Mitä jos pystyisi näkemään tulevaisuuteen, mutta ainoastaan lyhyen pätkän tulevaisuuteen? Mitä, jos se poistaisi elämästä kaikki yllätykset, olisiko se elämisen arvoista? Cris Johnsonia (Nicolas Cage) on siunattu tällä kysymyksellä elokuvassa Next. Mitäköhän itse tekisin samalla kyvyllä. Tietenkin samaa mitä Johnsonkin, eli pelaisin Blackjackia ja tienaisin "ilmaista" rahaa.
Jotta draamasta tulisi mahdollisimman jännittävää, niin jotkut julkeat henkilöt aikovat kuljettaa ydinmateriaalia maahan ja tehdä sillä jotain pelottavaa. Hmm, mitäköhän se pelottava asia voisi olla? FBI on jollain tavalla tämän asian jäljillä. Callie Ferris (Julianne Moore) haluaa saada Johnsonin palvelemaan FBI:ta. Kaikki keinot käytössä valtiolla on näemmä oikeus huumata ja vangita ihmisiä, joista saattaa (paino sanalla saattaa), olla apua ongelmien ratkomisessa. 8 miljoonan ihmisen henki on tässä tietenkin arvotettu korkeammalle kuin yhden ihmisen kansalaisoikeudet.
Tulevaisuuden näkeminen muuttaa kaiken. Sehän on se pointti. Kun näkee tulevaisuuden, niin se muuttuu pelkästä katsomisesta. Kiinnostavaksi jää vielä Philip K. Dickin "The golden man"-kirja, johon elokuva perustuu. Dickin kirjoissa on vaan se, että niistä on mahdotonta tehdä elokuvia, joten jokainen yritys on aina kunnioitettava. Tähän mennessä parhaimpana filmatisointina pidän Do androids dream of electric sheep -kirjaan perustuvaa Blade runneria. Arvostus elokuvaan kasvoi todellisiin mittoihin vasta kuin luin kirjan.
technorati next, Nicholas Cage, philip k dick, Julianne Moore, elokuvat, the golden man.
