Kinsey: Let's talk about sex

Katsoin maanantaina tositapahtumiin perustuvan elokuvan ”Kinsey”, joka kertoo yhdysvaltalaisesta hyönteistutkijasta, joka ryhtyy tutkimaan ihmisen seksuaalisuutta karistaakseen epäluuloja aiheesta. Elokuva sijoittuu viime vuosisadan alkupuolelta puoliväliin. Elokuva kuvailee ihmistä, joka yrittää tutkia ympäröivää ilman moralismia. Ei onnistunut se häneltä. Lopulta häntä rahoittava Rockefeller-säätiökin irtisanoutuu tutkimusten rahoittamisesta kommunistivainojen takia.

Ystäväni sanoi vähän aikaan sitten, että Suomessa on kaksi asiaa, joista ei olla valmiita keskustelemaan, ensimmäinen on seksuaalisuus ja toinen on päihdepolitiikka. Olen huomannut, että nämä kaksi asiaa herättävät eniten intohimoja.

Homoja ja lesboja ei pidetä vieläkään laillisesti yhtä pätevinä ja tasa-arvoisina ihmisinä kuin heteroita. Adoptio-oikeutta ei haluta suoda homoseksuaaleille ja hedelmöityshoidot halutaan kieltää samalta ihmisryhmältä. Osa kristillisistä ja osa ei-niin-kristillisistä piireistä pitää tärkeänä lapsen oikeutta isään ja äitiin. On oltava varovainen kuitenkin puhuttaessa ihmisoikeuksista, koska jos lapsen oikeudesta isään ja äitiin tehdään ihmisoikeus, niin valtio on viime kädessä vastuussa siitä, että tämä oikeus toteutuu. Sellaisessa tilanteessa olisi johdonmukaista, että jokaiselle lapselle määrättäisiin isä ja/tai äiti jos lapselta puuttuu isä ja/tai äiti.

Päihteiden käyttäjistä alkoholismi on sairaus kuten narkomaniakin, mutta jälkimmäinen on myös laitonta. Huumetestejä halutaan ajaa yhä laajemmalle osalle ihmiskuntaa, mutta alkoholismista vaietaan. Tavallaan toinen riippuvuus hyväksytään hiljaisesti kohtuullisen vaarattomana, mutta tiettyjen päihteiden käyttöä pidetään osoituksena moraalisesta rappiosta ja yhteiskuntakelvottomuudesta.

Belgiassa hyväksyttiin homoille adoptio-oikeus

Belgia osoittaa toimivansa edistyksellisten rintamassa kun salli homoille adoptio-oikeuden. Vääntö oli kuitenkin kova äänestystuloksen perusteella: 34 puolesta, 33 vastaan. Alahuoneessa äänestys oli mennyt riman ylitse hieman helpommin 15 äänen erolla (77-62).

Helsingin sanomien keskustelusivuilla on ehditty jo julistaa yhteiskunnan rappiota ja paukutettu Raamatulla. Rohkeimmat on yrittänyt olla hauskoja vertaamalla homojen adoptioikeutta eläimiin sekaantumiseen. Voisin itsekin hymyillä jos tunnistaisin satiirin, mutta siitä ei ole mitään viitettä. Oikeasti, aikuisten oikeasti, on olemassa ihmisiä, jotka näkevät homouden vievän koko ihmiskunnan helvettiin. Vielä kukaan ei ole ehtinyt esittämään aina-niin-hauskaa "homous on periytyvää"-kommenttia.

Suomessakin olisi mitä pikimmiten myönnettävä homoille adoptio-oikeus. Se ei ole keneltäkään pois. Kukaan ei ole koskaan kuollut homouteen ellei lynkkäystä lasketa sellaiseksi. Asenteissa on paljonkin korjattavaa. Lainsäädännöllä voi tietenkin "taistella" homoutta vastaan. Samoin voidaan "taistella" prostituutiota vastaan julistamalla seksin osto laittomaksi. Suomi voi myös taistella päihteitä vastaan julistamalla päihteiden käyttö kielletyksi, rangaistavaksi teoksi ja sulkemalla kaikki yhteiskunnan ulkopuolelle. Näitä kolmea asiaa yhdistää pelon sekainen hysteria ja demonisointi.

Fasismista varoittava lamppuni vilkkuu.

Homot eivät ole sen enempää perverssejä kuin ihmiset, jotka haluavat rakastella juuri yhdessä tietyssä asennossa tai innostuvat tietyistä piirteistä ihmisissä kuten huulipunasta, nahkaisista kengistä, siitä tavasta, jolla hän pitää hiuksiaan auki tai hänen äänestä. Homot eivät ole uhka. Homot ovat jo täällä. Ei sitä estetä lainsäädännöllä tai tukahduttamalla. Homous ei ole mikään leviävä sairaus.

Kun homot hyväksytään tasa-arvoisiksi heteroiden kanssa, olemme osoittaneet olevamme askeleen suvaitsevaisempia. Homous ei tee ihmisestä mitään ali-ihmistä.

Niilo Paasivirta on hyvin tiivistänyt eräiden homofoobikoiden ajatuksia satiirisella kirjoituksellaan "Homolaki on Suomen loppu".

tagit: politiikka