perjantaina, syyskuuta 22, 2006

Vihreiltä hyviä päätöksiä Eduskuntavaaleihin

Kaksi hyvää päätöstä on tullut Vihreiltä liittyen ensi vuoden eduskuntavaaleihin. Ensimmäinen on Osmo Soininvaaran vetäytyminen ehdokkuudesta ja toinen on Tapio Laakson nimeäminen ehdokkaaksi.

Soininvaara on oikeastaan alkanut vasemmistolaistumaan vasta puheenjohtajakautensa jälkeen. Hänen kirjansa Vihreästä taloudesta oli jopa varsin radikaali. Siinä ehdotettiin muun muassa luonnonvarojen sosialisointia. Joten siinä mielessä Soininvaaran vetäytyminen oli ikävä asia. Soininvaarasta on tietenkin vaikea sanoa, onko hän enemmän vasemmalla vai oikealla. Hän on toisaalta vaatinut verojen alennuksia, mutta toisaalta puolustanut veroja hyvinvointiyhteiskunnan keskeisimpänä elementtinä. Kun en nyt tiedä onko kyseessä kala vai lintu, niin päätös on tervetullut.

Laakso taas on ollut mukana tuomassa monia hyviä avauksia poliittiseen keskusteluun vaikka sitä nyt ei ole mediassa pahemmin suitsutettu. Toisaalta Laaksoa on ilman syytä yritetty syyllistää monesta asiasta. Ruotsissa häntä ja Reko Ravelaa vastaan käytiin oikeutta, josta molemmat todettiin syyttömiksi. Viimeksi Laaksoa yritettiin syyllistää makasiinien poltosta ilman mitään perusteluita. Minuakin haastateltiin samasta aiheesta ja viestini sisältö oli samankaltainen, mutta Laakson päälle haluttiin kaataa sangollinen paskaa. Eräiden keskustelufoorumien perusteella voi päätellä, että osa roskalehdistön propagandasta on mennyt lävitse.

Nuorten pääseminen ehdokkaiksi on tervetullutta siinä mielessä, että Eduskunta ei tosiaankaan edusta demografialtaan kansaa. Nyt pitäisi vain nuorten saada myös ääniä.

Vasemmistoliiton osalta tilanne on Helsingin piirissä varsin suotuisa. Kahdestakymmenestäyhdestä ehdokkaasta kolmasosa on nuoria (alle 30-vuotiaita). Uudellamaalla tilanne ei ehkä ole niin suotuisa. Varsinkin nuorten naisten kohdalta tilanne on hälyyttävä. Toivottavasti Kirsi Pihlaja Järvenpäältä asetetaan ehdokkaaksi.

technorati , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , .

2 kommenttia:

isb kirjoitti...

Höh höh, taisin bineissäni kommentoida tätä läppää eka täällä http://www.blogger.com/comment.g?blogID=23657702&postID=115891154331372183

Luin ton Laakson haastattelun ja jätkä vaikuttaa harvinaisen fiksulta tyypiltä. Hyvä et niitäkin pyrkii eduskuntaa eikä pelkkii "gurlaajii".

Haastattelussa pisti kuitenki silmään, niinku aina Vihreiden jutuissa, tämä:

Tapio Laakso kuvaa Vihreitä -

"Vihreiden sisäinen kauneus syntyy pyrkimyksestä [1] ympäristön suojelemiseen, [2] sosiaalisen oikeudenmukaisuuden saavuttamiseen, [3] demokratiaan ja rauhaan."

Ei siinä mitään, mutta noi kaks ekaa, ympäristö ja ihminen on tärkeysjärjestyksessä väärinpäin.

Tiedän että vihreiden tulee suojella luontoa jne., mutta jos jätkä ajattelee et globaalilla tasolla homma hoidetaan tossa järjestyksessä onnistuneesti ni se on väärässä.

Jos ihminen on köyhä se ruokkii lapsensa ennen ku aattelee et

- "hei jos mä nyt kerään nää polttopuut 5 kilometrin päästä himasta ja sen jälkeen kävelen hakee perheelle 10 litraa vettä 7 kilometrin päästä ni ympäristö voi vaarantua."

Jos vihreet haluis suojella globaalisti luontoa, eikä jumittaa niin menestyksekkäästi ydinvoima kysymyksissä, ni ois aika alkaa painostaa maailmankaupan oikeudenmukaistamisen ja kehy-rahojen puolesta.

Me muut voidaan sillä aikaa käyttää yleisii.

Vai mitä?

http://ekabini.blogspot.com/

Jaakko Vasankari kirjoitti...

isb: "Vihreiden sisäinen kauneus syntyy pyrkimyksestä [1] ympäristön suojelemiseen, [2] sosiaalisen oikeudenmukaisuuden saavuttamiseen, [3] demokratiaan ja rauhaan."

"Ei siinä mitään, mutta noi kaks ekaa, ympäristö ja ihminen on tärkeysjärjestyksessä väärinpäin."

Luonnonsuojelu on kieltämättä semmoinen ala, että siihen on vain tietyillä ihmisillä varaa. Olet oikeassa, että kuka tahansa ihminen varmistaa (oletuksena) oman selviytymisensä ennen kuin alkaa kelailee, että pitäisiköhän sittenkin olla kaatamatta tätä metsää polttopuiksi.

Sosiaalisella oikeudenmukaisuudella eli sillä, että varmistetaan, että jokaisella on oikeus ruokaan, asumiseen, koulutukseen ja terveydenhuoltoon mahdollistaa sen, että jää aikaa miettiä asioita globaalisti.

Eliitti ei voi pelastaa maailmaaa julistuksilla vaan ruohonjuuritason vuorovaikutuksella.