Eräs rauhanliikkeen työntekijä mainitsi kerran pöytäliinapoliitikot. Aluksi en ymmärtänyt, mitä hän tarkoitti. Lyhyen selityksen jälkeen tunnistin tämän universaalin ihmisyyden muodon levinneen jokaiseen tuntemani maailman kolkkaan.
Eräässä järjestössä toimiessa saatettiin hyväksyä tuhansien eurojen päätöksiä, mutta alettiin lopulta keskustelemaan järjestön työntekijän puhelin- tai matkalippukorvauksesta, jota on voitu pitää suhteessa järjestön liikevaihtoon jotain säälittävän ja naurettavan välillä. Kukaan ei kuitenkaan ole immuuni ilmiölle. Se on pieni ja selittämätön osa meitä. Näin minun on pakko uskoa, koska en muuten ymmärtäisi, miten muuten älykkäät ja sosiaalisesti kyvykkäät henkilöt menettävät yllättäen suhteellisuudentajunsa.
Pöytäliinapoliitikko on karkeasti sanoen henkilö, joka istuu jossain luottamustoimessa ja hyväksyy tai vastustaa päätöksiä, joita hän ei välttämättä ymmärrä. Kun sitten ryhdytään järjestämään tilaisuutta, jonka pöytäliinat ovat mauttomia tai ainakin vääränvärisiä, niin pöytäliinapoliitikko osallistuu keskusteluun hyvin tunteikkaasti. Hän tekee esityksen värin vaihtamisesta tai sitten uudesta kilpailutuskierroksesta. Tätä ei välttämättä pidä sekoittaa häiden järjestelijöistä tunnetuimpaan muotoon eli henkilöön, joka valitsee servetit vähintään kaksi vuotta ennen häitä. Heillä on vain pakkomielle häiden kulissien onnistumiseen. Sillä voi saada vapautuksen armeijasta, mutta se ei varsinaisesti ole mikään järjellinen heikkous, joka estäisi ihmistä toimimasta yhteisössä tasavertaisena.
On sitä itsekin osallistunut monesti tällaisiin turhiin väittelyihin. Ehkäpä kyllästymisen takia tai siksi, kun on olettanut, että itsellä on jotain tähdellistä informaatiota tai asiantuntemusta aiheeseen liittyen. Todellisuudessa jokaisessa järjestössä pitäisi olla suuret tavoitteet ja mahdollisimman vähän keskustelua pöytäliinoista. Iloisen poikkeuksen tästä ryhmästä tehkööt organisaatiot, jotka kauppaavat tai ostavat pöytäliinoja.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti