Ympäripyöreitä

Viime viikonlopun jälkeen sunnuntai taisi ollla melkein semmoinen rauhallinen vapaapäivä. Nyt mennään taas ympäripyöreillä eteenpäin. Eilen heräsin aamulla seitsemältä ja kävin tutustumassa pariin yritykseen. Ensimmäisenä käytiin Perheyritysten liiton jäsenyrityksessä Hakaniemen Metalli Oy:ssa ja Sen jälkeen TeliaSonerassa. Tilaisuus päättyi ruokailuun siinä seitsemän maissa, josta sitten painuin töihin. Yhdeltä yöllä pois, kahdeksi nukkumaan ja seitsemäksi taas ylös.

Tunnin päästä vasureitten nuoret vaikuttajat käyvät Pohjolan voimaan tutustumassa. Sitten painun taas töihin.

Nämä yritysvierailut ovat osa Eurofacts Oy:n järjestämiä koulutustilaisuuksia eri puolueiden nuorille vaikuttajille.

Ei voi kuitenkaan välttyä siltä, että pientä lobbausta tehdään vähän kaikkialla. Hakaniemen metallin hallituksen puheenjohtaja on kyllä sen verran old-skool Kallion kasvatteja ettei se oikein jaksa mitään kiertoreittejä. Hänen firmansa työntekijöitä haastatellessa jäi kyllä mieleen se, että kyseessä on yritys, jossa ihmiset haluavat olla töissä ja pitävät sitä. Lobbaaminen jäi sitten Perheyritysten liiton toimitusjohtaja Anders Blomin harteille. Hän sen kyllä osaa.

Jussikin oli paikalla ja kirjoittaa samasta aiheesta hieman lyhyemmin.

technorati Eurofacts, Arkadia2007, Vasemmistoliitto, Hakaniemen metalli, Perheyritysten liitto, TeliaSonera, Anders Blom, Pohjolan voima, Jussi Saramo.

Elinkeinoelämän keskusliitto tavoittelee hyvinvointivaltion purkamista

Elinkeinoelämän keskusliitto on tuonut esille jälleen faktoja poliitikkojen tueksi ilman mitään poliittisia päämääriä julkaisemalla 4.7. tiedotteen koskien kesän budjettineuvotteluja. Kannanotot eivät sinänsä olleet mitään yllättäviä. Veroja pitäisi laskea yrityksiltä, valtion velkaa tulisi lyhentää eikä hyvinvointipalveluihin sijoitettavia varoja saa kasvattaa.

Yllätyksenä ei siis tullut se, että poliitikot eivät saisi sortua ”vaalibudjettien” tekemiseen eli rahan sijoittamista hyvinvointipalveluihin vain kalastellakseen ääniä tulevissa eduskuntavaaleissa. Elinkeinoelämän keskusliitossa ei ilmeisesti ymmärretä sitä, että jotkut poliitikot pitävät hyvinvointipalveluja tärkeimpänä osana koko hyvinvointiyhteiskuntaa. Suomessa on lähes ilmainen terveydenhuolto ja koulutus, kun ei oteta huomioon terveyskeskusmaksuja ja koulukirjoja. Suomessa pyritään pitämään huolta työmarkkinoilta syrjäytyneistä, sairaista, terveistä, nälkäisistä, kodittomista, kodillisista, mutta Elinkeinoelämän keskusliitolle tämmöiset poliittiset tavoitteet ovat tarpeettomia. Mihin kaikilta ihmisiltä ja yrityksiltä kerättäviä verovaroja (jota on kerääntynyt miljardi enemmän kuin valtio oli budjetoinut kevään aikana) tulisi sitten käyttää EK:n mielestä? Tietenkin valtion velan lyhentämiseen, tutkimustyöhön, teiden rakentamiseen ja yritysten verotuksen alentamiseen.

Elinkeinoelämän keskusliittohan ei tietenkään hyödy muusta sosiaaliturvasta kuin julkisesta tuesta yksityiselle sektorille, jota edellä mainitut kohteet ovat. Teiden rakentaminen ja yritysten verojen alentaminen on varainsiirtoa yrityksille, jotka joko rahoitetaan ansiotulojen verottamisella tai hyvinvointipalvelujen supistamisella. Voittaja on pääoma. Häviäjiä on ne, joilla on muutenkin vähän tai ei mitään.

Huvittavinta EK:n toiminnassa on se, että he eivät väitä tekevänsä politiikkaa vaan tarjoavat ainoastaan faktoja. Näin minulle esitettiin Arkadia 2007 -tapahtumassa Sanomatalossa viime keväänä kun Elinkeinoelämän keskusliitto esitteli asiakirjaansa ”Kannustavasta verotuksesta kilpailuvaltti”. Kun EK väittää ettei se tee politiikkaa olisi aivan sama kuin SAK, Amnesty, Electric frontier Finland tai Kokoomusnuoret väittäisi etteivät heidän järjestönsä tee politiikkaa. EK.n kannanotot eivät ole tutkimustuloksia vaan avoimia julistuksia poliitikoille siitä, mitä nappia pitäisi painaa.

tagit: politiikka.

Aikaisemmin aiheesta:
Verottaminenko pois hyvinvoinnista
Lobbausta sanomatalolla
Chewbacca-puolustusta Elinkeinoelämän Keskusliitolta

Lobbausta sanomatalolla

Osallistuin eilen Eurofacts Oy:n järjestämän koulutuspäivien ensimmäiseen seminaariin Sanomatalolla. Kyseessä on siis elinkeinoelämän järjestämä koulutus puolueiden kansanedustajaehdokkaille sekä nuorille vaikuttajille. Ensimmäisen päivän puhujina oli aika kattava edustus suuryritysten edustajia kuten Anders Blom (Suomen perheyritysten liiton toimitusjohtaja), Timo Väisänen (Pohjolan voiman johtaja), Jussi Mustonen (Suomen elinkeinoelämän keskusliiton johtaja), Pekka Takala (TeliaSoneran varajohtaja), Antti-Pekka Pietilä (Ilta-Sanomien vastaava päätoimittaja) ja Tapani Pitzen (Taloussanomien toimituspäällikkö).

Suomen elinkeinoelämän keskusliiton alustus oli koulutuksen muotoon puettua, mutta läpinäkyvää lobbausta. Tilaisuudessa jaettiin järjestön "juuri painosta tulleet" vero-ohjelmat. Eipä siinä oikeastaan mitään uutta ollut painoväristä huolimatta: verot alas ja tuloerot ylös oli järjestön viesti.

Järjestön johtaja kehui, että heillä on paljon patrioottisia johtajia jäseninä, jotka haluavat sijoittaa Suomeen. Välitetty viesti meni omassa päälohkossa muotoon, että "jos te ette suostu leikkimään meidän kanssa, niin me kerätään meidän lelut ja mennään Kiinaan". Tämä viesti toistui Perheyritysten liiton kommenteissa.

Parasta antia tilaisuudessa oli Kimmo Tiilikaisen "perinteinen kampanja maakunnassa"-esityksen jälkeinen Jyrki Kasvin "Sähköinen kampanja pääkaupunkiseudulla". Nuorsuomalaisuudestaan huolimatta Jyrki Kasvi edustaa sitä nuorta polvea, joka on kasvanut nettiin kiinni ja kasvattanut muuta yhteiskuntaa vastuulliseen ajatteluun tietokoneiden ja netin kanssa työskennellessä. Tämä opetus ei ole tietenkään mennyt perille, minkä näkee tekijänoikeuslain suunnittelussa, kaikenlaisten nettifilttereiden suunnittelussa, tietokonepelien kieltämisessä, sun muissa tietokoneisiin liittyvien vaarojen esittelyssä.

Tilaisuuden lopussa järjestetyssä paneelissa oli mukana jo mainittujen yritysjohtajien lisäksi kaksi lainsäätäjää eli kansandustajaa: Susanna Rahkonen (sdp) ja Jari Koskinen (kok).

Paneelissa Anders Blom, Perheyritysten liitosta, esitteli ajatuksen, että puhutaan liikaa yritysten yhteiskuntavastuusta kun pitäisi puhua yhteiskunnan yritysvastuusta. Kun pääsin kysymään tekijänoikuslaista, niin oli pakko heittää kommentti Blomille, että jos yritysten yhteiskuntavastuu ei näy julkisesti, niin kansalaisilta tulee aika vähän sympatiaa yhteiskunnan yritysvastuuta kohtaan.

Jari Koskinen esitti, että ei kannata säätää lakeja, joita ei pysty valvomaan. Kyselin tämän innoittamana, että miksi tekijänoikeuslaki sitten säädettiin ja miten lainsäätäjät äänestivät. Koskinen sanoi, ettei muista miten äänesti ja Rahkonen sanoi, että vastusti lakia, mutta oli suuressa valiokunnassa äänestämässä sen puolesta. Kävin tarkistamassa eduskunnan sivuilta hallituksen esityksen (he 28/2004) ja äänestystulokset. Molemmat äänesti lain puolesta. Siis Koskinen ja Rahkonen.

Ehkä Koskinen ei halunnut tuoda kantaansa esille ja vetosi muistamattomuuteen. Rahkonen taisi jauhaa niin sanotusti paskaa. Kirjataan ylös ja ensi vuoden Eduskuntavaaleissa saatte vastata. Välitän heidän vastaehdokkailleen viestin asiasta (siis niille, jotka suhtautuvat nykyiseen tekijänoikeuslakiin kriittisesti).

Rahkonen esitteli paneelissa myös Kansanedustajan tehtäviä ja sitä, miten pitää aina katsoa kokonaisuutta. Meinasin kysyä, että kenen etua varallisuusveron poistaminen ajoi, jos siis katsotaan kokonaisuutta, mutta ehkäpä tuo tekijänoikeuslakikysymys oli nuoria ihmisiä kiinnostavampi. Rahkonen siis äänesti veron poistamisen puolesta.

Esitin Ilta-Sanomien päätoimittajalle haasteen, että heidän pitäisi selvittää mieluummin milloin poliitikot valehtelee eikä sitä millainen koira Tanja Karpelalla on. Pietilä esitti, että näin on tehty muun muassa Jäätteenmäen tapauksessa, mutta muita esimerkkejä hän ei antanut. Jos hän olisi jäänyt vähän pitemmäksi aikaa, olisi hän kuullut ja nähnyt kuinka kaksi kansanedustajaa pakenee vastuutaan.

tagit: politiikka, järjestötoiminta