Stop stop töhryille

Viime tiistaina pidetty Töhryfest, Stop töhryille 10 v. -vastamielenosoitus, keräsi sellaiset puolikiloa ihmiskuntaa vaatimaan puheenvuoroa oman kaupungin asioihin. Vapaa Helsinki -verkosto pisti samana päivänä myös sivut pystyyn.

http://www.nollatoleranssi.info/
Sivuilla keskitytään antamaan näkymä siitä, kuinka rajoittunut meidän kaupunkimme on. Kuinka ihmisiä salassa muilutetaan, hakataan ja vangitaan, ilman minkäänlaista mediahuomiota. Muutamalla kaupungin virkamiehellä kun tuntuu olevan vielä hieman ylenkatsova asenne graffitteihin ja niiden tekijöihin. Kaikki kampanjasta eri mieltä olevat tahot jätettiin kutsumatta Finlandia-talolle. Myöskin kahdelta kaupunginvaltuutetulta evättiin pääsy tapahtumaan. Aikaisemmin myös kaupunginhallituksen edustaja Tapio Laakso poistui yleisten töiden lautakunnan kokouksesta esittelevän virkamiehen fanaattisuudesta johtuen.

Rikoksentorjunta neuvosto vaatii Helsingin sanomien mukaan puolueetonta tutkimusta Stop töhryille -kampanjasta.

Jos sitten vielää lyhyesti kuvailisi kulkuetta. Matka Kiasman nurmikolta Kallioon kesti semmoiset parisen tuntia. Jossain kohdassa mietin, että voisin käydä tässä välissä syömässä ja voisin lyödä vetoa, että kun tulen takaisin, niin kulkue olisi liikkunut korkeintaan kaksi metriä.

Reissu oli mukava vaikka välillä kyllä ottaa kupoliin, kun jotkut viskoo pulloja miten sattuu ymmärtämättä sitä, että poliisit on ainoita, joilla on oikeasti kypärät. Tunnelma olikin hetken aikaa aika ahdistava, kun oikeasti joutui tietyissä paikoissa pelkäämään pulloja tai kiviä. Hesarille kun päästiin oli fiilis kuitenkin loistava. Erityisesti vaihe, jossa kulkue meni sen junasillan alta, mikä on Töölönlahden vieressä, jäi mieleen. Viisisataa ihmistä alkoi huutaa tunnelissa, bändiautosta tuli ääntä ja tumman pilven takaa näkyi liuta poliisiautoja vilkkujen kanssa. Jostain kumman syystä minulle tuli mieleen siitä Haamujengi-leffa. Elokuvan lopussahan Haamujengi saapuu kurittamaan pääpahista poliisisaattueen ympäröimänä ja taustalla soi "Saving the city" -niminen kappale.


(c) Timo Laukkanen

Lisää aiheesta:
Helsingin sanomat: Graffittimarssi jätti jälkeensä 1500 töhryä
Paavo Arhinmäki: Valtuutetut eivät ole tervetulleita
Paavo Arhinmäki: Virkamiesfarssi
Yleisten töiden lautakunnalle tehty esitys Paavo Arhinmäen ja 18 muun valtuutetun aloitteeseen
J.P. Roos: Graffitit ja töhryt
Mike Pohjola: Stop Stop töhryille -projektille

Viihdykkeeksi sitten postaus, jossa vaaditaan laitavasemmiston julistamista rikollisjärjestöksi:
Kullervo Kalervon poika: Tavallisia ihmisiä?

Ympäristö on ollut viikon tapetilla

Eilisessä Helsingin sanomien sunnuntaidebatissa J.P. Roos kirjoitti keinoista taistella Kiinailmiötä vastaan taistelemisesta. Pääidea oli siinä, että niin kauan kuin kuluttaja haluaa tuotteensa halvimmalla, niin kauan tuotteiden valmistus valuu sinne, missä ne tuotetaan halvimmalla. Tämä on väistämätöntä. Ainoastaan tulleilla ja erilaisilla tuilla voi tätä ilmiötä vastaan taistella.

J.P.Roosin yksinkertaistus tarkoittaisi sitä, että pitäisi ostaa aina kalleinta. Esimerkiksi Nokia valmistaa kalliita kännyköitä Salossa ja halpoja Kiinassa. Ympäristön J.P.Roos kytki tähän kapinaan yksinkertaisesti tuomalla logistiikan ympäristövaikutukset mukaan kuluttamisideologiaan.

Viime viikolla ympäristöjärjestö Dodo on esiintynyt hyvin mediassa. Tarjolla on ollut sekä sankarikuluttajan esittelyä että Megapolis2022:ta. Tapahtuman paino on etsiä ekologisesta kestävää elämäntapaa kaupunkilaisen näkökulmasta. Dodo aikookin haastamaan ihmiset muuttamaan elintapojaan kulutuksen lopettamisen sijaan. Tähänkin on joitain mahdollisuuksia esimerkiksi ostamalla käytettyjä tavaroita sekä myymällä itselle tarpeettomia tavaroita. Eikä pidä myöskään aliarvioida immateriaalista kulutusta kuten palveluita ja tietotekniikkaa.

Jotta ympäristöagenda ei olisi saanut liian vähän huomiota antoivat norjalaiset vuoden Nobelin rauhanpalkintonsa YK:n ilmastopaneelille ja Al Gorelle. Ennen palkintoa Goren ilmastodokkari Epämiellyttävä totuus pääsi otsikoihin tieteellisillä epätarkkuuksilla. Nobelia ei kuitenkaan annettu hänen tieteellisistä ansioistaan vaan nimenomaan ympäristötietouden herättämisestä. Eri medioiden haastattelemat tiedemiehet ovatkin puhuneet epätarkkuuksista, mutta ovat silti pitäneet palkintoa ansaittuna. Paras perustelu olikin, että poliitikolta ei tule vaatia tieteellistä tarkkuutta. Se on tiedemiesten tehtävä. Poliitikoilla on oltava kuitenkin sen verran älliä, että ymmärtävät puhua ikävistäkin aiheista. Suomessakin ilmastonmuutosaktivisteista käytetään välillä epäkohteliasta haukkumasanaa, ilmastouskovaiset.

Minä en luotakaan tässä järkeen. Minä uskon, että ilmasto on olemassa, koska Jumala sanoo niin.

ps. Blogien toimintapäivää viettää nyt 15,000 blogia.