maanantaina, syyskuuta 10, 2007

Onko demarit stallareita?

En ole pitkään aikaan tullut syytetyksi stalinistiksi, tai moneksi muuksikaan, mutta tänä aamuna kyse ei ole siitä. Olen vain miettinyt, että miksi nuo syytökset tulevat suunnattua aina vasureita kohtaan, mutta ei koskaan demareita kohtaan. Heidän demokratiakäsityksensä tässä on vinksallaan. Vasemmistoliitossa on varmasti parannettavaa järjestöpuolella, mutta kyllä me demokraattisessa mielessä piestään demarit aika hyvin.

Mutta ystäväni, ajat muuttuvat.

Mikko Saulin ristiretki SDP:n muuttamiseksi demokratiaksi on osoittautuva menestykseksi - tai siis, ainakaan Mikko ei ole yksin. Ilja Suvanto kirjoittaa puheestaan Tulevaisuusakatemiassa.

-- Rakennetta on uudistettava ja jäsendemokratiaa lisättävä. Tällä hetkellä puolueen johdon valintatapa ei ole avoin eikä demokraattinen. Mielestämme puoluejohtaja on vastaisuudessa valittava jäsenäänestyksellä. Tämä ei kuitenkaan riitä yksinään vaan myös muita puoluedemokratian muotoja on kehitettävä. Puoluekokousedustajista on järjestettävä vaalit kaikissa piireissä. Lisäksi puoluekokouksen on oltava avoin myös muille puolueen jäsenille, sen yhteydessä on järjestettävä foorumeita tai ideahautomoita joista ajatukset liikkuvat eteenpäin.


Demarit kärsivät pahasta demokratiavajeesta, mikä on korjattavissa. Kunnallisella tasolla demarit voisivat ainakin keventää ryhmäkurin vaatimuksia, ja sallia esimerkiksi erilaiset äänet tilanteissa, jotka eivät ole ideologisesti maailman yhdistävimpiä tekijöitä. Myöskin ihmisten kiristäminen "poliittisen uran loppumisella" olisi syytä lopettaa. Vaikka lähteet pysyvät salassa, niin tarinat kiertävät. Demarien viesti pysyy epäselvänä, jos tietyt ihmiset puhuvat tiettyjen asioiden puolesta, mutta eivät tilanteen salliessa saakaan tehdä niin, koska ura puolueessa ja politiikan parissa päättyy siihen.

Asiantuntijoiden käyttö on tietenkin fiksua, mutta lautakunnissa työskentelyä voisi auttaa se, jos jokaista jäsentä pidettäisiin omilla aivoilla ajattelevina ihmisinä.

Puoluekokousedustajien ja puheenjohtajan valinta jäsenäänestyksellä parantaisi varmasti järjestön demokraattista puolta. Puheenjohtajan valinnan siirtäminen kaikille jäsenille järjestettäviin yleisiin ja yhtäläisiin vaaleihin (kirjeäänestys ehkä) tekisi puolueesta edistyksellisimmän puolueen jäsendemokratian osalta. Maan ystäviin olisi vielä matkaa, mutta kuilu ei olisi mahdoton. Jos piiri kuitenkin valitsisi kaikki puoluekokousedustajansa, niin sekin olisi jo voitto.

Tämmöiset toimenpiteet eivät kuitenkaan varmistaisi välttämättä Ilja Suvannon vaatimaa sukupolvien viestin katkeamatonta virtaa. Kiintiöpaikkajärjestelmä olisi tähän tehokas, vaikkakaan ei niin tasa-arvoinen tai demokraattinen kuin edellä esitettiin. Jos lähtökohtana on suosia tiettyä sukupuolta tai ikäryhmää muiden kustannuksella, niin jotta ajatus olisi jollain tavalla hyväksyttävä, olisi ryhmän oltava vähemmistönä. Ajatus siitä, että eri-ikäiset ihmiset, miehet ja naiset, rikastuttavat ainutlaatuisilla kokemuksillaan puoluevaltuuston (jos Demareilla se edes on tuon niminen), piirijärjestöjen ja -osastojen ilmapiiriä ja ideointia. Tämmöisten puolten huomioon ottaminen tekee puolueesta seksikkään ja mahdollistaa paljon helpommin puolueen kasvun uusien jäsenten muodossa.

Uusille ihmisille pitää antaa tilaa järjestössä, jotta he voivat sitoutua siihen, jotta he voivat kasvaa siinä.

3 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Korjaan nyt sen verran, että minä en pitänyt kyseistä puhetta. Puheenvuoron kirjoitti Kauniaisissa sitä varten muodostettu työryhmä, SDP:n TulevaisuusAkatemian yhteydessä. Myös Akatemian loput jäsenet osallistuivat käsikirjoitusversion muokkaamiseen ja hyväksyivät sen lopullisen sisällön. Puheen piti Lahdessa akatemian edustajaksi tässä yhteydessä valittu Juhana Harju.

Tämän kaiken minä kirjoitin myös viittamassasi merkinnässä. Kommentoin vielä muutamaa lausetta.

"Myöskin ihmisten kiristäminen "poliittisen uran loppumisella" olisi syytä lopettaa. "

En ole huomannut, että tämän kaltaista toimintaa olisi vielä edes ehditty aloittaa. Minkä puun takaa tämä hyppäsi?

"Puoluekokousedustajien ja puheenjohtajan valinta jäsenäänestyksellä parantaisi varmasti järjestön demokraattista puolta."

Ehdottomasti totta.

"Ajatus siitä, että eri-ikäiset ihmiset, miehet ja naiset, rikastuttavat ainutlaatuisilla kokemuksillaan puoluevaltuuston (jos Demareilla se edes on tuon niminen), piirijärjestöjen ja -osastojen ilmapiiriä ja ideointia."

SDP:n käytännön rakenne on erinomaisen demokraattinen. Nimiin, käytäntöihin ja toimialueisiin voi tutustua vaikka puolueen kotisivuilta, puskaradion sijaan. Myös Heinäluoman Lahdessa pitämä puhe löytyy nyt SDP:n sivuilta. Puhe vastasi monin paikoin myös TulevaisuusAkatemian esille nostamiin kysymyksiin.

Ongelmat eivät löydy puolueen johtopuolen hallinnollisesta rakenteesta, joita puoluekokoukset pääsevät ravistelemaan. Ongelmat löytyvät kentän hallinnollisiin rakenteisiin liian pitkäksi ajaksi samoihin tehtäviin juuttuneista ihmisistä, joita on vaikea patistaa siirtymään eteenpäin.

Tässähän on yksinkertaisesti kyse siitä, että piirien passiivisemmat jäsenet tuppaavat työntämään vanhat tutut aktiiviset jäsenet samoille paikoille, vuodesta toiseen. Politiikka on näillä ihmisillä vuosikymmenten varrella muuttunut harmaan järjestöbyrokratian pyörittämiseksi ja vanhentuneiden poliittisten kaavojen noudattamiseksi. Mutta juuri näitä ihmisiä on kaikkein vaikeinta saada liikkumaan paikoiltaan.

Vaalitappio toi tämän kaltaiset epäkohdat julkiseen käsittelyyn. Hyvä niin. SDP ei todellakaan ole Suomen ainoa puolue ja/tai organisaatio, jossa yllä mainitsemani liian pitkä palvelusaika on korostunut. Valtion ja tiettyjen organisaatioiden hallinnossa istuu läjäpäin kunnioitettavan uran tehneitä ihmisiä, jotka kruunaisivat arvostuksensa tehtävilleen hakeutumalla suosiolla elämässä eteenpäin.

Itse-oppinut dosentti kirjoitti...

Kommentteja:
Kiristäminen poliittisen uran loppumisella on helsinkiläinen episodi. Lähdettä en paljasta. Ilmiö on ilmeisesti paikallinen, koska muualla en ole kuullut samanlaisista käytännöistä.

Kuulin Heinäluoman puheen jo telkkarista samana iltana, kun se esitettiin. Kotona sitä pidettiin mainiona.

Pahoittelut tuosta puheen pitäjän sekoittamisesta. Kirjoitit kyllä selkeästi blogissasi, että se ei ole sinun kirjoittamasi, mutta sain jostain syystä sen käsityksen, että jonkin ryhmän edustajana pidit kyseisen puheen.

Anonyymi kirjoitti...

"Kiristäminen poliittisen uran loppumisella on helsinkiläinen episodi."

Aha. Tästä tapauksesta en ole kuullut. Toivoa sopii, että ilmiö siivotaan nopeasti nurkista. Tämän kaltaisella toiminnalla ei kyllä ole mitään sijaa puolueen riveissä. Mrh.

"Pahoittelut tuosta puheen pitäjän sekoittamisesta."

Näitähän sattuu. Sekoilen välillä myös itse ja saan korjailla jälkeenpäin. :)

Satuin itsekin pitämään Heinäluoman puheesta. Nykyinen puheenjohtaja ainakin yrittää parhaansa, mikä on ihan kunnioitettavaa. Ainakin meidän istumapaikoilamme ihmiset olivat tyytymättömiä ihan muiden ihmisten toimiin.