Matti Vanhasen viime torstaina antama lausunto median toimintatavoista ei ole jäänyt toimittajilta huomaamatta. Ehkäpä Vanhanen ei ymmärrä sitä, että mikään ei saa toimittajaa kirjoittamaan nopeammin vallanpitäjistä kuin vallanpitäjän ohjaukset siitä, mistä saa kirjoittaa ja mistä ei. Yleensä luonnehdin tämmöistä ajattelua perin psykologispatologiseksi toiminnaksi, joka kiteytyy seuraavaan dialogiin:
- Älä koske siihen nappulaan
- Ai, tähän vai
(kuva katoaa, ehkäpä jokin mielenkiintoisen näköinen sienipilvi).
Muutaman epävirallisen keskustelun ja yksityisen ajatuksen jälkeen, olen päätynyt siihen väjäämättömään lopputulokseen, että Vanhanen on mahdollisesti pahempi uhka "suomalaiselle demokratialle" kuin naapurimaan "itäinen demokratia".
Toimiessaan lehtimiehenä jossain Nurmijärven paikallisessa puffilehdessä, jossa kirjoitetaan kivoja arvioita paikallisista yrityksistä, Vanhanen sekaantui jo politiikkaan. Hän oli neuvotellut kunnan kanssa, että heidän lehtensä saa lautakuntien esityslistat etukäteen nähtäväksi, jos ei kirjoita niistä. Lautakuntien esityslistat ovat muutenkin julkista tavaraa, mutta ilmeisesti Vanhanen oletti kuitenkin neuvotelleensa jonkin merkittävän sisäpiirin tietolähteen itselleen.
Pääministerikaudellaan hän on sitten kieltänyt ministereitä ja muita asianosaisia kertomasta tai kommentoimasta mitään keskeneräisiä asioita. Puheita on ollut myös siitä, että tehtyjä päätöksiä ei enää avattaisi. Tähän väliin jää erittäin pieni ikkuna julkisen keskustelun käymiseksi, mikä on ilmeisesti Vanhaselle riittävä. Vääräleukainen arvioni on, että julkista keskustelua saa käydä julkisen vallan toiminnasta torstaisin kello 14-16. Sen jälkeen pulinat pois ja päätökset toimeen.
Huvittavasti hallituskausi alkoikin kun ministerit ryhtyivät jääväämään itseään Sipoon ja Helsingin välisestä rajojen muutoksesta. Perusteluna oli se, että he olivat julkisesti ottaneet kantaa asiaan ennen vaaleja. Milläköhän perusteilla vaaleja oikein käydään. Saako ehdokkaat puhua vain semmoisista asioista, joihin heillä ei ole kantaa? Toivottavasti ei. Olisi jotenkin moraalispoliittisesti viehättävää, että kaikenlaisilla ehdokkailla olisi jokin kanta asiaan kuin asiaan, vaikka pelkkä mutu, kuin se, että kaikenlaisia kannanottoja välteltäisiin, koska jälkimmäisessä skenaariossa se kansalaisvelvollisuus (äänestäminen) jouduttaisiin toteuttamaan solmion vaihdon vilkkaudella ja mekon värityksen perusteella.
Tämän kirjoituksen alussa ollut viittaus liittyi (jos ette jaksanneet seurata linkkiä) siihen, kuinka Vanhanen viime torstaina moitti mediaa siitä, että he (toimittajat) korostavat huono-osaisuutta eikä sitä, että miten hyvin osalla ihmisistä menee. Yhteiskunnallista keskustelua pitäisi käydä näemmä hyvässä hengessä siitä, että kellä pyyhkii parhaiten eikä esimerkiksi siitä, että miten minimitukien varassa olevat ihmiset joutuvat taistelemaan päivittäin kafkamaista painajaista vastaan tai kuinka asunnottomille ei vain löydy asuntoja vapailta markkinoilta.
Kumpi näkökulma motivoi teitä enemmän politiikkaan?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti