Vappu on tulossa, ja siihen liittyy myös poliittinen ulottuvuutensa. En nyt ota kantaa siihen, että kenen juhla vappu on (suosituin vaihtoehto kaikista esitetyistä on mielestäni amatöörijuoppojen), vaan vieläkin muotoaan hakevan poliittisen liikkeen, prekariaatin, lähes perinteikkääksi muodostuneen euromayday-paraatin olemukseen.
Euromaydayn kotisivut
Kyse on varmasti poliittisesti latautuneesta tapahtumasta. Vaatimuksina ovat halpa asuminen, ilmainen joukkoliikenne, loppu nollatoleranssille, kaupallisuudesta vapaa koulutus, perustulo sekä kaupunkitila.
Viime vuonna kulkueeseen liittyi purettavaksi määrättyjen makasiinien valtaus, joka tapahtui Euromayday-kulkueen jälkeen. Tämän lisäksi tapahtumaan on liitetty myös talon palaminen viisi päivää myöhemmin. Myös alkoholi ja juhliminen on liitetty tapahtumaan. Tulevaa Euromaydayta on jo muutamassa tiedotusvälineessä ehditty jo nimittää mellakaksi tai ainakin sellaisen riskiksi.
En usko, että tapahtumaa pidettäisiin mitenkään vaarallisena ellei tapahtuma olisi nimenomaan poliittinen. Vappu poliiseineen, raiskauksineen, pahoinpitelyineen, nuorisojuopotteluineen ja kaikkineen on vakiintunut jo niin hyväksyttäväksi osaksi, että ihmetyttää. Euromayday taas on jotenkin poikkeuksellisesti häiriöitä aiheuttava tapahtuma. Näin epäilen monien ajattelevan. Roskalehtien osalta näkisin myös taloudellisen ulottuvuuden. Euromayday myy lehtiä. Epäilen, että tapahtui vappuna mitä tahansa, niin se on prekariaatin vika.
En tietenkään pysty allekirjoittamaan kyseistä tulkintaa monista syistä. Olen osallistunut erilaisiin tapahtumiin kuten Euromaydayhin ja katujen valtauksiin, siltikään en ole motivoitunut rikkomaan ikkunoita tai pahoinpitelemään ihmisiä. Kuten en aikaisempinakaan vappuina ennen kuin Euromaydaysta tuli prekariaattiliikkeen tärkein vuosittainen voiman näyttö. Minua voi pitää anarkistina, mutta enemmänkin gandhilaisena kuin leninistisenä. Euromayday kokoaa varjonsa alle monenlaisia poliittisia toimijoita sekä vapun juhlijoita. Tähän liikkeeseen osallistuvien motiiveja on oikeastaan turha arvuutella, mutta voin lyödä jallupullon vetoa, että osallistujamäärä olisi pienempi, jos juhla pidettäisiin marraskuun viimeinen päivä. Se ei keräisi huomiota eikä tapahtuman poliittisesta sisällöstä kirjoitettaisi sen enempää roskalehtien sivuilla kuin ruokaa ei aseita -tapahtumista.
Euromaydaytyyppisten tapahtumien populistiset otsikot ovat ajan hengen mukaisia. Huomiota on saatava. "Vaadimme 10 miljoonaa euroa merkitsemättöminä seteleinä" on varmasti raflaavampi kuin "Euromayday on prekariaatin voiman näyttö". Tähän sisältyy koko liikkeen voima. Yksi ihminen riittää siis hankkimaan huomiota toimeentulolle ja kaupunkitilalle. Ei tarvitse olla kummoinen copywriter varastaakseen sloganin jostain helposti unohtuvasta panttivankidraamasta.
Päivää ennen vappua 2006 harva edes tiesi mikä on prekariaatti. Perustulo oli käsitteenä unohtunut jonnekin 90-luvun puoliväliin. Huonoja työsuhteita ja vuokratyön ongelmia oli jonkin verran käsitelty televison keskusteluohjelmissa, ja erään punavihreän ilmaisjakelulehden sivuilla. Paskaduunit ei kuitenkaan ollut se yleisesti käytetty ilmaisu, vaan yleensä puhuttiin huonopalkkaisista töistä.
Tänä vuonna tarjolla on ainakin klovnipataljoona.
Mitä tahansa tuleekaan tapahtumaan. Epäilen, että analyyttisyys tulee olemaan ainakin Aamulehdessä ja Iltasanomissa kultakalan ajattelun tasolla. Lahden toisella puolella on käyty poliittisesti latautunutta taistelua myös. Sitäkin taistelua voidaan arvioida. Tätä analysoi Markku Jokisipilä blogissaan otsikolla pronssipatsas.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti