Haluan olla niin huono kirjoittaja, että minulle tulee maksaa vähiten maailmassa

Yksi innoittava tekijä minulla on ollut aina ammattimaiseen kirjoittamiseen. Pulp-kirjallisuus on synnyttänyt sekä Tarzanit, Shadowit (what evil lurks in the hearts of men), Jerry Cottonit, ja monen muuta ihastuttavaa teosta. Materia synnytti myös kielenkäyttöä. Monesti kirjailijoille maksettii sentti per sana, mikä synnytti epäilemättä noir-kirjallisuudesta tutun kielenkäytön. Tulin kotiovelle on noir-kielellä kirjoitettu näin: "Palasin tuhansien askelten merestä, missä olin itse vain yksi kilahdus muitten yksinäisten majakoiden joukossa. Potkiessani puuta, se viimeinen kaiku oli ainoa oikea. Kuulin sen kuin lepakko vaikka silmäni olivat vieläkin ummessa nyrkkijorpakosta johon olin päätynyt Pisto-Jackia haastatellessani. Vielä 49 askelta perille. Tiesin, että matkani tulisi olemaan ehkä jopa tässä, mutta en voinut luovuttaa, koska niin paljon oli pelissä." 

Hieron vähän tekstiä, mutta voisinpa kutsua ihmisiä kasaan facebookin kautta kirjoittamalla jotain näinkin menevää: 

Wanted: Huonoja kirjoittajia. Tai siis hyviä, mutta maksamme huonosti. Huonoille emme ollenkaan. 

Onko nasevia kirjoittajia täällä? Joku, joka osaisi olla ovela ja innostuisi taidetyönsä ohessa myöskin käyttämään sanaista säiläänsä markkinavoimien vuoksi? Nyt olis semmonen projekti, että etsitään suomalaisia kirjoittajia ja lahjakkuuksia. Firmana olisi Copypanthers/Wordapp. Tarkoitus olisi nätisti sabotoida firman tyyliä ja luoda maailman parasta dadaa.

Tarkoitus ei ole pilata hyviä kirjoittajia eikä heidän töitään. Eikä sitä hienoutta ja lahjakkuutta millä voidaan kirjoittaa sanamääräisesti maailman parasta tekstiä autonkumista ja puutarhaletkusta. Itse koin asian näin, että neuvottelin useamman firman tyypin kanssa, ja kolmas ei edes vastannut kysymyksiini vaan antoi pääsyn järjestelmään ilman mitään vettausta (vetting = testata, tarkistaa osaaminen, jotain sen semmottista)

Koska vähän vitutti kun minä tarjosin 120 egeä hinnaksi vaikka kaveri oli budjetoinut hinnaksi 48 dollaria, hän suostui vastaamaan vain, että loin sinulle tilin. Voit aloittaa mistä vain.

Hain yhteistyökumppaneita muualta. Pyysin heitä valitsemaan otsikon, antamaan minulle kolmesta viiteen minuuttiin aikaa suoltaa mitä tahansa käyttämällä yhtä heidän valitsemaansa avainsanaa.

Tätä minä tein:
1) Otsikko: Joululahjojen ostaminen työntekijöille.
taikasana: Mausteglögipussit

2) Otsikko: Talvivaatteita lapsille
Taikasana: Ananas

Copywrite 1: Joskus joululahjojen ostaminen työntekijöille on vaikeaa, koska jokainen ihminen on yksilö. Siksi onkin hankalaa tehdä isoja ostoksia kerralla, ja semmoisia mitkä oikeasti tyydyttävät työntekijöitä. Olette varmaan olleet joskus tilanteessa, missä joululahjat eivät olekaan kaikille työntekijöille miellyttäviä. On sanottu, että "tämähän on ihan p*skaa." Sitä se helposti onkin. Siksi suositeltavaa on keksiä jotain todella omaperäistä. Tänä vuonna kannattaa hankkaia glögimaustepusseja. Mikään ei ole niin persoonallista kuin työntekijän huomata, että "mistä ihmeestä ne tiesi, että minä olen talon luovin henkilö." Olipa kyseessä iso suomalainen pörssiyhtiö tai pääkaupungissa sijaitseva pk-yritys, niin oikeasti. Tee itse oma mausteglögipussi. Lisää sinne sekaan joku kiva haju, maku tai ehkäpä pussin viereen sulkakynä. Erikoisuus ja oveluus, ja vähän semmoinen hämärähkö meininki, ne on joulun juttuja. Kyse on vähän jos muistatte ne kivat joulubileet missä kaikki kaverit käy, kun ovat töissä siinä firmassa. He puhuvat, ja nauravat, ja kaikille vain jää mieleen, että olispa itsekin ollut töissä tuossa firmassa missä mausteglögipusseja jaettiin - ja naurettiin. Yritysluotottajakin löytyy kun käännytte Ferratum Business -tarjoajan puoleen. Tehdään yhdessä joulusta mausteinen. Joululahjat työntekijöille joululahjat työntekijöille Ferratum business tarjoaa yritysluottoa netissä

Copywrite 2: Mikä se on lapsesi puserolla taas? Onko se ananas tai jokin muu ruoka? Tätä tapahtuu jatkuvasti. Joten ei ole yllättävää, että lapsi halutaan pukea lämpimästi ja - onhan ne bakteeritkin mielessä välillä - turvallisesti. Talvivaatteet kun ovat aikuisten päällä, meillä on tapana, että meillä ei ole ananasta siellä välissä. Kun laitamme samat vaatteet lapsille, ajatukset ovat vähän muualla. Mietimme vieläkin sitä ananasta. Olisi pitänyt ymmärtää, että toppavaatteita tarvittiin jo marraskuun alussa, ja silloin mentiin jo hukkateille. Lapsihan on se tärkein palanen, ja hänen turvallisuus. Ananasta syöttäessä se vain unohtuu. Vanhempana itsekin ajattelen, että omalla lapsella pitää olla puhdas iho, vaippa, ja kaulaliina. Talven tullessa kuitenkin helposti unohtuu talvivaatteet lapsille. Meilläkin on niitä kolme. Siis kolme lasta; 3-, 6-, ja 9-vuotias miettii, että milloin päästään ulos, itse mietin sitä ananasta ja oikeasti pitäisi miettiä, että mistä talvivaatteet lapsille. -25 astetta pakkasta, ananas on jo hävinnyt, ja ollaan pulkkamäessä. Kaikille tuttu tilanne. Ei ole vain niitä häiritseviä robohiiriä, joita lastenohjelmissa näkyy. Olisipa ananas semmoinen ruoka, jonka voisi vain piilottaa, ja lapset söisivät ruokansa jostain muualta - vaikka roskiksista. Semmoista tämä on.

Post Scriptum. Olen käytettävissä leipäpalkalla. Tuntihinta on 26 euroa per tunti, mutta teen myös työtä näkyvyydestä ja kappalemääräisesti.

Post Scriptum 2. Jos näistä maksetaan jotain, järjestän kisan missä 85 pinnaa siitä lahjoitetaan jollekin freelancereita tukevalle ammattiliitolle.

Oiko lukijan unelma työ ja muita yhdys sanoja

Vaikka puhekieli on se "oikea" kieli ja kielitoimisto sekä opetussuunnitelmat yrittävät kasvattaa meistä naskaleista kielitaidollisesti oppineita, niin helposti kielifasismissa unohdetaan, että kieli on virtaava. Se ei pysähdy, se ei taivu laatikoihin eikä sitä oikein voi hallitakaan. Kielessä, puhutussa ja kirjoitetussa, on aina joitain sellaisia sävyjä, joilla on merkitys siitä huolimatta, että se taistelee muotoa vastaan.

Esimerkiksi hevosenkenkä ja hevosen kenkä ovat täysin oikeaoppisia muotoja vaikka molemmat tarkoittavat hieman eri asioita. Tässä tarvittaisiin avuksi konteksti. Puhekielessä tätä eroa on vaikea huomata, mutta kirjoitetussa muodossa se paistaa kouliintuneeseen silmään kuin tuhatkiloinen neula heinäsuovasta.

Tiedän, että kielitoimisto on hitaasti reagoiva, mutta kuitenkin hyvin asiantunteva järjestö. Toimistolta tulevat suositukset ovat välillä kauhistuttavia ja ymmärrän, miksi useat sanataiteilijat pysyttelevät kaukana kielitoimiston asiakaspalvelusta. Omat kokemukseni ovat olleet lähinnä positiivisia (kielitoimisto suosittelee käyttämään sanaa myönteisiä). Vähän samalla tavalla kuin olen hiv-kielteinen. Kielitoimistolla, kuten uskoakseni kaikkiin asiaan liittyvillä tieteenhaaroilla, on vaikeuksia huomata, että lainasanat tarttuvat kiinni kielen virtaan. Kun suomeen tulee lainasanoja vieraista kielistä, niin lainasanoille syntyy myös merkityksiä, jotka eivät ole synonyymiensa kaltaisia.

Ludwig Wittgensteinia kaivattaisiin tämänkin päivän säädellyille kielimarkkinoille tuomaan hieman näkymätöntä sanastoa kaikille. En tarkoita, että Wittgenstein voisi kirjoittaa deskriptiivisen ohjeistuksen äidinkielelle tai äidin kielelle. En oikeasti tarkoita. Kuolleet eivät kirjoita. Se on vain fakta, vaikka äidinkielen opettaja sanoisi mitä. Fakta on muuten lainasana. Tosiasia olisi oikea synonyymi, mutta se on niiiiiiin hemmetin pitkä sana.

Nyt tämä kirjoitus lähti ihan käsistä. Minun piti aluksi kirjoittaa humoristinen työhakemus oikolukijan työpaikkaan, mutta jostain syystä aloinkin vientämään kielen nyansseja eli sävyjä, mutta kuitenkin painoja[sic].

Sic tarkoittaa sanaa, joka vaikuttaa väärältä, mutta on tarkoituksella kirjoitettu juuri kyseiseen paikkaan juuri kyseisellä tavalla.

Asa sen sanoi kuitenkin parhaiten: "vitut aseista, jos sanat pystyy tappaa".

Perusjuttuja

Uusimmassa Venäjää käsittelevässä Liberossa on mukana myös uusi Kähkiksen kulma. Nimimerkki Kähkis (Mikko Kähkönen) kirjoittaa lyhyesti kiistattomia tosiasioita. Uusi palsta alkoi merkinnällä kansalaispalkan muuttumisesta perustuloksi. Perustulo on universaali, kun taas kansalaispalkka on paikallinen vaatimus. Tällä logiikalla Kähkis vaatii myös kansalaissodasta puhumisen perussodasta puhumiseksi.

Idea on loistava. Logiikka on loistava. Tahtoisin jatkaa tätä myös nationalismista. Nationalismia ei ole käännetty suoraan suomeksi, vaan käännökseksi kelvatkoon kansallisuusaate. Nämä molemmat kääntyvät uudessa kielessämme perusismiksi ja perusaatteeksi. Näitä aatteita kannatetaan Ahvenanmaalla, Suomessa, Kosovossa sekä Serbiassa. Perusaatteet tutuiksi.

Puolueista muutamat joutuvat vaihtamaan nimeä. Kansallisen kokoomuksen tulee vaihtaa nimensä, mutta miksi? Perusteellinen kokoomus? Peruskokoomus? Koska yhdellä puolueella on jo perusnimitys käytössä, tulee se vaihtaa alkuperäiseen, eli Perussuomalaiset muuttaa nimensä Kansalaissuomalaisiksi. Näen jo miten tämä idea otetaan vastaan.

Blogistaniassa ja blogosfäärissa mielipiteitä ja asiantuntemustaan jakavat kansalaisjournalistit joutuvat tulevaisuudessa tyytymään perusjournalismin harjoittamiseen. Välineenä he joutuvat käyttämään kansalaismedian sijasta perusmediaa. Tästä ammatikseen kirjoittavat tulevat olemaan innoissaan.

Kaikenlaiset kansalaisvelvollisuudet muuttuvat perusvelvollisuuksiksi. Äänestämisestä, sotimisesta, kirkkojen polttamisesta ja Mannerheimille kumartelusta tulee aivan tavallisia perusvelvollisuuksia, joiden tekemiseen joutuvat osallistumaan kaikki sukupuolesta, iästä ja sukupuolisesta suuntautumisesta riippumatta. Tästä aiheesta parhaimman asiantuntemuksen tarjoava Kansallismieliset keskustelusivut muuttaa nimensä Perusmielisiksi keskustelusivuiksi. Samoin kaikki kansalaisfoorumit ovat tästä lähtien perusfoorumeita.

Kuten Perussuomalaisten kohdalla todettiin, niin perussanat on kuitenkin käännettävä kansalaissanoiksi. Peruskoulu muuttuukin kansalaiskouluksi. Perusopinnot muuttuvat kansalaisopinnoiksi. Ja sokerina pohjalla, Rolling Stonesin peruskeikkasetti muuttuu kansalaiskeikkasetiksi. Joten tämä orkesteri on syytä kutsua sitten paikalle kun vietämme perusjuhlapäiväämme 6.12. Silloin sopisi myös laulaa perustustenvälistä.

Pelien sielu, kummallisia analogiota

On olemassa kolme peliä, joilla väitetään olevan säännöt, joita soveltamalla ei voi hävitä. Nämä kolme peliä ovat shakki, huumori ja politiikka.

Shakin sanotaan olevan puhdasta matematiikkaa. Ne, jotka näin sanovat, eivät ymmärrä pelin luonnetta, sen sielua. Shakissa on säännöt ja niitä rikkomalla häviää. Shakkipelien määrä on rajaton. Shakin mieluisuutta on kritisoitu juuri tällä matemaattisuudella, että kun laskee vain oikein, voittaa. Tämä ei pidä paikkaansa. Hyvin laskettu peli johtaa voittoon vain jos on laskenut paremmin kuin toinen. Etäisesti saattaa olla mahdollista, että on olemassa shakkipeli, joka on voittamaton. Vasta sen löytyminen lopettaisi shakin.

Palatakseni kuitenkin pelin matemaattisuuteen. Shakkipelit nimetään yleisesti nimillä kuka vastaan ketä, missä ja milloin. Ensin mainittu on pelannut valkoisilla nappuloilla. Pelit eivät kuitenkaan etene kuin puitesääntöjen mukaan. Jokainen siirto on jollain tavalla harkittu, mutta saman aikaisesti leikittelevä. Jos näin ei olisi, niin ei shakki vaatisi edes mitään lautaa. Ihmiset voisivat pelata shakkia tämmöisellä dialogilla:
- Kempinski-Shaposhnikov, Moskova, 2006, valkea voittaa.
- Pyh, Seres-Hoffmann, Budapest, 1999
- Päättyy myös häviöön. Saat valita, se on joko Bartel-Gajewski, Puola tai sitten Dautov-Palac, Wien, 1996. Voit ottaa myös Istratescu-Pedersen, Kavala 2002. Joka tapauksessa musta voittaa.
- Hitto. Otetaan uusi matsi.

Jos shakki olisi tämän kaltaista, silloin kritiikki olisi perusteltua. Mutta shakilla on sielu, johon sisältyy tunteita, luovuutta ja vaihtoehtojen kokeilua kuten kaikkeen inhimilliseen toimintaan.

Renessanssin aikoihin Euroopan hovinarrit kokoontuivat yhteen kertomaan vitsejään. Lopulta he päätyivät siihen, että vitsejä on rajallinen määrä, joilla on vain paikallisia variaatioita. Henkilöiden nimet ja tapahtumien paikat vaihtuvat, mutta vitsien mekaniikka on aina samanlainen.

Tähän liittyy anekdootti. Seuraavalla kerralla kun narrit kokoontuivat. He kertoivat vitsejä pelkillä numeroilla.
- 12.
- Hah, hah, hah.
- 29.
- Hah, hah, hah.
- 42.
- Hah, hah, hah.
- 14 ja perään kolme.
- Hah, hah, hah.
Kun narrit olivat lopettaneet nauramisen viimeiselle vitsille, yksi narreista alkoi nauraa. Muut ihmettelivät tätä. Yksi narreista meni kysymään nauravalta narrilta, että etkö sinä ole kuullut jo tämän aikaisemmin. Kaikkihan nämä vitsit tietävät.
- Ei se ole se vitsi, vaan miten hän sen kertoi, sanoi naurava narri hekotusten välistä.

Huumorillakin on sielu. Vaikka kaikille komiikan lajeilla voidaan antaa säännöt. Voimme nimetä monenlaisia alakategorioita huumorille. Parodia, farssi, satiiri, sarkasmi, stand-up, musta huumori, alapäähuumori, kirjahuumori, insinöörivitsit, sitcom, slapstick, yms. Silti emme voi koskaan laskea sen varaan, että nämä naurattaisivat. Liian mekaaninen huumori on kuivaa huumoria. Huumorista ei sovi laskea leikkiä, paitsi jos on tosissaan. Stand-up koomikon liian laskelmoitu ohjelma johtaa helposti Kuolemaan lavalla, kuristumiseen ja hapen loppumiseen. Tässäkin on poikkeuksia. Huono huumori on aina huonoa huumoria, paitsi laskelmoitu huono huumori on aina hyvää huumoria, paitsi silloin kun se on joko laskelmoitua tai huonoa.

Politiikalla väitetään olevan sääntöjä. Machiavelli, Platon, Suvi-Anne Siimes, Lasse Lehtinen ja Alexander Stubb ovat kaikki kirjoittaneet politiikasta itsessään. He ovat luoneet sääntöjä sille, että miten ja missä pitää vaikuttaa. Mitä politiikka on ja niin edelleen. Mutta siltikään tämä yhteiskunnan rakennus ei pysy pystyssä vaan on jatkuvassa muutoksen tilassa. Tähän haluan liittää pari mukaelmaa aiheesta varmuus ja epävarmuus.
1. Jos jokin on varmaa, se on epävarmuus.
2. Jos jokin on varma, niin se on aivan varma.
Jälkimmäinen on Matti Nykäsen.

Politiikalle on myös sielu. Sitä ei ole sidottu sääntöihin tai lakeihin. Se ei ole matematiikkaa sen enempää kuin shakki. Siinä ei ole yhtään enempää laskelmointia kuin huumorissa. Silti se pystyy yllättämään. Se pystyy antamaan ajatuksille siivet paljon yllättävämmin kuin Red Bull. Politiikka naurattaa joskus enemmän kuin huonosti laskelmoitu hyvä huumori.

Jos jotain voin sanoa näistä sanoa, niin sen, että ei ole yllätys, että kaikissa totalitaristisissa maissa satiiri on kielletty. Demokratiassa kielletään olmitkin.

tagit: filosofia