Pelastakaa ammattikorkeat

Oletko juuri täysikäinen, juuri lukiosta tai ammattikoulusta valmistunut? Tai oletko jo neljäkymmentä ja kohdannut lasikattosi? Kuunteletko rock'n'rollia? Onko kaikki muu paskaa? Onko reaktiosi taiteen pintapuoliseen tuntemiseen välinpitämätön? Onko sinusta kaikki modernit tanssijat epäonnistujia, jotka eivät ole päässeet balettitanssijoiksi? Oletko vasemmistolainen, mutta et koskaan äänestä vasemmistolaisia puolueita? Oletko suvaitsevainen, mutta et voi hyväksyä maahanmuuttoa? Onko kirjojen lukeminen ajan tuhlausta? Tiesitkö, että elämän voi "suorittaa" tietämättä välttämättä mitään?

Jos vastasit useampaan kysymykseen kyllä, niin ryhdy kulttuurituottajaksi. Suomalaiseen kulttuurituottajakoulutukseen valikoituu erilaisia ihmisiä kuin muille aloille. Heillä saattaa olla jo valmiiksi niin laaja elämänkokemus, että opiskelu menee kuin Kekkonen läpi vaaleista. Jos et tiedä, kuka Kekkonen oli, niin ei sillä ole niin väliä. Kulttuurituottajaksi voit opiskella pääkaupunkiseudulla mm. Stadiassa sekä Humakissa . Kouluihin haetaan valtakunnallisen yhteishaun kautta, joka alkaa 3.3.2008 ja kestää 20.3.2008. Varmista koulujen pääsyvaatimukset sekä mahdolliset ennakkotehtävät. Ennakkotehtävät ovat yksilöllisiä ja niillä saattaa olla eri palautuspäivä kuin yhteishaulla. Huomioi, tämä siis hakemuksessasi.

disclaimer: Kulttuurituottajan koulutus on tarpeellinen koulutusohjelma, mutta alalle saatetaan tuottaa liikaa tekijöitä, tai sitten koulupaikkojen viestinnässä on isoja ongelmia. Olisi varmastikin kaikkien etu, jos kulttuurituottajiksi valikoituisi sellaisia opiskelijoita, jotka tietävät, mitä opiskelevat.

Paatosta ethoksen päälle

Normaalisti en pidä farssista teatterin lajina mitenkään kestävän ajatusten herättäjänä, niin joskus sitä vain kusella käydessä osuu sähköpaimeneen. Enkä siitä huolimatta ole koskaan uskonut, että farssi voisi päätyä paatokseen tekemättä itseään naurettavaksi. Viime perjantaina päädyin omaa vaalislogania mukaillakseni johtopäätelmään, että jos on oikeasti, aikuisten oikeasti, pakko katsoa vuodessa yksi farssi, niin minä pistäisin pitkävedon ekaksi osumaksi Heikki Viljan ohjaaman, Dario Fon käsikirjoittaman Ei makseta! Ei makseta! -näytelmän.

Minulla on ollut joskus ansaitsematon kunnia työskennellä Heikki Viljan (ohjaaja), Sakari Hokkasen (tuottaja), Ninni Parviaisen (näyttelijä) ja Milka Timosaaren (valosuunnittelu) kanssa. Ehkäpä jopa voisin sanoa eräästä rivinäyttelijästä nimeltä Marko Lindholm (jota näyttelee muuten samalla nimellä varustettu tavallinen rivinäyttelijä), että eipä ole koskaan muuten käsikirjoittaja ja ohjaaja löytänyt yhtä hyvää yhteistyökumppania, etteikö farssin tyylilajin jännite kestäisi sitä.

Näytelmähän sijoittuu jonnekin tonne etelään, missä nobelkirjailijat kirjoittavat farsseja siitä, miten mulkut (työväenluokka) hieman alkavat epäilemään, että heidän edustajansa (työväenluokka) tuolla jossain, saattavat olla hieman liian työväenluokkaisia (mulkkuja). Siellä jossain myös jollain tehtaalla onnistutaan miettimään sitä, että kenenköhän hyväksi sitä töitä oikeasti tehdään. Siellä kaukana jossain mietiskellään myös naisen paikkaa, poliisin paikkaa ja teknologisen kehityksen paikkaal. Kaiken tämän yhdistämisestä syntyy ilakoivalla tavalla elämän myönteinen itselle naureskelu. Fo hallitsee tekstissään juuri sen, millä me haluaisimme nauraa. Kukaan meistä ei kuitenkaan ole riittävästi työväenluokkaa, riittävän feministi tai riittävän anarkisti ollakseen oikeasti puhdas ja vapaa. Heikki Viljan ohjauksessa, ja itsessään uskovassa näyttelijäntyössä, tulee oikeasti eteen maailma, jossa joutuu vittu nauramaan itselleen.

Hauskintahan tietenkin koko asiassa on se, että näytelmä on farssi, esitystä katsoessa pitääkin nauraa. Uskomattominta kaikessa ennalta-arvattuudessaan koko näytelmässä on se, että lopun pateettiset julistukset on oikeasti vetoavia. En oikeasti ole ikinä missään maailmassa kuvitellut, että näytelmä, jonka lopussa hahmot puhuvat siitä, että pitäisi kuvitella "maailma, jossa voi nähdä puhtaan taivaan", "missä sillä ei ole väliä oletko mies vai nainen", "jokainen voi olla turvassa, terve ja vapaa" voisi toimia ilman, että yleisö kokee myötähäpeää. Oikeasti minä halusin liittyä seuraan heitetyn paperimassan ja tyhmien kylttien kanssa rintamaan vaatimaan näitä asioita yhdessä.

Huolimatta siitä, että minulla on ollut ansaitsematon kunnia tehdä yhteistyötä Viljan kanssa, ja olen ollut siis lavalla hänen kanssaan, että olen saanut ansaitsemattoman kunnian olla katsomassa häntä lavalla katumatta pätkääkään, niin minä haluan saada hänen tuotantoaan tulevaisuudessakin lavalle.

Parhaiten teatterissa nimittäin toimii vilpittömyys, ja Vilja hallitsee sen.

technorati Heikki Vilja, stadia, ohjaus, teatteri, Darion fo, farssi, kritiikki, taide, Sakari Hokkanen, arvio, näytelmä, Marko Lindholm, Ninni Parviainen, Milka Timosaari.