Katsoin maanantaina tositapahtumiin perustuvan elokuvan ”Kinsey”, joka kertoo yhdysvaltalaisesta hyönteistutkijasta, joka ryhtyy tutkimaan ihmisen seksuaalisuutta karistaakseen epäluuloja aiheesta. Elokuva sijoittuu viime vuosisadan alkupuolelta puoliväliin. Elokuva kuvailee ihmistä, joka yrittää tutkia ympäröivää ilman moralismia. Ei onnistunut se häneltä. Lopulta häntä rahoittava Rockefeller-säätiökin irtisanoutuu tutkimusten rahoittamisesta kommunistivainojen takia.
Ystäväni sanoi vähän aikaan sitten, että Suomessa on kaksi asiaa, joista ei olla valmiita keskustelemaan, ensimmäinen on seksuaalisuus ja toinen on päihdepolitiikka. Olen huomannut, että nämä kaksi asiaa herättävät eniten intohimoja.
Homoja ja lesboja ei pidetä vieläkään laillisesti yhtä pätevinä ja tasa-arvoisina ihmisinä kuin heteroita. Adoptio-oikeutta ei haluta suoda homoseksuaaleille ja hedelmöityshoidot halutaan kieltää samalta ihmisryhmältä. Osa kristillisistä ja osa ei-niin-kristillisistä piireistä pitää tärkeänä lapsen oikeutta isään ja äitiin. On oltava varovainen kuitenkin puhuttaessa ihmisoikeuksista, koska jos lapsen oikeudesta isään ja äitiin tehdään ihmisoikeus, niin valtio on viime kädessä vastuussa siitä, että tämä oikeus toteutuu. Sellaisessa tilanteessa olisi johdonmukaista, että jokaiselle lapselle määrättäisiin isä ja/tai äiti jos lapselta puuttuu isä ja/tai äiti.
Päihteiden käyttäjistä alkoholismi on sairaus kuten narkomaniakin, mutta jälkimmäinen on myös laitonta. Huumetestejä halutaan ajaa yhä laajemmalle osalle ihmiskuntaa, mutta alkoholismista vaietaan. Tavallaan toinen riippuvuus hyväksytään hiljaisesti kohtuullisen vaarattomana, mutta tiettyjen päihteiden käyttöä pidetään osoituksena moraalisesta rappiosta ja yhteiskuntakelvottomuudesta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti