Tässä pitämäni puhe:
"Aion käsitellä mielenterveyspalveluita, sekä mielenterveyspalvelujen ongelmia. Kun puhutaan mielenterveyspalveluista, puhutaan usein laajoista kokonaisuuksista. Mielenterveyspalveluihin on syytä laskea mukaan psykiatrian avo- sekä laitoshoito, joista erillisenä lasten ja nuorison vastaavat palvelut. Tämän lisäksi alueeseen kuuluu mielenterveyskuntoutujien asumispalvelut, perheneuvolat, perheterapia, kasvatusneuvolat, vertaistukiryhmät, terveyskeskusten kriisiryhmät, erilaisten säätiöiden, julkisen ja yksityisen puolen henkilö- ja ryhmäterapia. Mukaan on myös laskettava tietyin edellytyksin sosiaalivirastot, koulujen terveydenhoitajat ja opinto-ohjaajat, työvoimaviranomaiset, maahanmuuttajien tukipalvelut sekä päihdehoitoon liittyvät osa-alueet.
Minut piti alunperin esitellä Etelä-Suomen Vasemmistonuorten varapuheenjohtajana, mutta tittelini on hieman pitkä, joten se on lyhennetty baarityöntekijäksi. Onko se vakuuttavampi? Arvatkaa kenen ovelle tulee koputtamaan köyhät ihmiset, joilla ei ole varaa terapeuttiin, eivätkä he saa kunnalta ohjausta? Suomalaiset baarit, täyden palvelun mielenterveyspalvelut.
Nykyisen hallituksen nelivuotiskauden sosiaali- ja terveydenhuollon tavoite- ja toimintaohjelmassa ei ole sitovasti ilmaistu voimavaroja, jotka aiotaan käyttää terveydenhuoltoon. Tässä on sekä miinuksensa, että hyvät puolensa. Hyvä puoli on tietenkin se, että voidaan reagoida nopeasti tilanteen muuttuessa jossain päin Suomea, mutta siihen se jääkin. En usko, että hallitus ei voisi olla reagoimatta vaikka voimavaroja olisi jo korvamerkitty terveydenhuollolle. Miinuksena tässä onkin semmoinen trendi, että eduskunta/hallitus lisää jatkuvasti velvoitteita kunnille, mutta ei lisää niiden rahoitusta. Viimeiset kymmenen vuotta onkin ollut sellaista aikaa, jolloin sekä vaaleja, että vaalien välisiä aikoja käydään veroalennuksilla. Tämä on ongelma terveyspalvelujen kannalta. Tasa-arvoiset terveyspalvelut vaativat yhteiskunnalta verovaroin kustannettavia palveluita, jotta nekin, joilla ei ole tuloja, voivat palveluja käyttää.
Helsingissä, kuten muuallakin Suomessa yksi suurimmista ongelmista on tehostamistarve tietystä syystä. Tehostamisesta on tullut itseisarvo, joka on ristiriidassa muitten tavoitteiden kanssa. Helsingin kaupunginhallitus on listannut tärkeimmäksi tavoitteekseen, että kustannusten tulee olla keskiarvoltaan samaa luokkaa kuin viiden Helsingistä seuraavaksi suurimman kaupungin keskiarvo. Tämän jälkeen listataan, että palveluiden tulee olla laadukkaita hallinnollisista rajoista riippumatta. Tässäkään ei päästä pois tehokkuusvaatimuksista. Rahaa voidaan toki säästää järjestämällä töitä fiksummin, mutta rahaa säästetään myös siinä, että ei palkata työntekijöitä, ei hankita tiloja tai hankitaan liian vähän tiloja ja palkataan liian vähän työntekijöitä, ja palkataan työntekijöitä pätkissä, silpuissa ja huonoilla työehdoilla. Työntekijöiden elämän sisällöksi saattaa tulla kiire päästä pois töistä tai mille tahansa muulle alalle. Arvokkaista lähtökohdista terveydenhuoltoon pyrkivistä ihmisistä tuleekin työhönsä kyllästyviä ja työstään vieraantuvia ihmisiä. Tämä ei ratkaise terveydenhuollon ongelmia.
Mielenterveyspalvelut ovat olleet ja ovat edelleen kaikista terveydenhuollon palveluista heikoimmin arvostetuimpia. Yleisesti ottaen tarkoitan mielenterveyspalveluilla niitä palveluita, joilla hoidetaan ihmisten kriisejä. En halua kuitenkaan olla painottamatta myöskään ennaltaehkäisevien toimien tärkeyttä. Opiskelijoilla ja koululaisilla tulee olla terveydenhuoltaja ja opinto-ohjaaja, jolla on valmiudet myös pitää huolta opiskelijoiden ja koululaisten mielenterveydestä. Useissa kouluissa on tosin tällä hetkellä semmoinen tilanne, että terveydenhoitajat ja opinto-ohjaajat ovat useiden koulujen yhteisiä. Käytännössä voitaisiin sanoa, että Suomessa on useita kouluja, joissa on yksi tyhjä huone, jonka ovessa voisi lukea: ”Stressaako, ota mobilatia! Jos ei auta, niin tule tiistaina käymään kello 11-11.30.”
Taloudellinen turvattomuus aiheuttaa myös mielenterveysongelmia Suomessa. Sosiaaliturvapalvelujen kyvyttömyys tehdä etuuspäätöksiä nopeassa ajassa on ongelma. Kun ei ole työtä, josta saisi tuloja, on ensisijaisen tärkeää, että jokainen Suomessa asuva saa riittävän nopeasti myönteisiä etuuspäätöksiä. Se, että ei pysty maksamaan vuokraansa ajoissa tai hankkimaan ruokaa, tai maksamaan muita välttämättömiä laskuja, aiheuttaa stressiä. Olen useasti huomannut Kelassa ja sosiaalivirastoissa sydämen tykytystä heillä, jotka tarvitsevat kipeästi ja nopeasti rahaa välttämättömyyksiin. Kuunnellessani mistä ihmisten stressi johtuu, ihmettelen, että onko sosiaali- ja terveyspalvelut oikeasti noin byrokraattisia. Tarvitaanko oikeasti asumisjärjestelyjä todistaa niin monella kaavakkeella. Pitää olla nimittäin vuokratodistus, mutta tämän lisäksi tarvitaan talonkirjaote. Talonkirjaote maksaa useissa taloyhtiöissä rahaa. Tätä varten pitäisi käydä siis hakemassa sosiaalivirastolta rahaa, että saataisiin talonkirjaote, jotta sosiaalivirasto uskoisi, että asiakas oikeasti asuu siellä, missä väittää. Tämän lisäksi kimppakämpät, joissa asuu vähintään kaksi ihmistä, jotka ovat eri sukupuolta, lasketaan samaksi taloudeksi, huolimatta heidän henkilökohtaisesta suhteestaan. Nämä ovat poliittisia päätöksiä. Sosiaaliturvan hakeminen ei todellakaan ole niin helppoa, kuin väitetään. Varsinkin, jos asutaan sellaisella alueella, jossa tarve on suurta, kuten Kalliossa.
Maahanmuuttajille ongelmia aiheuttaa erityisesti ns. B-lupakäytäntö. Ns. B-lupa on väliaikainen oleskelulupa, joka annetaan ihmisille, joita ei haluta Suomeen, mutta ei voida palauttaa myöskään lähtömaahansa. Tämmöisiä lähtömaita ovat esimerkiksi Irak, Afganistan ja Somalia. B-luvasta piti tulla harvinaisuus poikkeustilanteita varten. B-luvasta on tullut inhimillinen tragedia. B-lupa on väliaikainen oleskelulupa, josta puuttuu kaikki elämiseen vaadittavat etuudet kuten työssäkäyntioikeus, opiskeluoikeus ja sosiaaliturvatunnus, jota ilman Suomessa ei voi elää. Terveyspalveluita ei tarjota ihmisille, joilla ei ole sosiaaliturvatunnusta. Toimeentuloa ei voi hakea sosiaalivirastoista tai töistä, ilman sosiaaliturvatunnusta. Voitte kuvitella, että tämä voi olla hieman stressaavaa. Saat olla täällä hetken, mutta et saa tehdä mitään itseäsi tai muita hyödyttävää toimintaa, ja heti kun saamme mahdollisuuden, niin lähetämme sinut pois. Suomi on tosin välttynyt siltä epidemialta, joka Ruotsissa on puhjennut. Jostain syystä useista maahanmuuttajalapsista on tullut katatonisia. He eivät puhu, eivätkä reagoi ympäröivään maailmaan, eivätkä suostu syömään. Lapset vain makaavat. Syitä tähän ei tiedetä. Teorioita on esitetty. Yksi teoria on sitä mieltä, että ruotsalaisessa maahanmuuttopolitiikassa on näkymättömissä, jotain semmoista, joka aiheuttaa suunnatonta stressiä lapsille, joka saa heidät henkisesti lamaantumaan. Fyysisiä oireita lapsissa ei ole.
Suomessa käydään kovaa kamppailua yksityistämisen puolesta, että sitä vastaan. Nämä kaksi osapuolta edustavat karkeasti ottaen nykyaikaista vasemmistoa ja oikeistoa. Se, että terveyspalvelut olisivat julkisen puolen hoidossa vahvistaisi näiden palvelujen poliittista valvontaa. Lautakunnissahan saadaan kaikki materiaali nähtäville. Poliittisen valvonnan ongelmia ovat kuitenkin liikesalaisuudet, eli työn järjestelyyn liittyvät kysymykset kuten palkkaus, sekä suomalainen teknoratia, eli virkamiesvaltaisuus. Monia poliittisia kysymyksiä valmistelevat virkamiehet, jotka tuodaan poliittisin perustein nimetyille lautakunnille hyväksyttäviksi. Ongelma on lautakuntalaisten heikko päätöksentekokyky. Tämä johtuu osittain siitä, että valmisteltavat asiat tuodaan viime tingassa harkintaan, osittain ongelma johtuu siitä, että lautakunnat eivät saa esittää ratkaisuja, ja näin ollen lopulliset keskustelut, jotka lautakunnissa käydään, ovat luonteeltaan pelkästään hintakysymyksiä. Kokemuksesta voin sanoa, että halvin voittaa aina, ihan aina.
Mielenterveyspalveluissakin olisi kannatettavaa, että hoidon resurssit olisivat kokonaisuudessaan poliittisessa ohjauksessa. Käytännössä tarkoitan sitä, että kunta itse palkkaisi ja hankkisi tilat mielenterveyspalveluita varten. Vaikka tästä näkökulmasta olisi kannatettavaa, että valtio ja kunta lopettaisi yksityisen sektorin tukemisen ja käyttäisi resurssinsa suoraan oman tasa-arvoisen terveydenhuollon hoitamiseen, niin mielenterveyspalvelut ovat niin riittämättömät julkisella puolella, että tämmöisessä siirtymisessä on kannatettava käyttää siirtymäaikoja, jos sellaisia poliittisia päätöksiä tulevaisuudessa tehdään.
Kansankielisesti johtopäätökseni:
Lisää fyrkkaa mielenterveyspalveluihin. Yksityisen sektorin tuki lopetettava. Luotava mielenterveysohjelma. Rakennetaan sosiaaliturvajärjestelmä uudestaan. Palveluiden tulee kuulua kaikille ja ne ei saa maksaa mitään. Maksakaa kiltisti veronne."
technorati Vasemmistoliitto, Veijo Puhjo, Pekka Buttler, eduskunta, ilmastonmuutos, mielenterveyspalvelut, terveydenhuolto, puheet, kansalaisinfo.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti