Suora demokratia ei ole pelkkä utopia

Tässä on mielenkiintoinen tapahtuma huomiseksi. Suomalaista älymystöä löytyy huomenna Eduskunnan kansalaisinfosta paneutumassa suoran demokratian toteuttamiskeinoihin. Oma ajatukseni oli lähteä huomenna studiamessuille esittelemään Vasemmistonuorten toimintaa ja jakamaan flapaa, mutta tänne on oikeasti pakko mennä. Jos on mukaan lähtijöitä, niin pistäkää viestiä, niin ei ujostuta paikan päällä.

KESKIVIIKKONA 22.10. EDUSKUNNAN KANSALAISINFOSSA
klo 13.30-14.15 Opas suoraan demokratiaan -julkistaminen
klo 14.30-16 Suoran demokratian keskustelu

Opas suoraan demokratiaan -pamfletin toimittajan Rolf Büchin haastettavana muiden muassa kansanedustaja Outi Alanko-Kahiluoto, tutkija Arja Alho, filosofi Teppo Eskelinen, toiminnanjohtaja Ruurik Holm, kustannuspäällikkö Tuomas Rantanen ja filosofi Thomas Wallgren.

OPAS SUORAAN DEMOKRATIAAN
Bruno Kaufmann, Rolf Bűchi & Nadja Braun

Sveitsi on Suomen kokoinen maa, jotakuinkin samassa maailmankolkassa. Siellä suuri osa ihmisistä käy kerran kuukaudessa äänestämässä, joka vuosi. Sveitsissä ovat käytössä sitovat kansanäänestykset ja kansalaisryhmät voivat tehdä aloitteita laeiksi. Siellä myös edustuksellinen demokratia voi hyvin.
Suorasta demokratiasta on kyse, kun säädettävä laki alistetaan kansalaisten hyväksyttäväksi tai hylättäväksi. Sekin on suoraa demokratiaa, kun kansalaisryhmä laatii lakialoitteen, jonka kohtalosta päätetään kansanäänestyksessä. Silloin kansan mielipide ei ainoastaan opasta vallankäyttäjiä vaan tarpeen tullen ohittaa heidät.
Mutta mitä sveitsiläiset ajattelevat toistuvista kansanäänestyksistä? Muuttaako äänestysvastuu kansalaisten suhtautumista politiikkaan? Millaisia suoran demokratian välineitä on olemassa, ja miten niiden käytöllä on muutettu maailmaa?
Opas suoraan demokratiaan tarttuu aiheeseensa käytännönläheisesti. Sveitsin järjestelmän tarkastelu riisuu mystiikkaa aiheen ympäriltä: kansanäänestykset eivät ole tulleet erityisen kalliiksi, johtaneet järjettömiin päätöksiin tai jarruttaneet yhteiskunnan kehitystä. Suomea käsittelevissä teksteissä taas tutustutaan suomalaisiin suoran demokratian muotoihin ja mietitään paikkoja, joissa kansalaisten äänen tulisi kuulua nykyistä voimakkaammin.
Into & Like Kustannus, 207 s.

PUOLUEIDEN KRIISI - MITÄ ON TEHTÄVÄ?
Hanna Kuusela & Mika Rönkkö (toim.)

Puoluiden kriisi -pamfletti analysoi puolueiden pysähtyneisyyttä ja tarjoaa tuoreita ratkaisuja demokratian pelastamiseksi. Kirja esittää kuinka politiikka palautetaan puolueiden asialistalle. Kirjoittajina Outi Alanko-Kahiluoto, Arja Alho, Lauri Holappa, Ruurik Holm, Karina Jutila, Anna Kontula, Heikki Patomäki, Tuomas Rantanen, Eetu Viren ja Thomas Wallgren. Uusi painos, uudet jälkipuheet.
Into & Like Kustannus, 140 s., 2. painos.

Lisätietoja:
Into Kustannus/Jaana Airaksinen
Jaana.airaksinen@mondediplo.fi
045 6334495

Arvostelukappaleet:
Like Kustannus/Nora Varjama
Nora.varjama@like.fi
050 5476868

www.intokustannus.fi
www.like.fi

"Meidän kulttuurin" kritiikki

Megafoni on juuri julkaissut Eetu Virenin kirjoittaman artikkelin "Onko kulttuurieroja olemassa". Artikkeli esittelee Genovan yliopiston sosiologian opettajan kritiikkiä kulttuurikäsitteeseen. Keskeinen kritiikin kohde on Samuel Huntingtonin esittelemät teoriat kulttuurien yhteentörmäyksestä.

Huntington esittelee sanat "kulttuuri" ja "sivilisaatio" semmoisessa muodossa, että ne eivät ole selittäviä vaan selitettäviä. Kulttuurin ja sivilisation käsitteet ovat sen verran epämääräisiä käsitteitä, että ne helposti ymmärretään jonkinlaiseksi universaaliksi totuudeksi, vaikka kyseessä onkin poliittinen toiminta, jota yritetään verhota olemaan jotain muuta. Näin tapahtuu ainakin puhuessamme "meidän kulttuurista" ja "niiden kulttuurista".

Artikkelin kaukaisimmat esimerkit menevät 2000 vuoden päähän kreikkalaisten ja persialaisten väliseen sotaan. Historian kirjoituksessa on selitetty kreikkalaisten menestyksestä taistelua persialaisia vastaan kreikkalaisten yhtenäisessä kulttuurissa, jossa yhdistyttiin yhteistä vihollista vastaan. Vähän läheisempi esimerkki, jossa samalla tavalla selitetään kansallista yhtenäisyyttä on talvisodan henki. Aleksanteri Suuri ei kuitenkaan pyrkinyt alistamaan persialaisia vaan yhdistämään molemmat kansat, joilla olisi oma elitistinen valtarakennelmansa.

Artikkelissa yritetään löytää myös selitysmalleja sille, miksi Euroopan unionille tehdään perustuslakia ja miksi siinä on niin tärkeää määritellä eurooppalainen identiteetti "yhteisen kulttuurin tai arvojen kautta: kristinusko, rationaalisuus ja suvaitsevaisuus, Goethe ja Shakespeare, antiikin kulttuurin perintö."