Huttua Tuomo Puumalasta ja NYTistä

Tämän viikon NYT-liite on tarjonnut monelle hyvän syyn miettiä nuorten edustusta päättävissä elimissä. Syy on Tuomo Puumalan esittelystä ja toimittajan asenteesta.

Eero Tikka on kokoomuslainen aktiivi Jyväskylästä, jota ärsyttää NYT-liitteen lukeminen ja varsinkin tällä viikolla. "Valtteri Väkevä antaa ymmärtää liitteen sisältö-sivulla, että on jotenkin väärin kun kansa on äänestänyt eduskuntaa Tuomo Puumalan, eikä poliisin murhaajaa ihailevaa kommunisti Seppo Lampelaa."

Esa Suominen on taas SDP:n aktiivi Turusta. Häntä on käynyt ärsyttämään jokin toimittajablokki, joka dominoi lehtimaailmaa Imagesta Voiman kautta Nyt-lehteen. "Kysymys kuuluu, miksi Tuomo Puumalan pitäisi miellyttää helsinkiläisiä vanhempiensa rahoilla punaviiniä litkiviä, individualismissaan ja omassa erinomaisuudessaan rypeviä vihreitä tai kokoomuslaisia?" Varsinaisesti Suomista oksettaa tapa miten Tuomo Puumala esitetään jotenkin poikkeavana.

Nytin juttu Tuomo Puumalasta oli kieltämättä asenteellinen, mutta ei se väittänyt olevansakaan muuta. Haluan jostain syystä puolustaa Nyt-liiteen juttua sillä, että NYT-liite ei ole koskaan ollutkaan mikään raskaita paljastuksia sisältävää asioiden ytimeen pureutuvaa journalismia. Liitteen tarkoitus on nähdäkseni olla vain keventävä välipala viikonlopuksi niille, jotka haluavat rentoutua. Tässä mielessä tarkoitus ei ehkä toiminut niin hyvin, jos mietitään ärtyneitä kommentteja.

Kiilan kirjoitussarja

Kiilan kirjoitussarjaan on tullut tässä kuussa Johanna Venholta teksti nimeltä "Syöksykierre." Ville Ropposen toimittamassa sarjassa kiilalaiset kirjoittavat omalla tyylillään suodatettua maailmaa.

Teema lienee talouskasvun rajoissa tai luonnonvarojen kuluttamisessa. Käykää lukemassa ja miettikää itse, mistä se voisi kertoa.

Tänään laitetaan punaiset paidat päälle

RED SHIRT FOR BURMA
"WEAR A RED SHIRT ON FRIDAY, INVITE ALL OF YOUR FRIENDS."

ps. Oletko, tai oletko ollut, tukemassa Burman/Myanmarin demokratialiikettä?

Jotakin on tekeillä

Tänään Ompussa synttärit!

Ravintola Toverissa tietovisaa (Vasemmistonuorten joukkue paikalla)

Joseph McCarthy on jälleen ajankohtainen.

Jotakin on siis tekeillä. Seuraamalla mediaa tulemme huomaamaan, että ensi viikolla saatetaan jo sinulta kysyä, oletko sinä, tai oletko ollut, koskaan kommunistisen puolueen jäsen?

Myös Kansallisteatteri tarttuu Tuntemattomaan sotilaaseen

(Via Viides rooli)

Tänä kesänä jäi valitettavasti töiden takia katsomatta Ryhmäteatterin sovitus Tuntemattomasta sotilaasta. Ensi kesään tässä joutuu odottelemaan. Kristian Smeds tosin on tekemässä omaa sovitusta Kansallisteatterille. Esitystä varten on perustettu blogi. Jostain syystä olen tästä innoissani.

Blogin kautta selviää myös, että Kansallismielisten keskustelufoorumilla käydään keskustelua roolivalinnoista, vaikka tekijöiden mukaan rooleja ei ole vielä edes jaettu. Jostain nämä tiedot kuitenkin keksitään. "Kansallisteatterin tulevassa Tuntemattoman Sotilaan erääseen päärooliin on otettu mulatti nimeltään Henry Hanikka." "Mokuttajat ovat siis raiskaamassa meidän Suomalaisten erästä pyhää instituutiota. "

Mikä on muuten mokuttaja?

Korkeasaarelle kova tuomio kansalaisilta

Uutislehti satanen kysyi viikonlopun alussa kansalaisilta riistääkö Korkeasaari eläimiä? Maanantaina julkaistu tulos kertoi, että 62 prosenttia kansalaisista piti oikeana vastauksena myöntävää puolta. Kysymyksen innoituksena oli todennäköisesti perjantaina järjestetty mielenosoitus, jossa haluttiin osoittaa, että Korkeasaaren tehtävä suojella uhanalaisia eläimiä olisi toissijainen.

Helsingin sanomat kävi haastattelemassa molempia osapuolia. Mielenosoittaja Jari Kujansuun mukaan Korkeasaari opettaa lapsille vääränlaisen luontosuhteen. Korkeasaaren johtaja Seppo Turunen taas uskoo, että mielenosoittajien toiminta perustuu tunteisiin ja kokemuksiin kotieläimistä.

Myönteistä asiassa on se, että Korkeasaari toimii hieman avoimemmin ja osallistuu keskusteluun. Vaikkakin johtajan näkemys ei mitenkään erityisen syvällinen olekaan mielenosoittajien motiiveja kohtaan. Aikaisemmin Korkeasaaren johto on kieltäytynyt julkisesta keskustelusta, koska mediasta on saatu huonoja kokemuksia.

Kaikki eivät pääse nauttimaan eläkkeestään

Eliniänajanodotesimulaattoriohjelmajutskan mukaan:

Elät 1 prosentin todennäköisyydellä 74-vuotiaaksi.

Nykyisillä elintavoillasi kuolet 65-vuotiaana perjantaina 5. lokakuuta vuonna 2046.

Vielä on siis 39 naurulla täytettyä vuotta jäljellä.

Ammattilaiset osaa sen parhaiten

Jagen voi ottaa nimeksi

Jagehan on pelkkä lempinimi, joka on evolvoitunut Jaakosta vuosien 1988-1995 välisenä aikana. Muotoja tässä välissä on ollut Jakke, Zeik, Zeikla, Jake, JJ ja lopulta sitten, Guns'n'Rosesin aikaisen kirjoitustavan levitessä, nimestäni tuli Jage. Välissä minun nimeni oli myös Jage Geellä, johtuen tavastani esitellä itseäni.

Väestörekisterikeskuksen nimipalvelu osaa kertoa, että Jage-nimisiä henkilöitä on syntynyt Suomessa yksi kappale vuosien 1900-1919 välillä. Oikeasta nimestäni, Jaakosta, osataan nimipalvelussa kertoa, että samannimisiä naisia tuntee väestörekisteri kuusi kappaletta. Kaikki tosin annettu ennen vuotta 1939. Oliko se sodan vika, että Jaakosta tuli sitten pojille annettava nimi?

Sukunimestäni Vasankarista on tulossa kuoleva nimi jossain vaiheessa. Kaiken kaikkiaan Suomessa on ollut 278 Vasankaria, joista viidesosa on jo kuolleita ja viidesosa on jo luopunut nimestään syystä tai toisesta. Lopuista 163 Vasankarista enemmistö eli 84 on naisia. Jos nämä sitten menevät avioliiton tai muun hourupäisyyden takia vaihtamaan nimeään, niin luku vain pienenee. Ottaen vielä huomioon omat angstini sellaista cocktailien tekemistä kohtaan, jotka sisältävät minun geenejä, niin toivo on laitettava noiden muiden 78 Vasankarin varaan

Kasvissyöjän ultimatum

Vaikka vegaanit ovatkin periaatteessa niin paljon parempaa väkeä kuin kaikki muut, koska he taistelevat ilmastonmuutosta vastaan jokainen päivä omassa ruokapöydässään. Vegaanit usein ovat myös kaikkivoipaisen tuntuisia taistellessaan maailman vääryksiä vastaan. He tekevät jotain.

Tästä huolimatta vegaanit joutuvat usein puolustelemaan itseään monenlaisia mörköjä vastaan. He seisovat kehityksen ja talouskasvun tiellä. He yrittävät pakottaa muuut elämään samalla tavalla kuin he. He ovat kaikkea hyvää vastaan. He ovat jopa vastakkainasettelun lopettamista vastaan.

Mut hei:

Sota ennen lamaa

Yhdysvallat ottaa käyttöön nettiviisumit

Yhdysvalloissa aletaan mahdollisesti vaatimaan nettiviisumia kaikilta maahan pyrkiviltä. Nettiviisumi tulee mahdollisesti koskemaan myös viisumivapauden piiriin kuuluvia maita. Eu:ssa katsotaan tilannetta, ja mietitään vastatoimia, jos nettiviisumi hankaloittaa liikaa Eu:n kansalaisten elämää. Nettiviisumia on haettava 48 tuntia ennen lähtöä tai koneeseen ei ole asiaa.

Jos Eu olisi Venezuela, niin Yhdysvalloista tulevilta alettaisiin saman tien vaatimaan nettiviisumeja, jotka on haettava ainakin 72 tuntia etukäteen.

Kansainvälinen politiikka on vähän niinku pokeria. Se sisältää jatkuvaa nokittelua sekä muiden liikkeiden seurantaa.

HS: USA vaatii kohta suomalaisiltakin sähköisen "nettiviisumin"

Ilmastonmuutos on ehkä totta

"Al Goren elokuva on tehnyt paljon rahaa, joten sen on pakko olla totta." Stephen Colbert report ja Ed Begley Jr.

Tubbsissa ja Crocketissa ei ole enää samaa camp-henkeä

Michael Mannin ohjaama ja viime vuonna julkaistu Miami Vice tekee sekä kunniaa vanhalle sarjalle että osuu snadisti ohi. Samaan aikaan siitä puuttuu se jokin, mikä Marylla on. Elokuvaa ei voi syyttää siitä, että oltaisiin vain tehty elokuva, jolle löytyy automaattisesti yleisö Miami Vicen faneista. Elokuva nimittäin on laadukas tekele.

Ensimmäisenä kiinnitin huomiota elokuvassa Sonny Crockettin (Colin Farrell) himonuuksijaviiksien lisäksi maisemakuvauksiin. Tähän tuli kiinnitettyä huomiota oikeastaan aika säpsähtäen. Yleensähän elokuvan taustat ovat vain kuvituksia. Kuvat ovat varmasti olleet todella kauniita elokuvateatterissa.

Huomiota tuli kiinnitettyä myös elokuvan hillittyyn väkivallan esittelyyn. Väkivaltaahan elokuvissa esitellään välillä niin itsetarkoituksellisesti, että sille tulee aivan turraksi. Miami Vicea katsoessa yhtäkkiä vain huomaa, että elokuvassa on jotain hienoa. Väkivaltaa ei liioitella ja jännitys syntyy muustakin kuin pelkästä verestä.

Loppu on Miami Vice sarjalle uskollinen surkeita loppuja myöten. Kuitenkin alkuperäisen sarjan viehätyksessä osa on "huonoissa näyttelijäsuorituksissa ja huonossa käsikirjoituksessa. Tällä Kertaa Sonny Crockettin ja Ricardo Tubbsin (Jamie Foxx) esittäjillä ei ole mitään överiä heissä, paitsi asenne, joka on Hollywoodin perussettiä aina 80-luvun one-liner-teollisuudesta lähtien.

Järkyttävää on kuitenkin Hammerin tekemän Miami Vice Themen puuttuminen. Sama vika, joka oli hiljattain nähdyssä Transformers-elokuvassa. Kuvitelkaapa nyt vaikkapa Mission Impossiblea (Vaarallinen tehtävä) ilman tulitikkuja ja sitä jazz-basso-riffiä.

Tuomari jakaa pikaoikeutta

Tuomariksi käännetty Marvelin sankarihahmo Punisher on kääntynyt jokin aika jo sitten peliksikin. Tulipahan peli pelattua vihdoinkin läpi. Tarina alkaa oikeastaan ajasta, jolloin Frank Castle on jo kääntynyt Tuomariksi, mutta häntä ei vielä tunnisteta aivan kaikkialla.

Frank Castle on poliisi, jonka perhe tapettiin hänen silmiensä edessä. Tämä tapahtuma sai Castlen mielen järkkymään niin pahasti, että hän päätti ottaa oikeuden omiin käsiinsä. Julmalla tavalla rikollisia tappamalla Frank Castle tekee itseään tunnetuksi kaupungilla. Tarinaan liittyy vino pino Marvelin muitakin pahiksia ja hyviksiä. Daredevilin alter-ego Matt Murdock yrittää vapauttaa Castlen vankilasta. Daredevilin arkkivihollinen Napakymppi työskentelee Kingpinin henkivartijana.

Muuten peli on neljällä laadukkaalla videolla ja muutamalla pelimoottorilla pyöritetyllä animaatiolla väritetty hiivi, räiski, kuulustele ja kuntouta (tapa) rikolliset. Väkivallalla mässäily on osa peliä. Suurin osa väkivallasta on oikeastaan Tuomarin kieroutunutta tapaa kuulustella panttivankejaan. Erikoista kyllä, pelissä tulee miinuspisteitä, jos kuulusteltava kuolee.

Peliin löytyy myös kätevät läpikävelyohjeet täältä. Suositellaan käytettäviksi vasta, kun on pelin pelannut omin avuin.

Onko demarit stallareita?

En ole pitkään aikaan tullut syytetyksi stalinistiksi, tai moneksi muuksikaan, mutta tänä aamuna kyse ei ole siitä. Olen vain miettinyt, että miksi nuo syytökset tulevat suunnattua aina vasureita kohtaan, mutta ei koskaan demareita kohtaan. Heidän demokratiakäsityksensä tässä on vinksallaan. Vasemmistoliitossa on varmasti parannettavaa järjestöpuolella, mutta kyllä me demokraattisessa mielessä piestään demarit aika hyvin.

Mutta ystäväni, ajat muuttuvat.

Mikko Saulin ristiretki SDP:n muuttamiseksi demokratiaksi on osoittautuva menestykseksi - tai siis, ainakaan Mikko ei ole yksin. Ilja Suvanto kirjoittaa puheestaan Tulevaisuusakatemiassa.

-- Rakennetta on uudistettava ja jäsendemokratiaa lisättävä. Tällä hetkellä puolueen johdon valintatapa ei ole avoin eikä demokraattinen. Mielestämme puoluejohtaja on vastaisuudessa valittava jäsenäänestyksellä. Tämä ei kuitenkaan riitä yksinään vaan myös muita puoluedemokratian muotoja on kehitettävä. Puoluekokousedustajista on järjestettävä vaalit kaikissa piireissä. Lisäksi puoluekokouksen on oltava avoin myös muille puolueen jäsenille, sen yhteydessä on järjestettävä foorumeita tai ideahautomoita joista ajatukset liikkuvat eteenpäin.

Demarit kärsivät pahasta demokratiavajeesta, mikä on korjattavissa. Kunnallisella tasolla demarit voisivat ainakin keventää ryhmäkurin vaatimuksia, ja sallia esimerkiksi erilaiset äänet tilanteissa, jotka eivät ole ideologisesti maailman yhdistävimpiä tekijöitä. Myöskin ihmisten kiristäminen "poliittisen uran loppumisella" olisi syytä lopettaa. Vaikka lähteet pysyvät salassa, niin tarinat kiertävät. Demarien viesti pysyy epäselvänä, jos tietyt ihmiset puhuvat tiettyjen asioiden puolesta, mutta eivät tilanteen salliessa saakaan tehdä niin, koska ura puolueessa ja politiikan parissa päättyy siihen.

Asiantuntijoiden käyttö on tietenkin fiksua, mutta lautakunnissa työskentelyä voisi auttaa se, jos jokaista jäsentä pidettäisiin omilla aivoilla ajattelevina ihmisinä.

Puoluekokousedustajien ja puheenjohtajan valinta jäsenäänestyksellä parantaisi varmasti järjestön demokraattista puolta. Puheenjohtajan valinnan siirtäminen kaikille jäsenille järjestettäviin yleisiin ja yhtäläisiin vaaleihin (kirjeäänestys ehkä) tekisi puolueesta edistyksellisimmän puolueen jäsendemokratian osalta. Maan ystäviin olisi vielä matkaa, mutta kuilu ei olisi mahdoton. Jos piiri kuitenkin valitsisi kaikki puoluekokousedustajansa, niin sekin olisi jo voitto.

Tämmöiset toimenpiteet eivät kuitenkaan varmistaisi välttämättä Ilja Suvannon vaatimaa sukupolvien viestin katkeamatonta virtaa. Kiintiöpaikkajärjestelmä olisi tähän tehokas, vaikkakaan ei niin tasa-arvoinen tai demokraattinen kuin edellä esitettiin. Jos lähtökohtana on suosia tiettyä sukupuolta tai ikäryhmää muiden kustannuksella, niin jotta ajatus olisi jollain tavalla hyväksyttävä, olisi ryhmän oltava vähemmistönä. Ajatus siitä, että eri-ikäiset ihmiset, miehet ja naiset, rikastuttavat ainutlaatuisilla kokemuksillaan puoluevaltuuston (jos Demareilla se edes on tuon niminen), piirijärjestöjen ja -osastojen ilmapiiriä ja ideointia. Tämmöisten puolten huomioon ottaminen tekee puolueesta seksikkään ja mahdollistaa paljon helpommin puolueen kasvun uusien jäsenten muodossa.

Uusille ihmisille pitää antaa tilaa järjestössä, jotta he voivat sitoutua siihen, jotta he voivat kasvaa siinä.

Informantit ja ilmiantajat

DDR:n eli Itä-Saksan salaisen poliisin Stasin asiakirjoista käydään tälläkin hetkellä kovaa keskustelua. Tärkeässä asemassa keskustelussa on ollut Suojelupoliisi eli Supo, sekä tietenkin maineensa menettänyt Alpo Rusi ja pari vuosikymmentä sitten nimetty Tiitisen lista.

Alpo Rusia on epäilty vakoojaksi sekä ilmiantajaksi. Ilmiantaja termi esiintyi tänään Helsingin sanomien Sunnuntai-liitteen artikkelissa. Ilmiantaja on siis henkilö, joka on luovuttanut tietoja jollekin toiselle. Antropologian termistössä esiintyy taas termi informantti. Informantti on henkilö, joka antaa tietoja antropologille. Termien merkitys näyttää olevan siis samankaltainen. Niitä käytetään kuitenkin eri kontekstissa. Jos termit vaihdettaisiin keskenään, niin Alpo Rusi olisi informantti ja taas antropologi tekisi tutkimusta mm. haastattelemalla ilmiantajia.

Ovatko nämä termit sitten jollain tavalla arvolatautuneita? Sisältääkö kyseiset sanat joitain kulttuurillisia viitteitä, jonka perusteella voitaisiin ratkaista se käytetäänkö termejä myönteisessä, kielteisessä vai neutraalissa merkityksessä?

Informantti tarkoittaa antropologian termistössä ketä tahansa henkilöä, joka antaa tutkijalle materiaalia. Materiaalin laadulla tai määrällä ei ole mitään väliä. Tiedoksi saatetaan laskea mikä tahansa. Ilmiantaja taas kuulostaa ajatuksena jopa vastenmielisenä. Se on se kaveri, joka käy ilmiantamassa sinut opettajalle luvattomista teoistasi. Ilmiantaja on sekin mökkinaapuri, joka kertoo sinun kaavoituksen vastaisista rakennushankkeista. Joskus ilmiantajaksi kerrotaan myös se henkilö, joka paljastaa sinusta mairittelevia asioita. "Sä oot kuulemma Mensan jäsen? Ilpo ilmiantoi."

Texas hold'emin loppupeleissä kannattaa pelata konservatiivisesti

Pokeria pelatessa on vaihdettava jatkuvasti tempoa, jotta kukaan ei opi lukemaan sinua. Silloin bluffit sun muut hienot vedätykset onnistuvat. Konservatiivisellakin pelillä voi pärjätä hyvin. Eli lähetään pelaamaan vähintään parilla tai kuvakorteilla ennen floppia. Isoissa turnauksissa (joissa on kymmenistä satoihin pelaajia) loppuun pääsee yleensä kohtuullisen hyvin pelkällä konservatiivisella pelillä, mutta lopussa alkaa hermot helposti pettämään. Lopussa olet jo pistesijoilla, joista saat fyrkkaa takaisin, mutta kärsivällisyys ja nopea pelinlukukyky on tärkeitä. Silti pitäisi päästä mahdollisimman korkealla sijalle. Koska ero sijalla kymmenen ja yksi on kymmenkertainen.

Pokerisivuilla löytyy taktiikka loppupelejä varten. Jos stäkki (eli pelimerkit) on huomattavasti isompi kuin muilla pelaajilla kannattaa pelata konservatiivista peliä ja antaa muiden pelaajien taistella toisiaan vastaan. Näin voit varmistaa sijoituksesi mahdollisimman korkealle.

Aamupäivän kuivat

Poliisi hajotti mielenosoituksen Jäähallilla
Poliisi hajotti myöhään perjantai-iltana mielenosoituksen Helsingin jäähallin parkkipaikalla. Paikalle oli kerääntynyt useita autoja sekä autonmielisiä, jotka vaativat suojatiekäsitteen kaventamista, että keskustelua autoiluista. Paikalle oli kuitenkin saapunut ns. punavalkosininen blokki, joka on aikaisemminkin aiheuttanut järjestyshäiriöitä eri puolilla maailmaa. Poliisi ei ottanut riskiä vaan hajotti mielenosoituksen heti, kun lehdistö oli poistunut paikalta.

Cruising nights on perinteinen Lapuan liikkeen muistojuhla, jolloin muistellaan kommunismista vapaita aikoja, jolloin autolla sai ajaa päin jo pelkästä epäilyksestä.


Sauli Niinistö on päättänyt vapautta osan lehdistön edustajista
Paavo Lipposen puhemiesführerin aikana panttivangeiksi otettuja lehtimiehiä on päätetty vapauttaa. Tilanteeseen on vaikuttanut vahvasti Suomen kuvalehden vahvan kriittinen suhtautuminen ihmisoikeuksien polkemiseen, sekä pääministeri Matti Vanhasen uusi keskustelevampi ilmapiiri.

Sauli Niinistö jatkaa johdonmukaisesti Glasnost-politiikkaa, jonka mukaan toimittajat saavat kirjoittaa myös poliitikkojen joutavuuksista. "Rohkeimmat voivat vaikka pyytää kansanedustajia haastatteluun, ihan vaikka hihasta vetämällä", kertoi Niinistö iloisesti. Vastuullisia poliitikkoja kuten hallituksen jäseniä ei toistaiseksi saa vielä haastatella. Vanhasen tiedottajan mukaan ministerit pitävät turpansa kiinni siirtymäajan yli, jotta kansa ehtii tottua ajatukseen keskusteluista ennen päätöksiä.

Lailliset tavat nauttia taiteesta ovat todella huonoja
Radion sinfoniaorkesterin uusi nettipalvelu ClassicPirate on toimittajan mukaan sen verran paskaohjelma, että on vain parempi ladata tarvitsemansa taide netistä ilmaiseksi, vaikka laatu välillä kärsisikin.

Helsingin Sanomien toimittaja Vesa Siren joutui kärsimään kuvattomasta konsertista, vaikka hän oli tehnyt kaiken oikein. ClassicPirate myöntää, että alhaisen hinnan takia on hyvä, että kone arpoo hieman toimivuutensa kanssa. Tällöin voidaan esimerkiksi saada yhdeltä katsojalta useampia maksuja yhdestä esityksestä.

Viime vuonna käyty taistelu tekijänoikeusjärjestöjen kanssa siitä, että kuinka monta kertaa kuluttajaa voidaan veloittaa on osittain ratkennutkin. Teosto esimerkiksi vastustaa edelleen sitä, että kuvasta ja äänestä ei tarvitse maksaa erikseen. Tässä mielessä ClassicPiraten palvelu edustaa perinteisempää ääniteteollisuuden näkökulmaa. "Maksetaanhan autojen bensastakin erikseen", kertoi Teoston joku tyyppi.

Vesa Sireniä tullaan todennäköisesti syyttämään myöhemmin talvella vähintään niskoittelusta virkavaltaa vastaan.

Maahanmuuttoon liittyviä käytäntöjä on muutettava

Vihreiden olo hallituksessa antaa hieman toivoa oikeudenmukaisuudesta verrattuna vaikkapa siihen hallitukseen, jossa Kari Rajamäki (nazzip.) istui joskus aikoinaan. Biaudet haluaisi laillistaa laittomat maahanmuuttajat, näin ainakin Helsingin sanomat raportoi. Termi kuulostaa välillä kauhealta, mutta Biaudet mahdollisesti tarkoittaakin sitä, että laittomasti maahan tulleille annettaisiin kansalaisuus tai ainakin oleskelulupa.

Huomenna järjestetäänkin mielenosoitus Naze Aghain (Iran) käännyttämistä vastaan. Paikalla on vähän kaikkea, ja esiintymisen toivotaan olevan sellaista, että se tukee sanomaa (ts. vain aiheeseen liittyviä banderolleja toivotaan paikalle).

Erilaiset poliittiset järjestöt ja liikkeet ovat pitkään halunneet muuttaa suomalaisia käytäntöjä liittyen aina turvapaikkojen myöntämisestä integrointiin (maassa maan tavalla, baby). Ensimmäistä tapahtuu liian vähän.

Vasemmistonuorten mielestä laillisia keinoja tulla Suomeen tulee lisätä. Nykyisten käytäntöjen ollessa lähes mahdottomia. Vaikkakin osa täällä asuvista on sitä mieltä, että täällä on nyt jo liikaa maahanmuuttajia. Vähemmistöjä on kuitenkin kuunneltava demokratiassa, joten on tärkeää, että ihmisillä on riittävän hyvät tiedot siitä, minkä takia maahanmuuuttoa vastustetaan, sekä millaista maahanmuuttoa Suomeen tapahtuu. Vasemmistonuorten maahanmuutto- ja maahanmuuttajapoliittinen asiakirja on yhdistelmä konkreettisia tavoitteita että utopioita. Lopullisena tavoitteena pidetään vapaata liikkuvuutta, vaikka emme tiedäkään, miten siihen päästään.

Lukekaapa immeiset myös vapaaliikkuvuus.netin tarjontaa aiheesta.

Verinen sunnuntai saa Smash asemin näyttämään lasten sadulta

Vuonna 2002 julkaistu Verinen sunnuntai (Bloody sunday) on tositapahtumiin perustuva tarina 1972 vuoden tapahtumista Irlannissa. Irlantilainen kansalaisoikeusliike marssii Vapaaseen Derryyn (Free Derry) kaupungintalolle, mutta osan mielenosoittajista siirtyy reitiltä pois heittelemään kiviä ja näyttämään keskisormea brittijoukoille. Joukot reagoivat tähän käyttämällä vesitykkiä, kyynelkaasua ja kumiluoteja. Pian tämän jälkeen armeija saa vihiä alueella mahdollisesta liikkuvasta IRA:n tarkka-ampujasta, jonka jälkeen annetaan lupa käyttää kovia ammuksia. Ensimmäinen uhri on Jackie Duddy, 17-vuotias nuori mies.

Brittijoukot ampuivat kovilla varmistamatta uhkaa. Silminnäkijöiden mukaan jopa pakenevia ihmisiä ammuttiin selkään. Jopa sen jälkeen kun käskettiin lopettamaan tulitus, Ted Lodenin johtamat joukot ampuivat sata ammusta pakenevan väkijoukon sekaan.

Elokuvan tarina alkaa marssin suunnittelusta ja päätyy lehdistötilaisuuteen, jossa kansanedustaja Ivan Cooper (James Nesbitt) kertoo, että tämä päivä on ollut suuri voitto IRA:lle. Useita ihmisiä tulee liittymään IRA:han tämän päivän takia. Cooper ajoi itse väkivallatonta vastarintaa. Toimittaja kysyykin lopuksi, että "minkä viestin haluat lähettää niille nuorille, jotka liittyvät IRA:han." "Tämän päivän tapahtumien jälkeen minä en pysty enää moralisoimaan heitä."

Elokuvan jälkeen Smash asemin kaltaiset voimatoimien liioittelut tuntuu aika kevyeltä tavaralta. Poliisi ei kuitenkaan ampunut yleisöä kovilla luodeilla. Kaikki on suhteellista.

Englanninkielinen wikipedia: Bloody sunday

Suomenkielisestä Wikipediasta puuttuu tuo artikkeli. Pitääkin yrittää ja jaksaa kääntää tuo jossain vaiheessa.

edit:
Jussi Saramokin kirjoitti aiheesta.

Smash Asemin käräjöinnit alkavat

Maanantai-aamuna alkoi Smash Asemiin liittyvät oikeudenkäynnit. Syytteen on saanut 86 henkilöä. Ainoastaan yksi henkilö on myöntänyt tähän mennessä syyllisyytensä. Muuten epäillyt ovat väittäneet, että poliisin poistumiskäskyä oli mahdotonta noudattaa, koska alueelta ei päästetty pois, eikä käsky aina kuulunut, jolloin noudattamisvelvollisuutta ei voi syntyä.

Paikalle olleena voin todeta, että ensimmäisen kerran kuulin poistumiskäskyn 2-3 tuntia saarron alkamisen jälkeen. Käskyn noudattaminen oli mahdotonta.

Hs: Smash asem -mielenosoittajista valtaosa kiisti syytteet

Kansallisnäytelmä Kiveä ei tueta samalla tavalla kuin Kansallisnäytelmä Tero Pitkämäkeä

Kansallisnäytelmä Kivi on hauska ja historiallisesti niin tarkka kuin fiktio vain voi olla.

Kimmo Hirvosen (vai Hirvenmäkiköhän se on jo?) kuudes pitkä ohjaus on täydellistä revittelyä koko ensimmäisen puoliajan. Ensimmäisenä tehdään jo jotain, mikä voisi olla puritanistien mielestä törkeää. Kullervo esitetään tanssina. Naurukyynelten takaa katsoja pystyy kyllä ymmärtämään näytelmän tragedian. Nummisuutaritkin juostaan lävitse kuin Shakespearen koko tuotanto tunnissa etu- ja takaperin asenteella, mutta se tekee teoksista hauskoja. Eikä haittaa vaikka ei tuntisikaan koko Kiven tuotantoa, sillä useimmiten nopeassa esitystavassa on viehättävintä juuri se, että mutkat on vedetty niin suoriksi kuin vain tämän maailman MTV-sukupolvi kykenee.

Neljällä näyttelijällä (ja ilmeisesti lukemattomien muiden tietoisella tai tiedostamattomalla avustuksella) rakennettu näytelmä näyttäytyy sekä tarkasti suunnitellulta, että improvisoidulta. Jälkimmäiseen on saattanut vaikuttaa viimeisen esityksen taika, tai sitten jokainen näyttelijöistä on vain niin pirun hyvä, että he saavat näyttelijäntyön vaikuttamaan siltä kuin he jatkuvasti keksisivät päästään mitä he aikovat sanoa seuraavaksi. Oman hauskan lisänsä tietenkin tarjoaa näytelmän ainakin 47 roolia, joihin ei ole aina niin paljon aikaa hypätä sisään. Näyttelijät osaavat tämän homman. Varsinkin 7 veljestä on iloa seurata kolmella näyttelijällä siten, että Mikko Ahtiainen tekee Juhanin Roolin sillä aikaa kun Mikko Lauronen ja Teemu Palosaari hoitavat kaikki muut veljekset. Samu Lojas tarjoaa sillä välin nimismiestä, lukkaria sun muuta sivulla kävelevää hahmoa.

Näyttelijän työstä ei voi sanoa mitään muuta kuin hyvää, varsinkin kun ei koskaan tiennyt, että putosivatko näyttelijät vai kuuluiko se esitykseen. Niin paljon näytelmässä oli näyttelijät sekoittamassa pakkaa niiltä osin, missä pitäisi olla selvää, että kyseessä on vakavasti otettava kirjailija, jonka muotokuvaa yritetään piirtää, hänen tuotantoaan käydään perusteellisesti läpi ja missä helvetissä se yksi näyttelijä jo viipyy.

Pientä poliittista alleviivaustakin tuli apurahoista. "Tämänkin teatterin taiteellinen johtaja näkee nälkää." "Mikäs se uusi kulttuuriministeri oikein on miehiään. Urheilu- ja kulttuuriministeri. Ei taida olla ihan teatteri-ihmisiä." "Pitäisköhän tehdä Kansallisnäytelmä Tero Pitkämäki, josko silloin alkais niitä apurahojakin tulemaan?"

Harmillista tietenkin Teatteri Takomon osalta, että esityskausi oli näin lyhyt, mutta pienellä teatterilla ei ymmärrettävästi ole aikaa odotella, että josko tämä olisi se esitys, joka vetäisi salit täyteen joka ilta.