Taisi olla Heikki Salo, joka joskus vihjasi, että lauluteksti on aina huono, kunnes siitä tehdään parempi. Tällä hän ei tarkoittanut, että lauluteksti olisi koko prosessin ajan huono, vaan hän haluaa osoittaa, että yksi syy, miksi tekstiä ei kirjoiteta uudelleen, johtuisi siitä, että kirjoittaja kokee tehneensä jotain erinomaista. Kokemus osoittaa, että kirjoittamalla uudelleen ja uudelleen, ajatus kirkastuu ja turhat rönsyt vain katoavat tekstistä. On parempi kirjoittaa paljon ja leikata, kuin kirjoittaa vähän ja pysähtyä.
Kurt Vonnegut teki tässä poikkeuksen tietyssä mielessä. Hän jakoi eräässä kirjassaan kirjailijat kahteen ryhmään. Niihin, jotka kirjoittavat kirjansa nopeasti, mutta hiovat niitä pitkään, sekä niihin, jotka pohdiskelivat jokaista lausetta pitkään. Hän väitti itse kuuluvansa jälkimmäiseen ryhmään.
Yhteistä näillä kahdella sanataiteilijalla on lähestyminen tekstiin, pyrkimys hiontaan. Jos Vonnegut miettii pitkään, mitä kirjoittaa, niin Salo kirjoittaa saman tekstin monta kertaa uudestaan. Jos jostain haluaisin itseäni torua, on se, että kirjoitan joskus nopeasti jotain kasaan ja kuvittelen sen olevan jotain nerokasta. Vasta kun kirjoitan tekstin uudestaan huomaan rikkinäiset kohdat.
Mitkä ihmeen rikkinäiset kohdat? Eihän sellaisia voi olla fiktiossa. Voi, mutta niitä on, ja niitä on niin paljon kuin jaksat etsiä. Rikkinäiset kohdat ovat tekstin mystiikkaa. Intuitio sanoo, että ne ovat rikkinäisiä. Jos kirjailija pystyy selittämään itselleen syyn toiminnalleen, hän löytää tekstistä rikkinäiset kohdat. Jos hän taas kirjoittaa kuin haamuna, vääristellen mielleyhtymiä päässään, hän harjoittaa terapiaa. Hän pääsee lähelle omaa intuitioon, mutta voiko muut nauttia siitä?
Jotta kirjoittaisin nyt todella ärsyttävästi, niin vastaan, että voi. Se johtuu siitä, että "muut" antavat itse merkityksen tekstille. Tämä merkitys annetaan halusi kirjailija sitä tai ei, ja se voi olla minkälainen tahansa, hyväksyipä kirjailija sen tai ei.
Tämä viimeinen ajatus jää testattavaksi tammikuuhun. Tämän päivän oivallus, jota ei voi tehdään riittävän montaa kertaa elämässä, on tuo uudelleenkirjoittaminen. Kill your darlings eli tapa rakkaasi. Tämän päivän käsispalaverissa päädyttiin kirjoittamaan Teatteri Poleemin näytelmän, "Ei vain ne hyvät huumeet", viimeinen kohtaus kokonaan uusiksi. Viesti ei muuttunut tuumaakaan, mutta tarina parani. Ensi keskiviikkona kirjoitamme sen todennäköisesti vielä kertaalleen uusiksi ja senkin jälkeen muutaman kerran, jotta ne kaikki lippunsa maksavat katsojat eivät joudu pettymään.
Jos haluat seurata näytelmän etenemistä, niin blogissa on tägi nimeltä Ei vain ne hyvät päihteet (mikä oli alkuperäinen työnimi).
sunnuntai, marraskuuta 30, 2008
lauantaina, marraskuuta 29, 2008
Edu Kehäkettunen ja Stig Dogg - Kullii
Lauantai-illan harmiksi on pakko vakavoitua hetkeksi ja miettiä joulun sanomaa. Tiedättehän, että joulu on antamisen aikaa. Ja sitä oikein alkaa miettimään Helsingin sanomien mainoksen mukaan, että miksi jollekin jokin vähän on toiselle paljon. Jouluun liittyvä kuluttaminen on samalla osa mahdollista ja lähestyvää ekologista katastrofia, joka pessimistien mukaan on jo käynnissä. Meidän on ajateltava ihmiskunnan potentiaalia hyvän tekijänä ja pahan tekijänä. Minkä tien me haluamme valita?
Sitten videota:
Sitten videota:
torstaina, marraskuuta 27, 2008
Pöytäkirja-aktivistit
Edellisen postauksen jälkeen innostuin miettimään muita aktivismiin ja järjestötoimintaan liittyviä stereotyyppejä. Päädyin pöytäkirja-aktivisteihin.
Pöytäkirja-aktivistit ovat luonteeltaan touhottajia ja kovia osallistumaan päätöksentekoon. He hallitsevat kokoustekniikat ja -lain, ja mikään ei ole pöytäkirja-aktivistille niin tärkeää kuin, että kokous on päätösvaltainen ja varmasti laillisesti koollekutsuttu. Pöytäkirja-aktivistit vastaavat myös kaikkiin facebook-eventteihin myöntävästi, koska he ovat hengessä mukana vaikka eivät valitettavasti pääse paikalle, koska on toisen eventin nimen suunnittelukokouksessa, mikä on valitettavasti epäeettisesti koollekutsuttu, vaikka laillisuus ei pädekään rekisteröimättömiin verkostoihin.
Pöytäkirja-aktivistit vihaavat anarkisteja, autonomeja ja kaikkia muitakin, jotka jollain tavalla hajottavat järjestelmän perustuksia. Järjestelmän perustukset ovat 1) laillisesti kokoonkutsutut ja päätösvaltaiset kokoukset, 2) joissan valmiit esityslistat sekä 3) hyvin valmistellut pöytäkirjat. Järjestelmän tuhoaa kokousten ulkopuolella tapahtuva itsenäinen toiminta sekä kokouksiin tulevat yllätykset eli mustat hevoset. Poikkeuksen tekevät mustat hevoset, joista pöytäkirja-aktivisti on saanut tiedon etukäteen.
Pöytäkirja-aktivisti
Pöytäkirja-aktivistit ovat luonteeltaan touhottajia ja kovia osallistumaan päätöksentekoon. He hallitsevat kokoustekniikat ja -lain, ja mikään ei ole pöytäkirja-aktivistille niin tärkeää kuin, että kokous on päätösvaltainen ja varmasti laillisesti koollekutsuttu. Pöytäkirja-aktivistit vastaavat myös kaikkiin facebook-eventteihin myöntävästi, koska he ovat hengessä mukana vaikka eivät valitettavasti pääse paikalle, koska on toisen eventin nimen suunnittelukokouksessa, mikä on valitettavasti epäeettisesti koollekutsuttu, vaikka laillisuus ei pädekään rekisteröimättömiin verkostoihin.
Pöytäkirja-aktivistit vihaavat anarkisteja, autonomeja ja kaikkia muitakin, jotka jollain tavalla hajottavat järjestelmän perustuksia. Järjestelmän perustukset ovat 1) laillisesti kokoonkutsutut ja päätösvaltaiset kokoukset, 2) joissan valmiit esityslistat sekä 3) hyvin valmistellut pöytäkirjat. Järjestelmän tuhoaa kokousten ulkopuolella tapahtuva itsenäinen toiminta sekä kokouksiin tulevat yllätykset eli mustat hevoset. Poikkeuksen tekevät mustat hevoset, joista pöytäkirja-aktivisti on saanut tiedon etukäteen.
Pöytäkirja-aktivisti
keskiviikkona, marraskuuta 26, 2008
Pöytäliinapoliitikot
Eräs rauhanliikkeen työntekijä mainitsi kerran pöytäliinapoliitikot. Aluksi en ymmärtänyt, mitä hän tarkoitti. Lyhyen selityksen jälkeen tunnistin tämän universaalin ihmisyyden muodon levinneen jokaiseen tuntemani maailman kolkkaan.
Eräässä järjestössä toimiessa saatettiin hyväksyä tuhansien eurojen päätöksiä, mutta alettiin lopulta keskustelemaan järjestön työntekijän puhelin- tai matkalippukorvauksesta, jota on voitu pitää suhteessa järjestön liikevaihtoon jotain säälittävän ja naurettavan välillä. Kukaan ei kuitenkaan ole immuuni ilmiölle. Se on pieni ja selittämätön osa meitä. Näin minun on pakko uskoa, koska en muuten ymmärtäisi, miten muuten älykkäät ja sosiaalisesti kyvykkäät henkilöt menettävät yllättäen suhteellisuudentajunsa.
Pöytäliinapoliitikko on karkeasti sanoen henkilö, joka istuu jossain luottamustoimessa ja hyväksyy tai vastustaa päätöksiä, joita hän ei välttämättä ymmärrä. Kun sitten ryhdytään järjestämään tilaisuutta, jonka pöytäliinat ovat mauttomia tai ainakin vääränvärisiä, niin pöytäliinapoliitikko osallistuu keskusteluun hyvin tunteikkaasti. Hän tekee esityksen värin vaihtamisesta tai sitten uudesta kilpailutuskierroksesta. Tätä ei välttämättä pidä sekoittaa häiden järjestelijöistä tunnetuimpaan muotoon eli henkilöön, joka valitsee servetit vähintään kaksi vuotta ennen häitä. Heillä on vain pakkomielle häiden kulissien onnistumiseen. Sillä voi saada vapautuksen armeijasta, mutta se ei varsinaisesti ole mikään järjellinen heikkous, joka estäisi ihmistä toimimasta yhteisössä tasavertaisena.
On sitä itsekin osallistunut monesti tällaisiin turhiin väittelyihin. Ehkäpä kyllästymisen takia tai siksi, kun on olettanut, että itsellä on jotain tähdellistä informaatiota tai asiantuntemusta aiheeseen liittyen. Todellisuudessa jokaisessa järjestössä pitäisi olla suuret tavoitteet ja mahdollisimman vähän keskustelua pöytäliinoista. Iloisen poikkeuksen tästä ryhmästä tehkööt organisaatiot, jotka kauppaavat tai ostavat pöytäliinoja.
Eräässä järjestössä toimiessa saatettiin hyväksyä tuhansien eurojen päätöksiä, mutta alettiin lopulta keskustelemaan järjestön työntekijän puhelin- tai matkalippukorvauksesta, jota on voitu pitää suhteessa järjestön liikevaihtoon jotain säälittävän ja naurettavan välillä. Kukaan ei kuitenkaan ole immuuni ilmiölle. Se on pieni ja selittämätön osa meitä. Näin minun on pakko uskoa, koska en muuten ymmärtäisi, miten muuten älykkäät ja sosiaalisesti kyvykkäät henkilöt menettävät yllättäen suhteellisuudentajunsa.
Pöytäliinapoliitikko on karkeasti sanoen henkilö, joka istuu jossain luottamustoimessa ja hyväksyy tai vastustaa päätöksiä, joita hän ei välttämättä ymmärrä. Kun sitten ryhdytään järjestämään tilaisuutta, jonka pöytäliinat ovat mauttomia tai ainakin vääränvärisiä, niin pöytäliinapoliitikko osallistuu keskusteluun hyvin tunteikkaasti. Hän tekee esityksen värin vaihtamisesta tai sitten uudesta kilpailutuskierroksesta. Tätä ei välttämättä pidä sekoittaa häiden järjestelijöistä tunnetuimpaan muotoon eli henkilöön, joka valitsee servetit vähintään kaksi vuotta ennen häitä. Heillä on vain pakkomielle häiden kulissien onnistumiseen. Sillä voi saada vapautuksen armeijasta, mutta se ei varsinaisesti ole mikään järjellinen heikkous, joka estäisi ihmistä toimimasta yhteisössä tasavertaisena.
On sitä itsekin osallistunut monesti tällaisiin turhiin väittelyihin. Ehkäpä kyllästymisen takia tai siksi, kun on olettanut, että itsellä on jotain tähdellistä informaatiota tai asiantuntemusta aiheeseen liittyen. Todellisuudessa jokaisessa järjestössä pitäisi olla suuret tavoitteet ja mahdollisimman vähän keskustelua pöytäliinoista. Iloisen poikkeuksen tästä ryhmästä tehkööt organisaatiot, jotka kauppaavat tai ostavat pöytäliinoja.
maanantaina, marraskuuta 24, 2008
Kuvia viikonlopun turnauksesta
Pokeritieto.fi on julkaissut kuvia viime viikonlopun pokeriristeilyltä. Käykääpä bongaamassa tuttuja:
http://www.pokeritieto.fi/Pokeritieto/Kuvagalleria/p17_sectionid/22/p17_start/0
http://www.pokeritieto.fi/Pokeritieto/Kuvagalleria/p17_sectionid/22/p17_start/0
sunnuntai, marraskuuta 23, 2008
Pokeria, pokeria, pokeria
Minulle on monta kertaa sanottu, että älä kirjoita pokerista. Ne lukijat, mukavat heistä, niin lopettakaa lukeminen.
Olen viikonlopun pelannut korttia ja juonut itseni aivan tolkuttomaan känniin pelien sulkemisen jälkeen. Osallistuttiin Hancenin kanssa Pokeritieto.fi:n, Pokerilehden ja Paffin viikonloppuristeilylle. Pokerilehden edustajan Sami Hernesahon mukaan pelin turnauksen järjestäminen kaikkineen lakiteknisten pykälien selvittämisineen kesti noin 8 kuukautta. Haluaisin pelaajana ilmaista syvän paheksuntani Suomen valtiota vastaan että tämmöisten kivojen pikkupelien järjestäminen on tehty näin hankalaksi. Vaikka meillä olisi tarjolla porvarihallitus, minkä pitäisi nimenomaan puolustaa kapitalismia, niin vastineeksi me saamme yhden talon Suomeen, jossa voi oikeasti pelata pokeria oikealla rahalla. Puhun siis Grand Casinosta, joka sijaitsee Helsingissä. Missä on Porin, Rovaniemen, Turun ja Tampereen pokerihuoneet? Ray:n järjestämänä siinä ei olisi mitään vikaa. Rakea kumminkin kasinoilla kerätään ja sehän on hyvä talolle ja kansanterveydelle, vai mitä entinen urheilu- ja kulttuuriministeri ja nykyinen tasa-arvoministeri Steffan Wallin? Tähän on mainittava, että olen aktiivinen Vasemmistonuorten jäsen. Meidän slogani on ”Vastarinta on luvallista, jopa suotavaa”. Okei, osa meistä menee sulkemaan ydinvoimaloita ja osa meistä osallistuu pokeriristeilyille, joilla venytetään laiskaa lakia ja laiskoja käytäntöjä. Minulle kyllä kelpaa ydinvoimavapaamaailma ja kasinoita jokaiseen kolkkaan. Minulle taas ei kelpaa hiilivoimaloilla pyörivä riistomaailma tai maailma, jossa pokerinpelaajia pidetään hankalina ihmisinä verrattuna hedelmäpelien pelaajiin.
Jatketaan pokerista kuitenkin. Lähdettiin siis perjantaina Hancenin kanssa 80 euron turnaukseen Silja Serenadelle, jonka järjestäjätaho oli Paf. Tiedättehän sen ahvenanmaalaisen Ray:n vastineen? Peli sujui hauskasti, mutta epäoikeudenmukaisesti siinä mielessä, että moni ”oikeantuntuinen” pelaaja putosi liian aikaisin ja moni ”vääräntuntuinen” jatkoi liian pitkään. Ei siinä mitään, jos pelaajilla on strategia, mutta pitää sitä silti muokata. Ei kukaan halua istua ikuisuuksia kaverin kanssa pöydässä, joka pelaa pelkkää tiukkaa tai löysää.
Valitettavasti Hancen putosi minua vastaan käsillä naulat ja kolmoset. Turnauksissa ei ole mitään mieltä 3-betata ja halusin Hancenille näyttää, että mulla on vahva käsi. Tosin löin minit ja eka lyöjä kippasi ja Hansuhan maksoi. Floppi oli 245-rainbow. Hanska kertoi jälkeen, että hän olisi kipannut kortit mihin tahansa, mutta kun hän sai open-enderin (käsi mikä parantuu tässä tapauksessa sekä ässällä että kutosella) niin lyönti sieltä tuli. Itse löin niskaan kolme kertaa betsin ja Hanskalla oli jo yli puolet pöydässä niin ei voinut kipata. Harmillista se oli, varsinkin kun miettii, että mun naulat pitää, enkä oikeasti halua saada settiä (kolme samaa korttia), koska se tappaisi minut. No, turni oli 4 ja river 5. Molemmilla siis kaksi paria ja naulat piti. Harmi myös siksi, että finaaliin molemmat tähtäsi ja siellä olisin Hanskan halunnut nähdä.
Alkupöytä sujukin mukavasti. Jäi harmittamaan kun A3-offarin kippasin ilman korotusta keskeltä pöytää olettaen, että lyöntiä tulee niskaan. Ei tullut tietenkään ja floppi oli A23. Käytännön nutsit ja sitten lähti kauhea äkssön käyntiin, enkä tietenkään ole itse mukana. Äksönin jälkeen toinen kippaa tilanteesta, että potti on 1600 ja toinen lyö minien (ollaan siis 600/300 tilanteesa ilman antea) päälle 900. Toinen instanttina kippaa. Ei nähty kortteja, mutta olisin itse ollut varma voittaja. Turnauksen alkuvaiheessa ei kuitenkaan halua pelata keskipositiosta ässää huonolla kikkerillä. Saatte aina tietenkin yrittää, mutta en suosittele.
Vaikka voisitte kuvitella, että pelaan löysää, niin oikeasti minä olen enemmän turnauspelaaja kuin käteispelaaja, ja pelaan mieluummin liveä kuin netissä. Turnauksen sijoitus oli kymmenes eli finaalipöydässä olin. Se ei johdu siitä, että minulla kävi välillä kortti eikä se johdu siitä, että olen erityisen hyvä. Oikeasti jouduin monta kertaa miettimään tekojani kahden päivän aikana. Osa ratkaisuista oli ns. puuskassa tapahtuneita nopeita ratkaisuja ja osa oli sellaisia, mitä harkitsin pitkään. Pokerissa ja varsinkin turnauksissa ei halua antaa edgea toiselle. Loppujen lopuksi pelasin muutaman erittäin kyseenalaisen käden koko turnauksen aikana. Kerron ne kädet nyt, koska te ette oikeasti halua pelata niitä käsiä.
Ensimmäinen sellainen käsi oli AQ-suittarit. Niillä on kiva lyödä, mutta niillä ei ole ollenkaan mukavaa maksaa. AQ-padalla oli siis liikenteessä. Vaikka ulkoinen olemukseni oli sellainen, että rauhallista on, niin oikeasti pelasin sen raivoissani. Ärsytti hyvin paljon se, että kolmanteen korottajaan kippasin aina kädet ja porukka tiesi sen erittäin hyvin. Siihen mennessä oli tapahtunut sellaisia, että olin lyönyt pre1-floppiin niskaan ja olin kipannut kaikkiin jatkokorotuksiin eikä tuntunut hyvältä. Tuntui sillä hetkellä, kun olin kädessä, että kippaustilanne on itsellä helppo, niin superreaderi (henkilö, joka seuraa hyvin tarkkaan, mitä muut tekee kädestään riippumatta) löi niskaan all-in. Olin oikeasti heittämässä kättä pois, mutta sitten katsoin pelaajaa, jonka ilme ei herissyt eikä liikehtinyt. Joten kolme asiaa sai minut lopulta maksamaan. Luetteloin ne. 1) Minua VITUTTI suunnattomasti oma tiukka imago 2) vastassa on lukija ja 3) hän ei pysty katkaisemaan minua (olin kuitenkin jo tuplannut stäkin ja hän oli 1 vs. 3 kertaa stäkillä). Maksoin ja ajattelin, että hän löi pelkillä riideillä. Höpönlöpö, vastassa oli AK-offarit. Kiroilin sisäänpäin. Floppi oli K-T-7. Kymppi oli vielä pataa, joten mulla oli käynnissä gutari-jätkä ja juokseva väri. Turni avasi hemmetisti outteja lisää. Turni oli kolmospata (mikä teki juoksevasta väristä mahdollisen) ja river nelospata. En osaa varmastikaan laskea oikein, mutta flopilta mulla oli käytännössä ainoat jatkokortit mahdollisia seuraavanlaiset:
a) kaikki jätkät (4 korttia pakassa tietääksemme)
b) 10 p$ataa (joista yhden on tultava pöytään turnilla, että se edes toimisi)
c)kaksi kuningatarta (jotka on molemmat tultava sekä neljännelle että viidennelle kadulle)
Ne kolme asiaa, joita mietin niin olivat lopulta täysin merkityksettömiä, koska ratkaisu oli joko maksaa toisen allut ja kipata. AQ on kiva käsi, mutta jos pöydässä on perässä joku kaveri, joka lyö niskaan, niin suosittelen oikeasti harkintaa kaikissa tilanteissa. Pelasitte sitten turnausta tai käteispöytää, niin kokemukseni mukaan floppi vastaa kertoo, että kannattaako olla mukana. Prefloppia ette oikeasti halua pelata. Se on hyvin vaarallinen käsi, koska sitä haluaa helposti suojella. Siinä vaiheessa, kun te osaatte Texas hold'em No limitissä kipata ässät, niin ymmärrätte mitä tarkoitan.
Toinen hyvin kyseenalainen (huutomerkki pitää lisätä) oli Q5-offarit. Maksoin sillä myöhäisestä positiosta, mutta molemmat buttonin kaverit maksoivat myös. Pöytä oli 10-6-7. Ykkönen löi kaikki sisään. Potissa on 7000 merkkiä ja Teresalla on 4000 ja risat. Potti oli 11000. Oma stäkki on kuitenkin sellaiset 80000. Ainoa, mikä mietitytti oli kaksi pelaajaa jäljessä. He kippasivat tietenkin, koska maksoin niin nopeasti. Epäilin kyllä ässää tai vituiksi mennyttä kättä, mutta Teresalla oli oikeasti T-8 (Kymmenen ja kahdeksan) eli siis käytännössä kärkipari ja gutarisuoranveto (puuttuu yksi kortti välistä, jotta suora toteutuisi). Turni oli nelonen ja Teresa kysyi, että mitä hemmettiä sä teet ja kiitti rahoista. Itse pyöritin avointa vitosta ja hymyilin. Oikeasti se mitä, halusin saada oli nimenomaan juokseva suora. Kuningattareen osuminen olisi ollut ikävän näköistä. Yksi ylikortti on kuitenkin vain kolmeouttinen. Mutta juokseva suora on imagon kannalta maailman paras. Teresa oli sen verran kohtelias, että hän kiitti rahoista, mutta ei sanonut typeräksi pelaajaksi. Finaalipöydässä nähtiin kyllä sitä. Palaan siihen kolmannen kyseenalaisen käden ja hyvin kyseenalaisen pelityylin jälkeen.
Toisena päivän olin Chipleader ennen pelien jatkumista. Oma stäkki oli 123000 merkkiä ja kakkonen oli 102000 merkkiä Toisin kuin voisi olettaa, niin kakkonen tuli pöytään hirveässä kännissä ja AliG:n näköisenä. Imago oli sinänsä jees, mutta peli oli myös imagon mukaista. Blindit oli kakkospäivän alussa 2400/1200 ja ante 300. Viimeisillä sijoilla pelaavat oli 20-30 tuhannella merkillä. Eli voi olettaa arvontoja ja siedettäviä all-in käsiä jo pelkän kierroksen takia. Jokainen kierros oli kuitenkin jo ilmaisia merkkejä 5000 arvosta. AliG päättää kuitenkin avata kaikki kädet. Kaksi kättä millä pelaan häntä vastaan ovat AK-offarit ja 46-suittarit. Voitte arvata, että AK (omaan reissuuni) hän ei osallistu. 46 hän osallistuu. Floppi on 6-8-10 ja yksi kortti on ristiä. Jotka eivät ole pelanneet minua vastaan käteistä, niin tietäisivät, että mun imago kestää hyvin tommoisen käden. AliG lyö 10 tuhatta ja itse reraissaan minit eli 20000. AliG lyö päälle minit eli totaalilyönti 40000. Mietin hyvin pitkään, että jos maksan niin a) annan ilmaisen kortin ja b) jatkokierroksilla tulee lisää lyöntejä. Toisaalta mietin, että a) pelaaja on löysä ja b) hän on ainoa pöydästä, joka voi pudottaa minut. Pelistä tuntui hyvältä ratkaisulta kipata. AliG oli tosin sen verran röyhkeä, että hän näytti kätensä kippinä jälkeen. J-hertta ja 5-ruutu oli hänellä alla. Eli kippasin käytännössä parhaimman käden. Ainoa mikä olisi häntä auttanut jatkopelissä olisi ollut jätkä (niitä on pakassa kolme) tai turnilla ysi (mikä olisi täyttänyt juoksevan suoran ehdot). Tämä oli siis hyvin kyseenalainen käsi ja vielä kun ei ole vahvaa kättä. Vastassa on kuitenkin ainoa kaveri, joka pystyy katkomaan minut.Jos oltaisiin pelattu kortit avoinna, niin olisin ollut lyömässä kyllä kaikki sisään. Ei ollut ensimmäinen kerta kun kippaan parhaan käden, mutta aivan varmasti viimeinen. AliG ei tule viemään minulta enää yhtään pottia taistelematta. Niinhän siinä kävikin.
Huonoa käytöstä tuli AliG:ltä paljon. Tämän lisäksi hän meni haukkumaan viereistä kaveria, kun hän floppasi täyskäden 44:lla (floppi Q4Q). Avasin oman pelin AJ-offareilla (blindit 2400/1200, lyönti 8000) ja 66 maksoi ja 44 myöskin. 44:lla oli flopista avaus ja hän tsekkasi ja samoin minä. 66:lla tuli all-in ja 44 mietti pitkään ja lopulta maksoi. Ei ollut kiva rönsyillä eikä oma käsi kuitenkaan ollut mikään huippu, joten siitä oli helppo luopua. Käden jjälkeen AliG alkoi heti arvostelemaan pelaajaa siitä, että miten huonosti hän pelasi. ”Miks sä vain maksoit?!”-huuto kuului korvassa ja oli pakko puuttua peliin ja sanoa, että vitun nerokasta peliähän tuo oli. Tosin 44 ei olisi tarvinnut sitä. Hän kyllä tiesi oman pelinsä ja syynsä finaalipöytään.
Minulta välillä kysytään, että minkä takia harkitsen niin pitkään paistien takia. Oma vastaukseni on hyvin yksinkertainen. Pelaajien peliin voi vaikuttaa paljon enemmän kuin heidän kortteihinsa. Flopin setillä (kädessä kaksi samanarvoista korttia ja ensimmäiseen jakoon tulee kolmas samanlainen kortti) paistit pelaa todennäköisesti samalla tavalla. Yllättävää on kyllä, että käteispöydissä saattaa näkyä hidastelua pelaajalta, joka pelaa löysästi. Palaam asiaan ehkä myöhemmässä kirjoituksessa. Pointti on se, että et yritä lukea sitä, minkälaisilla käsillä hän pelaa vaan sitä, että mitä vihulla saattaa oikeasti olla käsissä.
Käsi, jolla putosin turnauksessa oli QQ. Olin Cutoffilla (paikka ennen buttonia). Blindit oli 4000/2000 ja ante oli 400. Käytännössä potissa oli jokaisella kierroksella 10000 merkkiä. Lyöntini oli 12000 merkkiä kahdesta syystä. Ensinnäkin minulla oli puolustettava käsi ja toisekseen tiesin AliG:n lyövän niskaan lähes aina. No, hänen lyöntinsä olikin vaatimattomat 40000. Menin itse all-in ja ainoa syy miksi, hän mietti ehkä sekunnin oli se, että mitä mulla on takana. Ei riittävän pelottavaa, joten hän oli pakottanut itsensä jo pottiin. Vastassa oli siis ässä ja vitonen pataa. Floppi oli A-T-6. Ei silleen, että vetää ohitse ässähailla, niin turni oli myös pataa, mikä tappoi yhden kuningattaren pakasta. Vaikka saisin oman ohivetokortin eli kuningattaren, niin jos se on pata, niin minä saan sillä kolme samaa, mutta vihu saa parhaimman värin.
Jälkeenpäin minua oikeastaan harmittaa juuri nuo kyseenalaiset kädet. Jos niillä sain jotain edgeä muita vastaan se ei riittänyt. Jos hävisin edgen sen takia, niin putoamiseni oli täysin oikeutettua.
Olen viikonlopun pelannut korttia ja juonut itseni aivan tolkuttomaan känniin pelien sulkemisen jälkeen. Osallistuttiin Hancenin kanssa Pokeritieto.fi:n, Pokerilehden ja Paffin viikonloppuristeilylle. Pokerilehden edustajan Sami Hernesahon mukaan pelin turnauksen järjestäminen kaikkineen lakiteknisten pykälien selvittämisineen kesti noin 8 kuukautta. Haluaisin pelaajana ilmaista syvän paheksuntani Suomen valtiota vastaan että tämmöisten kivojen pikkupelien järjestäminen on tehty näin hankalaksi. Vaikka meillä olisi tarjolla porvarihallitus, minkä pitäisi nimenomaan puolustaa kapitalismia, niin vastineeksi me saamme yhden talon Suomeen, jossa voi oikeasti pelata pokeria oikealla rahalla. Puhun siis Grand Casinosta, joka sijaitsee Helsingissä. Missä on Porin, Rovaniemen, Turun ja Tampereen pokerihuoneet? Ray:n järjestämänä siinä ei olisi mitään vikaa. Rakea kumminkin kasinoilla kerätään ja sehän on hyvä talolle ja kansanterveydelle, vai mitä entinen urheilu- ja kulttuuriministeri ja nykyinen tasa-arvoministeri Steffan Wallin? Tähän on mainittava, että olen aktiivinen Vasemmistonuorten jäsen. Meidän slogani on ”Vastarinta on luvallista, jopa suotavaa”. Okei, osa meistä menee sulkemaan ydinvoimaloita ja osa meistä osallistuu pokeriristeilyille, joilla venytetään laiskaa lakia ja laiskoja käytäntöjä. Minulle kyllä kelpaa ydinvoimavapaamaailma ja kasinoita jokaiseen kolkkaan. Minulle taas ei kelpaa hiilivoimaloilla pyörivä riistomaailma tai maailma, jossa pokerinpelaajia pidetään hankalina ihmisinä verrattuna hedelmäpelien pelaajiin.
Jatketaan pokerista kuitenkin. Lähdettiin siis perjantaina Hancenin kanssa 80 euron turnaukseen Silja Serenadelle, jonka järjestäjätaho oli Paf. Tiedättehän sen ahvenanmaalaisen Ray:n vastineen? Peli sujui hauskasti, mutta epäoikeudenmukaisesti siinä mielessä, että moni ”oikeantuntuinen” pelaaja putosi liian aikaisin ja moni ”vääräntuntuinen” jatkoi liian pitkään. Ei siinä mitään, jos pelaajilla on strategia, mutta pitää sitä silti muokata. Ei kukaan halua istua ikuisuuksia kaverin kanssa pöydässä, joka pelaa pelkkää tiukkaa tai löysää.
Valitettavasti Hancen putosi minua vastaan käsillä naulat ja kolmoset. Turnauksissa ei ole mitään mieltä 3-betata ja halusin Hancenille näyttää, että mulla on vahva käsi. Tosin löin minit ja eka lyöjä kippasi ja Hansuhan maksoi. Floppi oli 245-rainbow. Hanska kertoi jälkeen, että hän olisi kipannut kortit mihin tahansa, mutta kun hän sai open-enderin (käsi mikä parantuu tässä tapauksessa sekä ässällä että kutosella) niin lyönti sieltä tuli. Itse löin niskaan kolme kertaa betsin ja Hanskalla oli jo yli puolet pöydässä niin ei voinut kipata. Harmillista se oli, varsinkin kun miettii, että mun naulat pitää, enkä oikeasti halua saada settiä (kolme samaa korttia), koska se tappaisi minut. No, turni oli 4 ja river 5. Molemmilla siis kaksi paria ja naulat piti. Harmi myös siksi, että finaaliin molemmat tähtäsi ja siellä olisin Hanskan halunnut nähdä.
Alkupöytä sujukin mukavasti. Jäi harmittamaan kun A3-offarin kippasin ilman korotusta keskeltä pöytää olettaen, että lyöntiä tulee niskaan. Ei tullut tietenkään ja floppi oli A23. Käytännön nutsit ja sitten lähti kauhea äkssön käyntiin, enkä tietenkään ole itse mukana. Äksönin jälkeen toinen kippaa tilanteesta, että potti on 1600 ja toinen lyö minien (ollaan siis 600/300 tilanteesa ilman antea) päälle 900. Toinen instanttina kippaa. Ei nähty kortteja, mutta olisin itse ollut varma voittaja. Turnauksen alkuvaiheessa ei kuitenkaan halua pelata keskipositiosta ässää huonolla kikkerillä. Saatte aina tietenkin yrittää, mutta en suosittele.
Vaikka voisitte kuvitella, että pelaan löysää, niin oikeasti minä olen enemmän turnauspelaaja kuin käteispelaaja, ja pelaan mieluummin liveä kuin netissä. Turnauksen sijoitus oli kymmenes eli finaalipöydässä olin. Se ei johdu siitä, että minulla kävi välillä kortti eikä se johdu siitä, että olen erityisen hyvä. Oikeasti jouduin monta kertaa miettimään tekojani kahden päivän aikana. Osa ratkaisuista oli ns. puuskassa tapahtuneita nopeita ratkaisuja ja osa oli sellaisia, mitä harkitsin pitkään. Pokerissa ja varsinkin turnauksissa ei halua antaa edgea toiselle. Loppujen lopuksi pelasin muutaman erittäin kyseenalaisen käden koko turnauksen aikana. Kerron ne kädet nyt, koska te ette oikeasti halua pelata niitä käsiä.
Ensimmäinen sellainen käsi oli AQ-suittarit. Niillä on kiva lyödä, mutta niillä ei ole ollenkaan mukavaa maksaa. AQ-padalla oli siis liikenteessä. Vaikka ulkoinen olemukseni oli sellainen, että rauhallista on, niin oikeasti pelasin sen raivoissani. Ärsytti hyvin paljon se, että kolmanteen korottajaan kippasin aina kädet ja porukka tiesi sen erittäin hyvin. Siihen mennessä oli tapahtunut sellaisia, että olin lyönyt pre1-floppiin niskaan ja olin kipannut kaikkiin jatkokorotuksiin eikä tuntunut hyvältä. Tuntui sillä hetkellä, kun olin kädessä, että kippaustilanne on itsellä helppo, niin superreaderi (henkilö, joka seuraa hyvin tarkkaan, mitä muut tekee kädestään riippumatta) löi niskaan all-in. Olin oikeasti heittämässä kättä pois, mutta sitten katsoin pelaajaa, jonka ilme ei herissyt eikä liikehtinyt. Joten kolme asiaa sai minut lopulta maksamaan. Luetteloin ne. 1) Minua VITUTTI suunnattomasti oma tiukka imago 2) vastassa on lukija ja 3) hän ei pysty katkaisemaan minua (olin kuitenkin jo tuplannut stäkin ja hän oli 1 vs. 3 kertaa stäkillä). Maksoin ja ajattelin, että hän löi pelkillä riideillä. Höpönlöpö, vastassa oli AK-offarit. Kiroilin sisäänpäin. Floppi oli K-T-7. Kymppi oli vielä pataa, joten mulla oli käynnissä gutari-jätkä ja juokseva väri. Turni avasi hemmetisti outteja lisää. Turni oli kolmospata (mikä teki juoksevasta väristä mahdollisen) ja river nelospata. En osaa varmastikaan laskea oikein, mutta flopilta mulla oli käytännössä ainoat jatkokortit mahdollisia seuraavanlaiset:
a) kaikki jätkät (4 korttia pakassa tietääksemme)
b) 10 p$ataa (joista yhden on tultava pöytään turnilla, että se edes toimisi)
c)kaksi kuningatarta (jotka on molemmat tultava sekä neljännelle että viidennelle kadulle)
Ne kolme asiaa, joita mietin niin olivat lopulta täysin merkityksettömiä, koska ratkaisu oli joko maksaa toisen allut ja kipata. AQ on kiva käsi, mutta jos pöydässä on perässä joku kaveri, joka lyö niskaan, niin suosittelen oikeasti harkintaa kaikissa tilanteissa. Pelasitte sitten turnausta tai käteispöytää, niin kokemukseni mukaan floppi vastaa kertoo, että kannattaako olla mukana. Prefloppia ette oikeasti halua pelata. Se on hyvin vaarallinen käsi, koska sitä haluaa helposti suojella. Siinä vaiheessa, kun te osaatte Texas hold'em No limitissä kipata ässät, niin ymmärrätte mitä tarkoitan.
Toinen hyvin kyseenalainen (huutomerkki pitää lisätä) oli Q5-offarit. Maksoin sillä myöhäisestä positiosta, mutta molemmat buttonin kaverit maksoivat myös. Pöytä oli 10-6-7. Ykkönen löi kaikki sisään. Potissa on 7000 merkkiä ja Teresalla on 4000 ja risat. Potti oli 11000. Oma stäkki on kuitenkin sellaiset 80000. Ainoa, mikä mietitytti oli kaksi pelaajaa jäljessä. He kippasivat tietenkin, koska maksoin niin nopeasti. Epäilin kyllä ässää tai vituiksi mennyttä kättä, mutta Teresalla oli oikeasti T-8 (Kymmenen ja kahdeksan) eli siis käytännössä kärkipari ja gutarisuoranveto (puuttuu yksi kortti välistä, jotta suora toteutuisi). Turni oli nelonen ja Teresa kysyi, että mitä hemmettiä sä teet ja kiitti rahoista. Itse pyöritin avointa vitosta ja hymyilin. Oikeasti se mitä, halusin saada oli nimenomaan juokseva suora. Kuningattareen osuminen olisi ollut ikävän näköistä. Yksi ylikortti on kuitenkin vain kolmeouttinen. Mutta juokseva suora on imagon kannalta maailman paras. Teresa oli sen verran kohtelias, että hän kiitti rahoista, mutta ei sanonut typeräksi pelaajaksi. Finaalipöydässä nähtiin kyllä sitä. Palaan siihen kolmannen kyseenalaisen käden ja hyvin kyseenalaisen pelityylin jälkeen.
Toisena päivän olin Chipleader ennen pelien jatkumista. Oma stäkki oli 123000 merkkiä ja kakkonen oli 102000 merkkiä Toisin kuin voisi olettaa, niin kakkonen tuli pöytään hirveässä kännissä ja AliG:n näköisenä. Imago oli sinänsä jees, mutta peli oli myös imagon mukaista. Blindit oli kakkospäivän alussa 2400/1200 ja ante 300. Viimeisillä sijoilla pelaavat oli 20-30 tuhannella merkillä. Eli voi olettaa arvontoja ja siedettäviä all-in käsiä jo pelkän kierroksen takia. Jokainen kierros oli kuitenkin jo ilmaisia merkkejä 5000 arvosta. AliG päättää kuitenkin avata kaikki kädet. Kaksi kättä millä pelaan häntä vastaan ovat AK-offarit ja 46-suittarit. Voitte arvata, että AK (omaan reissuuni) hän ei osallistu. 46 hän osallistuu. Floppi on 6-8-10 ja yksi kortti on ristiä. Jotka eivät ole pelanneet minua vastaan käteistä, niin tietäisivät, että mun imago kestää hyvin tommoisen käden. AliG lyö 10 tuhatta ja itse reraissaan minit eli 20000. AliG lyö päälle minit eli totaalilyönti 40000. Mietin hyvin pitkään, että jos maksan niin a) annan ilmaisen kortin ja b) jatkokierroksilla tulee lisää lyöntejä. Toisaalta mietin, että a) pelaaja on löysä ja b) hän on ainoa pöydästä, joka voi pudottaa minut. Pelistä tuntui hyvältä ratkaisulta kipata. AliG oli tosin sen verran röyhkeä, että hän näytti kätensä kippinä jälkeen. J-hertta ja 5-ruutu oli hänellä alla. Eli kippasin käytännössä parhaimman käden. Ainoa mikä olisi häntä auttanut jatkopelissä olisi ollut jätkä (niitä on pakassa kolme) tai turnilla ysi (mikä olisi täyttänyt juoksevan suoran ehdot). Tämä oli siis hyvin kyseenalainen käsi ja vielä kun ei ole vahvaa kättä. Vastassa on kuitenkin ainoa kaveri, joka pystyy katkomaan minut.Jos oltaisiin pelattu kortit avoinna, niin olisin ollut lyömässä kyllä kaikki sisään. Ei ollut ensimmäinen kerta kun kippaan parhaan käden, mutta aivan varmasti viimeinen. AliG ei tule viemään minulta enää yhtään pottia taistelematta. Niinhän siinä kävikin.
Huonoa käytöstä tuli AliG:ltä paljon. Tämän lisäksi hän meni haukkumaan viereistä kaveria, kun hän floppasi täyskäden 44:lla (floppi Q4Q). Avasin oman pelin AJ-offareilla (blindit 2400/1200, lyönti 8000) ja 66 maksoi ja 44 myöskin. 44:lla oli flopista avaus ja hän tsekkasi ja samoin minä. 66:lla tuli all-in ja 44 mietti pitkään ja lopulta maksoi. Ei ollut kiva rönsyillä eikä oma käsi kuitenkaan ollut mikään huippu, joten siitä oli helppo luopua. Käden jjälkeen AliG alkoi heti arvostelemaan pelaajaa siitä, että miten huonosti hän pelasi. ”Miks sä vain maksoit?!”-huuto kuului korvassa ja oli pakko puuttua peliin ja sanoa, että vitun nerokasta peliähän tuo oli. Tosin 44 ei olisi tarvinnut sitä. Hän kyllä tiesi oman pelinsä ja syynsä finaalipöytään.
Minulta välillä kysytään, että minkä takia harkitsen niin pitkään paistien takia. Oma vastaukseni on hyvin yksinkertainen. Pelaajien peliin voi vaikuttaa paljon enemmän kuin heidän kortteihinsa. Flopin setillä (kädessä kaksi samanarvoista korttia ja ensimmäiseen jakoon tulee kolmas samanlainen kortti) paistit pelaa todennäköisesti samalla tavalla. Yllättävää on kyllä, että käteispöydissä saattaa näkyä hidastelua pelaajalta, joka pelaa löysästi. Palaam asiaan ehkä myöhemmässä kirjoituksessa. Pointti on se, että et yritä lukea sitä, minkälaisilla käsillä hän pelaa vaan sitä, että mitä vihulla saattaa oikeasti olla käsissä.
Käsi, jolla putosin turnauksessa oli QQ. Olin Cutoffilla (paikka ennen buttonia). Blindit oli 4000/2000 ja ante oli 400. Käytännössä potissa oli jokaisella kierroksella 10000 merkkiä. Lyöntini oli 12000 merkkiä kahdesta syystä. Ensinnäkin minulla oli puolustettava käsi ja toisekseen tiesin AliG:n lyövän niskaan lähes aina. No, hänen lyöntinsä olikin vaatimattomat 40000. Menin itse all-in ja ainoa syy miksi, hän mietti ehkä sekunnin oli se, että mitä mulla on takana. Ei riittävän pelottavaa, joten hän oli pakottanut itsensä jo pottiin. Vastassa oli siis ässä ja vitonen pataa. Floppi oli A-T-6. Ei silleen, että vetää ohitse ässähailla, niin turni oli myös pataa, mikä tappoi yhden kuningattaren pakasta. Vaikka saisin oman ohivetokortin eli kuningattaren, niin jos se on pata, niin minä saan sillä kolme samaa, mutta vihu saa parhaimman värin.
Jälkeenpäin minua oikeastaan harmittaa juuri nuo kyseenalaiset kädet. Jos niillä sain jotain edgeä muita vastaan se ei riittänyt. Jos hävisin edgen sen takia, niin putoamiseni oli täysin oikeutettua.
keskiviikkona, marraskuuta 19, 2008
Viherpesun vaikuttava ainesosa on sertifikaatti
Projekti101:n ja Yakup Albekoglun ohjaama vastamainos Viherpesu on nähtävissä floobs-palvelusta:
Elokuva on osallistunut Luontoliiton mainoskupla-kilpailuun. Käykää äänestämässä mielestänne parasta antimainosta.
Elokuva on osallistunut Luontoliiton mainoskupla-kilpailuun. Käykää äänestämässä mielestänne parasta antimainosta.
maanantaina, marraskuuta 17, 2008
Vuodet ravintoloissa
Tänään tuli täyteen kaksi vuotta siitä, kun tulin töihin Cafe Tin Tin Tangoon. Näin se aika hurahti. Viisi vuotta on siitäkin aikaa, kun aloitin ensimmäisen työni ravintolassa. Paljon on sinä aikana muuttunut.
Tässä lyhyt lista aiheesta:
1.Tupakointi ravintoloissa on kielletty (osalla on jatko-aika)
Yritän suosia ravintoloita, joissa saa edelleen tupakoida.
2. Anniskelun aloittaminen on luvallista aloittaa vasta kello 9.00 (ennen kello 7.00)
Tällä yritetään puuttua alkoholin suurkulutukseen. En tiedä, onko tälle löydetty mitään perustetta. Alkoholin kulutus ei ainakaan ole laskenut senttilitraakaan tämän takia.
3. Tällä hetkellä erään ministerin toimesta käydään julkista keskustelua ravintoloiden sulkemisajan varhentamisesta.
Tällä vähennetään ilmeisesti myös alkoholin käyttöä.
4. Ravintolalla pitää olla vastaava henkilö, jolla pitää olla vähintään koulutus tai kahden vuoden työkokemus alalta.
En tiedä, miten yrittäjän kohdalla tulee menetellä, mutta oletan, että alalle pyrkivän pitää palkata henkilö valvomaan anniskelua.
5. Alkoholin myymiseen tarvitaan ns. alkoholipassi
Täysin turha koe, jonka läpäisee jokainen kielitaitoinen henkilö. Tiedän, että kokeen pystyy suorittamaan lukematta sivuakaan alkoholilainsäädäntöön, jos ottaa vain riittävän konservatiivisen asenteen: alkoholia ei saa myydä kenellekään missään tilanteessa. Koe vain vaikeuttaa maahanmuuttajien pääsyä alalle.
6. Ruoan käsittelyyn tarvitaan ns. hygieniapassi
Sama kuin yllä. Kysymykset ovat luokkaa "Kalakeittoa, joka on kaatunut lumihankeen ja sen päälle on kustu ja sen jälkeen keitetty 65 asteessa, saa myydä" ja "käsien pesuun tarkoitettua vesihanaa tulee käyttää käsienpesuun". Hurraa. Voimme jatkossakin luottaa siihen, että ostamasi ruoka on varmasti puhdasta - paitsi tietenkin Stockmannilta ostettaessa. Kaupassa työskentelyyn ei vaadita kumpaakaan "tutkinnoista".
7. Ikälisät saa alalla nykyään urakohtaisesti (ennen ikälisät tuli yksittäisessä työpaikassa kertyneiden vuosien mukaan)
Tämä on ensimmäinen hyväksyttävä muutos.
8. Palkkani on noussut lähes 4,5 euroa tunnilta viimeisen viiden vuoden aikana.
Oletan, että muilla alalla olevilla on ollut suunnilleen tämän suuntainen palkkakehitys.
9. Seduloista on tullut käsite
Sedu Koskinen oli viisi vuotta sitten lähestulkoon nobody. Nyt hänet tuntee kaikki. Samoin sen, että lainsäädäntö ei koske seduloita. Ravintolan perustamiseen ei anneta lupaa, jos ravintoloitsijalla on alkoholilainsäädännön rikkomuksia taustalla. Ravintoloita, jotka myyvät alaikäisille tai alle hankintahinnan rangaistaan yleensä väliaikaisella liiketoimintakiellolla - paitsi seduloita. Seduloissa tipit menee firmalle ja työntekijät ovat pelkkää vuokratyövoimaa.
10. Vuokratyö on laajentunut
Yhä useampi alalla työskentelee osa-aikaisena tai vuokratyöläisenä, jälkimmäisen oikeuksien ollessa käytännössä olemattomia. Hyvänä puolena on se, että työntekijät pystyvät osittain saamaan itselleen enemmän vapaa-aikaa (tulojen kustannuksella).
Tässä lyhyt lista aiheesta:
1.Tupakointi ravintoloissa on kielletty (osalla on jatko-aika)
Yritän suosia ravintoloita, joissa saa edelleen tupakoida.
2. Anniskelun aloittaminen on luvallista aloittaa vasta kello 9.00 (ennen kello 7.00)
Tällä yritetään puuttua alkoholin suurkulutukseen. En tiedä, onko tälle löydetty mitään perustetta. Alkoholin kulutus ei ainakaan ole laskenut senttilitraakaan tämän takia.
3. Tällä hetkellä erään ministerin toimesta käydään julkista keskustelua ravintoloiden sulkemisajan varhentamisesta.
Tällä vähennetään ilmeisesti myös alkoholin käyttöä.
4. Ravintolalla pitää olla vastaava henkilö, jolla pitää olla vähintään koulutus tai kahden vuoden työkokemus alalta.
En tiedä, miten yrittäjän kohdalla tulee menetellä, mutta oletan, että alalle pyrkivän pitää palkata henkilö valvomaan anniskelua.
5. Alkoholin myymiseen tarvitaan ns. alkoholipassi
Täysin turha koe, jonka läpäisee jokainen kielitaitoinen henkilö. Tiedän, että kokeen pystyy suorittamaan lukematta sivuakaan alkoholilainsäädäntöön, jos ottaa vain riittävän konservatiivisen asenteen: alkoholia ei saa myydä kenellekään missään tilanteessa. Koe vain vaikeuttaa maahanmuuttajien pääsyä alalle.
6. Ruoan käsittelyyn tarvitaan ns. hygieniapassi
Sama kuin yllä. Kysymykset ovat luokkaa "Kalakeittoa, joka on kaatunut lumihankeen ja sen päälle on kustu ja sen jälkeen keitetty 65 asteessa, saa myydä" ja "käsien pesuun tarkoitettua vesihanaa tulee käyttää käsienpesuun". Hurraa. Voimme jatkossakin luottaa siihen, että ostamasi ruoka on varmasti puhdasta - paitsi tietenkin Stockmannilta ostettaessa. Kaupassa työskentelyyn ei vaadita kumpaakaan "tutkinnoista".
7. Ikälisät saa alalla nykyään urakohtaisesti (ennen ikälisät tuli yksittäisessä työpaikassa kertyneiden vuosien mukaan)
Tämä on ensimmäinen hyväksyttävä muutos.
8. Palkkani on noussut lähes 4,5 euroa tunnilta viimeisen viiden vuoden aikana.
Oletan, että muilla alalla olevilla on ollut suunnilleen tämän suuntainen palkkakehitys.
9. Seduloista on tullut käsite
Sedu Koskinen oli viisi vuotta sitten lähestulkoon nobody. Nyt hänet tuntee kaikki. Samoin sen, että lainsäädäntö ei koske seduloita. Ravintolan perustamiseen ei anneta lupaa, jos ravintoloitsijalla on alkoholilainsäädännön rikkomuksia taustalla. Ravintoloita, jotka myyvät alaikäisille tai alle hankintahinnan rangaistaan yleensä väliaikaisella liiketoimintakiellolla - paitsi seduloita. Seduloissa tipit menee firmalle ja työntekijät ovat pelkkää vuokratyövoimaa.
10. Vuokratyö on laajentunut
Yhä useampi alalla työskentelee osa-aikaisena tai vuokratyöläisenä, jälkimmäisen oikeuksien ollessa käytännössä olemattomia. Hyvänä puolena on se, että työntekijät pystyvät osittain saamaan itselleen enemmän vapaa-aikaa (tulojen kustannuksella).
sunnuntai, marraskuuta 16, 2008
Jakopolitiikkaa
Valtakunnan korkeimmat (tai toiseksi korkeimmat) päätökset tehdään eduskunnassa. Päätökset voidaan jakaa kahteen kysymykseen. Päätökset ovat joko vastauksia siihen, kuka saa tehdä ja mitä, tai sitten kuka saa ja mitä.
Eduskunta on päättänyt nyt, että lapsilisiä korotetaan kolmannesta lapsesta lähtien kymmenellä eurolla kuukaudessa. Tämä on varmasti iloinen uutinen kaikille niille perheille, joissa on kolme lasta tai enemmän. Vasemmistoliitto on tietenkin lähtenyt jakopoliitikan huutokauppaan mukaan ja vaatinut lapsilisien korottamista ensimmäisestä lapsesta lähtien sekä lisien sitomista indeksiin. Miksipä ei lähtisi? Turha taistelu siinä mielessä, että Vasemmistoliitto on kuitenkin pienellä kaksinumeroisella kansanedustajamäärällä varsin pieni puolue eikä asia ole kiinnostanut sitä suurta oppositiopuoluettakaan.
Jakopolitiikka on sinänsä tylsää, koska se yleensä näyttäytyy lukujen muodossa: tähän asiaan pitäisi laittaa x määrä rahaa, jotta asia korjaantuisi. Itseltäni osa näistä luvuista menee rehellisesti sanoen ohi hilseen. Tällä kertaa Vasemmistoliitolla on kuitenkin syynsä osallistua tähän kysymykseen. Ei siksi, että kaikille pitää saada lisää rahaa, jotta kaikilla olisi kivempaa, vaan siksi, että lapsilisät koskettaa kaikkia perheitä. Vasemmistoliiton laskelmien mukaan Suomessa on 50 000 lapsiperhettä toimeentulon varassa. Tämä pieni korjausliike maksaisi noin 35 miljoonaa euroa. Se ei ole kovin paljon vajaan 40 miljardin budjetista tai reilun miljardin verojen kevennyksestä.
Verstas: Vasta kolmas lapsi antaa korotuksen
Eduskunta on päättänyt nyt, että lapsilisiä korotetaan kolmannesta lapsesta lähtien kymmenellä eurolla kuukaudessa. Tämä on varmasti iloinen uutinen kaikille niille perheille, joissa on kolme lasta tai enemmän. Vasemmistoliitto on tietenkin lähtenyt jakopoliitikan huutokauppaan mukaan ja vaatinut lapsilisien korottamista ensimmäisestä lapsesta lähtien sekä lisien sitomista indeksiin. Miksipä ei lähtisi? Turha taistelu siinä mielessä, että Vasemmistoliitto on kuitenkin pienellä kaksinumeroisella kansanedustajamäärällä varsin pieni puolue eikä asia ole kiinnostanut sitä suurta oppositiopuoluettakaan.
Jakopolitiikka on sinänsä tylsää, koska se yleensä näyttäytyy lukujen muodossa: tähän asiaan pitäisi laittaa x määrä rahaa, jotta asia korjaantuisi. Itseltäni osa näistä luvuista menee rehellisesti sanoen ohi hilseen. Tällä kertaa Vasemmistoliitolla on kuitenkin syynsä osallistua tähän kysymykseen. Ei siksi, että kaikille pitää saada lisää rahaa, jotta kaikilla olisi kivempaa, vaan siksi, että lapsilisät koskettaa kaikkia perheitä. Vasemmistoliiton laskelmien mukaan Suomessa on 50 000 lapsiperhettä toimeentulon varassa. Tämä pieni korjausliike maksaisi noin 35 miljoonaa euroa. Se ei ole kovin paljon vajaan 40 miljardin budjetista tai reilun miljardin verojen kevennyksestä.
Verstas: Vasta kolmas lapsi antaa korotuksen
torstaina, marraskuuta 13, 2008
Jumalauta, mä olen nero
Phil Hellmuth on eräänlainen pokerin rockstara. Ylimielinen paskiainen, joka pitää itseään nerona varsinkin kun hän häviää. Oikeastaan hänen peliään jaksaa katsoa juuri sen takia, että hänellä on tapana kilahtaa ohivedoista. Erityisiä kilahduksia ovat sellaiset vedot, joissa hänen kätensä on kuollut jo ennen viimeistä korttia.
Hellmuth vs. Dragomir:
Pokerimestarin sivuille on koottu pätkiä lisää.
Hellmuth vs. Dragomir:
Pokerimestarin sivuille on koottu pätkiä lisää.
maanantaina, marraskuuta 10, 2008
General motorsilta rahat loppu?
HS: General Motors varoittaa varojensa loppumisesta
Tämä uutinen pomppasi uutisvirrasta aika hyvin silmille. Käsittääkseni maailman mahtavin yritys on tuhlannut varansa vajaassa vuodessa. Valtiolta yritys toivoo matalakorkoista lainaa sen lisäksi, että aikeissa on säästöohjelma.
Pitääkin seurata tarkemmin tähän yhtiöön liittyvää uutisointia.
Tämä uutinen pomppasi uutisvirrasta aika hyvin silmille. Käsittääkseni maailman mahtavin yritys on tuhlannut varansa vajaassa vuodessa. Valtiolta yritys toivoo matalakorkoista lainaa sen lisäksi, että aikeissa on säästöohjelma.
Pitääkin seurata tarkemmin tähän yhtiöön liittyvää uutisointia.
lauantaina, marraskuuta 08, 2008
Vuoden Kiila 2008 on Katariina Lillqvist
Tänään taiteilijayhdistys Kiila palkitsi Katariina Lillqvistin uran Kiila-palkinnolla, joka myönnetään merkittävästä urasta tai aikaansaannoksesta kulttuurin, taiteen ja yhteiskunnan saralla. Hauskoja otsikoita antoivat sekä Uusi Suomi (Homo-marski-animaation-Lillqvistille tunnustusta) että Iltalehti (Homo-Marskin tekijä palkittiin) .
Vuoden Kiila palkinto myönnetään vuosittain tunnustuksena merkittävästä urasta tai aikaansaannoksesta taiteen, kulttuurin ja yhteiskuntaelämän alalla. Palkinto on vuodesta 1980 lähtien jaettu 27 kertaa. Palkittujen joukossa on muun muassa sellaisia merkittäviä suomalaisia taiteilijoita kuin kirjailija Rosa Liksom, teatteriohjaaja Kristian Smeds ja säveltäjä Kalevi Aho. Kiila-palkinto annetaan nyt vasta toista kertaa elokuvantekijälle. Vuonna 2003 Kiila-palkinnon saivat dokumenttielokuvantekijät Kanerva Cederström ja Kiti Luostarinen.
Vuoden 2008-Kiila-palkinto myönnetään Katariina Lillqvistille hänen merkittävästä työstään elokuvan ja radioteosten parissa. Lillqvistin keskittyminen nukkeanimaatioon on ollut rohkeata, ja hänen työnsä ovat Suomessa nostaneet alan arvostusta. Laajempikin yleisö on alkanut ymmärtää, ettei nukkeanimaatio ole vain lasten elokuvien ilmaisukeino, vaan sen avulla voidaan käsitellä mitä tahansa.
Lillqvistin työ elokuvien parissa on ollut monimuotoista. Hän on usein käsitellyt erilaisia kulttuureja ja ollut näin osaltaan lisännyt suvaitsevaisuutta. Esimerkiksi animaatiosarja "Mire Bala Kale Hin – tarinoita matkan takaa" vuosilta 2001-2003 käsitteli romanien elämää. Tänä päivänä, kun oikeistopopulismi nousee Euroopassa, Suomessakin, ja puhutaan yhä enemmän "linnake-Euroopasta", on tärkeää, että löytyy taiteilijoita, joiden töissä näkyvät suvaitsevaiset ja monikulttuuriset teemat.
Lillqvistin työt ovat usein olleet rohkean yhteiskunnallisia ja herättäneet särmikästä keskustelua. Lillqvist on tehnyt kaikkiaan 15 nukkeanimaatiota, dokumenttielokuvaa ja radiodokumenttia. Hänet on palkittu jo useasti kotimaisilla ja kansainvälisillä palkinnoilla, mm. kolmesti Tampereen elokuvajuhlilla, Berliinin elokuvajuhlien Hopeisella karhulla, Montrealin Film Festivalin erikoispalkinnolla, Telviksellä. Lillqvist on saanut myös Suomen valtion taidepalkinnon.
Tänä vuonna Lillqvistin nukkeanimaatio Uralin perhonen herätti kiivaan keskustelun marsalkka Mannerheimin seksuaalisesta suuntautumisesta ja sananvapauden rajoista Suomessa. Elokuvan viittaukset Mannerheimin homoseksuaalisuuteen ja marsalkan esiintyminen muun muassa korsetissa olivat liikaa piireille, jotka vaalivat Mannerheimista pronssiin valettua pysäytyskuvaa. Elokuvassa käsiteltiin vaikuttavasti myös valkoisten toimeenpanemaa joukkomurhaa Tampereen taistelun jälkeen vuonna 1918. Uralin perhonen avasi mahdollisuuksia keskustella suvaitsevaisuudesta ja kansallisesta historiankirjoituksesta uudella tavalla. Elokuvan esteettiset ansiot ovat myös moninaiset.
Lisätiedot
Jaakko Vasankari
Kiilan sihteeri
044-9664659
jage.vasankari@gmail.com
Katariina Lillqvist
katariina.lillqvist@gmail.com
torstaina, marraskuuta 06, 2008
Hoi Karkkila, Hoi Kauniainen, Hoi Vihti
Viime kunnallisvaaleissa toimeenpannut vaalit aiheuttivat ikäviä ongelmia demokratian toteutumisen kannalta. Tämä ei liity mitenkään vasemmiston kutistumiseen vaan sähköiseen äänestämiseen. Reilut kaksisataa ääntä jäi rekisteröimättä Karkkilan, Kauniaisen ja Vihdin alueella. Asiasta voi onneksi valittaa, mutta pitää olla kyseisen kunnan asukas tai ehdolla kyseisellä alueella. Electronic Frontier Finland (Effi) on valmistellut pohjan valitusten tekemistä varten. Nyt tarvittaisiin vain niitä valittajia. Jos itse satut asumaan noilla seuduilla, niin tee demokratialle pienenpieni palvelus ja valita kunnolla:
http://www.effi.org/blog/2008-11-05-Tapani-Tarvainen.html
http://www.effi.org/blog/2008-11-05-Tapani-Tarvainen.html
maanantaina, marraskuuta 03, 2008
Lisää rahaa nuorisotoimintaan
Harju ja Munkka meinaa lähteä nuorilta muusikoilta. Keskiviikkona osoitetaan mieltä ja vaaditaan fyffee nuorisotoimintaan.
Lehdistötiedote
3.11.2008
Julkaisuvapaa
"LISÄÄ RAHAA NUORISOTOIMINTAAN"
Senaatintorilla järjestetään 5.11 2008 klo 17.00 alkaen ohjelmallinen mielenilmaisutilaisuus, jossa vaaditaan nuorisotoiminnan määrärahojen lisäämistä ja lakkautusuhan alla olevien nuorisotalojen säilyttämistä.
Tilaisuudessa esiintyy mm. nuorten teatteriryhmä ja Helsingin kaupunkia edustaville valtuustoryhmien edustajille luovutetaan Ville Valon "Save-Nuta"-projektin single "Rock'N'Roll High School".
http://www.myspace.com/savenuta
Juontajina toimivat Nora Schûller ja Jaakko Vasankari.
Tilaisuuden järjestävät "Lisää rahaa nuorisotoimintaan"-kansanliike, JHL 274 ja Etelä-Suomen Vasemmistonuoret.
***
Kukaan ei kiellä, etteikö satsaus nuorisoon kannata, mutta tämä ei ole näkynyt vuosiin nuorisotoimen budjetissa. Vakituisten nuorisotyöntekijöiden määrä on vähentynyt ja paikallisia- sekä erikoisnuorisotaloja ollaan sulkemassa samaan aikaan kun nuorten pahoinvointi ja huostaanotot ovat lisääntyneet. Viime aikojen traagiset tapahtumat ovat pysäyttäneet ajattelemaan nuorten maailmaa syvemmin ja nostaneet julkiseen keskusteluun mm. yhteisöllisyyden merkityksen. Tätä nuorisotalot- ja toiminta voivat tarjota.
Nuorisotoiminnan määrärahoja ei olla kasvatettu vuosiin riittävästi verrattuna yleiseen kustannustason nousuun ja määrärahojen osuus on vähentynyt suhteessa moniin muihin kuntapalvelun aloihin. Jatkuva toimintaresurssien kyseenalaistaminen estää nuorisotyön kehittämisen ja riskeeraa jo vakiintuneet toiminnan muodot.
Nuorisotoimessa puhutaan nykyään kustannustehokkuudesta ja tulostavoitteista. Nuorisotyö ja nuorten hyvinvointi eivät ole talousteorioin mitattavissa, vaan tulokset näkyvät pitkäjänteisessä nuorisotyössä ja vakaissa olosuhteissa.
Nuorisotoimintaan on saatava lisää rahaa, millä turvataan jo olemassa oleva toiminta ja voidaan kehittää uusia toiminnanmuotoja, joilla tuetaan nuorten hyvinvointia, kulttuuri-ja harrastustoimintaa.
Lisätiedot
Pia Parkkonen
pia.parkkonen@welho.com
puh. 040 848 6062
Facebook-postaus vaaleista
Lähetin eilen tämmöisen viestin fb-tukiryhmälle. Se on oikeastaan aika kiva. Kiitokset itselleni.
Ensinnäkin haluan kiittää kaikkia niitä 77 äänestäjää, joiden ääntä ei hylätty minua äänestäessä. Mitä tämä tarkoittaa?
551 ääntä olisi riittänyt valtuustopaikkaan omalta listaltani eli semmoiset palttiarallaa 474 ääntä jäätiin vajaaksi. 400+ ääntä olisi riittänyt ensimmäiseen varapaikkaan.
Muita huomioita vaaleista, jotka olette (tai sitten ette) varmaan huomanneet:
- Persut (Perussuomalaiset) tulivat pahasti kylkeen. Nousu valtuustopaikoissa oli Helsingissä 400% (1 -> 4) ja Espoossa 700%. (1 -> 7).
- Vasemmistoliitto kasvatti Helsingissä äänimääräänsä 2000 äänellä ja nousua oli 1,7 prosenttia edellisiin vaaleihin. Silti meni yksi paikka (8 -> 7).
- Helsingissä Vasemmistoliitto on edelleen neljänneksi suurin, mutta valtakunnallisesti pudottiin Vihreiden taakse viidenneksi suurimmaksi kuntapuolueeksi.
- Fb-ryhmäni puolesta löin vetoa Hottikset valtuustoon -ryhmän toisen ehdokkaan kanssa, että heidän ryhmässään saa olla korkeintaan 40 henkilöä enemmän kuin omassani. Hävisin.
- Jussi Halla-Aho (Pers.) valittiin valtuutetuksi Helsingissä. Vaalikoneissa häntä esitetään usein epäsopivimmaksi ehdokkaaksi minulle Jan Vapaavuoren (kok.) lisäksi.
- Vitutti kaksi päivää.
- Punavihreä, suvaitsevainen, kulttuuriystävällinen, vähäpäästöinen, vapaaliikkuvainen, piratistinen ja reilun kaupan kunta ei saanut yhtä ehdokastaan lävitse.
- Eurovaaleihin en ole lähdössä -> helpotus varmasti kaikille (minä mukaanlukien)
Lopuksi, jottain tarttis tehrä ja muutama muu ajatus (arvostan, jos arvostatte tätä 77-listaa - onneksi en saanut niitä 551 ääntä):
Tässä muutamia ehdotuksia:
1) Ryhdy kasvissyöjäksi
2) Valtaa taloja
3) Rakastu Vasemmistoliittoon
4) Kunnioita moninaisuutta (toiset on homoja ja minä olen kotoisin Ruotsista, toiset on tummia, toiset on vaaleita, toiset on miehiä, toiset on naisia, toiset tykkää räpistä ja toiset tykkää hevistä)
5) Suosi kävelyä, pyöräilyä ja joukkoliikennettä aina kun se on mahdollista
6) Osta Reilun kaupan tuotteita
7) Siirry ekosähköön
8) Jos osaat hyväksikäyttää sosiaaliturvajärjestelmää, olet ansainnut sen (verkossa on niin paljon reikiä, että jokainen, joka onnistuu "hyväksikäyttämään" järjestelmää on ansainnut jokaisen sentin)
9) Diggaa katutaidetta
10) Vältä ostareita, suosi lähipalveluita
11) Käytä itsepintaisesti julkista terveydenhuoltoa vaikka sinulla olisi varaakin yksityiseen
12) Vaadi itseltäsi enemmän kuin ympäristöltäsi
13) Ole kärsivällinen
14) Vika ei ole päässäsi, vika on todellisuudessa
15) Hätä ei lue lakia
16) Rakasta veroja (paitsi, jos oikeastioikeastioikeasti et tule millään toimeen)
17) Lue Jagen Renessanssia: www.jagenrenessanssi.blogspot.com
18.1) OpenOffice on paljon parempi kuin Microsoft Office
18.2) Mozilla Firefox on parempi kuin Microsoft Explorer
19.1) Pokeri ei ole pelkästään uhkapeliä
19.2) Mutta se on myös sitä
20) Ole onnellinen, että otit punaisen pillerin (kts. Matrix)
21) Kannabis on luonnontuote
22) Lassi ja Leevi on sikahyvä sarjakuva - lukekaa
23) Taideaineet on hyvästä
24) Pakollinen Ruotsin osaaminen ei oikeasti ole välttämätöntä, mutta ei siitä haittaakaan ole
25) Saata äänestää tulevissa eurovaaleissa Anna Mikkolaa
26) Allekirjoita piraattipuolueen kannatuslomake (http://www.piraattipuolue.fi/)
27) Kaupungin omistamat tilat on sun tiloja
28) Bill Hicks on jumala
29) Jokaisen yhteiskunnan ylivertaisuus tulee arvioida sillä perusteella, miten he kohtelevat seuraavia ryhmiä
29.1) Heikoimpiaan
29.2) Rikollisiaan
29.3) Vammaisiaan
29.4) Lapsiaan
29.5) Vanhempiaan
29.6) Yhteiskunnan ulkopuolisia
30.) Yllämainittuja "ryhmiä" tulee kohdella tasavertaisesti
31.) Sananvapaus ei ole sitä, että voi huutaa pommi lentokoneessa. Sananvapaus on huomattavasti suurempi arvo. Sen puolesta tulee taistella jopa lentokoneessa
32.) Mielipiteenvapaus on vielä suurempi arvo. Jos ihmiset voitaisiin tuomita ajatustensa perusteella, minä olisin jo sähkötuolissa Yhdysvaltojen eteläosissa
33.) Demokratiaa ei viedä aseilla - minnekään - ikinä.
34.) John Lennon oli beatlesimpi kuin Paul McCartney
35.) Abortti on ok
36.) Raamattu ei sano oikeasti yhtään mitään keinohedelmöityksestä!
37.) Seksi on oikeasti hyvä juttu. Juhlikaa sitä.
38.) Pipoa saa käyttää myös sisällä
39.) Mustilla miehillä on isompi muna ja japanilaisilla isommat aivot. Entä sitten? Tässä maailmassa kuolee ihmisiä nälkään ja pommeihin, ja meidän pääministerinä on sekoboltsi, joka kuvittelee, että omenamehu on oikeasti parempaa kuin olut ja että päätettävistä asioista ei saa keskustella julkisesti etukäteen.
40.) MINÄ olisin voinut tehdä paremman kuntavaalikampanjan
41.) Äänestitte oikein. Se on tärkeämpää kuin äänestäminen.
42.) Mikään ei ole niin tärkeää kuin puutarhanhoito, eikä sekään ole niin tärkeää.
43.) Valtio olette TE.
44.) Tärkeintä ei ole se, kellä on mandaatti, vaan mitä sillä tehdään.
45.) Amelie on yksi parhaimmista elokuvista ikinä
46.) Murphy oli optimisti (kts. kaikki Murphyn lait)
47.1) Vihreissä ON hyviäkin tyyppejä
47.2) Jopa demareissa
47.3) Kokoomuksessakin on sellaisia tyyppejä kuin Sirpa Pietikäinen ja Kristiina Kokko
47.4) RKP:stä meni lävitse Jan D. Oker-Blomin (laitaoikeisto) lisäksi myös Nils Torvalds (laitavasemmisto)
48.) Kyse ei ole siitä, minkälaiset kortit saa,vaan miten ne pelaa
49.) Muillakin ihmisillä on ongelmia
50.) Laita sormi vesilasiin ja nosta se pois. Jos lasiin jää tila, joka ei täyty vedellä, olet korvaamaton.
51.) Vasemmistonuorissa on oikeasti tosi siistiä
52.) "Mikä fiilis? Pedo(n)fiilis" on oikeasti hauska läppä
53.) Sinä olet tärkeä - Mike Pohjola aiheesta mikä olisi pitänyt olla Vasemmistoliiton kampanjan mielikuva
54.) Niin sinäkin
55.) Kansa ei tarvitse poliitikkoja, joilla on korvat, vaan joissa on munaa
56.) Mitä pitempi esileikki, sen parempi orgasmi
57.) Orgasmeja pitää olla vähintään yhtä paljon kuin osallistujiakin
58.) Jos luit tänne asti, pidät lukemastasi
59.) Sotaan osallistuminen ei ole tasa-arvokysymys
60.) Se voittaa vaalit, joka laskee äänet.
61.) Jos valtiolla oikeasti olisi LIIKAA Rahaa, niin silloin se oikeasti laskisi veroja käytännöllisistä syistä
62.) Parempi maksaa velat, jotta tulevien sukupolvien ei tarvitse maksaa ja veroja on laskettava, vaikka lainaa pitäisi ottaa - Mukaillen Jyrki Kataista
63.) Kirjastot on oikeasti hyvä juttu.
64.) Maksuton koulutus on myös hyvä juttu.
65) Maksuton terveydenhuolto on hyvä juttu
66.) Jos em. on hyviä juttuja ei maksuton joukkoliikennekään voi huono juttu olla
67.) Maailmassa käytetään yli 1000 miljardia vuodessa aseisiin. Leijonanosan käyttää Nato-maat ja tästä leijonanosasta leijonanosan käyttää Yhdysvallat. Jos edes puolet siitä käytettäisiin muihin tarkoituksiin, niin ihmiskunnalla olisi varaa antaa jokaiselle maailman ihmisille katto pään päälle, ruokkia nälkäiset, opettaa kaikki lukemaan, järjestää vaalit joka kuukausi vaikka karkkipäivästä ja silti meille jäisi varaa järjestää Euroviisut vaikka joka päivä.
68.) Se, että sinä menestyt paremmin kuin muut, johtuu siitä, että seisot jättiläisen olkapäillä
69.) Ei numerossa mitään vikaa :)
70.) Subcomandante Marcos on modernin, vasemmistolaisen poliitikon prototyyppi
71.) Valtaa ei anneta, se otetaan
72.) Parempi anarkisti valtuustossa kuin kalterien takana
73.) Graffitit on jees
74.) Stop töhryille on perseestä
75.) Eläinten rääkkäminen on myös perseestä
76.) Ydinvoima on turhaa eikä siitä ole edes iloa
77.) Toista tarvittaessa
sunnuntai, marraskuuta 02, 2008
Yrjö Hakanen ruoskii vasemmistopuolueita
Helsingissä toisen kauden valtuustopaikkansa varmistanut Yrjö Hakanen kritisoi asiallisesti SDP:tä ja Vasemmistoliittoa tuoreessa blogimerkinnässään. Siitä huolimatta, että SDP:n ja Vasemmistoliiton valtuutetut sekä ehdokkaat ovat valittaneet sosiaalipalveluiden alibudjetoinnista jo vuosia, niin me mokomat punaiset menimme hyväksymään kaupungille budjetin, joka jatkaa samaa linjaa.
SDP ja Vasemmistoliitto voi perustella tätä sopuratkaisua sillä, että hyväksyessään joitain heikkoina pitämiään kohtiaan, niin vastineeksi saatiin jotain, mitä muutoin ei oltaisi saatu. Mutta onko se järkevää politiikkaa? Rakennetaanko sillä uskottavuutta ihmisille, jotka kokevat itsensä pääsääntöisesti vasemmistolaisiksi ja äänestävät sen mukaan puoluetta eivätkä henkilöä? Väittäisin, että ei ole. Perusteluja voin esittää muutamia.
Ensinnäkin oman puolueeni Vasemmistoliiton näkökulmasta olemme usein räksyttämässä Kokoomukselle ja Vihreille, mutta myös SDP:lle siitä, että he tekevät oikeistolaista politiikkaa. On tekopyhää olla yhteen aikaan esittämässä kovaakin kritiikkiä, jos jälkeenpäin (ja tässä tapauksessa ironisesti heti vaalien jälkeen) kuitenkin hyväksymme ilmiön, jota politiikan hc-aktiivit kutsuvat budjettikuriksi. Hakasen kritiikki osuu tässä oikeaan kohteeseen. Vasemmistoliitto ei kuitenkaan yksin voi vaikuttaa budjettiin ja Helsingissä pohja tehdään kuitenkin kolmen suuren (Helsingissä Kokoomus, Vihreät ja SDP) kesken. Tämän jälkeen muut puolueet kutsutaan sitten viilaamaan pilkkuja. Vasemmistoliitto voisi ihan hyvin olla hyväksymättä budjettia ja se menisi kuitenkin lävitse kolmen suuren äänimäärällä. Uskottavuuden lisäämiseksi olisi jopa kannattavaa, että Vasemmistoliitto ei osallistuisi tälläiseen showhun vaikka meidän äänemme jäisi hiljaiseksi protestiksi ja mahdollisesti budjetti olisi vieläkin laaduttomampi. Etua tästä olisi kuitenkin sen verran, että Vasemmistoliitto voisi esittää ulospäin ainakin hieman kirkasotsaisempaa idealistia.
Hakasen kritiikki kohdistuu erityisesti hoitoalan palkkauksen laiminlyöntiin. Vasemmistoliitto ja SDP esittivät molemmat edellisen (eli toistaiseksi nykyisen) valtuustokauden aikana 20 miljoonan lisäystä hoitoalan henkilöstön hyväksi. Aluksi niin, että SDP äänesti Vasemmistoliiton esityksen nurin ja sitten Vasemmistoliitto äänesti SDP:n vastaavan esityksen puolesta. Lopputuloksena molemmat hyväksyivät siis vieläkin laimeamman version hyväksyessään varsinaisen budjetin.
Tämä on olennainen huomio tulevaa valtuustokautta ajatellen. Vasemmistoliiton nykyiset ja tulevat valtuutetut ovat kritisoineet Vihreitä ja SDP:tä siitä, että he molemmat pelaavat Kokoomuksen pussiin. Kokoomus lyö Vihreitä SDP:llä ympäristökysymyksissä ja SDP:tä Vihreillä työelämään, kilpailutukseen ja sosiaaliturvaan liittyvissä poliittisissa taisteluissa. Tämä on siinä mielessä naurettavaa, että valtuustossa olisi edelleenkin mahdollista muodostaa punavihreä enemmistö (VIHR+SDP+VAS+SKP) siitä huolimatta, että Kokoomus on suurin puolue Helsingissä. Mutta ketä tässä syyttää siitä, että valtapoliittisista syistä punavihreä yhteistyö ei ota onnistuakseen? Vastaisin, että kaikkia. Jos SDP, Vihreät ja Vasemmistoliitto voisi oikeasti tehdä yhteistyötä yhdistämällä ideologisesti vihreän ja punaisen poliittiset värit, niin mikseivät he tee sitä. Keskustatunneli onnistuttiin torppaamaan, mutta olisiko mahdollista kuvitella, että tuleva valtuusto oikeasti alentaisi joukkoliikenteen lippujen hintoja, valmistelisi kattavan ruuhkamaksujärjestelmän yksityisautoilun vähentämiseksi, lisäisi sosiaali- ja terveyspalvelujen resursseja, lopettaisi turhan kilpailuttamisen, yksityistämisen ja ulkoistamisen?
Väittäisin, että ei. Vihreät jatkaa Kokoomuksen kanssa yksityistämisen ja kilpailuttamisen linjalla ja SDP palaa mahdollisesti vähemmän vihreälle tielle kaavoittamalla lisää tiloja autoille. Vasemmistoliitto jatkaa räksyttämistä, mutta loppupeleissä hyväksyy kaiken tämän pienten poliittisten voittojen takia.
Bertolt Brechtiä lainatakseni: "tällainen on maailma, vaikka tällainen sen ei pitäisi olla."
Helsingin valtuustotyöskentelyyn liittyviä ajankohtaisia bloggauksia:
Tiia Aarnipuu: Tilitystä vaalien alla (Vasemmistoliiton vaaleista vetäytynyt ehdokas)
SDP ja Vasemmistoliitto voi perustella tätä sopuratkaisua sillä, että hyväksyessään joitain heikkoina pitämiään kohtiaan, niin vastineeksi saatiin jotain, mitä muutoin ei oltaisi saatu. Mutta onko se järkevää politiikkaa? Rakennetaanko sillä uskottavuutta ihmisille, jotka kokevat itsensä pääsääntöisesti vasemmistolaisiksi ja äänestävät sen mukaan puoluetta eivätkä henkilöä? Väittäisin, että ei ole. Perusteluja voin esittää muutamia.
Ensinnäkin oman puolueeni Vasemmistoliiton näkökulmasta olemme usein räksyttämässä Kokoomukselle ja Vihreille, mutta myös SDP:lle siitä, että he tekevät oikeistolaista politiikkaa. On tekopyhää olla yhteen aikaan esittämässä kovaakin kritiikkiä, jos jälkeenpäin (ja tässä tapauksessa ironisesti heti vaalien jälkeen) kuitenkin hyväksymme ilmiön, jota politiikan hc-aktiivit kutsuvat budjettikuriksi. Hakasen kritiikki osuu tässä oikeaan kohteeseen. Vasemmistoliitto ei kuitenkaan yksin voi vaikuttaa budjettiin ja Helsingissä pohja tehdään kuitenkin kolmen suuren (Helsingissä Kokoomus, Vihreät ja SDP) kesken. Tämän jälkeen muut puolueet kutsutaan sitten viilaamaan pilkkuja. Vasemmistoliitto voisi ihan hyvin olla hyväksymättä budjettia ja se menisi kuitenkin lävitse kolmen suuren äänimäärällä. Uskottavuuden lisäämiseksi olisi jopa kannattavaa, että Vasemmistoliitto ei osallistuisi tälläiseen showhun vaikka meidän äänemme jäisi hiljaiseksi protestiksi ja mahdollisesti budjetti olisi vieläkin laaduttomampi. Etua tästä olisi kuitenkin sen verran, että Vasemmistoliitto voisi esittää ulospäin ainakin hieman kirkasotsaisempaa idealistia.
Hakasen kritiikki kohdistuu erityisesti hoitoalan palkkauksen laiminlyöntiin. Vasemmistoliitto ja SDP esittivät molemmat edellisen (eli toistaiseksi nykyisen) valtuustokauden aikana 20 miljoonan lisäystä hoitoalan henkilöstön hyväksi. Aluksi niin, että SDP äänesti Vasemmistoliiton esityksen nurin ja sitten Vasemmistoliitto äänesti SDP:n vastaavan esityksen puolesta. Lopputuloksena molemmat hyväksyivät siis vieläkin laimeamman version hyväksyessään varsinaisen budjetin.
Tämä on olennainen huomio tulevaa valtuustokautta ajatellen. Vasemmistoliiton nykyiset ja tulevat valtuutetut ovat kritisoineet Vihreitä ja SDP:tä siitä, että he molemmat pelaavat Kokoomuksen pussiin. Kokoomus lyö Vihreitä SDP:llä ympäristökysymyksissä ja SDP:tä Vihreillä työelämään, kilpailutukseen ja sosiaaliturvaan liittyvissä poliittisissa taisteluissa. Tämä on siinä mielessä naurettavaa, että valtuustossa olisi edelleenkin mahdollista muodostaa punavihreä enemmistö (VIHR+SDP+VAS+SKP) siitä huolimatta, että Kokoomus on suurin puolue Helsingissä. Mutta ketä tässä syyttää siitä, että valtapoliittisista syistä punavihreä yhteistyö ei ota onnistuakseen? Vastaisin, että kaikkia. Jos SDP, Vihreät ja Vasemmistoliitto voisi oikeasti tehdä yhteistyötä yhdistämällä ideologisesti vihreän ja punaisen poliittiset värit, niin mikseivät he tee sitä. Keskustatunneli onnistuttiin torppaamaan, mutta olisiko mahdollista kuvitella, että tuleva valtuusto oikeasti alentaisi joukkoliikenteen lippujen hintoja, valmistelisi kattavan ruuhkamaksujärjestelmän yksityisautoilun vähentämiseksi, lisäisi sosiaali- ja terveyspalvelujen resursseja, lopettaisi turhan kilpailuttamisen, yksityistämisen ja ulkoistamisen?
Väittäisin, että ei. Vihreät jatkaa Kokoomuksen kanssa yksityistämisen ja kilpailuttamisen linjalla ja SDP palaa mahdollisesti vähemmän vihreälle tielle kaavoittamalla lisää tiloja autoille. Vasemmistoliitto jatkaa räksyttämistä, mutta loppupeleissä hyväksyy kaiken tämän pienten poliittisten voittojen takia.
Bertolt Brechtiä lainatakseni: "tällainen on maailma, vaikka tällainen sen ei pitäisi olla."
Helsingin valtuustotyöskentelyyn liittyviä ajankohtaisia bloggauksia:
Tiia Aarnipuu: Tilitystä vaalien alla (Vasemmistoliiton vaaleista vetäytynyt ehdokas)
lauantaina, marraskuuta 01, 2008
Kulttuurirahaston haut ovat päättyneet
Tämä viikko on ollut varmasti taiteilijoille yksi hajottavimmista viikoista vuoden aikana. Suomen kulttuurirahaston hakemukset on nimittäin pitänyt postittaa perjantaina. Epäilen, että joka toinen tai kolmas ammattimainen taiteilija on pyöritellyt isoa liutaa papereita hermostuksissaan pöydillään ja lattioillaan.
Oma osuuteni tästä rumbasta ei ollut henkilökohtaisia apurahoja hakiessa vaan erään kulttuuriyhdistyksen paino- ja galleriatoimintaa varten. Sinänsä yksinkertaiset kolmesivuiset hakemukset täyttyy helposti, kun tiedetään mitä varten hankitaan avustuksia ja paljonko arvioidaan kustannuksiksi. Homma muuttuu hankalaksi vasta kun aletaan vaatimaan edellisen kolmen vuoden aikana tulleita avustuksia. Taiteilijayhdistys Kiila on, kovasta rahankulutuksestaan johtuen, tällä saralla varmaan yksi aktiivisimmista järjestöistä. Sanon tämän ihan mututuntumalla siltä varalta, että Kirjailijaliitto kävisi niskaan ja väittäisi, että he hakevat vielä enemmän avustuksia.
Toista vuotta Kiilan sihteerinä ei ole kuitenkaan helppoa. Vaikkakin järjestön toiminta on ollut siedettävän hyvin dokumentointua, niin arkistoinnissa olisi hieman toivomisen varaan. Jatkossa pitää tietenkin katsoa itseä peiliin, mutta oli aikamoinen työ etsiä papereitten joukosta kaikki avustukset joita on haettu ja joita on myönnetty. Varmaankin joku avustus on jäänyt mainitsematta, mutta jotain ehkä kertoo kuitenkin työtaakasta se, että Kiila on edellisen kolmen vuoden aikana saanut avustuksia kymmenientuhansien eurojen edestä kymmeniltä eri järjestöiltä. Tila loppui kesken Kulttuurirahaston hakemusta täyttäessä. Tulipahan kuitenkin mainittua ainakin ne isoimmat.
Olisi kuitenkin surullista, jos Kulttuurirahaston hakemukset hylättäisiin sen takia, että ei ole mainittu vuodelta 2005 saatua 500 euron avustusta esittävään säveltaiteeseen.
Lopuksi haluaisin kiittää kaikkia taiteilijoita ja tuottajia, jotka ovat saaneet hakemukset täytettyä ja lähetettyä. Erityisesti haluaisin kiittää heitä, jotka ovat omin käsin ja hartiavoimin tehneet työtä hakemustensa eteen. Haluaisin kiittää myös postilaitosta ja sen satoja työntekijöitä, jotka ovat toimittamassa näitä hakemuksia Maneesikadulle.
Oma osuuteni tästä rumbasta ei ollut henkilökohtaisia apurahoja hakiessa vaan erään kulttuuriyhdistyksen paino- ja galleriatoimintaa varten. Sinänsä yksinkertaiset kolmesivuiset hakemukset täyttyy helposti, kun tiedetään mitä varten hankitaan avustuksia ja paljonko arvioidaan kustannuksiksi. Homma muuttuu hankalaksi vasta kun aletaan vaatimaan edellisen kolmen vuoden aikana tulleita avustuksia. Taiteilijayhdistys Kiila on, kovasta rahankulutuksestaan johtuen, tällä saralla varmaan yksi aktiivisimmista järjestöistä. Sanon tämän ihan mututuntumalla siltä varalta, että Kirjailijaliitto kävisi niskaan ja väittäisi, että he hakevat vielä enemmän avustuksia.
Toista vuotta Kiilan sihteerinä ei ole kuitenkaan helppoa. Vaikkakin järjestön toiminta on ollut siedettävän hyvin dokumentointua, niin arkistoinnissa olisi hieman toivomisen varaan. Jatkossa pitää tietenkin katsoa itseä peiliin, mutta oli aikamoinen työ etsiä papereitten joukosta kaikki avustukset joita on haettu ja joita on myönnetty. Varmaankin joku avustus on jäänyt mainitsematta, mutta jotain ehkä kertoo kuitenkin työtaakasta se, että Kiila on edellisen kolmen vuoden aikana saanut avustuksia kymmenientuhansien eurojen edestä kymmeniltä eri järjestöiltä. Tila loppui kesken Kulttuurirahaston hakemusta täyttäessä. Tulipahan kuitenkin mainittua ainakin ne isoimmat.
Olisi kuitenkin surullista, jos Kulttuurirahaston hakemukset hylättäisiin sen takia, että ei ole mainittu vuodelta 2005 saatua 500 euron avustusta esittävään säveltaiteeseen.
Lopuksi haluaisin kiittää kaikkia taiteilijoita ja tuottajia, jotka ovat saaneet hakemukset täytettyä ja lähetettyä. Erityisesti haluaisin kiittää heitä, jotka ovat omin käsin ja hartiavoimin tehneet työtä hakemustensa eteen. Haluaisin kiittää myös postilaitosta ja sen satoja työntekijöitä, jotka ovat toimittamassa näitä hakemuksia Maneesikadulle.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)