Espoon suomenkielinen opetuslautakunta päätti edellisessä kokouksessaan Helsingin sanomien mukaan, että oppilaat saavat mennä Helina Rautavaaran museoon ainoastaan vanhempiensa luvalla. Kokouksen pöytäkirja ei ole vielä saatavilla. Lupaa ehdotti kuitenkin Kristillisdemokraattien Leena Metsämäki, joka on huolissaan museon työpajoista, joissa tehdään alttareita ja uhreja. Katsomusaineita konsultoiva opettaja Marita Uittamo antoi lautakunnalle lausunnon, jossa hän kertoi, että "esineet ovat pyhiä kyseisiin uskontoihin kuuluville ihmisille."
Lautakunta äänesti asiassa tasan, joten puheenjohtaja Sanna Lauslahden (Kok.) ääni ratkaisi. Lauslahti perusteli Helsingin sanomien mukaan päätöstään sillä, että Suomessa asuu maahanmuuttajaperheitä, joissa saattaa olla uskonnolliset käsitykset tiukkoja. Näemmä myöskin lautakunnassa on ihmisiä, joiden uskonnolliset käsitykset ovat selvästi tiukkoja.
Pidän erittäin luontevana sitä, että ollaan kohteliaita ihmisille jopa erimielisyyksien vallitessa, mutta en nyt näe, että museossa käynti olisi sen enempää uskonnollista toimintaa kuin elokuvissa käyntikään. Paitsi, jos näkee uskonnon nimenomaan kulttimaisena toimintana. Kulttuurista voi irrottaa osia tarkasteltavaksi, mutta varmastikin uskonto tulee nähdä jonkinlaisena osana kulttuuria. Eikä espoolaisilla vanhemmilla ole mitään syytä pelätä, että heidän lapsensa luopuvat hyväksi havaitusta vakaumuksestaan nähdessään alttarin.
4 kommenttia:
Koulujen yleinen valistuksen programmi on kuollut, kun vastuukysymykset ovat johtaneet konflikteihin.
Esimerkkisi oli hassu, sillä koulussa esitettävistä elokuvista tämmöisiä lupia kysytään yleisesti.
Kyse on lyhyesti sanoen poliittisesta korrektiudesta.
Kouluissa varmaan käytännöt vaihtelevat. Tiedän, että jos koululaiset lähtevät koulun alueelta pois, siihen saatetaan pyytää lupaa kodilta. Tosiaan tulikin mieleen, että joskus elokuvien aiheet saattavat olla sellaisia, että on syytä kysyä kaikkien oppilaiden vanhemmilta lupaa, että saavat oppilaat poistua koulun alueelta mainitusta syystä.
Toisaalta en näkisi käytäntöä välttämättä mitenkään outona, jos se koskisi vain yleisesti kaikkea koulun ulkopuolella tapahtuvaa opetusta. Tässä tapauksessa keskitytään yksittäiseen museoon.
Toisaalta luulisin, että tällä ei ole sen kummpoisempaa vaikutusta kuin se, että ne vanhemmat, jotka eivät halua lapsiaan Helinä Rautavaaran museoon voivat kieltää sen. Koulut käsittääkseni kuitenkin antavat kodissa kasvatettavien arvojen nojalla paljonkin erivapauksia eri oppilaille.
Jehovan todistajat tarvitsevat luvat television katselulle (ainakin minun peruskouluaikana)eikä kirkkoon kuulumattomia saanut pakottaa osallistumaan Jumalanpalveluksiin.
Ehkä tässä suhteessa on täysin luonnollista, että kaikki uskonto pitää sulkea opetuksen ulkopuolelle. Historian ja yhteiskuntaopin opetus voisi hieman siitä vaikeutua. Joten jokin raja siinä pitäisi olla.
Oma närkästykseni lähti kuitenkin tulkinnasta. Toisiin uskontoihin tutustumista ei voida vielä pitää uskonnon harjoittamisena, koska ensikosketuksessa (jos oletetaan sitä sellaiseksi) ei voi ymmärtää välttämättä rituaaleja ollenkaan. Tätä varten museoilla on esittelijä mukana, joka yrittää avata erilaisia tapoja eri puolilta maailmaa.
Täytyykin käyttää tytärtä tässä museossa, vaikka sinne Espooseen on niin pitkä matka.
Hyvä idea.
Lähetä kommentti