Yö. Gramofoni soittaa kappaletta nimeltä "valta on piilossa". Sanoja:
"Todellinen valta on piilossa
siellä missä valoisaa
siellä nuket eli me
hämärässä todellisia pukuja
tahriintumaton likainen"
Yleisö näkee film noir -henkisen yksityisetsivän toimiston. Arkistokaappi, pöytä, vanhan mallinen pöytäpuhelin, jossa käännettävät numerot, tai muuta sellaista.
Jaakko: Oli synkkä, mutta myrskyinen yö (tauko). Ei näin (rytistää paperin ja heittää koriin. Ottaa uuden paperin). Oli synkkä, mutta ei niin myrskyinen yö (tauko). Ei vieläkään hyvä, mutta parempi (rytistää paperin, heittää koriin, ottaa uuden paperin). Ei ollut synkkä eikä myrskyinen yö. Oli erittäin, mutta ei ihan rauhallista, kunnes ovi aukesi ja sieltä juoksi kaveri, joka huusi: (ovi aukeaa, sieltä tulee mies kuiva sadetakki päällä ja huutaa)
Esko: Vallankaappaus! Nyt ollaan Natossa, Eu:n kovassa puolustusytimessä, Varsovan liitossa, kansallisomaisuus on myyty, Ben Zysckowitz on presidentti, mun takapihalla on ydinvoimala ja kommunistiset puolueet on kielletty taas. Herra Vasankari, teitä tarvitaan.
Jaakko: Mahtava entré. Kuka työ ootte?
Esko1: Mä oon Esko ja tässä on mun kaveri Esko, mut se ei ehdi nyt jutskaa.
Esko2: Juu, en niin. Pakoilen suojelupoliisia.
Esko1: Hys, ohranalla on korvat seinillä.
Jaakko: Kas, kaksi Eskoa. Mikä suo minulle - kröhöm - kunnian?
Esko1: Joku on ottanut maailman haltuunsa -
Jaakko: - ja -
Esko1: Me haluaisimme, että sinä selvität kuka tai mikä?
Jaakko: Miksi?
Esko1: Se on tärkeää.
Jaakko: Miksi se on tärkeää?
Esko1: Koska siten voisimme ymmärtää paremmin maailmaa.
Jaakko: Tavoitteenne on mahdoton, mutta miksi haluatte ymmärtää maailmaa?
Esko1: Koska olemme uteliaita.
Jaakko: Nämä kaverit eivät ilmeisesti olleet kuulleet, mitä uteliaisuus teki kissalle. Toisaalta minäkään en muista sitä. Miksi olette uteliaita?
Esko1: Se on luontaista ihmiselle?
Jaakko: Onko? En ole kehityspsykologi, antropologi enkä sosiologi mutta miksi se on luontaista?
Esko1: En minä tiedä. Se vain on.
Jaakko: Aah, sokraattinen ironia. Miten viehättävä se onkaan. Niin surullista, että hymyilyttää. Kai ymmärrätte, että minä teen markkinointia en markkinatutkimusta. Paljonko minä saan?
Esko2: Rauhan sielullesi.
Jaakko: He tekivät mielenkiintoisen tarjouksen. Sieluni oli kieltämättä levoton kuin tuhkimo. Herkkä kuin haiku. Edes viina ei pystynyt sumentamaan sitä, minkä olen aistinut koko ikäni. Tuolla ulkona on tapahtunut jotain. En ehkä ymmärtänyt kaikkea. Haistoin myös politiikan mädän hajun, joka muistutti etäisesti viikon liian vanhaa kalaa. Haju, joka ei lähde pesemälläkään pois. Minulta voisi lähteä henki ja luottotiedot. Hyvä on. Katson mitä voin tehdä.
(Eskot poistuvat).
Jaakko: En tiennyt mistä aloittaa. Minua ahdisti jo etukäteen. Päätin kokeilla onneani.
(kävelee arkistokaapin luo).
Jaakko: Suljin silmäni ja laitoin käteni arkistokaappiiin. Otin yhden kansion. Johtolankojen puutteesta, mikä tahansa kelpasi, jopa puhdas onni. Ah, katsotaanpas. Mikäs ihme tämä on. Olen jostain syystä kerännyt satunnaisia mainoksia tähän kansioon. Olin varmasti hyvin väsynyt silloin. Kenkiä, kodin elektroniikkaa, Ibiza, Kanaria, uuden sukupolven energia, Hickmannin sähkö, kananpaskaa. No, on tämä parempi kuin ei mitään. Pääni oli hajota. Joko minulla ei ollut yhtään johtolankaa tai sitten niitä oli liikaakiin. Sillä hetkellä tein päätöksen, joka oli käänteentekevä tutkimuksilleni: lähdin ulos pahaan maailmaan. Mustaan ja myrskyiseen yöhön, missä on miljoonia houkutuksia. Tupakkaa, viinaa ja naisia. Epävarmoja työsuhteita, huonokäytöksisiä ihmisiä. Eniten minua houkutti viina. Ja se jyske mikä lähtee jazzin pesistä, mitä lie ne nykyään ovatkaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti