin hyvän lisän paikallisilla aksenteilla. Olen kuitenkin sillä hetkellä pettymässä viikonlopppuun, kun aloin miettiä, että tuleepa vähän kantaesityksiä ylioppilasteattereilta. Tämä ei tietenkään pitänyt paikkaansa ainakaan tänä vuonna. Festivaaleilla oli tarjolla seitsemän kantaesitystä, joista itse pääsin näkemään yhden.
Toisen päivän näytelmänä kävin katsomassa Samuel Beckettin Huomenna hän tulee. Eka puoliaika meni välillä nuokkumalla. Ohjaaja oli ilmeisesti innostunut näytelmän lopusta niin paljon, että oli sokeutunut ensimmäisen puoliajan laahaavuuteen. Teksti on kuitenkin toimiva lavallakin. Erittäin absurdi huumori sekä katsojalle vaikeaksi käyvä ajan ja paikan taju vievät mukaansa.
Lauantai-iltapäivän improkisoissa Ilves-teatteri imi hiekkaa jo ensimmäisellä kierroksella. Voitto meni Vaasan ylioppilasteatterille. Juha Koistisen ja Edvard "Eetu" Lammervon Raksankarit räjäyttivät pankin. Lyhyt esitys oli todella tarkan mietinnän tulos. Katsojaa ei aliarvioitu sekuntiakaan.
Sunnuntaina kävimme katsomassa sitten Paska kabareen, joka voitti myös festivaalien tunnustuspalkinnon. Jonkun mielestä osoite oli väärä, koska paskan ylistystä voi olla kiva katsoa, mutta mitä siitä jää käteen? Omasta mielestäni näytelmässä esintyvät filosofiset kelailut oli erittäin viihdyttäviä varsinkin kun kohtaukset nojasivat niin vahvasti kirjoitettuun filosofiseen traditioon. Varsinkin vanhan antiikin ajan filosofiset tekstit näyttivät mukautuvan hyvin tähän paskaan. Näytelmähän ei siis käsitellyt kuitenkaan mitään muuta kuin paskaa. Paskan elinkaarta. Paskan tunnemaailmaa. Paskan paikkaa universumissa. Paskaa. Näytelmän ystävät löytyvät sieltä mistä South Parkin Joulukakan ymmärtäjätkin.
Ensi vuonna festivaalit järjestetäänkin Kuopiossa.
tagit: teatteri
Mutta sitten voikin siirtyä esitysten sisältöön. Itse kävin katsomassa kolme näytelmää sekä osallistuin tietenkin päätöstilaisuuden ja lauantai-iltapäivän "vapaamuotoisempiin" esityksiin.
Perjantaina päästiin katsomaan Lapin Ylioppilasteatterin sovitusta John Steinbeckin Hiiriä ja ihmisiä -kirjasta. En ollut koskaan lukenut kirjan suomenkielistä versiota ja olin yllättynyt sen toimivuudesta. Varsinkin kun lappilaiset toivat tekstiin hyvän lisän paikallisilla aksenteilla. Olen kuitenkin sillä hetkellä pettymässä viikonlopppuun, kun aloin miettiä, että tuleepa vähän kantaesityksiä ylioppilasteattereilta. Tämä ei tietenkään pitänyt paikkaansa ainakaan tänä vuonna. Festivaaleilla oli tarjolla seitsemän kantaesitystä, joista itse pääsin näkemään yhden.
Toisen päivän näytelmänä kävin katsomassa Samuel Beckettin Huomenna hän tulee. Eka puoliaika meni välillä nuokkumalla. Ohjaaja oli ilmeisesti innostunut näytelmän lopusta niin paljon, että oli sokeutunut ensimmäisen puoliajan laahaavuuteen. Teksti on kuitenkin toimiva lavallakin. Erittäin absurdi huumori sekä katsojalle vaikeaksi käyvä ajan ja paikan taju vievät mukaansa.
Lauantai-iltapäivän improkisoissa Ilves-teatteri imi hiekkaa jo ensimmäisellä kierroksella. Voitto meni Vaasan ylioppilasteatterille. Juha Koistisen ja Edvard "Eetu" Lammervon Raksankarit räjäyttivät pankin. Lyhyt esitys oli todella tarkan mietinnän tulos. Katsojaa ei aliarvioitu sekuntiakaan.
Sunnuntaina kävimme katsomassa sitten Paska kabareen, joka voitti myös festivaalien tunnustuspalkinnon. Jonkun mielestä osoite oli väärä, koska paskan ylistystä voi olla kiva katsoa, mutta mitä siitä jää käteen? Omasta mielestäni näytelmässä esintyvät filosofiset kelailut oli erittäin viihdyttäviä varsinkin kun kohtaukset nojasivat niin vahvasti kirjoitettuun filosofiseen traditioon. Varsinkin vanhan antiikin ajan filosofiset tekstit näyttivät mukautuvan hyvin tähän paskaan. Näytelmähän ei siis käsitellyt kuitenkaan mitään muuta kuin paskaa. Paskan elinkaarta. Paskan tunnemaailmaa. Paskan paikkaa universumissa. Paskaa. Näytelmän ystävät löytyvät sieltä mistä South Parkin Joulukakan ymmärtäjätkin.
Ensi vuonna festivaalit järjestetäänkin Kuopiossa.
tagit: teatteri
perjantaina, huhtikuuta 07, 2006
Äänettömällä huudolla Vaasaan
On taas huhtikuu ja vuosittaiset sytyfestarit, jotka järjestetään tänä vuonna Vaasassa. Ylioppilasteatterien kerma tuo parhaansa tai erikoisimmat paikalle.
Ilves-Teatterilta lähtee Panu Rantalaisen ohjaama "Äänetön huuto", Perhetragedia insestiepäilyistä. Jälleen kerran Ilves-teatteri tuo uuden kantaesityksen näyttämölle. Viime vuonna festareille osallistui jälleen kantaesitys, Maria "Maikki" Pohjolan ohjaama "Lähimmäisen rasite". Toissa vuonna minun ohjaama ja käsikirjoittama "Globaali uskomustiede". Kiitosta on annettu viime vuosina kiitettävästi ja nimenomaan koska on tuotu uusi näytelmä esiteltäväksi. Tulisikohan tänä vuonna jälleen kiitosta tästä? Se jää nähtäväksi.
Pääsenpä tapaamaan paikan päällä tovereitakin. Yksi on ilmoittautunut tulemaan oppaaksi paikan päällä. Kaverin kanssa emme ole koskaan tavanneet kasvotusten. Meitä yhdistää tällä hetkellä ainoastaan Vasemmistonuorten foorumi.
tagit: teatteri.
Ilves-Teatterilta lähtee Panu Rantalaisen ohjaama "Äänetön huuto", Perhetragedia insestiepäilyistä. Jälleen kerran Ilves-teatteri tuo uuden kantaesityksen näyttämölle. Viime vuonna festareille osallistui jälleen kantaesitys, Maria "Maikki" Pohjolan ohjaama "Lähimmäisen rasite". Toissa vuonna minun ohjaama ja käsikirjoittama "Globaali uskomustiede". Kiitosta on annettu viime vuosina kiitettävästi ja nimenomaan koska on tuotu uusi näytelmä esiteltäväksi. Tulisikohan tänä vuonna jälleen kiitosta tästä? Se jää nähtäväksi.
Pääsenpä tapaamaan paikan päällä tovereitakin. Yksi on ilmoittautunut tulemaan oppaaksi paikan päällä. Kaverin kanssa emme ole koskaan tavanneet kasvotusten. Meitä yhdistää tällä hetkellä ainoastaan Vasemmistonuorten foorumi.
tagit: teatteri.
torstaina, huhtikuuta 06, 2006
Minä olen änkyrä
Mikä on änkyrä? Vasemmistolaisissa piireissä sanan kuulee joskus, yleensä humoristisessa mielessä käytettynä. Lehtien palstoilla änkyräsanaa käytetään kovana lyömäaseena.
Akateeminen sosialistiseura on ratkaissut tämän arvoituksen, mikä on änkyrä? Änkyrä on henkilö, joka esittää kritiikkiä. Kritiikki osuu jonkun henkilön ajatuksiin tai tekoihin. Tämän jälkeen kritiikin suora tai epäsuora kohde kutsuu kritiikin esittäjää änkyräksi. Tämän jälkeen voidaan sivuutta täysin esitetty kritiikki ja keskittyä siihen, että onko änkyrä änkyrä?
Minä olen änkyrä.
Minä vaadin Eu:n perustuslaista kansanäänestyksen. Minä vastustan hallituksen junttaamaa Eu:n perustuslain ratifiointia.
Minä olen änkyrä.
Minä vaadin, että Suomen kriisinhallintalaissa edellytetään YK:n mandaattia. Jos joskus halutaan tehdä jotain ilman YK:ta, se onnistuu varmasti, jos tahtoa riittää. Ei Suomi olisi ainoa joka kävelisi silloin kansainvälistä oikeutta päin.
Minä olen änkyrä.
Minä vaadin, että Fortum sosialisoidaan joko valtiolle tai Fortumin työntekijöille.
Minä olen änkyrä.
Minä vaadin, että ydinvoima ajetaan alas.
Minä olen änkyrä.
tagit: politiikka
Akateeminen sosialistiseura on ratkaissut tämän arvoituksen, mikä on änkyrä? Änkyrä on henkilö, joka esittää kritiikkiä. Kritiikki osuu jonkun henkilön ajatuksiin tai tekoihin. Tämän jälkeen kritiikin suora tai epäsuora kohde kutsuu kritiikin esittäjää änkyräksi. Tämän jälkeen voidaan sivuutta täysin esitetty kritiikki ja keskittyä siihen, että onko änkyrä änkyrä?
Minä olen änkyrä.
Minä vaadin Eu:n perustuslaista kansanäänestyksen. Minä vastustan hallituksen junttaamaa Eu:n perustuslain ratifiointia.
Minä olen änkyrä.
Minä vaadin, että Suomen kriisinhallintalaissa edellytetään YK:n mandaattia. Jos joskus halutaan tehdä jotain ilman YK:ta, se onnistuu varmasti, jos tahtoa riittää. Ei Suomi olisi ainoa joka kävelisi silloin kansainvälistä oikeutta päin.
Minä olen änkyrä.
Minä vaadin, että Fortum sosialisoidaan joko valtiolle tai Fortumin työntekijöille.
Minä olen änkyrä.
Minä vaadin, että ydinvoima ajetaan alas.
Minä olen änkyrä.
tagit: politiikka
tiistaina, huhtikuuta 04, 2006
Peruskoulufilologiaa sanomalehdistä
Aamulehti tuli postilaatikosta vähän aikaa sitten. Aamulehti on siis Helsingin sanomat. Tiedän, että se on aamulehti, koska se tuli aamulla. Iltalehti tulee illalla.
Näin ei tietenkään ole. Molemmat, tai jopa kaikki kolme, tulevat aamulla.
Aamulehteä toimitetaan Tampereelta, Iltalehteä Helsingistä, vaikka Helsingissä aamu tulee hieman aikaisemmin kuin Tampereella. Tällä ei ole väliä, koska molemmat kaupungit sijaitsevat samalla aikavyöhykkeellä.
Mutta miten voi ilmestyä samanaikaisesti sekä aamu- että iltalehti?
Toimitus huomauttaa, että kello on 6:40. Joidenkin mielestä vielä yö.
tagit: filosofia, huumori
Näin ei tietenkään ole. Molemmat, tai jopa kaikki kolme, tulevat aamulla.
Aamulehteä toimitetaan Tampereelta, Iltalehteä Helsingistä, vaikka Helsingissä aamu tulee hieman aikaisemmin kuin Tampereella. Tällä ei ole väliä, koska molemmat kaupungit sijaitsevat samalla aikavyöhykkeellä.
Mutta miten voi ilmestyä samanaikaisesti sekä aamu- että iltalehti?
Toimitus huomauttaa, että kello on 6:40. Joidenkin mielestä vielä yö.
tagit: filosofia, huumori
maanantaina, huhtikuuta 03, 2006
Chewbacca-puolustusta Elinkeinoelämän keskusliitolta
Luin äsken Elinkeinoelämän keskusliiton (EK) asiakirjan nimeltä ”Kannustavasta verotuksesta kilpailuvaltti” (21.3.2006). Asiakirjan viesti on selvä: verotus alas, tuloerot ylös tai vielä ilkeämmin sanoen: verot alas, palvelut alas.
Olin viime syksynä Soveltavan kasvatustieteen laitoksella järjestetyllä järjestötorilla. Siellä järjestettiin väittely oikeiston ja vasemmiston välillä. Siellä esitin kysymyksen Kokoomuksen Johannes Toepferille, että eikös verojen laskemisella rahoiteta julkisia palveluita ja jos näin, eikö silloin verojen laskeminen vähennä palveluihin käytettäviä varoja? Toepfer vastasi, että ’tuo henkilö kuuluu Vasemmistonuoriin. Tämä on vasemmiston esittämä myytti, että jos lasketaan veroja, ajetaan alas julkisia palveluita. Tämä ei pidä paikkaansa. Seuraava.’ (Mukailin vapaasti, joten Toepfer voi ja saa sanoa, että laitan sanoja hänen suuhunsa, jos siteerasin väärin.)
Samalta näyttää EK:n asiakirjakin. Kaikenlaiset kuviot, jotka asiakirja esittelee on valikoitu niin, että se tukee kaikkia EK:n väitteitä. Huolestuttava linja, minkä asiakirjasta näkee, on sen röyhkeä virheellisten päätelmien esittäminen. Virheellisillä päätelmillä tarkoitan niin sanotun Chewbacca-puolustuksen käyttöä. Savuverho näyttää toimivan, koska omakin huomio kiinnittyi kummallisiin perusteluihin, jolla ei ole välttämättä mitään tekemistä väittämien kanssa.
Asiakirjan puolivälissä (s. 9) on kaavio, jonka nimi on ”Suomessa työn ja yritystoiminnan tuloja verotetaan ankarasti.” Kuviosta tietenkin korostui, että suurin osa verotuotoista tulee tulo- ja varallisuusverosta. Siihen kun lisätään vielä (lähes samalla värillä) sosiaalivakuutusmaksut, niin kaaviosta saa mielikuvan, että tuloista jäisi käteen vajaa kolmasosa. Kuvio kuitenkin näyttää vain sen, että mistä valtio saa suurimman osansa verotuloista eikä sitä, että kuinka paljon ihmiset maksavat veroa.
Asiakirjan edeltävällä sivulla (s. 8) esitetään kaavio, jonka nimi on ”Suomessa verotus on kireää”. Kaavio näyttää mikä on Suomen kokonaisveroaste BKT:sta vuodelta 2004. En siis halua väittää, että kaaviot eivät esittäisi sitä, mitä mittaavat. Näin ei tule ymmärtää. Haluan vain kiinnittää huomiota, että minkä nimisiä kaavioita käytetään ja miten. Minua kun ei minun veroaste häiritse. Minulle verojen maksaminen on ideologinen kysymys, se on siis osa politiikkaa.
Elinkeinoelämän keskusliitto taas väittää, ettei ole poliittinen järjestö. Se on sama kuin väittäisi, että Amnesty tai SAK ei olisi poliittisia. Tämä kävi ilmi kun olin viime keskiviikkona Elinkeinoelämän järjestämässä seminaarissa, missä Elinkeinoelämän keskusliitto esitteli kyseistä asiakirjaa. Tilaisuudessa järjestön edustaja sanoi, että Suomen hyvinvointi on heidänkin tavoitteenaan. Mitä tällä hyvinvoinnilla tarkoitetaan? Ei ainakaan ihmisten tasa-arvoa, muuten he esittelisivät myös ketkä maksaa veroja, minkä verran ja minkä verran ihmisille jää rahaa käteen. Eikä he olisi tämän ajatuksen esittämiseen käyttänyt bruttokansantuotetta, koska se ei millään tavalla kuvaa miten vauraus ja hyvinvointi jakaantuu. Se näyttää ainoastaan sen, minkä verran vauraus jakaantuisi, jos se jaettaisiin oikeudenmukaisesti.
tagit: politiikka
Olin viime syksynä Soveltavan kasvatustieteen laitoksella järjestetyllä järjestötorilla. Siellä järjestettiin väittely oikeiston ja vasemmiston välillä. Siellä esitin kysymyksen Kokoomuksen Johannes Toepferille, että eikös verojen laskemisella rahoiteta julkisia palveluita ja jos näin, eikö silloin verojen laskeminen vähennä palveluihin käytettäviä varoja? Toepfer vastasi, että ’tuo henkilö kuuluu Vasemmistonuoriin. Tämä on vasemmiston esittämä myytti, että jos lasketaan veroja, ajetaan alas julkisia palveluita. Tämä ei pidä paikkaansa. Seuraava.’ (Mukailin vapaasti, joten Toepfer voi ja saa sanoa, että laitan sanoja hänen suuhunsa, jos siteerasin väärin.)
Samalta näyttää EK:n asiakirjakin. Kaikenlaiset kuviot, jotka asiakirja esittelee on valikoitu niin, että se tukee kaikkia EK:n väitteitä. Huolestuttava linja, minkä asiakirjasta näkee, on sen röyhkeä virheellisten päätelmien esittäminen. Virheellisillä päätelmillä tarkoitan niin sanotun Chewbacca-puolustuksen käyttöä. Savuverho näyttää toimivan, koska omakin huomio kiinnittyi kummallisiin perusteluihin, jolla ei ole välttämättä mitään tekemistä väittämien kanssa.
Asiakirjan puolivälissä (s. 9) on kaavio, jonka nimi on ”Suomessa työn ja yritystoiminnan tuloja verotetaan ankarasti.” Kuviosta tietenkin korostui, että suurin osa verotuotoista tulee tulo- ja varallisuusverosta. Siihen kun lisätään vielä (lähes samalla värillä) sosiaalivakuutusmaksut, niin kaaviosta saa mielikuvan, että tuloista jäisi käteen vajaa kolmasosa. Kuvio kuitenkin näyttää vain sen, että mistä valtio saa suurimman osansa verotuloista eikä sitä, että kuinka paljon ihmiset maksavat veroa.
Asiakirjan edeltävällä sivulla (s. 8) esitetään kaavio, jonka nimi on ”Suomessa verotus on kireää”. Kaavio näyttää mikä on Suomen kokonaisveroaste BKT:sta vuodelta 2004. En siis halua väittää, että kaaviot eivät esittäisi sitä, mitä mittaavat. Näin ei tule ymmärtää. Haluan vain kiinnittää huomiota, että minkä nimisiä kaavioita käytetään ja miten. Minua kun ei minun veroaste häiritse. Minulle verojen maksaminen on ideologinen kysymys, se on siis osa politiikkaa.
Elinkeinoelämän keskusliitto taas väittää, ettei ole poliittinen järjestö. Se on sama kuin väittäisi, että Amnesty tai SAK ei olisi poliittisia. Tämä kävi ilmi kun olin viime keskiviikkona Elinkeinoelämän järjestämässä seminaarissa, missä Elinkeinoelämän keskusliitto esitteli kyseistä asiakirjaa. Tilaisuudessa järjestön edustaja sanoi, että Suomen hyvinvointi on heidänkin tavoitteenaan. Mitä tällä hyvinvoinnilla tarkoitetaan? Ei ainakaan ihmisten tasa-arvoa, muuten he esittelisivät myös ketkä maksaa veroja, minkä verran ja minkä verran ihmisille jää rahaa käteen. Eikä he olisi tämän ajatuksen esittämiseen käyttänyt bruttokansantuotetta, koska se ei millään tavalla kuvaa miten vauraus ja hyvinvointi jakaantuu. Se näyttää ainoastaan sen, minkä verran vauraus jakaantuisi, jos se jaettaisiin oikeudenmukaisesti.
tagit: politiikka
lauantaina, huhtikuuta 01, 2006
Viikonloput on töitä varten
Tiukka viikonloppu on menossa. Kaksi lehtijutun deadlinea viikonloppuna. Ensimmäinen on Fundamentalistin kritiikki Kulttuurivihkoihin ja toinen "Taidetta rikkaille?" Vas-lehteen. Sen lisäksi olen baarissa viikonlopun töissä. Eilen pääsin varttia yli kolme töistä. Tänään olen Annankadun William K:ssa varttia vaille kahdesta päivällä yhteen yöllä, ellei minua päästetä aikaisemmin pois.
Minut voitaisiin varmaan päästääkin, jos on rauhallista. Se olisi houkuttelevaa, koska tänään on Suomen Sosiaalifoorumin jatkobileet Wäiskissä. Nimeni on päässyt listalle, toivottavasti kuitenkin pääsen myös sisälle. Viime vuonna paikka oli kuulemma tullut niin täyteen, ettei ihmisiä enää päästetty sinne.
Huomenna sitten vielä pitämään pöytää kymmeneksi Arbikselle eli Suomen Sosiaalifoorumin varsinaiselle paikalle.
Eilen oli vielä jäänyt uupumaan yksi panelisti "Media - demokratian uhka vai ehto"-paneelista. Sain lopulta Vihreän langan virkaa tekevän päätoimittajan Anna Tommolan tulemaan paikalle. Yhdeltä se alkaa. Ehkä voisin viuhahtaa paikan päälle ennen kuin jatkan töihin tekemään yksitoista tuntista päivää.
Jutut on onneksi melkein valmiina. Nukun vielä yön yli. Tarkastan tekstit ja teen korjaukset.
Minut voitaisiin varmaan päästääkin, jos on rauhallista. Se olisi houkuttelevaa, koska tänään on Suomen Sosiaalifoorumin jatkobileet Wäiskissä. Nimeni on päässyt listalle, toivottavasti kuitenkin pääsen myös sisälle. Viime vuonna paikka oli kuulemma tullut niin täyteen, ettei ihmisiä enää päästetty sinne.
Huomenna sitten vielä pitämään pöytää kymmeneksi Arbikselle eli Suomen Sosiaalifoorumin varsinaiselle paikalle.
Eilen oli vielä jäänyt uupumaan yksi panelisti "Media - demokratian uhka vai ehto"-paneelista. Sain lopulta Vihreän langan virkaa tekevän päätoimittajan Anna Tommolan tulemaan paikalle. Yhdeltä se alkaa. Ehkä voisin viuhahtaa paikan päälle ennen kuin jatkan töihin tekemään yksitoista tuntista päivää.
Jutut on onneksi melkein valmiina. Nukun vielä yön yli. Tarkastan tekstit ja teen korjaukset.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)