Sota ratkaisuna

Viikonloppu meni tiukassa työnteossa. Siihen kuului myös Rauhanpuolustajien järjestämän Pax 10 -festivaalien juontoa. Tänään kaiken kivan ja kaiken raskaan jälkeen jäin ajattelemaan rauhaa. Ensiksi tuli mieleen Gandhin puheet tiestä ja rauhasta: "Ei ole tietä rauhaan. Rauha on tie." Sodan syytkin saattavat vaihdella monilla tavoin. Jonathan Gloverin kirjoittama Ihmisyys tuli mieleen päivän aikana. Gloverin kirja pyrki esittelemään syitä, miksi ihmiset ovat brutaaleja toisiaan kohtaan. Ehkä kyseessä saattaa olla simpansseillekin tuttu sota toisia heimoja kohtaan. Kansallisvaltioiden sisälläkin ihmisten solidaarisuus toisiaan kohtaan saattaa olla huomattavasti matalampaa kuin esimerkiksi valtion johtajien välillä. Sotatieteilijät saattavat käyttää välillä termiä matalan intensiteetin konflikti puhuessaan väkivallasta ja levottomuuksista valtioiden sisällä tai välillä silloin kun konflikin luonnehdinnaksi ei sovellu sota tai sisällissota.

Vaikka ihmisten tappaminen, kiduttaminen olisi kategoorisen imperatiivin valossa väärin, niin jonkinlaisesta utilitaarisesta näkökulmasta se saattaisi olla jopa oikein. Tämä on sitten vain ajatusleikki.

Liikansoitus lienee ongelma jossain määrin maapallon kantokykyä ajatellen. Sodat ja väkivalta lienevät jonkin sortin ratkaisu asiaan. Vaikka asiaan liittynee jännitteitä resurssien puutteesta. Tämä voitaisiin nähdä eräänlaisena sosiaalidarwinistena resurssiteoriana. Teoria toimii näin: erilaiset kansalliset projektit yrittävät hankkia vallan pääsyyn maapallon resursseista kuten luonnonvaroista tai tilasta. Projektit toimivat itsekkään machiavellimaisesti yrittäen käyttää mitä tahansa keinoja. Projektit alistavat heikompia ja alistuvat vahvempien tahtoon pyrkien kuitenkin ruoka(resurssi)kunnan huipulle.Moni syväekologinen ajattelija saattaa jopa toivottaa sodat tervetulleeksi. Tästä näkökulmasta rauhan tavoittelu tai rauha tienä vaikuttaa väsähtäneeltä ajatukselta. Elämä on taistelua ja (geenien) selviytymistä. Resurssien huvetessa konfliktien välttäminen tulevaisuudessa tulee todennäköisesti vaatimaan degrowth-ajattelun monipuolista levittäytymistä hegemoniseen asemaan tai sitten (mahdollisesti tahdonvastaista) ryhtymistä henkiseen ja fyysiseen väkivaltaan muita ihmisiä kohtaan oman selviytymisen vuoksi. Toivon ensimmäisen ratkaisun voittavan taistelun hegemoniasta, mutta tulevaisuus on edelleen tekemistä vailla.

Tekisi mieli upota välillä syvemmällekin sodan filosofisiin ulottuvuuksiin, mutta myöhäiset illat, levottomat sielut ja rauhoittuvat vartalot haluavat tehdä välillä muutakin.

Ahtisaari ei ole oikea osoite rauhan nobelille

Martti Ahtisaaren saama rauhan nobel-palkinto on saanut suomalaiset melkein yhtä läkähdyksiin kuin jääkiekon MM-kulta. Palkinnon voidaan nähdä olevan jonkinlainen kunnia Suomelle, mutta löydän muutamia syitä, miksi kyseinen palkinto oltaisiin voitu osoittaa jollekin muullekin henkilölle.

Ahtisaaren työtä Acehissa voidaan pitää merkittävänä rauhan työnä, mutta Nato-intoilu ei sellaista ole. Ahtisaari onnistuikin käyttämään saamansa huomion heti Naton mainostamiseen. Se on julmaa huumoria käydä pokkaamassa rauhan palkinto ja käyttää siitä saamaansa huomiota sotilasliittoa mainostamalla. Rivomman esimerkin palkinnon historiasta löydän ainoastaan 70-luvulta. Vuonna 1973 Yhdysvaltojen ulkoministeri Henry Kissinger sai Nobelin rauhan palkinnon Vietnamin sodan lopettamisesta. Historian julmaa huumorintajua osoittaa Vietnamin sodan päättyminen vuonna 1975.

Toisekseen voidaan myös ihmetellä Ahtisaaren roolia sekä Kosovossa että Irakissa. Vaikkakaan minulla ei ole mitään väärinkäsityksiä siitä, että Slobodan Milosevic oli hyvin, hyvin paha setä, niin eipä Kosovon pommittaminenkaan mikään humanitaarinen teko ollut. Oli julmaa syyttää Milosevicia siitä, että Naton koneet pommittavat viattomia siviilejä hengiltä. Jotain ikävää Kosovon ja Serbian alueilla on tapahtunut, mutta tapaus tuskin jää historiaan elämään jotenkin esimerkillisen hienona saavutuksena. Tälläkin hetkellä käydään vääntöä YK-tasolla siitä, että onko Kosovon itsenäistymisjulistus laillinen. Tähän palataan tulevaisuudessa.

Irakin sodan tukeminen ja asetarkastajien työn kritisointi ei myöskään ole merkki rauhan miehestä. Yhdysvallat on maailman suurin sotavoima, mutta "vapaan maailman johtaja" ei ole kuitenkaan voittamaton eikä pientenkään maiden kannata liittoutua vahvojen kanssa sen takia, että saisimme jotain suojaa suurta tuntematonta vastaan. Meidän tulee liittoutua sellaisten maiden kanssa, joissa pyritään parantamaan ihmisten elämänlaatua, poistamaan köyhyyttä sekä estämään tulevia konflikteja. Nato ei sitä tule tekemään, mutta ilmastonmuutoksen vastainen työ sekä Intiassa naisille jaettavat mikrolainat tekevät sitä. Kahtena edellisenä vuotena palkinto on annettu näillä perusteilla. Niihin perusteisiin minun on helppo yhtyä, mutta minun on vaikea ajatella Ahtisaarta henkilönä, joka on 30 vuotta työskennellyt tinkimättömästi rauhan eteen.

Israelin sotatoimia vastaan

17.7. klo 17, Kiasma, Helsinki

Mielenosoitus Israelin sotatoimia vastaan sen laittomasti miehittämillä
palestiinalaisalueilla ja Libanonissa.

Israel on viime viikkoina tuhonnut palestiinalaisalueilla
sähkövoimaloita, siltoja, vesilaitoksia. Se on myös iskenyt Gazan
kaupunkeihin. Iskuissa on kuollut kymmeniä ja loukkaantunut satoja
siviilejä. Israelin iskut Libanoniin Hizbollahin toimien jälkeen ovat toisto
Gazan kollektiivisista rangaistuksista. Samaan aikaan Israel on lisännyt
painostusta Syyriaa ja Irania vastaan.

Pysäyttäkää sota -verkosto kutsuu kaikkia Lähi-idän tilanteesta
huolestuneita vaatimaan Israelin suorittamien kollektiivisten rangaistuksien
lopettamista sekä Suomen hallitukselta EU:n puheenjohtajana toimia Lähi-idän
demokratian ja rauhan puolesta.

Kokoontuminen maanantaina 17.7. klo 17 Kiasmalla, josta kulkue Israelin
suurlähetystölle (Yrjönkatu 36).

Bloggaajat
Juhani Lohikoski: "Avunpyyntö libanonista", Lohikoski katselee tilannetta libanonilaisten siviilien näkökulmasta ja välittää terveiset Libanonista.
Mikko Sandt: "Democracy and responsibility", Sandt näkee libanonilaisten olevan itse syyllisiä pommituksiin.
Anna Jo: "Sota jatkuu jo useita viikkoja", Jo on odottanut, että joku tuomitsisi iskut - toiveet jää toteutumatta.
Markku Jokisipilä: "Pelastusoperaatio vai ennalta valmisteltu offensiivi", Jokisipilä tarkastelee asiaa eri lähteistä saamojensa tietojen perusteella ja muodostaa analyyttisen kuvan tapahtumista.



tagit: järjestötoiminta, politiikka
Technorati tägit: Israel, pysäyttäkääsota, palestiina, sota, hizbollah, libanon, politiikka, aktivismi, gaza, syyria, Iran

Olikin ollut ongelmia noitten technoratitagien kanssa. Nyt nekin toimii - tai ainakin pitäisi.