Elinkeinoelämän keskusliitto on tuonut esille jälleen faktoja poliitikkojen tueksi ilman mitään poliittisia päämääriä julkaisemalla 4.7. tiedotteen koskien kesän budjettineuvotteluja. Kannanotot eivät sinänsä olleet mitään yllättäviä. Veroja pitäisi laskea yrityksiltä, valtion velkaa tulisi lyhentää eikä hyvinvointipalveluihin sijoitettavia varoja saa kasvattaa.
Yllätyksenä ei siis tullut se, että poliitikot eivät saisi sortua ”vaalibudjettien” tekemiseen eli rahan sijoittamista hyvinvointipalveluihin vain kalastellakseen ääniä tulevissa eduskuntavaaleissa. Elinkeinoelämän keskusliitossa ei ilmeisesti ymmärretä sitä, että jotkut poliitikot pitävät hyvinvointipalveluja tärkeimpänä osana koko hyvinvointiyhteiskuntaa. Suomessa on lähes ilmainen terveydenhuolto ja koulutus, kun ei oteta huomioon terveyskeskusmaksuja ja koulukirjoja. Suomessa pyritään pitämään huolta työmarkkinoilta syrjäytyneistä, sairaista, terveistä, nälkäisistä, kodittomista, kodillisista, mutta Elinkeinoelämän keskusliitolle tämmöiset poliittiset tavoitteet ovat tarpeettomia. Mihin kaikilta ihmisiltä ja yrityksiltä kerättäviä verovaroja (jota on kerääntynyt miljardi enemmän kuin valtio oli budjetoinut kevään aikana) tulisi sitten käyttää EK:n mielestä? Tietenkin valtion velan lyhentämiseen, tutkimustyöhön, teiden rakentamiseen ja yritysten verotuksen alentamiseen.
Elinkeinoelämän keskusliittohan ei tietenkään hyödy muusta sosiaaliturvasta kuin julkisesta tuesta yksityiselle sektorille, jota edellä mainitut kohteet ovat. Teiden rakentaminen ja yritysten verojen alentaminen on varainsiirtoa yrityksille, jotka joko rahoitetaan ansiotulojen verottamisella tai hyvinvointipalvelujen supistamisella. Voittaja on pääoma. Häviäjiä on ne, joilla on muutenkin vähän tai ei mitään.
Huvittavinta EK:n toiminnassa on se, että he eivät väitä tekevänsä politiikkaa vaan tarjoavat ainoastaan faktoja. Näin minulle esitettiin Arkadia 2007 -tapahtumassa Sanomatalossa viime keväänä kun Elinkeinoelämän keskusliitto esitteli asiakirjaansa ”Kannustavasta verotuksesta kilpailuvaltti”. Kun EK väittää ettei se tee politiikkaa olisi aivan sama kuin SAK, Amnesty, Electric frontier Finland tai Kokoomusnuoret väittäisi etteivät heidän järjestönsä tee politiikkaa. EK.n kannanotot eivät ole tutkimustuloksia vaan avoimia julistuksia poliitikoille siitä, mitä nappia pitäisi painaa.
tagit: politiikka.
Aikaisemmin aiheesta:
Verottaminenko pois hyvinvoinnista
Lobbausta sanomatalolla
Chewbacca-puolustusta Elinkeinoelämän Keskusliitolta
Näytetään tekstit, joissa on tunniste elinkeinoelämän keskusliitto. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste elinkeinoelämän keskusliitto. Näytä kaikki tekstit
tiistaina, heinäkuuta 11, 2006
maanantaina, huhtikuuta 03, 2006
Chewbacca-puolustusta Elinkeinoelämän keskusliitolta
Luin äsken Elinkeinoelämän keskusliiton (EK) asiakirjan nimeltä ”Kannustavasta verotuksesta kilpailuvaltti” (21.3.2006). Asiakirjan viesti on selvä: verotus alas, tuloerot ylös tai vielä ilkeämmin sanoen: verot alas, palvelut alas.
Olin viime syksynä Soveltavan kasvatustieteen laitoksella järjestetyllä järjestötorilla. Siellä järjestettiin väittely oikeiston ja vasemmiston välillä. Siellä esitin kysymyksen Kokoomuksen Johannes Toepferille, että eikös verojen laskemisella rahoiteta julkisia palveluita ja jos näin, eikö silloin verojen laskeminen vähennä palveluihin käytettäviä varoja? Toepfer vastasi, että ’tuo henkilö kuuluu Vasemmistonuoriin. Tämä on vasemmiston esittämä myytti, että jos lasketaan veroja, ajetaan alas julkisia palveluita. Tämä ei pidä paikkaansa. Seuraava.’ (Mukailin vapaasti, joten Toepfer voi ja saa sanoa, että laitan sanoja hänen suuhunsa, jos siteerasin väärin.)
Samalta näyttää EK:n asiakirjakin. Kaikenlaiset kuviot, jotka asiakirja esittelee on valikoitu niin, että se tukee kaikkia EK:n väitteitä. Huolestuttava linja, minkä asiakirjasta näkee, on sen röyhkeä virheellisten päätelmien esittäminen. Virheellisillä päätelmillä tarkoitan niin sanotun Chewbacca-puolustuksen käyttöä. Savuverho näyttää toimivan, koska omakin huomio kiinnittyi kummallisiin perusteluihin, jolla ei ole välttämättä mitään tekemistä väittämien kanssa.
Asiakirjan puolivälissä (s. 9) on kaavio, jonka nimi on ”Suomessa työn ja yritystoiminnan tuloja verotetaan ankarasti.” Kuviosta tietenkin korostui, että suurin osa verotuotoista tulee tulo- ja varallisuusverosta. Siihen kun lisätään vielä (lähes samalla värillä) sosiaalivakuutusmaksut, niin kaaviosta saa mielikuvan, että tuloista jäisi käteen vajaa kolmasosa. Kuvio kuitenkin näyttää vain sen, että mistä valtio saa suurimman osansa verotuloista eikä sitä, että kuinka paljon ihmiset maksavat veroa.
Asiakirjan edeltävällä sivulla (s. 8) esitetään kaavio, jonka nimi on ”Suomessa verotus on kireää”. Kaavio näyttää mikä on Suomen kokonaisveroaste BKT:sta vuodelta 2004. En siis halua väittää, että kaaviot eivät esittäisi sitä, mitä mittaavat. Näin ei tule ymmärtää. Haluan vain kiinnittää huomiota, että minkä nimisiä kaavioita käytetään ja miten. Minua kun ei minun veroaste häiritse. Minulle verojen maksaminen on ideologinen kysymys, se on siis osa politiikkaa.
Elinkeinoelämän keskusliitto taas väittää, ettei ole poliittinen järjestö. Se on sama kuin väittäisi, että Amnesty tai SAK ei olisi poliittisia. Tämä kävi ilmi kun olin viime keskiviikkona Elinkeinoelämän järjestämässä seminaarissa, missä Elinkeinoelämän keskusliitto esitteli kyseistä asiakirjaa. Tilaisuudessa järjestön edustaja sanoi, että Suomen hyvinvointi on heidänkin tavoitteenaan. Mitä tällä hyvinvoinnilla tarkoitetaan? Ei ainakaan ihmisten tasa-arvoa, muuten he esittelisivät myös ketkä maksaa veroja, minkä verran ja minkä verran ihmisille jää rahaa käteen. Eikä he olisi tämän ajatuksen esittämiseen käyttänyt bruttokansantuotetta, koska se ei millään tavalla kuvaa miten vauraus ja hyvinvointi jakaantuu. Se näyttää ainoastaan sen, minkä verran vauraus jakaantuisi, jos se jaettaisiin oikeudenmukaisesti.
tagit: politiikka
Olin viime syksynä Soveltavan kasvatustieteen laitoksella järjestetyllä järjestötorilla. Siellä järjestettiin väittely oikeiston ja vasemmiston välillä. Siellä esitin kysymyksen Kokoomuksen Johannes Toepferille, että eikös verojen laskemisella rahoiteta julkisia palveluita ja jos näin, eikö silloin verojen laskeminen vähennä palveluihin käytettäviä varoja? Toepfer vastasi, että ’tuo henkilö kuuluu Vasemmistonuoriin. Tämä on vasemmiston esittämä myytti, että jos lasketaan veroja, ajetaan alas julkisia palveluita. Tämä ei pidä paikkaansa. Seuraava.’ (Mukailin vapaasti, joten Toepfer voi ja saa sanoa, että laitan sanoja hänen suuhunsa, jos siteerasin väärin.)
Samalta näyttää EK:n asiakirjakin. Kaikenlaiset kuviot, jotka asiakirja esittelee on valikoitu niin, että se tukee kaikkia EK:n väitteitä. Huolestuttava linja, minkä asiakirjasta näkee, on sen röyhkeä virheellisten päätelmien esittäminen. Virheellisillä päätelmillä tarkoitan niin sanotun Chewbacca-puolustuksen käyttöä. Savuverho näyttää toimivan, koska omakin huomio kiinnittyi kummallisiin perusteluihin, jolla ei ole välttämättä mitään tekemistä väittämien kanssa.
Asiakirjan puolivälissä (s. 9) on kaavio, jonka nimi on ”Suomessa työn ja yritystoiminnan tuloja verotetaan ankarasti.” Kuviosta tietenkin korostui, että suurin osa verotuotoista tulee tulo- ja varallisuusverosta. Siihen kun lisätään vielä (lähes samalla värillä) sosiaalivakuutusmaksut, niin kaaviosta saa mielikuvan, että tuloista jäisi käteen vajaa kolmasosa. Kuvio kuitenkin näyttää vain sen, että mistä valtio saa suurimman osansa verotuloista eikä sitä, että kuinka paljon ihmiset maksavat veroa.
Asiakirjan edeltävällä sivulla (s. 8) esitetään kaavio, jonka nimi on ”Suomessa verotus on kireää”. Kaavio näyttää mikä on Suomen kokonaisveroaste BKT:sta vuodelta 2004. En siis halua väittää, että kaaviot eivät esittäisi sitä, mitä mittaavat. Näin ei tule ymmärtää. Haluan vain kiinnittää huomiota, että minkä nimisiä kaavioita käytetään ja miten. Minua kun ei minun veroaste häiritse. Minulle verojen maksaminen on ideologinen kysymys, se on siis osa politiikkaa.
Elinkeinoelämän keskusliitto taas väittää, ettei ole poliittinen järjestö. Se on sama kuin väittäisi, että Amnesty tai SAK ei olisi poliittisia. Tämä kävi ilmi kun olin viime keskiviikkona Elinkeinoelämän järjestämässä seminaarissa, missä Elinkeinoelämän keskusliitto esitteli kyseistä asiakirjaa. Tilaisuudessa järjestön edustaja sanoi, että Suomen hyvinvointi on heidänkin tavoitteenaan. Mitä tällä hyvinvoinnilla tarkoitetaan? Ei ainakaan ihmisten tasa-arvoa, muuten he esittelisivät myös ketkä maksaa veroja, minkä verran ja minkä verran ihmisille jää rahaa käteen. Eikä he olisi tämän ajatuksen esittämiseen käyttänyt bruttokansantuotetta, koska se ei millään tavalla kuvaa miten vauraus ja hyvinvointi jakaantuu. Se näyttää ainoastaan sen, minkä verran vauraus jakaantuisi, jos se jaettaisiin oikeudenmukaisesti.
tagit: politiikka
torstaina, maaliskuuta 30, 2006
Lobbausta sanomatalolla
Osallistuin eilen Eurofacts Oy:n järjestämän koulutuspäivien ensimmäiseen seminaariin Sanomatalolla. Kyseessä on siis elinkeinoelämän järjestämä koulutus puolueiden kansanedustajaehdokkaille sekä nuorille vaikuttajille. Ensimmäisen päivän puhujina oli aika kattava edustus suuryritysten edustajia kuten Anders Blom (Suomen perheyritysten liiton toimitusjohtaja), Timo Väisänen (Pohjolan voiman johtaja), Jussi Mustonen (Suomen elinkeinoelämän keskusliiton johtaja), Pekka Takala (TeliaSoneran varajohtaja), Antti-Pekka Pietilä (Ilta-Sanomien vastaava päätoimittaja) ja Tapani Pitzen (Taloussanomien toimituspäällikkö).
Suomen elinkeinoelämän keskusliiton alustus oli koulutuksen muotoon puettua, mutta läpinäkyvää lobbausta. Tilaisuudessa jaettiin järjestön "juuri painosta tulleet" vero-ohjelmat. Eipä siinä oikeastaan mitään uutta ollut painoväristä huolimatta: verot alas ja tuloerot ylös oli järjestön viesti.
Järjestön johtaja kehui, että heillä on paljon patrioottisia johtajia jäseninä, jotka haluavat sijoittaa Suomeen. Välitetty viesti meni omassa päälohkossa muotoon, että "jos te ette suostu leikkimään meidän kanssa, niin me kerätään meidän lelut ja mennään Kiinaan". Tämä viesti toistui Perheyritysten liiton kommenteissa.
Parasta antia tilaisuudessa oli Kimmo Tiilikaisen "perinteinen kampanja maakunnassa"-esityksen jälkeinen Jyrki Kasvin "Sähköinen kampanja pääkaupunkiseudulla". Nuorsuomalaisuudestaan huolimatta Jyrki Kasvi edustaa sitä nuorta polvea, joka on kasvanut nettiin kiinni ja kasvattanut muuta yhteiskuntaa vastuulliseen ajatteluun tietokoneiden ja netin kanssa työskennellessä. Tämä opetus ei ole tietenkään mennyt perille, minkä näkee tekijänoikeuslain suunnittelussa, kaikenlaisten nettifilttereiden suunnittelussa, tietokonepelien kieltämisessä, sun muissa tietokoneisiin liittyvien vaarojen esittelyssä.
Tilaisuuden lopussa järjestetyssä paneelissa oli mukana jo mainittujen yritysjohtajien lisäksi kaksi lainsäätäjää eli kansandustajaa: Susanna Rahkonen (sdp) ja Jari Koskinen (kok).
Paneelissa Anders Blom, Perheyritysten liitosta, esitteli ajatuksen, että puhutaan liikaa yritysten yhteiskuntavastuusta kun pitäisi puhua yhteiskunnan yritysvastuusta. Kun pääsin kysymään tekijänoikuslaista, niin oli pakko heittää kommentti Blomille, että jos yritysten yhteiskuntavastuu ei näy julkisesti, niin kansalaisilta tulee aika vähän sympatiaa yhteiskunnan yritysvastuuta kohtaan.
Jari Koskinen esitti, että ei kannata säätää lakeja, joita ei pysty valvomaan. Kyselin tämän innoittamana, että miksi tekijänoikeuslaki sitten säädettiin ja miten lainsäätäjät äänestivät. Koskinen sanoi, ettei muista miten äänesti ja Rahkonen sanoi, että vastusti lakia, mutta oli suuressa valiokunnassa äänestämässä sen puolesta. Kävin tarkistamassa eduskunnan sivuilta hallituksen esityksen (he 28/2004) ja äänestystulokset. Molemmat äänesti lain puolesta. Siis Koskinen ja Rahkonen.
Ehkä Koskinen ei halunnut tuoda kantaansa esille ja vetosi muistamattomuuteen. Rahkonen taisi jauhaa niin sanotusti paskaa. Kirjataan ylös ja ensi vuoden Eduskuntavaaleissa saatte vastata. Välitän heidän vastaehdokkailleen viestin asiasta (siis niille, jotka suhtautuvat nykyiseen tekijänoikeuslakiin kriittisesti).
Rahkonen esitteli paneelissa myös Kansanedustajan tehtäviä ja sitä, miten pitää aina katsoa kokonaisuutta. Meinasin kysyä, että kenen etua varallisuusveron poistaminen ajoi, jos siis katsotaan kokonaisuutta, mutta ehkäpä tuo tekijänoikeuslakikysymys oli nuoria ihmisiä kiinnostavampi. Rahkonen siis äänesti veron poistamisen puolesta.
Esitin Ilta-Sanomien päätoimittajalle haasteen, että heidän pitäisi selvittää mieluummin milloin poliitikot valehtelee eikä sitä millainen koira Tanja Karpelalla on. Pietilä esitti, että näin on tehty muun muassa Jäätteenmäen tapauksessa, mutta muita esimerkkejä hän ei antanut. Jos hän olisi jäänyt vähän pitemmäksi aikaa, olisi hän kuullut ja nähnyt kuinka kaksi kansanedustajaa pakenee vastuutaan.
tagit: politiikka, järjestötoiminta
Suomen elinkeinoelämän keskusliiton alustus oli koulutuksen muotoon puettua, mutta läpinäkyvää lobbausta. Tilaisuudessa jaettiin järjestön "juuri painosta tulleet" vero-ohjelmat. Eipä siinä oikeastaan mitään uutta ollut painoväristä huolimatta: verot alas ja tuloerot ylös oli järjestön viesti.
Järjestön johtaja kehui, että heillä on paljon patrioottisia johtajia jäseninä, jotka haluavat sijoittaa Suomeen. Välitetty viesti meni omassa päälohkossa muotoon, että "jos te ette suostu leikkimään meidän kanssa, niin me kerätään meidän lelut ja mennään Kiinaan". Tämä viesti toistui Perheyritysten liiton kommenteissa.
Parasta antia tilaisuudessa oli Kimmo Tiilikaisen "perinteinen kampanja maakunnassa"-esityksen jälkeinen Jyrki Kasvin "Sähköinen kampanja pääkaupunkiseudulla". Nuorsuomalaisuudestaan huolimatta Jyrki Kasvi edustaa sitä nuorta polvea, joka on kasvanut nettiin kiinni ja kasvattanut muuta yhteiskuntaa vastuulliseen ajatteluun tietokoneiden ja netin kanssa työskennellessä. Tämä opetus ei ole tietenkään mennyt perille, minkä näkee tekijänoikeuslain suunnittelussa, kaikenlaisten nettifilttereiden suunnittelussa, tietokonepelien kieltämisessä, sun muissa tietokoneisiin liittyvien vaarojen esittelyssä.
Tilaisuuden lopussa järjestetyssä paneelissa oli mukana jo mainittujen yritysjohtajien lisäksi kaksi lainsäätäjää eli kansandustajaa: Susanna Rahkonen (sdp) ja Jari Koskinen (kok).
Paneelissa Anders Blom, Perheyritysten liitosta, esitteli ajatuksen, että puhutaan liikaa yritysten yhteiskuntavastuusta kun pitäisi puhua yhteiskunnan yritysvastuusta. Kun pääsin kysymään tekijänoikuslaista, niin oli pakko heittää kommentti Blomille, että jos yritysten yhteiskuntavastuu ei näy julkisesti, niin kansalaisilta tulee aika vähän sympatiaa yhteiskunnan yritysvastuuta kohtaan.
Jari Koskinen esitti, että ei kannata säätää lakeja, joita ei pysty valvomaan. Kyselin tämän innoittamana, että miksi tekijänoikeuslaki sitten säädettiin ja miten lainsäätäjät äänestivät. Koskinen sanoi, ettei muista miten äänesti ja Rahkonen sanoi, että vastusti lakia, mutta oli suuressa valiokunnassa äänestämässä sen puolesta. Kävin tarkistamassa eduskunnan sivuilta hallituksen esityksen (he 28/2004) ja äänestystulokset. Molemmat äänesti lain puolesta. Siis Koskinen ja Rahkonen.
Ehkä Koskinen ei halunnut tuoda kantaansa esille ja vetosi muistamattomuuteen. Rahkonen taisi jauhaa niin sanotusti paskaa. Kirjataan ylös ja ensi vuoden Eduskuntavaaleissa saatte vastata. Välitän heidän vastaehdokkailleen viestin asiasta (siis niille, jotka suhtautuvat nykyiseen tekijänoikeuslakiin kriittisesti).
Rahkonen esitteli paneelissa myös Kansanedustajan tehtäviä ja sitä, miten pitää aina katsoa kokonaisuutta. Meinasin kysyä, että kenen etua varallisuusveron poistaminen ajoi, jos siis katsotaan kokonaisuutta, mutta ehkäpä tuo tekijänoikeuslakikysymys oli nuoria ihmisiä kiinnostavampi. Rahkonen siis äänesti veron poistamisen puolesta.
Esitin Ilta-Sanomien päätoimittajalle haasteen, että heidän pitäisi selvittää mieluummin milloin poliitikot valehtelee eikä sitä millainen koira Tanja Karpelalla on. Pietilä esitti, että näin on tehty muun muassa Jäätteenmäen tapauksessa, mutta muita esimerkkejä hän ei antanut. Jos hän olisi jäänyt vähän pitemmäksi aikaa, olisi hän kuullut ja nähnyt kuinka kaksi kansanedustajaa pakenee vastuutaan.
tagit: politiikka, järjestötoiminta
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)