Olin eilen käymässä Wäiskillä maanantaiklubilla mielenkiinnosta seuraamassa myötä- vai vastavirtaan -otsikolla järjestettyä aikuisten keskustelukerhoa. Pääpuhujina oli Seppo Lampela (Skp, sit.) ja Lotta Backlund (kok.).
Tulin vähän myöhässä, joten en tiedä mitä ensimmäisen kolmen vartin aikana oli keskusteltu, mutta puheet kestivät yli yhdeksään. Ensimmäinen asia, mikä kävi todella ärsyttämään, oli Backlundin tapa väistää kaikki vähänkin hankalat kysymykset. Kysyin molemmilta ehdokkailta, että onkos hyvinvointivaltion puolustamisella ja muilla tukien korotuspuheilla sekä jatkuvien veronalennusten välillä jonkinlainen ristiriita. Lotta alkoi sitten haukkumaan demareita, että nehän sen on tehnyt. Totta, viime vaaleissa Keskusta ja Demarit lupasivat puolustaa palveluita veronalennuksia vastaan, mutta teki hallituksen muodostettuaan niin kokkarimaista veropolitiikkaa, että Kokoomus on aika hampaaton oppositiopuolueena. Mitäs sitä mennä oikein vittuilemaan oppositiosta, "te teette just niinku mekin oltais tehty, mutta te ette saa tehdä niin, koska me halutaan tehdä niin". Stenkan vuoron tultua, hän ei voinut muuta kuin vain hämmästellä, "mä en voi sanoo tohon enää mitään". Tietynlainen närkästys vallitsi varmaan Seponkin päässä. Omasta mielestäni tuommoinen täydellinen kyvyttömyys itsekritiikkiin ja kaikenlaisten kysymysten väistely syyttämällä muita oli törkeää yleisön aliarviointia.
Tahattoman huvittaviakin asioita tapahtui. Tiedonantajan joku toimittaja kyseli ryhmäkurin perään. Henkilön nimestä en saanut selvää. Kysymys kuului kutakuinkin näin: "aina välillä puolueiden edustajat näyttävät puhuvan milloin minkäkin puolesta Eduskunnassa, mutta sitten kaiken maailman Paavo Arhinmäet äänestävät omia puheitaan vastaan puolueensa puolesta. Näettekö tässä ongelmaa?" Ensinnäkin Arhinmäki ei ole kansanedustaja, minkä olisin poliittisen lehden toimittajan tietävän. Toiseksi Paavo Arhinmäki ei kyllä todellakaan ole mikään tunnettu ryhmäkurin noudattaja.
Sepolla alkoi kuitenkin muutaman tunnin päästä kisakunto loppumaan ja naamasta alkoi näkyä tottumattomuus pitkiin keskustelutilaisuuksiin. Kyllähän alkuasetelma oli ehdokas Backlundin (Kokoomuksessa 15-vuotiaasta asti) puolella ehdokas Lampelaa (vähän aikaa sitten sitoutumattomana Skp:n listalle mennyt) vastaan. Ehdokas Lampelaa tuntuikin vaivaavan eräs puoluepolitiikalle vieras sairaus, nimittäin rehellisyys. Jäbä heitti rehellisesti silmääkään räpäyttämättä, että mistä asioista ei tiennyt paljoakaan ja miten hän priorisoi asiat: "kehitysyhteistyö on kivaa, mutta ei se paljoa mittarissa paina, kun faija joutuu hakemaan ruokansa leipäjonosta joka päivä". Backlund taas väisteli kaikenlaisen kritiikintyngän ja lupasi kaikille kivakivaa. Oman rehellisyyden nimissä, on myönnettävä, että Backlund kyllä välillä vastasi ihan oikeasti joihinkin kysymyksiin: "kokoomuslaisena kannatan tietenkin veronalennuksia".
En minä ennenkään olisi hypännyt Kokoomuksen kelkkaan, mutta muutama mielipiteeni sai vahvistuksen maanantaiklubilla. Paskanjauhaminen on aina paskanjauhamista ja rehellisyys on aina rehellisyyttä. Tuntui, että yleisökin aisti tämän. Tuntemukseni oli, että yleisö oli todella vahvasti vasemman laidan ehdokkaan puolella. Siihen saattoi riittää pelkkä rehellisyys.
technorati Seppo Lampela, Lotta Backlund, skp, kokoomus, maanantaiklubi, demarit, keskusta, sdp
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti