Lista

Eilen tuli oltua lyhyessä käsikirjoituspalaverissa kuunnelmaa varten. Koska haluan rakentaa hypea, mutta en halua paljastaa liikaa, niin kerron vain muutamista ideoista, jotka ehkä sisältyvät käsikirjoitukseen. Listojen tekeminen on huomisen bloggaamista.

1. Maailmojen sota
2. Smash Asem
3. Nostokurkeen viikoksi kiivennyt gorillapukuinen kaveri
4. Lähiradio
5. Kehitysyhteistyö
6. Kilimanjaro
7. Douglas Adams
8. Zapatistit

Osaatteko arvata, mitä kuunnelma voisi käsitellä?

Kirjoita kohtaus

Tuli palautettua Teatterikorkean dramaturgi -linjan ennakkotehtävät kolme varttia sitten. Tämäkin on vain yksi yritys saada jotain mielekästä tekemistä elämässä. Tehtävä kolmonen oli kuitenkin eräällä tavalla hankala. Kirjoita kohtaus, jossa on kolme henkilöä. Pituus saa olla korkeintaan kolme liuskaa. Viime yönä vielä kirjoitin kyseistä tehtävää. Kun sain tehtävän valmiiksi, ajattelin, että tämä voisi olla hauska näytelmäkin. Kirjoitin kliseitä varioivan draaman, joka jäljittelee kieleltään saippuaoopperaa ja dekkaria.

Henkilöt:
Arthur eli kaikkitietäväinen
Jonna eli kohtalokas nainen
Jasmine eli epäilty

Arthur: Oli synkkä, mutta myrskyinen yö, tuo kaikista tunnetuin yö.

Jasmine: Kunnes minä kävelin ovesta sisään.

Arthur: Teillä oli savuava ase kädessä. Oli tapahtunut rikos.

Jonna: Kukakohan se oli?

Arthur: Se oli joku, jolla oli tilaisuus, motiivi ja tekoväline. Epäilen, että hän on vielä paikalla.

Jonna: Rikos on varmasti murha. Kukakohan on uhri?

Arthur: Se selvinnee, kunhan otamme huomioon kaikki tosiasiat. Tosiasioista emme voi päätyä epätoteen.

Jasmine: Minua ei voida mitenkään yhdistää rikokseen.

Jonna: Teillähän on vieläkin savuava ase kädessä.

Jasmine: Harrastan ampumapainia. Harjoittelen päivittäin neljä tai kuusi tuntia.

Arthur: Onko teillä jokin järjestelmä?

Jasmine: Neljä tuntia kun olen väsynyt ja kuusi tuntia kun minulla on aikaa.

Arthur: Entä silloin kun teillä on aikaa, mutta olette väsynyt?

Jonna: Teillä on hyvin paljon selitettävää!

Jasmine: Hui, oliko tuo ukkonen.

Arthur: Mitä ilmeisimmin. Ääni oli hyvin tuttu, mutta en nähnyt välähdystä.

Jonna: Älkää yrittäkö kierrellä. Tiedätte hyvin, että salamasta lähtee tuollainen ääni. Mitä te yritätte peitellä?

Arthur: Ainoastaan itseäni. Olen nimittäin rakastunut.

Jonna: Keneen?

Jasmine: Hän on rakastunut Edgar Allan Poeen.

Jonna: Poeen?

Jasmine: Etkö muka pystynyt sitä arvaamaan. Mieti nyt synkkää ja myrskyistä yötä.

Jonna: Synkkä ja myrskyinen?
Arthur: Se on totta. Yö on synkkä ja myrskyinen, mutta miettikää hyviä puolia. Ainakaan ei ole synkkä ja pimeä yö.

Jasmine: Sehän olisi --

Jonna: Se olisi --

Arthur: Se olisi synonyymi.

Jasmine ja Jonna: Herranjumala

Kiilan kirjoittussarjassa Antti Nylénia

Kiilan verkkosivuilla on julkaistu Antti Nylénin tuore essee "Esseestä ja rehellisyydestä". Antti Nylen on suomentaja ja esseisti, jonka vuonna 2007 julkaistu esikoisteos "Vihan ja katkeruuden esseet" voitti Kalevi Jäntin palkinnon. Kirjoitus on osa Kiilan julkaisemaa kirjoittusarjaa, jota toimittaa aforistikko Olli Hyvärinen.

Näytelmä, joka ei jätä rauhaan

Minulla on ollut joskus ajatus siitä, että luovuus on rauhoittumista ja asioiden yhdistelemistä, mutta välillä sisällä tapahtuu jotakin todella kieroa, jotain mikä tahtoo jatkaa elämistään, vaikka itse haluaisi olla vain siinä ajattelematta. Luovuuden pursuaminen on mahtava tunne.

Kirjoitin vähän aikaa sitten näytelmästä, jota työstän. Valitin loppukuvan puutttumista hitaasti etenevää ohjelmaa. Paskat, eilen syntyi seitsemän liuskaa dynamiittia. Dynamiittia vain hetkeksi. Lopulta joutuu kuitenkin turvautumaan "kill your darlings"-tekniikaan.

Kill your darlings on suomeksi tapa rakkaasi. Sillä tarkoitetaan draamallisen taiteen puolella kykyä osata poistaa omat rakastamansa kohdat.

Muutamia repliikkejä, joita olen kirjoittanut, joista toivottavasti en joudu luopumaan. Pakko saattaa kuitenkin tulla eteen.

"Tätäkö me oikeasti haluamme? Seksiä! Pelkkää seksiä. Pari palaa jäätelöä ja seksiä. Hyvät yöunet ja seksiä. Ylennyksen ja seksiä. Seksiä, seksiä ja seksiä."

"Jotta voisimme ymmärtää sanojen voiman ja kontrollin kaikenläpäisevyyden, meidän tulee tarkastella kontrollin erilaisia sosiaalisia kontstruktioita. Ensiksi meidän on syytä tutustua kiväärinpiippuun. Se on yksi historian tunnetuimmista sosiaalisista konstruktioista, joka viittaa mitä ilmeisemmin sekä purkautumiseen että väkivaltaan eli syntymään."

"Maajoukot oli aikoinaan hienointa mitä tiedettiin, mutta sinun kannattaisi ehkä harkita meri- tai ilmavoimia, tai sitten jos oikeasti haluat mennä maavoimiin, niin sisseihin. Minä olisin halunnut mennä sisseihin ja olla yhtä Jumalan luoman kauneuden kanssa ja päästä taistelemaan isänmaan puolesta. Harmi, kun et ole suorittanut pitkää liikuntaa."

"Ne on sellaisia homoja kaikki, paitsi Halla-Aho. Joku homo oli kuulemma joskus hänen omien sanojensa mukaan käynyt ahdistelemassa sitä ja hän oli kuulemma sillä hetkellä toivonut jotain tuliaseen tapaista."

"Mikko! Muna käteen ja tuut masturboimaan. Mä voin ottaa sun filosofiset tähteesi mun suuhun ja tehdä siitä analyysin, mutta sä olet oikeasti ainoa ihminen, joka voi esittää sen. Sä olet oikeasti äänesi kanssa sun tekstisi lähde."

"Olen surullisesti pitänyt itseäni sekä kommunistina että liberalistina, siis henkilönä joka paradoksaalisesti haluaa yhdistää yhteisen hyvän henkilökohtaiseen vapauteen."

"
Maija: Halkaise mut!

Mikko: Mä teen kaikkeni

Maija: Just noin.

Mikko: Pidä musta.

Maija: Pidän kiinni ja kunnolla

Mikko: Aah.

Maija: Juuri noin. Mä oon sitä mieltä, että nuoret miehet on just noin. Ja eniten minua kiihottaa, kun oikea mies laukeaa oikealla tavalla, pelkäämättä itseään."

Minun seksuaalisuuttani ette vie

Olen ehtinyt jo aloittaa trilogian toisen osan. Niina Soikkelilta (aikaisemmin Niina Siitonen) sain joskus idean kolmen osan näytelmäsarjasta, jotka käsittelisivät huumeita, seksuaalisuutta ja uskontoa, kun hän kertoi kolme asiaa, josta Suomessa ei voi keskustella poliittisesti. Tämä viehättävä ajatus johti sittemmin näytelmään Ei vain ne hyvät huumeet (alunperin nimeltään Ei vain ne hyvät päihteet). Trilogian nimenä on ollut milloin politiikkatrilogia ja milloin Suomitrilogia (Kaurismäen mukaan). Välillä olen kutsunut sitä Minun trilogiaksi.

Nyt on tullut työstettyä seksuaalisuutta käsittelevää näytelmää. Se on tällä hetkellä koneellani työnimellä Seksuaalisuuttani ette vie. Toinen vaihtoehto oli nimeä valittaessa Minun vartaloni, minun päätökseni.

Monologeja, kohtausideoita, juoni- ja henkilösynopsiksia syntyy hyvää vauhtia. Kuitenkin tuntuu, että minun pitäisi keskittyä dramaturgia-linjan ennakkotehtäviin. Tosin yksi tehtävistä on näytelmän kirjoittaminen, joten ehkä voin lyödä kaksi kärpästä yhdellä iskulla, jos saisin tästä tekstistä kokonaisen luonnoksen valmiiksi.

Työvuorojen ollessa mitä on, olen valinnut työstämisen ajankohdaksi yöt. Viime yönä valvoin neljään asti aamulla saaden aikaiseksi vain kaksi repliikkiä. Tänä yönä olen saanut jo aikaiseksi neljä avonaista tiedostoa, joihin olen kirjoittanut henkilöjen taustoja, teemoja, itse raakamateriaalia eli dialogia ja monologeja, mutta yksi asia puuttuu: loppukuva.

Loppukuva on tärkeä draaman kannalta. Silloin on jokin kohtaus, johon kuvittelee kaikkien tapahtumien johtavan. Vaikka se olisi kliseinen kohtaus yksinäisestä cowboysta ratsastamassa kohti auringonlaskua, se olisi kuitenkin loppukuva. Usein se auttaa pitämään kirjoittamisen kurissa, vaikka loppukuva muuttuisikin jossain vaiheessa.

En vain osaa keksiä sitä. Olen keksinyt materiaalia vaikka kuinka seksuaalisuuden kontrolloinnista ja politiikasta, mutta loppukuva vain puuttuu. Ehkä pitäisi kokeilla sitä yksinäistä cowboyta. Ehkä pitäisi ajatella Brokeback mountainia. Ehkä se kuva syntyy, kun henkilöt ja käsiteltävät alateemat ovat päässäni - ehkä ei. Ehkä tämä kaikki on vain kuvitelmaa siitä, että saan tämän joskus valmiiksi.

Sama kohtaus, uusi teksti

Taisi olla Heikki Salo, joka joskus vihjasi, että lauluteksti on aina huono, kunnes siitä tehdään parempi. Tällä hän ei tarkoittanut, että lauluteksti olisi koko prosessin ajan huono, vaan hän haluaa osoittaa, että yksi syy, miksi tekstiä ei kirjoiteta uudelleen, johtuisi siitä, että kirjoittaja kokee tehneensä jotain erinomaista. Kokemus osoittaa, että kirjoittamalla uudelleen ja uudelleen, ajatus kirkastuu ja turhat rönsyt vain katoavat tekstistä. On parempi kirjoittaa paljon ja leikata, kuin kirjoittaa vähän ja pysähtyä.


Kurt Vonnegut teki tässä poikkeuksen tietyssä mielessä. Hän jakoi eräässä kirjassaan kirjailijat kahteen ryhmään. Niihin, jotka kirjoittavat kirjansa nopeasti, mutta hiovat niitä pitkään, sekä niihin, jotka pohdiskelivat jokaista lausetta pitkään. Hän väitti itse kuuluvansa jälkimmäiseen ryhmään.

Yhteistä näillä kahdella sanataiteilijalla on lähestyminen tekstiin, pyrkimys hiontaan. Jos Vonnegut miettii pitkään, mitä kirjoittaa, niin Salo kirjoittaa saman tekstin monta kertaa uudestaan. Jos jostain haluaisin itseäni torua, on se, että kirjoitan joskus nopeasti jotain kasaan ja kuvittelen sen olevan jotain nerokasta. Vasta kun kirjoitan tekstin uudestaan huomaan rikkinäiset kohdat.

Mitkä ihmeen rikkinäiset kohdat? Eihän sellaisia voi olla fiktiossa. Voi, mutta niitä on, ja niitä on niin paljon kuin jaksat etsiä. Rikkinäiset kohdat ovat tekstin mystiikkaa. Intuitio sanoo, että ne ovat rikkinäisiä. Jos kirjailija pystyy selittämään itselleen syyn toiminnalleen, hän löytää tekstistä rikkinäiset kohdat. Jos hän taas kirjoittaa kuin haamuna, vääristellen mielleyhtymiä päässään, hän harjoittaa terapiaa. Hän pääsee lähelle omaa intuitioon, mutta voiko muut nauttia siitä?

Jotta kirjoittaisin nyt todella ärsyttävästi, niin vastaan, että voi. Se johtuu siitä, että "muut" antavat itse merkityksen tekstille. Tämä merkitys annetaan halusi kirjailija sitä tai ei, ja se voi olla minkälainen tahansa, hyväksyipä kirjailija sen tai ei.

Tämä viimeinen ajatus jää testattavaksi tammikuuhun. Tämän päivän oivallus, jota ei voi tehdään riittävän montaa kertaa elämässä, on tuo uudelleenkirjoittaminen. Kill your darlings eli tapa rakkaasi. Tämän päivän käsispalaverissa päädyttiin kirjoittamaan Teatteri Poleemin näytelmän, "Ei vain ne hyvät huumeet", viimeinen kohtaus kokonaan uusiksi. Viesti ei muuttunut tuumaakaan, mutta tarina parani. Ensi keskiviikkona kirjoitamme sen todennäköisesti vielä kertaalleen uusiksi ja senkin jälkeen muutaman kerran, jotta ne kaikki lippunsa maksavat katsojat eivät joudu pettymään.

Jos haluat seurata näytelmän etenemistä, niin blogissa on tägi nimeltä Ei vain ne hyvät päihteet (mikä oli alkuperäinen työnimi).

Aforismeista

Aforistikot tekevät työtään ilmaiseksi. Aleksi Ahtola kirjoittaa Kiilan kirjoitussarjassa "Aforismin varjosta ja valtavirrasta".

"Ainoat, jotka todella aforismeilla menestyvät, ovat ne, jotka kokoavat toisten tekemiä aforismeja valikoimiksi(he saavat paradoksaalista kyllä apurahojakin tähän tarkoitukseen)ja ennen kaikkea ne, jotka niitä valikoimia julkaisevat. Aforistin palkinnoksi jää keksimisen ilo ja mahdollinen julkinen kunnia/häpeä."

Ihan jees päivä

Tämä päivä lähti käyntiin aika mystisesti. Näin unta, että olin syönyt koko jääkaapin tyhjäksi, ja että siellä ei olisi mitään kun herään. Onneksi olin väärässä. Luulin sitä enteeksi, turhaan. Löysin nimittäin matkalla treeneihin arpalipun, josta raaputtamalla paljastui 10 000 euron palkinto. Treenitkin meni oikein hyvin. Pistin kaksi kohtausta uusiksi, ja ne olivat elämäni parhaimmat ajatukset - siihen mennessä.

Treeneistä lähdinkin sitten suoraan töihin. Ajattelin, että olenpas väsynyt, ja voisin juhlistaa voittoani sekä hyvin menneitä treenejä. Harmi vain kun pitäisi viettää töissä loppu päivä. Töihin saapuessani huomasinkin, että olin katsonut väärää viikkoa. Minulla onkin neljä päivää vapaata nyt.

Soitin muutamalle ystävälleni, joiden kanssa sovimme, että näkisimme ravintola Rytmissä. Siellä sitten otettiin muutama olut. Paikalla saapui myös vanha koulukaverini. Vaihdoimme kuulumisia. Hän kertoi olevansa nykyään ohjaaja. Hän on ohjaamassa puoliksi omaa käsikirjoitustaan. Hän pyysi, jos tulisin näyttelemään päähenkilön sidekickia. Taisin suostua. Elokuvan toinen käsikirjoittaja on Charlie Kaufman. En muista suostuinko heti vai vasta suostuttelun jälkeen.

Kotiin päätin mennä taksilla. Taksikuskin kanssa tajusin, mikä estää naisia ja miehiä olemasta tasa-arvoisia. Oivallukseni todennäköisesti poistaisi kaikki esteet tasa-arvolta. Syy oli sinänsä simppeli. Tässä välissä tietenkin kuolin, joten en voi paljastaa oivallustani kokonaan.

Kuoltuani pääsin tietenkin taivaaseen, joka nyt on hieman erilainen kuvitellusta. Se on kuulemma aina sanoi västäräkki. Hän kertoi myös, että 24 vuoden päästä palaisin uudestaan maahan puoliksi ihmisenä ja puoliksi kobrana, eli kobramiehenä.

Kohta kun menen nukkumaan, niin siitä huolimatta, minusta on erittäin jännittävää, että olen seuraavassa elämässä kobramies. Pääsen varmaan taistelemaan ahneita rikollisia vastaan. Päivä on, rakas päiväkirjani, ollut siis varsin mielenkiintoinen. Toivottavasti huomisestakin tulee mukava.

Random juttuja, joita pitäisi tehdä

- Katsoa opiskelupaikkoja (Ehkä?)
- Kirjoittaa artikkeli ilmastonmuutoksesta
- Kirjoittaa artikkeli perustulosta (noh, vaalisivuilla sainkin hujakoitua sen äsken)
- Valita vaalilevyn biisit
- Järjestää aikaa ihanaiselle
- Pelata, lukea, tehdä random asioita (Aina silloin tällöin)

Tämän lisäksi pitäisi opetella soittamaan kaikki maailman sävellykset ulkoa vähintään yhdellä soittimella. Kirjoittaa kokonainen näytelmä, ohjata toinen mokoma ja tuottaa siinä välissä yksi. Katsoa muutama elokuva. Käydä teatterissa (Willensaunassa olisi Puhdistus menossa - kävisikö se).

Tehdä enemmän listoja.

technorati aikataulut, kirjoittaminen, Erlend loe, listat.

Kohtaus näytelmästä Fasistimaa

Yö. Gramofoni soittaa kappaletta nimeltä "valta on piilossa". Sanoja:
"Todellinen valta on piilossa
siellä missä valoisaa
siellä nuket eli me
hämärässä todellisia pukuja
tahriintumaton likainen"
Yleisö näkee film noir -henkisen yksityisetsivän toimiston. Arkistokaappi, pöytä, vanhan mallinen pöytäpuhelin, jossa käännettävät numerot, tai muuta sellaista.

Jaakko: Oli synkkä, mutta myrskyinen yö (tauko). Ei näin (rytistää paperin ja heittää koriin. Ottaa uuden paperin). Oli synkkä, mutta ei niin myrskyinen yö (tauko). Ei vieläkään hyvä, mutta parempi (rytistää paperin, heittää koriin, ottaa uuden paperin). Ei ollut synkkä eikä myrskyinen yö. Oli erittäin, mutta ei ihan rauhallista, kunnes ovi aukesi ja sieltä juoksi kaveri, joka huusi: (ovi aukeaa, sieltä tulee mies kuiva sadetakki päällä ja huutaa)

Esko: Vallankaappaus! Nyt ollaan Natossa, Eu:n kovassa puolustusytimessä, Varsovan liitossa, kansallisomaisuus on myyty, Ben Zysckowitz on presidentti, mun takapihalla on ydinvoimala ja kommunistiset puolueet on kielletty taas. Herra Vasankari, teitä tarvitaan.

Jaakko: Mahtava entré. Kuka työ ootte?

Esko1: Mä oon Esko ja tässä on mun kaveri Esko, mut se ei ehdi nyt jutskaa.

Esko2: Juu, en niin. Pakoilen suojelupoliisia.

Esko1: Hys, ohranalla on korvat seinillä.

Jaakko: Kas, kaksi Eskoa. Mikä suo minulle - kröhöm - kunnian?

Esko1: Joku on ottanut maailman haltuunsa -

Jaakko: - ja -

Esko1: Me haluaisimme, että sinä selvität kuka tai mikä?

Jaakko: Miksi?

Esko1: Se on tärkeää.

Jaakko: Miksi se on tärkeää?

Esko1: Koska siten voisimme ymmärtää paremmin maailmaa.

Jaakko: Tavoitteenne on mahdoton, mutta miksi haluatte ymmärtää maailmaa?

Esko1: Koska olemme uteliaita.

Jaakko: Nämä kaverit eivät ilmeisesti olleet kuulleet, mitä uteliaisuus teki kissalle. Toisaalta minäkään en muista sitä. Miksi olette uteliaita?

Esko1: Se on luontaista ihmiselle?

Jaakko: Onko? En ole kehityspsykologi, antropologi enkä sosiologi mutta miksi se on luontaista?

Esko1: En minä tiedä. Se vain on.

Jaakko: Aah, sokraattinen ironia. Miten viehättävä se onkaan. Niin surullista, että hymyilyttää. Kai ymmärrätte, että minä teen markkinointia en markkinatutkimusta. Paljonko minä saan?

Esko2: Rauhan sielullesi.

Jaakko: He tekivät mielenkiintoisen tarjouksen. Sieluni oli kieltämättä levoton kuin tuhkimo. Herkkä kuin haiku. Edes viina ei pystynyt sumentamaan sitä, minkä olen aistinut koko ikäni. Tuolla ulkona on tapahtunut jotain. En ehkä ymmärtänyt kaikkea. Haistoin myös politiikan mädän hajun, joka muistutti etäisesti viikon liian vanhaa kalaa. Haju, joka ei lähde pesemälläkään pois. Minulta voisi lähteä henki ja luottotiedot. Hyvä on. Katson mitä voin tehdä.

(Eskot poistuvat).

Jaakko: En tiennyt mistä aloittaa. Minua ahdisti jo etukäteen. Päätin kokeilla onneani.

(kävelee arkistokaapin luo).

Jaakko: Suljin silmäni ja laitoin käteni arkistokaappiiin. Otin yhden kansion. Johtolankojen puutteesta, mikä tahansa kelpasi, jopa puhdas onni. Ah, katsotaanpas. Mikäs ihme tämä on. Olen jostain syystä kerännyt satunnaisia mainoksia tähän kansioon. Olin varmasti hyvin väsynyt silloin. Kenkiä, kodin elektroniikkaa, Ibiza, Kanaria, uuden sukupolven energia, Hickmannin sähkö, kananpaskaa. No, on tämä parempi kuin ei mitään. Pääni oli hajota. Joko minulla ei ollut yhtään johtolankaa tai sitten niitä oli liikaakiin. Sillä hetkellä tein päätöksen, joka oli käänteentekevä tutkimuksilleni: lähdin ulos pahaan maailmaan. Mustaan ja myrskyiseen yöhön, missä on miljoonia houkutuksia. Tupakkaa, viinaa ja naisia. Epävarmoja työsuhteita, huonokäytöksisiä ihmisiä. Eniten minua houkutti viina. Ja se jyske mikä lähtee jazzin pesistä, mitä lie ne nykyään ovatkaan.