Osallistuin eilen Eurofacts Oy:n järjestämän koulutuspäivien ensimmäiseen seminaariin Sanomatalolla. Kyseessä on siis elinkeinoelämän järjestämä koulutus puolueiden kansanedustajaehdokkaille sekä nuorille vaikuttajille. Ensimmäisen päivän puhujina oli aika kattava edustus suuryritysten edustajia kuten Anders Blom (Suomen perheyritysten liiton toimitusjohtaja), Timo Väisänen (Pohjolan voiman johtaja), Jussi Mustonen (Suomen elinkeinoelämän keskusliiton johtaja), Pekka Takala (TeliaSoneran varajohtaja), Antti-Pekka Pietilä (Ilta-Sanomien vastaava päätoimittaja) ja Tapani Pitzen (Taloussanomien toimituspäällikkö).
Suomen elinkeinoelämän keskusliiton alustus oli koulutuksen muotoon puettua, mutta läpinäkyvää lobbausta. Tilaisuudessa jaettiin järjestön "juuri painosta tulleet" vero-ohjelmat. Eipä siinä oikeastaan mitään uutta ollut painoväristä huolimatta: verot alas ja tuloerot ylös oli järjestön viesti.
Järjestön johtaja kehui, että heillä on paljon patrioottisia johtajia jäseninä, jotka haluavat sijoittaa Suomeen. Välitetty viesti meni omassa päälohkossa muotoon, että "jos te ette suostu leikkimään meidän kanssa, niin me kerätään meidän lelut ja mennään Kiinaan". Tämä viesti toistui Perheyritysten liiton kommenteissa.
Parasta antia tilaisuudessa oli Kimmo Tiilikaisen "perinteinen kampanja maakunnassa"-esityksen jälkeinen Jyrki Kasvin "Sähköinen kampanja pääkaupunkiseudulla". Nuorsuomalaisuudestaan huolimatta Jyrki Kasvi edustaa sitä nuorta polvea, joka on kasvanut nettiin kiinni ja kasvattanut muuta yhteiskuntaa vastuulliseen ajatteluun tietokoneiden ja netin kanssa työskennellessä. Tämä opetus ei ole tietenkään mennyt perille, minkä näkee tekijänoikeuslain suunnittelussa, kaikenlaisten nettifilttereiden suunnittelussa, tietokonepelien kieltämisessä, sun muissa tietokoneisiin liittyvien vaarojen esittelyssä.
Tilaisuuden lopussa järjestetyssä paneelissa oli mukana jo mainittujen yritysjohtajien lisäksi kaksi lainsäätäjää eli kansandustajaa: Susanna Rahkonen (sdp) ja Jari Koskinen (kok).
Paneelissa Anders Blom, Perheyritysten liitosta, esitteli ajatuksen, että puhutaan liikaa yritysten yhteiskuntavastuusta kun pitäisi puhua yhteiskunnan yritysvastuusta. Kun pääsin kysymään tekijänoikuslaista, niin oli pakko heittää kommentti Blomille, että jos yritysten yhteiskuntavastuu ei näy julkisesti, niin kansalaisilta tulee aika vähän sympatiaa yhteiskunnan yritysvastuuta kohtaan.
Jari Koskinen esitti, että ei kannata säätää lakeja, joita ei pysty valvomaan. Kyselin tämän innoittamana, että miksi tekijänoikeuslaki sitten säädettiin ja miten lainsäätäjät äänestivät. Koskinen sanoi, ettei muista miten äänesti ja Rahkonen sanoi, että vastusti lakia, mutta oli suuressa valiokunnassa äänestämässä sen puolesta. Kävin tarkistamassa eduskunnan sivuilta hallituksen esityksen (he 28/2004) ja äänestystulokset. Molemmat äänesti lain puolesta. Siis Koskinen ja Rahkonen.
Ehkä Koskinen ei halunnut tuoda kantaansa esille ja vetosi muistamattomuuteen. Rahkonen taisi jauhaa niin sanotusti paskaa. Kirjataan ylös ja ensi vuoden Eduskuntavaaleissa saatte vastata. Välitän heidän vastaehdokkailleen viestin asiasta (siis niille, jotka suhtautuvat nykyiseen tekijänoikeuslakiin kriittisesti).
Rahkonen esitteli paneelissa myös Kansanedustajan tehtäviä ja sitä, miten pitää aina katsoa kokonaisuutta. Meinasin kysyä, että kenen etua varallisuusveron poistaminen ajoi, jos siis katsotaan kokonaisuutta, mutta ehkäpä tuo tekijänoikeuslakikysymys oli nuoria ihmisiä kiinnostavampi. Rahkonen siis äänesti veron poistamisen puolesta.
Esitin Ilta-Sanomien päätoimittajalle haasteen, että heidän pitäisi selvittää mieluummin milloin poliitikot valehtelee eikä sitä millainen koira Tanja Karpelalla on. Pietilä esitti, että näin on tehty muun muassa Jäätteenmäen tapauksessa, mutta muita esimerkkejä hän ei antanut. Jos hän olisi jäänyt vähän pitemmäksi aikaa, olisi hän kuullut ja nähnyt kuinka kaksi kansanedustajaa pakenee vastuutaan.
tagit: politiikka, järjestötoiminta
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti