Nyt mä tajusinkin, minkä takia kaikkein fiksuinta tässä maailmassa on viedä 100 000 kalashnikovia Afganistaniin. Ei siis sen takia, että aseilla tuskin rakennetaan siellä rauhaa. Muutenkaan se ei tunnu kovin fiksulta viedä aseita maahan, jossa on yhdet maailman väljimmistä perusteista saada aseita.
Yhden Ak-47:n hinta vaihtelee kuitenkin 300-800 dollarin välillä. Kun fiksut porvarit sitten lahjoittavat "tarpeettomat" kalashnikovit Afganistaniin, niin tämä lahjoitus voidaan muuttaa kehitysyhteistyöksi. Lahjoituksen arvo on 30-80 miljoonaa dollaria. Kehitysavun nostosta jäisi puuttumaan enää sellaiset 300 miljoonaa, jotta päästäisiin YK:n suosittelemaan 0,7:ään prosenttiin bkt:stä. Ehkäpä Suomi voisi lahjoittaa Afganistaniin myös piakkoin tarpeettomiksi käyvät maamiinat, jotka ovat erilaisia kuin muiden maiden maamiinat. Suomalaisiin maamiinoihin astuu vain pahat ihmiset. Ja näiden maamiinojen arvo on juuri sellaiset 200-300 miljoonaa euroa.
Suomalaiseen politiikkaan on kuulunut viimeiset 20 vuotta valtion omaisuuden kauppaaminen valtion rahoittamiseksi. Tämä ei olisi sinänsä mitenkään poikkeavaa edes.
2 kommenttia:
Joo, ja mitätöidään esimerkiksi Irakin kaltaisten maiden velkoja ja laitetaan se kehitysyhteistyömäärärahoihin myös, niin eiköhän se 0,7 ole pian saavutettu...
Kiitokset hauskasta blogimerkinnästä!
Olet päässyt asian ytimeen Jage nyt! Tuolla lailla taitaa pikku hiljaa muutkin maat päästä kohti 0,7%:a. On tämä demokratia iloinen asia, eikö totta?
Lähetä kommentti