Kohtaus näytelmästä Fasistimaa

Yö. Gramofoni soittaa kappaletta nimeltä "valta on piilossa". Sanoja:
"Todellinen valta on piilossa
siellä missä valoisaa
siellä nuket eli me
hämärässä todellisia pukuja
tahriintumaton likainen"
Yleisö näkee film noir -henkisen yksityisetsivän toimiston. Arkistokaappi, pöytä, vanhan mallinen pöytäpuhelin, jossa käännettävät numerot, tai muuta sellaista.

Jaakko: Oli synkkä, mutta myrskyinen yö (tauko). Ei näin (rytistää paperin ja heittää koriin. Ottaa uuden paperin). Oli synkkä, mutta ei niin myrskyinen yö (tauko). Ei vieläkään hyvä, mutta parempi (rytistää paperin, heittää koriin, ottaa uuden paperin). Ei ollut synkkä eikä myrskyinen yö. Oli erittäin, mutta ei ihan rauhallista, kunnes ovi aukesi ja sieltä juoksi kaveri, joka huusi: (ovi aukeaa, sieltä tulee mies kuiva sadetakki päällä ja huutaa)

Esko: Vallankaappaus! Nyt ollaan Natossa, Eu:n kovassa puolustusytimessä, Varsovan liitossa, kansallisomaisuus on myyty, Ben Zysckowitz on presidentti, mun takapihalla on ydinvoimala ja kommunistiset puolueet on kielletty taas. Herra Vasankari, teitä tarvitaan.

Jaakko: Mahtava entré. Kuka työ ootte?

Esko1: Mä oon Esko ja tässä on mun kaveri Esko, mut se ei ehdi nyt jutskaa.

Esko2: Juu, en niin. Pakoilen suojelupoliisia.

Esko1: Hys, ohranalla on korvat seinillä.

Jaakko: Kas, kaksi Eskoa. Mikä suo minulle - kröhöm - kunnian?

Esko1: Joku on ottanut maailman haltuunsa -

Jaakko: - ja -

Esko1: Me haluaisimme, että sinä selvität kuka tai mikä?

Jaakko: Miksi?

Esko1: Se on tärkeää.

Jaakko: Miksi se on tärkeää?

Esko1: Koska siten voisimme ymmärtää paremmin maailmaa.

Jaakko: Tavoitteenne on mahdoton, mutta miksi haluatte ymmärtää maailmaa?

Esko1: Koska olemme uteliaita.

Jaakko: Nämä kaverit eivät ilmeisesti olleet kuulleet, mitä uteliaisuus teki kissalle. Toisaalta minäkään en muista sitä. Miksi olette uteliaita?

Esko1: Se on luontaista ihmiselle?

Jaakko: Onko? En ole kehityspsykologi, antropologi enkä sosiologi mutta miksi se on luontaista?

Esko1: En minä tiedä. Se vain on.

Jaakko: Aah, sokraattinen ironia. Miten viehättävä se onkaan. Niin surullista, että hymyilyttää. Kai ymmärrätte, että minä teen markkinointia en markkinatutkimusta. Paljonko minä saan?

Esko2: Rauhan sielullesi.

Jaakko: He tekivät mielenkiintoisen tarjouksen. Sieluni oli kieltämättä levoton kuin tuhkimo. Herkkä kuin haiku. Edes viina ei pystynyt sumentamaan sitä, minkä olen aistinut koko ikäni. Tuolla ulkona on tapahtunut jotain. En ehkä ymmärtänyt kaikkea. Haistoin myös politiikan mädän hajun, joka muistutti etäisesti viikon liian vanhaa kalaa. Haju, joka ei lähde pesemälläkään pois. Minulta voisi lähteä henki ja luottotiedot. Hyvä on. Katson mitä voin tehdä.

(Eskot poistuvat).

Jaakko: En tiennyt mistä aloittaa. Minua ahdisti jo etukäteen. Päätin kokeilla onneani.

(kävelee arkistokaapin luo).

Jaakko: Suljin silmäni ja laitoin käteni arkistokaappiiin. Otin yhden kansion. Johtolankojen puutteesta, mikä tahansa kelpasi, jopa puhdas onni. Ah, katsotaanpas. Mikäs ihme tämä on. Olen jostain syystä kerännyt satunnaisia mainoksia tähän kansioon. Olin varmasti hyvin väsynyt silloin. Kenkiä, kodin elektroniikkaa, Ibiza, Kanaria, uuden sukupolven energia, Hickmannin sähkö, kananpaskaa. No, on tämä parempi kuin ei mitään. Pääni oli hajota. Joko minulla ei ollut yhtään johtolankaa tai sitten niitä oli liikaakiin. Sillä hetkellä tein päätöksen, joka oli käänteentekevä tutkimuksilleni: lähdin ulos pahaan maailmaan. Mustaan ja myrskyiseen yöhön, missä on miljoonia houkutuksia. Tupakkaa, viinaa ja naisia. Epävarmoja työsuhteita, huonokäytöksisiä ihmisiä. Eniten minua houkutti viina. Ja se jyske mikä lähtee jazzin pesistä, mitä lie ne nykyään ovatkaan.

V niin kuin Vastarinta

Alan Mooren ja David Lloydin sarjakuva V for Vendetta eli V niin kuin verikosto on käännetty elokuvaksi ja minkälainen elokuva kyseessä onkaan?

Ensimmäiset tunnelmat elokuvan jälkeen on kuin Matrixin, sen ensimmäisen, jälkeen. Kaksi yhteistä asiaa elokuvilla onkin. Sen on käsikirjoittanut samat henkilöt ja toiseksi, elokuvien teemat voi nivoa jälkimmäisen elokuvan yhteen lauseeseen "Maailmassa on jotain pahasti vialla."

Elokuva sijoittuu lähitulevaisuuden fasistiseen Englantiin. Fasistimaata johtaa Sulter niminen henkilö, jota kuvaillaan seuraavasti: Hän on yksinkertainen, uskonnollinen henkilö, joka näkee maailman mustavalkoisena. Jos pitää katsoa, että mitä elokuva kertoo tästä päivästä niin ei tarvitse kauaksi mennä.

Toinen nykypäivään sopiva teema on miten V:n maailmaan päädyttiin? Mitä jos olisi tapahtunut merkittävä terrori-isku, josta syytettiin fundamentalisteja? Heidät saataisiin kiinni. Heidät todettaisiin syyllisiksi ja heidät teloitettaisiin. Mitä jos tämän jälkeen saisit selville, että hallituksesi olisi vastuussa sadan tuhannen ihmisen kuolemasta? Haluaisitko tietää?

Koodinimi "V" on tarinan päähenkilö, jolla ei ole oikeata henkilöllisyyttä. Hän on aate ja naamio, jonka takana on kaikki me, ihmiset. Tämä muistutti vahvasti eräästä meksikolaisesta vallankumouksellisesta runoilijasta. Hän pukeutuu aina naamioon. Subcomandante Marcos sanoo naamionsa olevan peili, josta jokainen voi löytää itsensä. Elokuvassa oli jopa eräs puhe, jonka sisältö oli kuin tiivistelmä eräästä Marcosin puheesta, jossa hän vastasi epäilyihin hänen homoseksuaalisuudestaan. Hän vastasi, että kyllä hän on "Homo San Fransiscossa", hän myös "yksinäinen nainen metrossa", "feministi puolueessa", "palestiinalainen Israelissa", mutta "ennen kaikkea ja varmasti Marcos on sissi Chiapasin vuoristossa."

Elokuvassa on samanlaisia käänteitä ja yllätyksiä kuin Matrixissa. Jossain vaiheessa elokuvan maailma tuntui sielussa. Aivan kuin maailmassa oikeasti olisi jotain pahasti vialla. Elokuvateatterista poistuessa pohti nimenomaan ensimmäisenä sitä, että pysyykö tämä yhteiskunta koossa pelon ja turvallisuuden tunteen takia vai siksi, että haluamme osallistua siihen. Ei tarvita montaakaan valhetta tai symbolia, jotta voimme luopua vapaudestamme. Benjamin Franklinia mukaillen, ihmiset, jotka ovat valmiita luopumaan osasta vapauttaan saadakseen edes hieman turvallisuutta eivät ansaitse kumpaakaan.

Vapaus, oikeudenmukaisuus ja tasa-arvo eivät ole arvoja vaan ne on näkökulmia. Tapa katsella maailmaa.

tagit: politiikka, elokuva