Tästä blogista on tullut ehkä kaikkein tärkein maailman jäsentäjä minulle. Helppo ja vaivaton tapa kokeilla ajatustensa lentävyyttä. Välittömät kommentointi mahdollisuudet taas antavat vastakaikua ajatuksilleni. Kun blogini oli ollut pystyssä vasta kaksi kuukautta sain palautetta, että kirjoittelen aika pitkiä vuodatuksia (miinus), mutta toisaalta päivitän blogiani ahkerasti (plussa).
Se, että kirjoitan monista aiheista on aiheuttanut myös sen, että googlen etsintäkoneella tulee välillä kummallisia hakusanoja, jotka johtavat blogiini.
Tähän mennessä tapahtunut:
Kaikki mikä sinun tulee tietää
Exodus Kallio
Huumeidenvastainen propaganda
Renessanssi - tämä nyt tuntuu jo itsestään selvältä.
Renessanssi teatteri
Karpolla on asiaa
Adressi eroa Kari Rajamäki
Kun kuuntelen Tomppaa
Stand-up koomikon säännöt
Suomen anarkistit
Blogia perustaessa halusin antaa tälle ylimielisen nimen, joka kuvastaisi myös sitä aluetta mihin haluaisin keskittyä. Esikuvana minulla oli silloin Dietrich Schwanitzin "Sivistyksen käsikirja - kaikki mikä sinun tulee tietää" ja ei tule tietää". Siitä asti kun sain sen lahjaksi, olen pitänyt kyseistä kirjaa maailman ylimielisimmin nimettynä. Samaan aikaan kirja myös lunasti lupauksensa. Raamattu käydään muutamalla sivulla lävitse. Kirja sisältää yksinkertaistamisen ja popularisoinnin perusteet riviensä välissä. Minä halusin kirjoittaa sellaisen blogin, minkä Jerry Seinfeld ja Schwanitz voisivat kirjoittaa yhdessä. Blogi lupaisi käsitellä kaikkea ja käsittelisi mitä sattuu.
Blogin nimi viittaa omaan ihmisihanteeseeni - renessanssiajan ihmiseen. "Kaikki mikä sinun tulee tietää" on omasta mielestäni erittäin arrogantti nimi aikana, jolloin meillä on informaatiota enemmän kuin ihminen pystyy elämänsä aikana käsittelemään.
Matkan aikana on tietenkin löytynyt uusia blogeja. Sivuston oikeassa reunassa on koottuna niitä, joita luen. Kaikkia en muista tai ehdi sinne päivittää, jotkut ovat ilmestyneet sinne yhden lukukerran perusteella. Käytän kuitenkin Blogilistaa ahkerasti etsiessäni uusia blogeja tai tarkistaessani, mitkä blogeista on päivitettyjä.
Taas on niidenkin päivitysten aika. Ajattelin hieman siistiä blogilinkkejä hieman. Ensinnäkin poistan Sen pakollisen blogin, koska sitä ei ole päivitetty pitkään aikaan ja on saattanut jäädä yhden henkilön lyhyeksi kokeiluksi.
Sitten lisäilemään blogeja, joita olen lueskellut, mutta jotka puuttuvat blogilistaltani.
Teppo Moision Pohdiskeleva liftari on ollut jonkin aikaa tilauksessa. Tällä hetkellä hän on pohdiskellut vakavasti blogilehden julkaisemista, joka sisältäisi mahdollisesti paperiversion, että blogosfäääriä tutkailevaa puoliammattimaista julkaisua. Tai ainakin periaate tuntuu olevan se, että tehdä ammattimaisesti harrastusjulkaisua.
Osku Pajamäen blogi on ollut tilattuna blogilistalta, mutta nyt kun herra on ryhtynyt julkaistujen kolumniensa sijaan oikeasti bloggaamaan, niin hänet on hyvä lisätä tuonne kulmaan. Pajamäki on helsinkiläinen kaupunginvaltuutettu ja demarinuorten entinen puheenjohtaja. Otsikoihin hän nousi hetkeksi viime keväänä, kun hän julkaisi kirjan Ahne sukupolvi. Buttlerin Pekka arvosteli tämän kirjan omassa blogissaan. Arvostelu ei ole kirjojen ystävältä mairitteleva. No, on niitä pienempiäkin manifesteja tehty. Jos mietitte, että minkä kokoinen on Weberin Protestanttinen etiikka ja kapitalismin henki ja minkälainen vaikutus sillä on ollut, niin ei kirjoja tulekaan arvostella kokonsa puolesta.
Muisti|kirja on toinen runoblogi, jota seuraan. Tämä siis Ayattaren Kartaston lisäksi.
Vihreiden varapuhiksen Janne Länsipuron vaaliblogiakin olen seurannut. Kutsun tiettyjä blogeja vaaliblogeiksi sen takia, että ne on perustettu vaaleja varten. Ei siinä mitään pahaa ole. Siinä vaiheessa kun minusta tuli ehdokas ja vaalikampanjaa on käynnistelty, olen lisännyt varsin näkyvästi vaaleihin liittyvää materiaalia oikeaan sivupalkkiin ja nostanut sen vielä huipulle. Tärkeimpänä tietenkin vaalitili, jonne voi tehdä spontaaneja talletuksia sekä Vasemmistonuorten tili ja viitenumero silloin kun kerätään rahaa vetoamalla suoraan yleisöön. Tämä vinkiksi tukiryhmällekin.
Oikeusturvan ajankuva on kiehtova blogi. Se ei edes yritä kosiskella koko maailmaa ja keskittyy pääasiassa vakuutusjärjestelmään ja Karpolla on asiaa -tyyppisiin epätasa-arvoisten käytäntöjen esille tuomiseen. Tämmöiset blogit ovat harvinaista herkkua niille, joita yhteiskunnalliset teemat ja yhteiskuntatieteet kiinnostavat hallinnollisella tasolla.
Huumoria ja päivän pieniä hymiöitä tuottava Salakuunneltua.fi on yksi suosikeistani, joka ansaitsee paikkansa. Blogiin kerätään pieniä dialogeja arkipäivän kokemuksista. Tämä blogi paljastaa enemmän suomea puhuvasta ihmiskunnan osasta kuin sata sosiologian väitöskirjaa.
Viimeisimpänä tulokkaana on Laura Tuomisen Vasen laita. Laura työskentelee Vasemmistonuorten pääsihteerinä Helsingissä ja on pitänyt vasta hetken aikaa blogia, mutta sitäkin innostuneemmin. Joskus sen vain aavistaa, että joku ihminen on tarkoitettu bloggaajaksi.
Tämän päivän teemaksi siis nousi oman blogini eräänlainen kahden kvartaalin pörssi-ikään päässeen maljakirjoitus. Sitemeterin (viimeksi laitettu sivulaskuri) mukaan yksittäisiä käyntejä on ollut hieman yli 3000 ja sivujen lukukertoja hieman päälle 6000. CGI-laskurin (joskus huhtikuussa asennettu laskuri) mukaan kävijöitä on ollut 5000. Googlen adsensen mukaan sivujen näyttökerrat lähestyvät jo 8000 (siitä lähtien kun blogissani on näkynyt mainoksia).
Nopeasti vielä preview ennen kuin lopetan. Kyllä, päivitän ahkerasti ja vuodatan pitkään. Sunnuntaisin sitä onkin herra. Minulla on aikaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti