Sosialidemokraattinen liike on käynyt blogistaniassa keskustelua puolueen tulevaisuudesta. Blogilistalla SDP:n blogit ovat hiljentyneet vaalien jälkeen. Tässä muutamia nostoja.
Heta Välimäki kirjoittaa puolueen sisäisestä keskustelusta. Harmillisena hän pitää pilkkakirveiden osumista itseensä joko oikeistolaisena, vasemmistolaisena tai puudelina. Tärkeimpänä Välimäki pitää tällä hetkellä sitä, että annetaan keskustelun jatkua hyvässä hengessä. Tämän Välimäki tiivistää bernstanilaisittain: "Keskustelu siitä, pitääkö ottaa askeleita oikealle vai vasemmalle, tulisi käydä rakentavassa eikä poissulkevassa hengessä. Tärkeintä on että menemme yhdessä innolla eteenpäin."
Arto J. Virtanenkin pitää keskustelua tärkeänä. Tärkeintä ei ole sisältö vaan avoimuus. Virtanen huomioi, että koko poliittinen spektri ei mahdu yhden puolueen sisälle. SDP:n tulee olla Virtasen mukaan avoin liike, jossa keskustelua käydään avoimesti ja paras argumentti voittaa.
Osku Pajamäellä sen sijaan on puhtia puhua muustakin kuin keskustelun käymisen tarpeesta. Pajamäen mielestä Demarit yrittävät liikaa pohtia sitä, miltä he näyttävät sen sijaan mitä he ajaisivat. Lisäksi Pajamäki huomauttaa osuvasti, että SDP saattaa jäädä perinneyhdistykseksi, jos aatteellista uusintamiskykyä ei löydy. "Jos sosiaalidemokraatit todella haluavat vaalien jälkeen lähteä kysymään äänestäjiltään ja omiltakin, että anteeksi, olimmeko nyt liian oikealla tai vasemmalla, niin puolueen luukut voidaan naulata kiinni ja siirtyä kuluttajansuojakonsultiksi tai hyväntekeväisyysjärjestöksi."
Mikko Sauli on pohtinut enemmänkin kuin pelkän yhden artikkelin verran vaalien jälkeistä yhteiskunnallista impressionismia. Paras SDP:n sisäistä henkistä maailmaa luotavaa kirjoitus on "Osa 2: sisäisiä toimenpidesuosituksia puolueelle". Junttauskulttuurista pitäisi päästä eroon. Toisin kuin Välimäki ja Virtanen, Sauli esittää konkreettisia ehdotuksia. [Kokouksen?] Puheenjohtajan valinnasta on tehtävä ainakin neuvoa-antava, ellei jopa sitova jäsenäänestys. Puoluetoimiston pitäisi kuunnella muitakin mielipiteitä kuin omiaan. Puolueen työryhmille pitäisi saada laajennettuja avoimia foorumeja, joissa kuka tahansa puolueen jäsen voi tuoda esille omia ajatuksiaan ja vaikuttaa jollain tavalla kulloinkin väännön alla olevaan politiikan osa-alueeseen.
Esa Suominen kuuluu siihen kastiin, joka vaalien jälkeen alkoi syyttämään imagoa. Se, miksi imagosta tuli vääränlainen, johtui median vihamielisyydestä SDP:tä ja sen vaaliohjelmaa kohtaan. Keskustelu kiinnittyi mainontaan asioiden sijasta. Toiseksi Suominen nostaa esille yhteiskunnan vaurastumisen. Proletariaatilla on muutakin menetettävää kuin kahleensa.
technorati SDP, Mikko Sauli, Esa Suominen, Heta Välimäki, Osku Pajamäki, Arto J. Virtanen, Eduskuntavaalit 2007, media, puolueet.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti