Putkiremontin yhteydessä putkimiehet päättivät katkaista ainoan toimivan yhteyteni ulkomaailmaan. Eilen meille avattiin uusi linja. Olen mykistynyt. Kyyneliä valuu poskiltani. Leukani tärisee. En pysty syömään, en pysty nukkumaan. Ajattelen vain tätä yhteyttä. Olen riutunut ja raaistunut, kylmentynyt ja syöpynyt.
Tämä, linkki, yhteys, mikä vain, on nektaria huulilla. Se on nektaria huulten vieressä. Se on hunaja hiuksilleni. Se on maito kahviini. Se on vyö housuihini. Se on musiikkia korvilleni. Se on kanala Ellulle. Se on kaikkea, mitä olen aina kuvitellut, ja vielä vähän enemmän. Älä enää koskaan jätä minua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti