Vuoden Kiila palkinto myönnetään vuosittain tunnustuksena merkittävästä urasta tai aikaansaannoksesta taiteen, kulttuurin ja yhteiskuntaelämän alalla. Palkinto on vuodesta 1980 lähtien jaettu 27 kertaa. Palkittujen joukossa on muun muassa sellaisia merkittäviä suomalaisia taiteilijoita kuin kirjailija Rosa Liksom, teatteriohjaaja Kristian Smeds ja säveltäjä Kalevi Aho. Kiila-palkinto annetaan nyt vasta toista kertaa elokuvantekijälle. Vuonna 2003 Kiila-palkinnon saivat dokumenttielokuvantekijät Kanerva Cederström ja Kiti Luostarinen.
Vuoden 2008-Kiila-palkinto myönnetään Katariina Lillqvistille hänen merkittävästä työstään elokuvan ja radioteosten parissa. Lillqvistin keskittyminen nukkeanimaatioon on ollut rohkeata, ja hänen työnsä ovat Suomessa nostaneet alan arvostusta. Laajempikin yleisö on alkanut ymmärtää, ettei nukkeanimaatio ole vain lasten elokuvien ilmaisukeino, vaan sen avulla voidaan käsitellä mitä tahansa.
Lillqvistin työ elokuvien parissa on ollut monimuotoista. Hän on usein käsitellyt erilaisia kulttuureja ja ollut näin osaltaan lisännyt suvaitsevaisuutta. Esimerkiksi animaatiosarja "Mire Bala Kale Hin – tarinoita matkan takaa" vuosilta 2001-2003 käsitteli romanien elämää. Tänä päivänä, kun oikeistopopulismi nousee Euroopassa, Suomessakin, ja puhutaan yhä enemmän "linnake-Euroopasta", on tärkeää, että löytyy taiteilijoita, joiden töissä näkyvät suvaitsevaiset ja monikulttuuriset teemat.
Lillqvistin työt ovat usein olleet rohkean yhteiskunnallisia ja herättäneet särmikästä keskustelua. Lillqvist on tehnyt kaikkiaan 15 nukkeanimaatiota, dokumenttielokuvaa ja radiodokumenttia. Hänet on palkittu jo useasti kotimaisilla ja kansainvälisillä palkinnoilla, mm. kolmesti Tampereen elokuvajuhlilla, Berliinin elokuvajuhlien Hopeisella karhulla, Montrealin Film Festivalin erikoispalkinnolla, Telviksellä. Lillqvist on saanut myös Suomen valtion taidepalkinnon.
Tänä vuonna Lillqvistin nukkeanimaatio Uralin perhonen herätti kiivaan keskustelun marsalkka Mannerheimin seksuaalisesta suuntautumisesta ja sananvapauden rajoista Suomessa. Elokuvan viittaukset Mannerheimin homoseksuaalisuuteen ja marsalkan esiintyminen muun muassa korsetissa olivat liikaa piireille, jotka vaalivat Mannerheimista pronssiin valettua pysäytyskuvaa. Elokuvassa käsiteltiin vaikuttavasti myös valkoisten toimeenpanemaa joukkomurhaa Tampereen taistelun jälkeen vuonna 1918. Uralin perhonen avasi mahdollisuuksia keskustella suvaitsevaisuudesta ja kansallisesta historiankirjoituksesta uudella tavalla. Elokuvan esteettiset ansiot ovat myös moninaiset.
Lisätiedot
Jaakko Vasankari
Kiilan sihteeri
044-9664659
jage.vasankari@gmail.com
Katariina Lillqvist
katariina.lillqvist@gmail.com
lauantaina, marraskuuta 08, 2008
Vuoden Kiila 2008 on Katariina Lillqvist
Tänään taiteilijayhdistys Kiila palkitsi Katariina Lillqvistin uran Kiila-palkinnolla, joka myönnetään merkittävästä urasta tai aikaansaannoksesta kulttuurin, taiteen ja yhteiskunnan saralla. Hauskoja otsikoita antoivat sekä Uusi Suomi (Homo-marski-animaation-Lillqvistille tunnustusta) että Iltalehti (Homo-Marskin tekijä palkittiin) .
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
2 kommenttia:
Ihmetyttää hieman tuo suvaitsevaisuuden edistäminen. Lillqvist haluaa häpäistä Mannerheimia (tämän hän on sanonyt hyvin selvästi), ja tekee sen leimaamalla Mannerheimin homoksi. Ei ehkä ole osoitus suvaitsevaisuudesta ainakaan homoja kohtaan.
Outoa on myöskin sen kauhistelu, että kaikki eivät pitäneet animaatiosta.
Esa Saarisen sanoin, vittuilu on onnistunut silloin, ja vain silloin, kun vittuilun kohde vittuuntuu.
Totta tosiaan. Mannerheimin leimaaminen homoksi saattaa olla loukkaavaa homoja kohtaan. Enpä tullut ajatelleeksikaan. :)
Suvaitsevaisuutta Lillqvist on edistänyt käsittelemällä mm. romanien elämää.
Lähetä kommentti