Uusi porvarihallitus (sinivihreä siis) on nimennyt hallitusohjelmaan pari erittäin pitkään poliittisella asialistalla ollutta korjausta. Opintotuen ja kehitysmäärärahojen nostaminen 0,7 prosenttiin on laitettu uudenkin hallituksen tavoitteiden listalle. Vaikka muutama lupaus on tipahtanut pois vaalilupausten joukosta.
Jos nämä myös saavutetaan, niin ennustan suvaittavaa jatkoa porvari-/siniviherhallitukselle. Mikään ei ole nimittäin niin ärsyttävää kuin epärehellinen kampanjointi. Tasa-arvatupo nyt todennäköisesti menee ihan vituilleen, vaikka se oli Kokoomuksen kehittämä idea. Vihreilläkin tulee olemaan ongelmia ydinvoiman ja Vuotoksen kanssa todennäköisesti. Hallituksesta tulee kuitenkin äänestystulosta vastaava. Vasemmistoliitto olisi kyllä hyvin sopinut hallitukseen joka pyrkii YK:n suosittelemaan kehitysyhteistyöosuuteen bkt:sta ja opintotuen nostamiseen. Ydinvoiman suosiminen ja vesistöjen suojelun avaaminen olisi taas hieman pelättävämpää, mutta Vasemmistoliitto on tuossa tilanteessa paremmin arvosteltavissa. Tuoreessa muistissa on viimeisimmän ydinvoimalan hyväksyminen, jonka johdosta (Soininvaaran vastusteluista huolimatta) Vihreät poistuivat hallituksesta niinkuin kuuluukin. Itseäni hävetti ne muutamat kaksi (vai olikohan kolme), jotka äänestivät puolesta.
Hallitusohjelmat ovat kuitenkin loppujen lopuksi kuin kotiintuloajat. Niistä voi hieman joustaa aina. Kokonaisuushan lopulta ratkaisee. Tullaanko kotiin ollenkaan vai hieman myöhässä. Opintotuen ja kehyrahojen nostaminen ovat juuri tämmöisiä asioita.
Tarkempaa analyysia tehdään koko porvari-/siniviherhallituksen ajan, silloin kun jaksan vapaamielisemmin asioita tutkailla. Sosiaaliturvajärjestelmässäkin on joitain ongelmia. Tehtävät ratkaisut ovat mitä tärkeimpiä Suomen köyhille/keskiluokalle/opiskelijoille/työttömille/pienyrittäjille/erilaisille perheille/yms.
Tästä muistutuksena Bradburylaista sosiaalipolitiikan arviointia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti