Kuole jo Harry Potter

Aloitin pari päivää sitten uusimman Harry Potterin lukemisen. Ehdittyäni puoliväliin kirjaa niin ihmettelen, eikö se kaveri voi jo kuolla? Se on tullut vähän nokkavaksi toi kaveri. Viisastelee jatkuvasti ja tekee kaikenlaisia stuntteja koko ajan. Eduskuntataloon murtautumiseen verrattavasta teostakin Potter selviää. Sitten mä toivon, että Ron Weasleykin jäis sille tielleen, eikä tulis koskaan takas. Ron on yksi kiittämätön paskiainen. Mitäköhän Hermionekaan näkee siinä? Viimeisen osan jännitykseen kuuluu myös saako Harry Potter vihdoinkin - lämmintä kotiruokaa? Ginny Weasleyn kanssa hänellä on jotain, mutta maailman keskipisteessä elävä Harry Potter on silleen, "et mee pois tai sun käy huonosti. Meitsin pitää seivaa koko Britannia ja sua voidaan käyttää mua vastaan."

V niin kuin Vastarinta

Alan Mooren ja David Lloydin sarjakuva V for Vendetta eli V niin kuin verikosto on käännetty elokuvaksi ja minkälainen elokuva kyseessä onkaan?

Ensimmäiset tunnelmat elokuvan jälkeen on kuin Matrixin, sen ensimmäisen, jälkeen. Kaksi yhteistä asiaa elokuvilla onkin. Sen on käsikirjoittanut samat henkilöt ja toiseksi, elokuvien teemat voi nivoa jälkimmäisen elokuvan yhteen lauseeseen "Maailmassa on jotain pahasti vialla."

Elokuva sijoittuu lähitulevaisuuden fasistiseen Englantiin. Fasistimaata johtaa Sulter niminen henkilö, jota kuvaillaan seuraavasti: Hän on yksinkertainen, uskonnollinen henkilö, joka näkee maailman mustavalkoisena. Jos pitää katsoa, että mitä elokuva kertoo tästä päivästä niin ei tarvitse kauaksi mennä.

Toinen nykypäivään sopiva teema on miten V:n maailmaan päädyttiin? Mitä jos olisi tapahtunut merkittävä terrori-isku, josta syytettiin fundamentalisteja? Heidät saataisiin kiinni. Heidät todettaisiin syyllisiksi ja heidät teloitettaisiin. Mitä jos tämän jälkeen saisit selville, että hallituksesi olisi vastuussa sadan tuhannen ihmisen kuolemasta? Haluaisitko tietää?

Koodinimi "V" on tarinan päähenkilö, jolla ei ole oikeata henkilöllisyyttä. Hän on aate ja naamio, jonka takana on kaikki me, ihmiset. Tämä muistutti vahvasti eräästä meksikolaisesta vallankumouksellisesta runoilijasta. Hän pukeutuu aina naamioon. Subcomandante Marcos sanoo naamionsa olevan peili, josta jokainen voi löytää itsensä. Elokuvassa oli jopa eräs puhe, jonka sisältö oli kuin tiivistelmä eräästä Marcosin puheesta, jossa hän vastasi epäilyihin hänen homoseksuaalisuudestaan. Hän vastasi, että kyllä hän on "Homo San Fransiscossa", hän myös "yksinäinen nainen metrossa", "feministi puolueessa", "palestiinalainen Israelissa", mutta "ennen kaikkea ja varmasti Marcos on sissi Chiapasin vuoristossa."

Elokuvassa on samanlaisia käänteitä ja yllätyksiä kuin Matrixissa. Jossain vaiheessa elokuvan maailma tuntui sielussa. Aivan kuin maailmassa oikeasti olisi jotain pahasti vialla. Elokuvateatterista poistuessa pohti nimenomaan ensimmäisenä sitä, että pysyykö tämä yhteiskunta koossa pelon ja turvallisuuden tunteen takia vai siksi, että haluamme osallistua siihen. Ei tarvita montaakaan valhetta tai symbolia, jotta voimme luopua vapaudestamme. Benjamin Franklinia mukaillen, ihmiset, jotka ovat valmiita luopumaan osasta vapauttaan saadakseen edes hieman turvallisuutta eivät ansaitse kumpaakaan.

Vapaus, oikeudenmukaisuus ja tasa-arvo eivät ole arvoja vaan ne on näkökulmia. Tapa katsella maailmaa.

tagit: politiikka, elokuva