Kaksi vuotta hallitusta ja mikä toteutui?

Kaksi vuotta sitten kirjoitin heti eduskuntavaalien jälkeen postauksen nimeltä "Porvarihallitus, olkaa hyvät". Kirjoitin silloin ennusteen tuloksen perusteella. Aika hyvin ennusteeni on valitettavasti pitänyt paikkaansa yhtä kohtaa lukuunottamatta. Ennustin nimittäin, että opintoraha nousee ja niinhän se nousikin. Se ei siis "valitettavasti" toteutunut vaan "hyvä kyllä" toteutui.

Kahden vuoden jälkeen on kuitenkin ikäväkseni todettava, että tarkkanäköisyyteni on valitettavan osuvaa. Sen lisäksi, että ennustin Kokoomuksen ja Keskustan muodostavan todennäköisesti hallituksen (RKP:n ja Vihreiden täydentävästä roolista en esittänyt ennustetta). Tämän lisäksi ennustin seuraavaa:

Ennakoitavissa olevia asioita:
- Verojen alentaminen suosimalla tietenkin niitä, joilla on jo ennestään jotain (perintöverotus tulee poistumaan tai laskemaan, pääomaverotus tulee laskemaan tai poistumaan osittain, ansiotuloverotus tulee laskemaan kaikissa tuloryhmissä)
- Irtisanomissuojan heikentäminen (nykyisin irtisanomissyyksi riittää taloudelliset syyt tai työntekijän tekemät laiminlyönnit kuten jättämättä työt tekemättä)
- 6. ydinvoimala
- Irtisanomisajan lyhentäminen (nykyisin 14 päivää ja, työsuhteen jatkuttua pitempään, 30 päivää)
- Palvelujen yksityistäminen (terveydenhuolto, yleisradio, sosiaalivirasto, koulut)
- lukukausimaksut korkeakouluopiskelijoille (tai ainakin ulkomaalaisille)
- Opintorahan nostaminen (listan ainoa positiivinen juttu). Kokoomus teki tästä kuitenkin oppositiokysymyksen, joten olisi parasta, että porvarihallitus tekisi edes tämän parannuksen.
- Ammattiyhdistystoiminnan hankaloittaminen
- Paskaduunien lisääntyminen (työehdoiltaan heikkojen työsuhteiden)
- Kuntien rahoituksen laskeminen (kaikki kunnan tuottamat palvelut huononevat)

Listasta on ainakin veronalennuksia toteutettu ja lukukausimaksut ovat jo matkalla korkeakouluihin. Terveydenhuollon palveluita ostetaan enemmän yksityiseltä sektorilta kuin järjestetään kunnan tuottamina. Palvelurahaseteliä on vilauteltu ja se näyttäisi menevän lävitse. Lopputulos on todennäköisesti sama kuin aikaisemmalla erikoismaksuluokalla, joka poistettiin siksi, että se eriarvoisti terveydenhuollon saavutettavuutta. Toisin sanoen, ne saivat hoitoa, joilla oli varaa siihen.

Muut ennusteet ovat kyllä hieman ympäripyöreitä ja määrittelemättömiä, joten niihin ei ehkä ole syytä ottaa tarkemmin myöskään kantaa. Paskaduunit on paskaduuneja, mutta myöskin hyvin subjektiivisia määritelmiä.

Demareiden pohdiskeluja

Sosialidemokraattinen liike on käynyt blogistaniassa keskustelua puolueen tulevaisuudesta. Blogilistalla SDP:n blogit ovat hiljentyneet vaalien jälkeen. Tässä muutamia nostoja.

Heta Välimäki kirjoittaa puolueen sisäisestä keskustelusta. Harmillisena hän pitää pilkkakirveiden osumista itseensä joko oikeistolaisena, vasemmistolaisena tai puudelina. Tärkeimpänä Välimäki pitää tällä hetkellä sitä, että annetaan keskustelun jatkua hyvässä hengessä. Tämän Välimäki tiivistää bernstanilaisittain: "Keskustelu siitä, pitääkö ottaa askeleita oikealle vai vasemmalle, tulisi käydä rakentavassa eikä poissulkevassa hengessä. Tärkeintä on että menemme yhdessä innolla eteenpäin."

Arto J. Virtanenkin pitää keskustelua tärkeänä. Tärkeintä ei ole sisältö vaan avoimuus. Virtanen huomioi, että koko poliittinen spektri ei mahdu yhden puolueen sisälle. SDP:n tulee olla Virtasen mukaan avoin liike, jossa keskustelua käydään avoimesti ja paras argumentti voittaa.

Osku Pajamäellä sen sijaan on puhtia puhua muustakin kuin keskustelun käymisen tarpeesta. Pajamäen mielestä Demarit yrittävät liikaa pohtia sitä, miltä he näyttävät sen sijaan mitä he ajaisivat. Lisäksi Pajamäki huomauttaa osuvasti, että SDP saattaa jäädä perinneyhdistykseksi, jos aatteellista uusintamiskykyä ei löydy. "Jos sosiaalidemokraatit todella haluavat vaalien jälkeen lähteä kysymään äänestäjiltään ja omiltakin, että anteeksi, olimmeko nyt liian oikealla tai vasemmalla, niin puolueen luukut voidaan naulata kiinni ja siirtyä kuluttajansuojakonsultiksi tai hyväntekeväisyysjärjestöksi."

Mikko Sauli on pohtinut enemmänkin kuin pelkän yhden artikkelin verran vaalien jälkeistä yhteiskunnallista impressionismia. Paras SDP:n sisäistä henkistä maailmaa luotavaa kirjoitus on "Osa 2: sisäisiä toimenpidesuosituksia puolueelle". Junttauskulttuurista pitäisi päästä eroon. Toisin kuin Välimäki ja Virtanen, Sauli esittää konkreettisia ehdotuksia. [Kokouksen?] Puheenjohtajan valinnasta on tehtävä ainakin neuvoa-antava, ellei jopa sitova jäsenäänestys. Puoluetoimiston pitäisi kuunnella muitakin mielipiteitä kuin omiaan. Puolueen työryhmille pitäisi saada laajennettuja avoimia foorumeja, joissa kuka tahansa puolueen jäsen voi tuoda esille omia ajatuksiaan ja vaikuttaa jollain tavalla kulloinkin väännön alla olevaan politiikan osa-alueeseen.

Esa Suominen kuuluu siihen kastiin, joka vaalien jälkeen alkoi syyttämään imagoa. Se, miksi imagosta tuli vääränlainen, johtui median vihamielisyydestä SDP:tä ja sen vaaliohjelmaa kohtaan. Keskustelu kiinnittyi mainontaan asioiden sijasta. Toiseksi Suominen nostaa esille yhteiskunnan vaurastumisen. Proletariaatilla on muutakin menetettävää kuin kahleensa.

technorati SDP, Mikko Sauli, Esa Suominen, Heta Välimäki, Osku Pajamäki, Arto J. Virtanen, Eduskuntavaalit 2007, media, puolueet.