Demareiden pohdiskeluja

Sosialidemokraattinen liike on käynyt blogistaniassa keskustelua puolueen tulevaisuudesta. Blogilistalla SDP:n blogit ovat hiljentyneet vaalien jälkeen. Tässä muutamia nostoja.

Heta Välimäki kirjoittaa puolueen sisäisestä keskustelusta. Harmillisena hän pitää pilkkakirveiden osumista itseensä joko oikeistolaisena, vasemmistolaisena tai puudelina. Tärkeimpänä Välimäki pitää tällä hetkellä sitä, että annetaan keskustelun jatkua hyvässä hengessä. Tämän Välimäki tiivistää bernstanilaisittain: "Keskustelu siitä, pitääkö ottaa askeleita oikealle vai vasemmalle, tulisi käydä rakentavassa eikä poissulkevassa hengessä. Tärkeintä on että menemme yhdessä innolla eteenpäin."

Arto J. Virtanenkin pitää keskustelua tärkeänä. Tärkeintä ei ole sisältö vaan avoimuus. Virtanen huomioi, että koko poliittinen spektri ei mahdu yhden puolueen sisälle. SDP:n tulee olla Virtasen mukaan avoin liike, jossa keskustelua käydään avoimesti ja paras argumentti voittaa.

Osku Pajamäellä sen sijaan on puhtia puhua muustakin kuin keskustelun käymisen tarpeesta. Pajamäen mielestä Demarit yrittävät liikaa pohtia sitä, miltä he näyttävät sen sijaan mitä he ajaisivat. Lisäksi Pajamäki huomauttaa osuvasti, että SDP saattaa jäädä perinneyhdistykseksi, jos aatteellista uusintamiskykyä ei löydy. "Jos sosiaalidemokraatit todella haluavat vaalien jälkeen lähteä kysymään äänestäjiltään ja omiltakin, että anteeksi, olimmeko nyt liian oikealla tai vasemmalla, niin puolueen luukut voidaan naulata kiinni ja siirtyä kuluttajansuojakonsultiksi tai hyväntekeväisyysjärjestöksi."

Mikko Sauli on pohtinut enemmänkin kuin pelkän yhden artikkelin verran vaalien jälkeistä yhteiskunnallista impressionismia. Paras SDP:n sisäistä henkistä maailmaa luotavaa kirjoitus on "Osa 2: sisäisiä toimenpidesuosituksia puolueelle". Junttauskulttuurista pitäisi päästä eroon. Toisin kuin Välimäki ja Virtanen, Sauli esittää konkreettisia ehdotuksia. [Kokouksen?] Puheenjohtajan valinnasta on tehtävä ainakin neuvoa-antava, ellei jopa sitova jäsenäänestys. Puoluetoimiston pitäisi kuunnella muitakin mielipiteitä kuin omiaan. Puolueen työryhmille pitäisi saada laajennettuja avoimia foorumeja, joissa kuka tahansa puolueen jäsen voi tuoda esille omia ajatuksiaan ja vaikuttaa jollain tavalla kulloinkin väännön alla olevaan politiikan osa-alueeseen.

Esa Suominen kuuluu siihen kastiin, joka vaalien jälkeen alkoi syyttämään imagoa. Se, miksi imagosta tuli vääränlainen, johtui median vihamielisyydestä SDP:tä ja sen vaaliohjelmaa kohtaan. Keskustelu kiinnittyi mainontaan asioiden sijasta. Toiseksi Suominen nostaa esille yhteiskunnan vaurastumisen. Proletariaatilla on muutakin menetettävää kuin kahleensa.

technorati SDP, Mikko Sauli, Esa Suominen, Heta Välimäki, Osku Pajamäki, Arto J. Virtanen, Eduskuntavaalit 2007, media, puolueet.

Euromayday 2007

Vappu on tulossa, ja siihen liittyy myös poliittinen ulottuvuutensa. En nyt ota kantaa siihen, että kenen juhla vappu on (suosituin vaihtoehto kaikista esitetyistä on mielestäni amatöörijuoppojen), vaan vieläkin muotoaan hakevan poliittisen liikkeen, prekariaatin, lähes perinteikkääksi muodostuneen euromayday-paraatin olemukseen.

Euromaydayn kotisivut

Kyse on varmasti poliittisesti latautuneesta tapahtumasta. Vaatimuksina ovat halpa asuminen, ilmainen joukkoliikenne, loppu nollatoleranssille, kaupallisuudesta vapaa koulutus, perustulo sekä kaupunkitila.

Viime vuonna kulkueeseen liittyi purettavaksi määrättyjen makasiinien valtaus, joka tapahtui Euromayday-kulkueen jälkeen. Tämän lisäksi tapahtumaan on liitetty myös talon palaminen viisi päivää myöhemmin. Myös alkoholi ja juhliminen on liitetty tapahtumaan. Tulevaa Euromaydayta on jo muutamassa tiedotusvälineessä ehditty jo nimittää mellakaksi tai ainakin sellaisen riskiksi.

En usko, että tapahtumaa pidettäisiin mitenkään vaarallisena ellei tapahtuma olisi nimenomaan poliittinen. Vappu poliiseineen, raiskauksineen, pahoinpitelyineen, nuorisojuopotteluineen ja kaikkineen on vakiintunut jo niin hyväksyttäväksi osaksi, että ihmetyttää. Euromayday taas on jotenkin poikkeuksellisesti häiriöitä aiheuttava tapahtuma. Näin epäilen monien ajattelevan. Roskalehtien osalta näkisin myös taloudellisen ulottuvuuden. Euromayday myy lehtiä. Epäilen, että tapahtui vappuna mitä tahansa, niin se on prekariaatin vika.

En tietenkään pysty allekirjoittamaan kyseistä tulkintaa monista syistä. Olen osallistunut erilaisiin tapahtumiin kuten Euromaydayhin ja katujen valtauksiin, siltikään en ole motivoitunut rikkomaan ikkunoita tai pahoinpitelemään ihmisiä. Kuten en aikaisempinakaan vappuina ennen kuin Euromaydaysta tuli prekariaattiliikkeen tärkein vuosittainen voiman näyttö. Minua voi pitää anarkistina, mutta enemmänkin gandhilaisena kuin leninistisenä. Euromayday kokoaa varjonsa alle monenlaisia poliittisia toimijoita sekä vapun juhlijoita. Tähän liikkeeseen osallistuvien motiiveja on oikeastaan turha arvuutella, mutta voin lyödä jallupullon vetoa, että osallistujamäärä olisi pienempi, jos juhla pidettäisiin marraskuun viimeinen päivä. Se ei keräisi huomiota eikä tapahtuman poliittisesta sisällöstä kirjoitettaisi sen enempää roskalehtien sivuilla kuin ruokaa ei aseita -tapahtumista.

Euromaydaytyyppisten tapahtumien populistiset otsikot ovat ajan hengen mukaisia. Huomiota on saatava. "Vaadimme 10 miljoonaa euroa merkitsemättöminä seteleinä" on varmasti raflaavampi kuin "Euromayday on prekariaatin voiman näyttö". Tähän sisältyy koko liikkeen voima. Yksi ihminen riittää siis hankkimaan huomiota toimeentulolle ja kaupunkitilalle. Ei tarvitse olla kummoinen copywriter varastaakseen sloganin jostain helposti unohtuvasta panttivankidraamasta.

Päivää ennen vappua 2006 harva edes tiesi mikä on prekariaatti. Perustulo oli käsitteenä unohtunut jonnekin 90-luvun puoliväliin. Huonoja työsuhteita ja vuokratyön ongelmia oli jonkin verran käsitelty televison keskusteluohjelmissa, ja erään punavihreän ilmaisjakelulehden sivuilla. Paskaduunit ei kuitenkaan ollut se yleisesti käytetty ilmaisu, vaan yleensä puhuttiin huonopalkkaisista töistä.

Tänä vuonna tarjolla on ainakin klovnipataljoona.



Mitä tahansa tuleekaan tapahtumaan. Epäilen, että analyyttisyys tulee olemaan ainakin Aamulehdessä ja Iltasanomissa kultakalan ajattelun tasolla. Lahden toisella puolella on käyty poliittisesti latautunutta taistelua myös. Sitäkin taistelua voidaan arvioida. Tätä analysoi Markku Jokisipilä blogissaan otsikolla pronssipatsas.

Kapteeni jubilaatio - Kaikkien bileiden supersankarit

Kaikki hyvät bileet tarvitsevat puolustajansa. Punakeltaiset trikoot on täällä yön pimentäjää vastaan. Tohtori ilonpilaaja tyhjentää tanssisalit yksi toisensa jälkeen. "Nämä bileet on loppu, sammuttakaa tupakkanne, jättäkää oluenne, suunnatkaa kotiinne, sillä huomenna on töitä". Äänentoisto sammuu ja valomerkki näyttää selvältä. Jostain kaukaa kuuluu silti vielä ääntä. Mitäköhän se voisi olla? Kaikkien bakkanaalien bukkaneeri, juhlaväen puolustaja ja yön riemulähettiläs Kapteeni Jubilaatio.

Tänä kesänä sinun bileissäsi.

Mielenosoittaminen on hupia

Hyvinkään seudun vasemmistonuoret olivat viettämässä Tshernobylin muistopäivää tänään kynttilämielenosoituksena. Paikallinen poliisi verotti 10 euroa tilaisuudesta. Mielenosoittamisen ei pitäisi teoriassa maksaa mitään, mutta käytännössä kyllä. 10 euroa on ilmeisesti hupilupaa varten. Lapissa oli samanlainen tilanne, mutta Lapin Vasemmistonuorten valittaessa tapahtumasta maksettuaan, niin paikallinen poliisipäällikkö välittömästi valtuutti poliisin palauttamaan perityn "mielenosoitusmaksun".

Hyvinkään vasemmistonuoret ovat ymmärrettävästi hieman ihmeissään. Minäkin olen ihmeissäni siitä, että eikö viranomaiset osaa erottaa tivolia mielenosoituksesta. Olisin tietenkin myös ihmeissäni jos provinssirock miellettäisiin mielenosoitukseksi.

Julkaisen nyt ilman lupaa Vasemmistonuorten foorumilta viestin: "Hyvinkäällä Hyvinkään seudun Vasemmistonuoret järjestää myös hiljaisen kynttilämuistotilaisuuden onnettomuuden uhrien muistoksi. Eläköön poliisivaltio, tänään jouduimme jostain ihme syystä jota kukaan ei täysin ymmärtänyt niin maksamaan kymmenen euroa tästä tilaisuudesta. Juttelin muutaman tahon kanssa aiheesta ja poliisi oli sitä mieltä että näin tulee menetellä johtuen siitä, että emme tiedä moniko on tulossa. Harmittaa vähän vaan ei paljoa sillä nyt pikkuhiljaa lähden hipsimään keskustaan väsäämään tilaisuutta."

Supersankareita odotellessa

Kapteeni jubilaation traileri on valmistunut ja tulossa youtubeen. Vielä sitä ei löytynyt. Ainoa Teatteri poleemin nimellä löytyvä video youtubessa on tämä. Esitys alkaa about puolentoista minuutin kohdalla. Olen itsekin näyttelemässä tässä. Näytelmässä on mukana myös ei-suunniteltu osio, mutta niinhän niissä aina on.



technorati teatteri poleemi, teatteri, youtube, kapteeni jubilaatio

Soittakee jo sieltä senkin ulkoavaruuden ektoplasmat

Tutkijat ovat jälleen löytäneet uuden planeetan kotoisan aurinkojärjestelmämme ulkopuolelta. Vaihteeksi pallukka muistuttaa myös viihtyisää (lue: sisältää hengitettävää ilmaa sekä monimutkaisen ekojärjestelmän) maatamme. Se on lähes maapallon kokoinen, juuri sopivan matkan päästä auringosta ja saattaa sisältää nestemäistä vettä. Planeetta on nimetty seksikkäästi Gliese 581 c:ksi, jota myös astronomien kesken kutsutaan leikkisästi c:ksi.

Tämä planeetta saattaisi olla ratkaisu liikakansoitukseen. 20 valovuoden matka nykyisillä matkustusvälineillämme on tietenkin erittäin haastava. Matkan pituudenkin takia suunnittelu vaatii myös perhesuunnittelun sisällyttämistä matkaan helposti[sic] saatavan rahoituksen lisäksi.

Helsingin sanomien keskustelussa on jo ehditty vetää mukaan Raamattu, ihmisen tyhmyys sekä tarkentava viisastelu. Planeetalla ei voi olla älyllistä elämää, koska silloin siitä kyllä kerrottaisiin Raamatussa. Emme ole vastaanottaneet viestejä, koska kaikki älylliset elämänmuodot välttelevät tätä tyhmyyden supernovaa. Wilhelm Gliese oli saksalainen tähtitieteilijä, joka luetteloi aurinkokuntaamme lähellä olevia tähtiä.

Wral.com: Potentially habitable planet found
Hs: Tutkijat löysivät maan kaltaisen planeetan

technorati aurinkokunta, gliese 581 c, uutiset, William Gliese, astronomia, planeetat, Hs.

Citysiili

Ihan jees päivä

Tämä päivä lähti käyntiin aika mystisesti. Näin unta, että olin syönyt koko jääkaapin tyhjäksi, ja että siellä ei olisi mitään kun herään. Onneksi olin väärässä. Luulin sitä enteeksi, turhaan. Löysin nimittäin matkalla treeneihin arpalipun, josta raaputtamalla paljastui 10 000 euron palkinto. Treenitkin meni oikein hyvin. Pistin kaksi kohtausta uusiksi, ja ne olivat elämäni parhaimmat ajatukset - siihen mennessä.

Treeneistä lähdinkin sitten suoraan töihin. Ajattelin, että olenpas väsynyt, ja voisin juhlistaa voittoani sekä hyvin menneitä treenejä. Harmi vain kun pitäisi viettää töissä loppu päivä. Töihin saapuessani huomasinkin, että olin katsonut väärää viikkoa. Minulla onkin neljä päivää vapaata nyt.

Soitin muutamalle ystävälleni, joiden kanssa sovimme, että näkisimme ravintola Rytmissä. Siellä sitten otettiin muutama olut. Paikalla saapui myös vanha koulukaverini. Vaihdoimme kuulumisia. Hän kertoi olevansa nykyään ohjaaja. Hän on ohjaamassa puoliksi omaa käsikirjoitustaan. Hän pyysi, jos tulisin näyttelemään päähenkilön sidekickia. Taisin suostua. Elokuvan toinen käsikirjoittaja on Charlie Kaufman. En muista suostuinko heti vai vasta suostuttelun jälkeen.

Kotiin päätin mennä taksilla. Taksikuskin kanssa tajusin, mikä estää naisia ja miehiä olemasta tasa-arvoisia. Oivallukseni todennäköisesti poistaisi kaikki esteet tasa-arvolta. Syy oli sinänsä simppeli. Tässä välissä tietenkin kuolin, joten en voi paljastaa oivallustani kokonaan.

Kuoltuani pääsin tietenkin taivaaseen, joka nyt on hieman erilainen kuvitellusta. Se on kuulemma aina sanoi västäräkki. Hän kertoi myös, että 24 vuoden päästä palaisin uudestaan maahan puoliksi ihmisenä ja puoliksi kobrana, eli kobramiehenä.

Kohta kun menen nukkumaan, niin siitä huolimatta, minusta on erittäin jännittävää, että olen seuraavassa elämässä kobramies. Pääsen varmaan taistelemaan ahneita rikollisia vastaan. Päivä on, rakas päiväkirjani, ollut siis varsin mielenkiintoinen. Toivottavasti huomisestakin tulee mukava.

Intian teräsmies

Alkuperäisestä Teräsmies-elokuvasta on siis tehty intialainen versio. Intialaiseen elokuvaan kuitenkin kuuluu tolkuttomalta vaikuttavat tanssikohtaukset, joita on vaikea ymmärtää - välittömästi. Joitain ajatuksia ja tunteita tämä kyllä herättää.



technorati elokuva, Intia, teräsmies, Superman, Tanssi, musiikki.

Julkinen tila

Juho Lindmanin kautta löytyi uusi mielenkiintoinen blogi Julkinen tila, joka toivottavasti täyttää Vallan vahtikoiran jättämän tyhjän aukon.

technorati blogit, Juho Lindman, Julkinen tila, Henkilökultti.

Huipputiehanke

Työryhmän lähtökohtana on selvittää, miten saataisiin lisättyä teitten välistä yhteistyötä, sekä luomaan uutta dynamiikkaa suomalaisiin logistiikkapalveluihin.

Työryhmä ehdottaa, että aluksi samansuuntaiset tiet pohjoinen rautatienkatu, bulevardi sekä uudenmaankatu yhdistetään yhdeksi tiekokonaisuudeksi. Tämän jälkeen muita teitä voidaan yhdistää mukaan.

Tietä hallinnoimaan perustetaan säätiö, joka rahoitetaan myymällä tarpeettomiksi käyviä teitä kuten pohjoisen esplanadinkatu sekä pikkuroobertinkadun päädyt.

Säätiön hallitukseen tulee yksi huipputietoimitusjohtaja. Tämän lisäksi pohjoisen rautatienkadun, bulevardin että uudenmaankatujen asukkaille annetaan oma liikenneohjaaja huipputietoimitusjohtajan ehdotuksesta.

Huipputielle ehdotetaan mahdollisuutta periä maksua uusien kulkuvälineiden pilottihankkeita varten. EU:n ja ETA-alueen ulkopuolelta tulevilta kulkuvälineiltä kuten autoilta, busseilta, rekoilta, lentokoneilta ja veneiltä voidaan periä maksua huipputien rahoittamiseksi myöhemmässä vaiheessa.

Tämä vaatii tiettyjä lainsäädännöllisiä, että asenteellisia muutoksia. Ensinnäkin liikennöinti on nähtävä osana dynaamista autoilun tehostamista. Huipputiehankkeen pääväylä rakennetaan pohjoiselle rautatienkadulle. Kaistojen määrää lisätään kahdellatoista kappaleella, siten että tienkäyttäjillä on mahdollista päästä Kampin Domukselle, Kampin ostoskeskukseen että Lost&found -ravintolaan vaivattomasti. Tämä helpottaa keskustassa tapahtuvaa liikennöintiä.

Kampin Domuksen ja Lost&foundin nykyinen välimatka on kohtuuttoman suuri, joten ne ovat molemmat sijoitettava lähemmäksi toisiaan. Tätä varten työryhmä ehdottaakin, että Kampin ostoskeskukseen lisätään 90 uutta kerrosta, johon sijoitetaan kaikki rakennukset kolmelta eri hankkeessa mukana olevalta tieltä.

Ei yritetä ennustaa tulevaisuutta, yritetään estää se!

Uusi porvarihallitus (sinivihreä siis) on nimennyt hallitusohjelmaan pari erittäin pitkään poliittisella asialistalla ollutta korjausta. Opintotuen ja kehitysmäärärahojen nostaminen 0,7 prosenttiin on laitettu uudenkin hallituksen tavoitteiden listalle. Vaikka muutama lupaus on tipahtanut pois vaalilupausten joukosta.

Jos nämä myös saavutetaan, niin ennustan suvaittavaa jatkoa porvari-/siniviherhallitukselle. Mikään ei ole nimittäin niin ärsyttävää kuin epärehellinen kampanjointi. Tasa-arvatupo nyt todennäköisesti menee ihan vituilleen, vaikka se oli Kokoomuksen kehittämä idea. Vihreilläkin tulee olemaan ongelmia ydinvoiman ja Vuotoksen kanssa todennäköisesti. Hallituksesta tulee kuitenkin äänestystulosta vastaava. Vasemmistoliitto olisi kyllä hyvin sopinut hallitukseen joka pyrkii YK:n suosittelemaan kehitysyhteistyöosuuteen bkt:sta ja opintotuen nostamiseen. Ydinvoiman suosiminen ja vesistöjen suojelun avaaminen olisi taas hieman pelättävämpää, mutta Vasemmistoliitto on tuossa tilanteessa paremmin arvosteltavissa. Tuoreessa muistissa on viimeisimmän ydinvoimalan hyväksyminen, jonka johdosta (Soininvaaran vastusteluista huolimatta) Vihreät poistuivat hallituksesta niinkuin kuuluukin. Itseäni hävetti ne muutamat kaksi (vai olikohan kolme), jotka äänestivät puolesta.

Hallitusohjelmat ovat kuitenkin loppujen lopuksi kuin kotiintuloajat. Niistä voi hieman joustaa aina. Kokonaisuushan lopulta ratkaisee. Tullaanko kotiin ollenkaan vai hieman myöhässä. Opintotuen ja kehyrahojen nostaminen ovat juuri tämmöisiä asioita.

Tarkempaa analyysia tehdään koko porvari-/siniviherhallituksen ajan, silloin kun jaksan vapaamielisemmin asioita tutkailla. Sosiaaliturvajärjestelmässäkin on joitain ongelmia. Tehtävät ratkaisut ovat mitä tärkeimpiä Suomen köyhille/keskiluokalle/opiskelijoille/työttömille/pienyrittäjille/erilaisille perheille/yms.

Tästä muistutuksena Bradburylaista sosiaalipolitiikan arviointia.

Kiila arvostelee korkeakoulut yhdistävää huippuyliopistohanketta

Kirjailija- ja taitelijajärjestö Kiila ry. on syvästi huolestunut hankkeesta, jonka tarkoituksena on yhdistää ja yksityistää Taideteollinen korkeakoulu, Teknillinen Korkeakoulu ja Helsingin Kauppakorkeakoulu.

Valtiosihteeri Raimo Sailaksen johtaman työryhmän esityksen mukaan korkeakoulujen yhdistäminen on toteutettava, koska nykyinen suomalainen yliopisto ei Sailaksen työryhmän mukaan vastaa globalisaation haasteisiin.

"Vaihtoehdottomuuden aika jatkuu Suomessa, eikä arvokeskustelua haluta käydä", tiivistää puheenjohtaja Ropponen työryhmän esityksen sisällön.

Kiila pelkää, että korkeakoulujen yhdistämishanke heikentää opetuksen laatua sekä laskee eritysesti taiteellisten alojen opetusta ja tutkimusta. Kiila on huolestunut myös opiskelijan asemasta tulevasssa huippuyliopistossa".

Kiila pitää kannatettavana asiana hankkeessa korkeakoulujen välisen yhteistyön lisäämistä, mutta tämä on jo nykyisellään varsin pitkällä.

Kiila näkee kulttuurin ja luovuuden muuna kuin kilpailukykyindeksinä tai bruttokansantuotteen kasvattamisena. Itsenäisen, omaehtoisen ja maksuttoman korkeakoulutuksen on säilyttävä Suomessa jatkossakin. Kulttuurilla tulee olla taloudellisen arvon lisäksi itseisarvoa.

Kiila tuomitsee yritykset siirtää päätäntävaltaa korkeakouluilta yritysmaailmaan, sillä tämä nakertaa korkeakoulujen autonomiaa. Yhteiskunnan tuen lisääminen korkeakouluille sen sijaan olisi suotavaa. Sailaksen työrymhä on esittänyt valtion omaisuuden myymistä uuden yksityistettävän "huippuyliopiston" perustamista varten. Kiila kaipaa vaihtoehtoja.

Opetusministeriön asettaman Sailaksen työryhmän esitys yliopiston työsuhteiden huonontamisista on osoitus siitä, että prekarisaatio eli työsuhteiden silppuaminen, pätkiminen ja määräaikaistaminen on trendi, jonka torjumiseen edes opetusministeriö ei halua puuttua. Virkasuhteiden muuttaminen työsuhteiksi on selvä huononnus yliopiston työntekijöiden asemaan.

"Sailaksen työryhmän johtopäätöksenä näyttääkin olevan, että valtion virkasuhteet ovat pahasta. Kummalliseksi asian tekee se, että Sailas on itse valtion virkasuhteessa", hymähtää puheenjohtaja Ropponen.

technorati huippuyliopisto, kiila, tiedote, taik, tkk, Helsingin kauppakorkeakoulu, Raimo Sailas, Ville Ropponen.

Templaten päivittäminen välillä ärsyttää

Tekee mieli aina välillä tarkistaa, onko sivupalkki nyt ihan viimosen päälle päivitettynä. Sivupalkki ei saisi mielellään sisältää kuolleita linkkejä tai vanhoja kuvauksia.

Yksi kohta on pitänyt muuttaa vähän aikaa, mutta eipä tarvitsekaan.

technorati Vasemmistoliitto, Paavo Arhinmäki.

Suomalaiset juopot Virossa

Luin vähän aikaa sitten jommasta kummasta isolevikkisen ilmaisjakelulehden (metro tai satanen)ekalta sivulta kirjoituksen Viron matkailusta. Kirjoitus oli pääkirjoituksen paikalla. Ehkä se oli pääkirjoitus tai sitten ei.

Pelosta jäykkänä uutispäällikkö saapui laivaan. Hän ihmetteli viinaryntäystä ja tarkkaili junttien heilumista laivalla kännissä. Paluumatkalla hän ei havainnut kuin kolme humalaista riekkujaa. "Ehkäpä suomalaiset ovat oppineet juomaan" sanoihin päättyi muistaakseni kirjoitus.

Jos oikein osaan tonkia suomalaista normistoa, jos sellaista yhtenäistä edes voidaan löytää, niin käpälääni ehkä osui jonkinlainen syyllisyydentunto tai vastuu muista suomalaisista, jotka menevät Viroon aiheuttamaan huonoa mainetta muille kunnon suomalaisille. Jos muutamat ihmiset, tai isompikin joukko ihmisiä, Viron maalla pitää suomalaisia huonokäytöksisenä juoppona, niin näin ne ajattelevat vaikka osa suomalaisista ei tällaisia olisikaan. Heihin ei vain kiinnitetä mitään huomiota. Epäilisin, että suomalaista ei tunnisteta edes suomalaiseksi, jos hän ei ole sopimattoman äänekäs ja juopunut.

Aikuisten oikeasti ajatuksessa on jotain vikaa, jos minun pitäisi alkaa kantaa vastuuta suomalaisten juopottelusta ulkomailla. Se ei ole minun vastuullani. Se on minun vastuullani, jos menen Viroon, vedän hirveät perseet ja räin jokaista vastaan tulevaa naamaa. Seuraukset kuuluvat minulle, ei toisella puolella lahtea olevalla kansalle.

Suomessa on nähdäkseni myös erittäin suosittu tulkinta yhteisestä suomalaisuudesta. Me olemme erittäin kiinnostuneita siitä, mitä muut ajattelevat meistä. Jokainen suomen kansalainen on kuin eräänlainen näyteikkuna koko suomalaisuuteen. Vaikka koenkin olevani suomalainen, niin en koe kuitenkaan edustavani koko Suomea matkustellessani ulkomailla. Oletan myös, että muut ihmiset eivät oleta minun edustavan koko Suomea.

Onko tällä ajatuksella muuta lähtökohtaa kuin esittää vieno toivomus, että ei kanneta syyllisyyttä yksittäisten ihmisten toiminnasta? Vastavuoroisesti voisimme ihmiskunnan jäseninä olla tuomitsematta mitään kansalaisuutta varkaiksi, raiskaajiksi, laiskoiksi tai tekopyhiksi, ikään kuin perinnöllisenä ominaisuutena.

technorati Viro, suomi, suomalaisuus, juopottelu, yleistykset, stereotypiat, kansallisuudet.

YXITYIS OMAISUUVVEN PUOLLUSTAJAT

ISÄM MAAN PUOL LUSTAJIEN ansiokas joukko on saanut uuden yhteisön.

YXITYIS OMAISUUVVEN PUOLLUSTAJIEN kotisivut

Oikeutettu pahoinpitely

Iltalehti uutisoi tänään erikoisesta oikeustapauksesta Saksassa. Oikeuden tuomari on päättänyt olla käsittelemättä avioerohakemusta, jota nainen on vaatinut jouduttuaan useasti miehensä pahoinpitelemäksi. Perusteluna tuomari on pitänyt sitä, että Koraani oikeuttaa naisen pahoinpitelyn.

Tuomarin päätös perustui Koraanin kohtaan, jossa todetaan, että "miehet olkoot naisten esimiehiä sillä oikeudella, jonka Jumala on antanut toisille ennen toisia ja sen perusteella, mitä he ovat antaneet omaisuudestaan".

Ei siinä mitään, että tuomarit lukee Koraania, tai että ovat löytäneet elämäänsä mahdollisesti sisältöä, mutta maalliseen oikeuskäytäntöön se ei saa vaikuttaa. Minulle tuottaa hieman hankaluuksia löytää tuosta suomennetusta kohdasta sitä eksplisiittistä premissiä, jolla tuohon johtopäätelmään voi päätyä. Luulen kuitenkin ymmärtäväni tuomarin ajatuksen tarpomista. Jos miehet ovat naisten esimiehiä, ja esimiehet saavat tehdä mitä tahansa alaisilleen, on oikeutettua pahoinpidellä naista. Vaikka en varmasti ole aktiivisin ay-liikkeen toimija, niin jos tuo olisi työelämässä sallittua, niin minä lähtisin kivittämään ikkunoita.

Koraanin opetuksia on syytä pohtia sijoittaen Koraanin tapahtumia puolentoista vuosituhannen taakse. Maailma oli kovin erilainen 600-luvulla. Mieluummin näkisin poliittisten aktivistien kampanjoivan lainmuutoksen puolesta, joka estäisi avioerot pahoinpitelyyn vedoten, kuin että tuomarit alkavat lukemaan lakia miten sattuu. Gandhia mukaillen: Huonokin laki on parempi, kuin ei lakia lainkaan.

Mitä Koraani sitten voi tarjota tänä päivänä ja mitä ei. Elämästä ei tule helppoa, jos yrittää etsiä vastauksia pelkästään Koraanista. Lakien tekeminen tai muuttaminen voi koitua myös hankalaksi etsimällä johtolankoja Koraanista. Koraani on esimerkiksi kovin vaitelias liikennesääntöjen osalta. Tästä huolimatta Saudi-Arabiassa on vastustettu naisten päästämistä autojen ratteihin. Mahdollisuus ajaa autoa saattaisi joidenkin uskonoppineiden mukaan "rohkaista naisia tapaamaan muita miehiä".

lisäys 11.4.2007: Sedis kirjoittikin tarkemman analyysin. Apuvälineinä on ollut mm. saksankielen osaaminen.

technorati Saksa, oikeus, koraani, Islam, saudi-arabia, liikenne, autot, avioliitto.

Projektit esille

Aina kun mä mietin, että mikäköhän kirja mulla on kesken tai mitä pitäis duunaa, niin mä käyn Jagen renessanssi -blogista katsomassa sen.

- Jaakko Vasankari

Sivupalkista löytyy nyt jotain random-faktaa kirjoittajasta.

Jonkin aikaa seurattuna olleita blogeja lisätty kelailijalistaan:
Krapulablogi - laadukasta teksintuotantoa mikämikä-maasta.
Juha Suoranta - Kriittisen pedagogiikan joku, ja semmoinen kaveri, joka funtsii niinku tiedon välittämistä, ja motivaatiota, ja sellaisia niinku uusia tuulia, niinku syvällisesti
Edistyksen voima - Mikko Sauli miettii keinoja käydä uusliberalismin kimppuun, sekä yrittää tarjota vaihtoehtoja.
Sedis blog
- joku nobody, joka on sijalla 92 blogilistalla.
Pentti Tiusanen - Lähinnä ekologiaa pohdiskeleva kansanedustaja
Ninnuismi - Runoilija ja aforistikko Niina Siitosen näkemys maailmasta
Kapinallisen politiikka - Michel Onfrayn kirjasta nimensä napanneen nuoren filosofin blogi; rakenteissa on jotain vikana, ja jotta niille voisi tehdä jotain, on nähtävä rakenteet.

Lanseerauspäivällä on merkitystä

Yhdysvalloissa on useita suosittuja päiviä, jolloin suuren budjetin elokuvat päästetään kiertoon. Yksi näistä päivistä on heinäkuun 4. päivä, eli maan itsenäisyyspäivä. Yhdysvalloissa myös päivämäärät kirjoitetaan käänteisessä järjestyksessä meidän tapaamme. Muistin tämän tosiasian, kun eräs odottamani elokuva ei olekaan tulossa tällä viikolla ensi-iltaan.

Suomessakin elokuvia pyritään tuomaan ensi-iltaan jonain merkityksellisenä päivänä. Meidänkin itsenäisyyspäivänä tuodaan elokuvateattereihin elokuvia ensi-iltaan, joko sattuman oikusta tai siksi, että odotetaan, että joku saapuisi silloin katsomaan kauan odottamaansa elokuvaansa. Miksei? Mutta eiköhän elokuvia kuitenkin mennä katsomaan silloin kun se on mahdollista? Meidän sosiaaliset rakenteemme eivät nähtävästi taivu samanlaiseen tapaan juhlia merkkipäiviä.

Ensiviikolla Helsingissä on olutfestivaalit, jonne ammattilaiset pääsevät jo päivällä maistelemaan oluita. Tarjolla on satoja eri merkkejä. Sinebrychoffkin on tuonut markkinoille Nikolain tumman lagerin. Tämä ehkä sopiikin suomalaiseen sosiaaliseen rakenteeseen paljon paremmin kuin mikään muu taideteos.

Olisikohan ehkä suomalaistenkin pien- ja suurpanimoiden mietittävä jokaiselle vuodelle uusi resepti? Tehdä jokaiselle vuodelle vuoden oma juhlaolut? Ensi-iltana voisi olla vaikka Vappu, Juhannus, Itsenäisyyspäivä, eri koulujen lukukausien avaus- tai lopetusjuhlat. Tämä voisi olla se juttu, jolla suomalainen olut alkaisi oikeasti kilpailemaan keskenään muullakin kuin hinnalla.

technorati transformers, Helsinki Beer festival, markkinat, lanseeraus, vappu, juhannus, suomalaiset dokauspäivät, olutsota, suomi, helsinki, yhdysvallat, ensi-illat, olut, festivaalit.

Paatosta ethoksen päälle

Normaalisti en pidä farssista teatterin lajina mitenkään kestävän ajatusten herättäjänä, niin joskus sitä vain kusella käydessä osuu sähköpaimeneen. Enkä siitä huolimatta ole koskaan uskonut, että farssi voisi päätyä paatokseen tekemättä itseään naurettavaksi. Viime perjantaina päädyin omaa vaalislogania mukaillakseni johtopäätelmään, että jos on oikeasti, aikuisten oikeasti, pakko katsoa vuodessa yksi farssi, niin minä pistäisin pitkävedon ekaksi osumaksi Heikki Viljan ohjaaman, Dario Fon käsikirjoittaman Ei makseta! Ei makseta! -näytelmän.

Minulla on ollut joskus ansaitsematon kunnia työskennellä Heikki Viljan (ohjaaja), Sakari Hokkasen (tuottaja), Ninni Parviaisen (näyttelijä) ja Milka Timosaaren (valosuunnittelu) kanssa. Ehkäpä jopa voisin sanoa eräästä rivinäyttelijästä nimeltä Marko Lindholm (jota näyttelee muuten samalla nimellä varustettu tavallinen rivinäyttelijä), että eipä ole koskaan muuten käsikirjoittaja ja ohjaaja löytänyt yhtä hyvää yhteistyökumppania, etteikö farssin tyylilajin jännite kestäisi sitä.

Näytelmähän sijoittuu jonnekin tonne etelään, missä nobelkirjailijat kirjoittavat farsseja siitä, miten mulkut (työväenluokka) hieman alkavat epäilemään, että heidän edustajansa (työväenluokka) tuolla jossain, saattavat olla hieman liian työväenluokkaisia (mulkkuja). Siellä jossain myös jollain tehtaalla onnistutaan miettimään sitä, että kenenköhän hyväksi sitä töitä oikeasti tehdään. Siellä kaukana jossain mietiskellään myös naisen paikkaa, poliisin paikkaa ja teknologisen kehityksen paikkaal. Kaiken tämän yhdistämisestä syntyy ilakoivalla tavalla elämän myönteinen itselle naureskelu. Fo hallitsee tekstissään juuri sen, millä me haluaisimme nauraa. Kukaan meistä ei kuitenkaan ole riittävästi työväenluokkaa, riittävän feministi tai riittävän anarkisti ollakseen oikeasti puhdas ja vapaa. Heikki Viljan ohjauksessa, ja itsessään uskovassa näyttelijäntyössä, tulee oikeasti eteen maailma, jossa joutuu vittu nauramaan itselleen.

Hauskintahan tietenkin koko asiassa on se, että näytelmä on farssi, esitystä katsoessa pitääkin nauraa. Uskomattominta kaikessa ennalta-arvattuudessaan koko näytelmässä on se, että lopun pateettiset julistukset on oikeasti vetoavia. En oikeasti ole ikinä missään maailmassa kuvitellut, että näytelmä, jonka lopussa hahmot puhuvat siitä, että pitäisi kuvitella "maailma, jossa voi nähdä puhtaan taivaan", "missä sillä ei ole väliä oletko mies vai nainen", "jokainen voi olla turvassa, terve ja vapaa" voisi toimia ilman, että yleisö kokee myötähäpeää. Oikeasti minä halusin liittyä seuraan heitetyn paperimassan ja tyhmien kylttien kanssa rintamaan vaatimaan näitä asioita yhdessä.

Huolimatta siitä, että minulla on ollut ansaitsematon kunnia tehdä yhteistyötä Viljan kanssa, ja olen ollut siis lavalla hänen kanssaan, että olen saanut ansaitsemattoman kunnian olla katsomassa häntä lavalla katumatta pätkääkään, niin minä haluan saada hänen tuotantoaan tulevaisuudessakin lavalle.

Parhaiten teatterissa nimittäin toimii vilpittömyys, ja Vilja hallitsee sen.

technorati Heikki Vilja, stadia, ohjaus, teatteri, Darion fo, farssi, kritiikki, taide, Sakari Hokkanen, arvio, näytelmä, Marko Lindholm, Ninni Parviainen, Milka Timosaari.