Teknisesti vaalivideot ovat kehittyneet huomatttavasti Youtuben alkuajoista. Sisällöllisesti videoista on tullut hyviä vaikkakin pituus on kasvanut. Sanotaan, että hyvä mainos kestää korkeintaan kolmekymmentä sekunttia, mutta mitä jos kyseessä on vaaleihin liittyvä musiikki- tai pornoelokuva? Youtubeen tehtävien videoiden on hyvä olla lyhyitä ja pituutta on turha kasvattaa vaikka olis kuvattu kuinka kivaa materiaalia. Vaalien alla tätä tulisi painottaa, koska materiaalia on tarjolla niin paljon, että liian pitkään selitetty mainos ilman huumoria, musiikkia tai teknistä osaamista on yhtä kuin tyhjät bitit.
Esimerkiksi Juuso Aromaan normipäivä kestää 3 minuuttia ja 50 sekunttia. Tarina on kuitenkin toimiva jäljitellessään Pauligin ammattilaishaastattelujen meininkiä. Muistattehan: "samalla ammattitaidolla tehdään myös Pauligin."
Vasemmalla puolella osaaminen on kuitenkin vaihtelevaa. Antti Tuurin vaalivideo on musiikkivideo, mikä on näppärästi leikattu ja hyvin tuotettu kappale. Kuitenkin SDP:n liivit, räppifiilistely ja Bob Geldof -maailma tuntuu hakevan esikuvaansa yhdeksänkymmentäluvun alkupuolen suomalaisista musiikkivideoista.
sympatiapisteitä musavideollaan kerää roimasti Tony Melville. Videon näkeminen tosin vaatii paljon minulta, joka kuuntelee työpaikallaan monta kertaa päivässä suomalaisen räpin helmiä Hannibaleista Laineen Kaspereihin.
Pia Pakarisen musavideo on taas, no, toivottavasti joku ääni tällä irtoaa:
Toisaalta Pakarisen toinen video, missä puhutaan yrittämisen puolesta on jo tiivistelmänä hyvä. Teksti on lyhyttä ja se sisältää väittämän, että ilman yrittäjiä ei rakenneta taloja. Video on asiallinen ja se on lyhyt. Minuutin mitta on oikein hyvä aika vaalivideolle, vaikka mennään jo puolen minuutin yli, videon jaksaa katsoa loppuun rakenteensa ansiosta.
Niin ja mites se porno. Oskar "Jeppe" Elmgren on tekemässä mahdollisesti Suomen ensimmäistä vaalipornovideota. Eräs ystäväni sanoi kerran, että jos se on mahdollista, siitä tehdään pornoa.
Ennen kuin tuosta pornosta menette innostumaan. Niin tuore tuulahdus loppuun TV-shopin kultavuosilta. Eiku hetkinen, kaveri on ehdolla tänä vuonna. Hyvät naiset ja herrat, saanko esitellä Eero Isomaan:
torstaina, maaliskuuta 31, 2011
torstaina, maaliskuuta 24, 2011
Super crazy pineapple
Pokerin tulevaisuus ja WSOP:n tuleva event 55 on tietenkin Supa eli oikealta nimeltään Super Crazy Pineapple.
Tämä on jatkuvasti kasvattava pokerin laji, johon minulla on ollut sekä ilo tutustua että keksiä kyseinen laji.
Tiivistelmä pokerin osaajille:
1) Jaetaan kaksi persekorttia kaikille samoin kuin Hold'emissa.
2) Panostetaan ison blindin jälkeen järjestyksessä
3) Kierros päättyy kun kukaan ei halua betsata (=panostaa)
4) Kaikille pelaajille jaetaan yksi kortti lisää
5) Jaetaan floppi
6) Omalla puheenvuorolla luovutaan yhdestä kortista siten, että jää kaksi jäljelle.
Tästä eteenpäin teoria kehittynee jokaisen käden jälkeen. Ollaan siis jonkin kauniin äärellä.
Tämä on jatkuvasti kasvattava pokerin laji, johon minulla on ollut sekä ilo tutustua että keksiä kyseinen laji.
Tiivistelmä pokerin osaajille:
1) Jaetaan kaksi persekorttia kaikille samoin kuin Hold'emissa.
2) Panostetaan ison blindin jälkeen järjestyksessä
3) Kierros päättyy kun kukaan ei halua betsata (=panostaa)
4) Kaikille pelaajille jaetaan yksi kortti lisää
5) Jaetaan floppi
6) Omalla puheenvuorolla luovutaan yhdestä kortista siten, että jää kaksi jäljelle.
Tästä eteenpäin teoria kehittynee jokaisen käden jälkeen. Ollaan siis jonkin kauniin äärellä.
torstaina, maaliskuuta 17, 2011
Miksi alkoholi maistuu?
Miltä tuntuu juoda viinaa kahvilassa?
Tai olutta?
No hyvältä.
Olen kohta keski-ikäinen parasiitti ja ei tunnu yhtään pahalta talloa korkkia. Oikeastaan olen kyllästynyt selittämään, miksi en jaksa selvinpäin.
Mutta minulla on syitä miettiä vedenjuontia. Tykkään olla selvinpäin. En tykkää himmeistä muistikuvillisista aamuista (=muisti säilyy). Tykkään olla erakko.
Siitä huolimatta, en ole ikinä kokenut, että ihmiset itkisivät, kun löysään korkkia. Se on niin osa aikuisuutta.
Kyllä me kavereitten kanssa osataan juoda kahvia, mut se ei tarkoita, että sitä pitää vetää tappiin asti.
Asia mitä yritän väittää on, että monet meistä sekokielisistä ollaan streittareita, mutta se ei tarkoita, että meidän pitäisi vetää kahvia aina. Joillekin se on aamukahvi, joillekin se on vankila. Joskus me ei ehkä ymmärretä sitä, että vankila on muutakin kuin kahvia.
Tänään lähdin itse ravintolasta paskalla fiiliksellä, join paljon vettä ja shotteja, silti aion joskus uudestaan juoda kahvia. Se ei tee meistä hyviä ihmisiä. Meidän pitää vain huomata, että ravintolat, ruoka ja koti eivät ole välttämätön yhdistelmä. Joskus me voimme olla erillään, mutta ei kaikki erillään aina, ikuisesti ja kaikkialla.
Tai olutta?
No hyvältä.
Olen kohta keski-ikäinen parasiitti ja ei tunnu yhtään pahalta talloa korkkia. Oikeastaan olen kyllästynyt selittämään, miksi en jaksa selvinpäin.
Mutta minulla on syitä miettiä vedenjuontia. Tykkään olla selvinpäin. En tykkää himmeistä muistikuvillisista aamuista (=muisti säilyy). Tykkään olla erakko.
Siitä huolimatta, en ole ikinä kokenut, että ihmiset itkisivät, kun löysään korkkia. Se on niin osa aikuisuutta.
Kyllä me kavereitten kanssa osataan juoda kahvia, mut se ei tarkoita, että sitä pitää vetää tappiin asti.
Asia mitä yritän väittää on, että monet meistä sekokielisistä ollaan streittareita, mutta se ei tarkoita, että meidän pitäisi vetää kahvia aina. Joillekin se on aamukahvi, joillekin se on vankila. Joskus me ei ehkä ymmärretä sitä, että vankila on muutakin kuin kahvia.
Tänään lähdin itse ravintolasta paskalla fiiliksellä, join paljon vettä ja shotteja, silti aion joskus uudestaan juoda kahvia. Se ei tee meistä hyviä ihmisiä. Meidän pitää vain huomata, että ravintolat, ruoka ja koti eivät ole välttämätön yhdistelmä. Joskus me voimme olla erillään, mutta ei kaikki erillään aina, ikuisesti ja kaikkialla.
sunnuntai, maaliskuuta 13, 2011
Miksi alkoholi ei maistu?
Miltä tuntuu juoda vettä ravintolassa?
Entä kahvia?
Se tuntuu hyvältä.
Olen kohta 30 vuotias sinkku ja ei tunnu yhtään pahalta laittaa korkkia kiinni. Oikeastaan olen kyllästynyt selittämään miksi en jaksa juoda alkoholia.
Mutta minulla on syitä miettiä alkoholinkäyttöä. Tykkään erityisesti nousuhumalasta. En tykkää bläkäreistä (=muisti menee"). Tykkään seurallisesta tunnelmasta. Tykkään olla ystävien kesken.
Siitä huolimatta, en oikeasti ole kokenut, että ystävät nauraisivat minulle, koska vedän korkin kiinni. Se on niin teiniä.
Kyllä me kavereitten kesken voidaan vetää shottia, mutta ei se tarkoita, että pitää vetää loppuun asti iltaa.
Asia mitä yritän väittää on, että monet meistä suomenkielisistä ollaan alkoholisteja, mutta se ei tarkoita, että meidän pitäisi vetää viinaa aina. Joillekin se on se perjantaipullo, joillekin se on ainoa mahdollisuus olla vapaalla. Joskus me ei ehkä ymmärretä sitä, että vapaa on muutakin kuin viinaa.
Tänään lähdin itse ravintolasta hyvällä tuulella, join paljon vettä ja kahvia, ja silti aion joskus uudestaan juoda viinaa. Se ei tee meistä huonoja ihmisiä. Meidän pitää vain huomata, että ystävät, viina ja koti eivät ole välttämätön yhdistelmä. Joskus me voimme olla yhdessä, mutta ei kaikki yhdessä aina, ikuisesti ja kaikkialla.
Entä kahvia?
Se tuntuu hyvältä.
Olen kohta 30 vuotias sinkku ja ei tunnu yhtään pahalta laittaa korkkia kiinni. Oikeastaan olen kyllästynyt selittämään miksi en jaksa juoda alkoholia.
Mutta minulla on syitä miettiä alkoholinkäyttöä. Tykkään erityisesti nousuhumalasta. En tykkää bläkäreistä (=muisti menee"). Tykkään seurallisesta tunnelmasta. Tykkään olla ystävien kesken.
Siitä huolimatta, en oikeasti ole kokenut, että ystävät nauraisivat minulle, koska vedän korkin kiinni. Se on niin teiniä.
Kyllä me kavereitten kesken voidaan vetää shottia, mutta ei se tarkoita, että pitää vetää loppuun asti iltaa.
Asia mitä yritän väittää on, että monet meistä suomenkielisistä ollaan alkoholisteja, mutta se ei tarkoita, että meidän pitäisi vetää viinaa aina. Joillekin se on se perjantaipullo, joillekin se on ainoa mahdollisuus olla vapaalla. Joskus me ei ehkä ymmärretä sitä, että vapaa on muutakin kuin viinaa.
Tänään lähdin itse ravintolasta hyvällä tuulella, join paljon vettä ja kahvia, ja silti aion joskus uudestaan juoda viinaa. Se ei tee meistä huonoja ihmisiä. Meidän pitää vain huomata, että ystävät, viina ja koti eivät ole välttämätön yhdistelmä. Joskus me voimme olla yhdessä, mutta ei kaikki yhdessä aina, ikuisesti ja kaikkialla.
lauantaina, maaliskuuta 12, 2011
perjantaina, helmikuuta 25, 2011
Epätasa-arvoinen kiistakirjoitukseni
Ei millään pahalla älykkäitä tai tyhmiä kohtaan. En pidä itseäni kumpanakaan. Jos mainostan jotain piirrettä itsessäni niin idiouttaani. En osaa nimittäin mitään ajatusta hyvin. Idious on siis hyvä termi kuvaamaan tyhmyyttäni.
Sitten on Laasanen. Joka on älykäs idiootti. Älykäs siinä mielessä, että hän osaa pilkkusäännöt ja on akateeminen. Se on tavallaan valitettavaa, että nämä ansiot riittävät älykkyydelle, koska tunnen oikeasti älykkäältä vaikuttavia akateemisia ihmisiä, jotka osaavat pilkuttaa. Minä, en, ehkä, kuulu, heihin.
Mitä sitten sanoisi ei-älykäs eli älytön samassa mielessä?
- "Moi!"
Aika rohkean heikko tapa ilmaista itseään, jos ei meinaa saada pillua. Tämä on siis väittämä.
Mitä, jos tämä älyttömyyden huippu avaisi älykkyytensä mitättömän lakeutensa ja heittäisi kirjasta opittuna seuraavaa:
"Moi, mä oon ATM, ja FTM, lähdetkö panee, ai et vai, johtuuks se siitä, että mulla on älykkyyttä vaikka muille jakaa, mutta ei riittävän siististi massii, tää niin vittu todistaa mun teorian Alemman Tason Miehistä, koska sä oot niin kurppasen tyylikäs vittu, että et varmaan lähtis panee mua. Lähtisitkö jos maksan rahaa? Olen nimittäin maisterisihmisiä?"
Laasasen ATM-teoria on varmastikin ihan toimiva idea. Se todistaa itsestään itsensä. Kehäpäätelmäisesti voisi sanoa, että Laasanen ei saa pillua koska on Alemman Tason mies, ja koska hän ei saa pillua, koska hän on ATM-miehiä, niin ATM tarkoittaa raha-automaattia jenkkilän kielessä, niin hän kirjoittaa artikkeleja aiheesta, pääsee pätemään ja saa huomiota.
Jos kaveri oikeasti haluaisi puhua miesten ja naisten välisestä tasa-arvosta miesten puolesta, niin hän puhuisi asepalveluksesta, miesten isyysriidoista, miesten palkattomasta työstä (hyvin koulutetuissa johtotehtävissä olevat miehet tekevät usein palkatta ylitöitä, -toim. mutu.), miesten suurista itsemurhista, miesten keskinäisestä väkivallasta, miehiin kohdistuvasta kotiväkivallasta, miesopettajien vähäisestä määrästä, sosiaaliturva-alan ammattilaisten naisvaltaisuudesta, mutta ei: Mies puhuu vain siitä, miten naiset määrää pillullaan.
Laasaselle: Haista jalkoväliä ja ota oikeasti kantaa johonkin jollain tärkeällä tavalla. Vinkkejä saa pyytää minulta tai joltain muulta mieheltä.
edit: pilkkuvirhe, :)
Sitten on Laasanen. Joka on älykäs idiootti. Älykäs siinä mielessä, että hän osaa pilkkusäännöt ja on akateeminen. Se on tavallaan valitettavaa, että nämä ansiot riittävät älykkyydelle, koska tunnen oikeasti älykkäältä vaikuttavia akateemisia ihmisiä, jotka osaavat pilkuttaa. Minä, en, ehkä, kuulu, heihin.
Mitä sitten sanoisi ei-älykäs eli älytön samassa mielessä?
- "Moi!"
Aika rohkean heikko tapa ilmaista itseään, jos ei meinaa saada pillua. Tämä on siis väittämä.
Mitä, jos tämä älyttömyyden huippu avaisi älykkyytensä mitättömän lakeutensa ja heittäisi kirjasta opittuna seuraavaa:
"Moi, mä oon ATM, ja FTM, lähdetkö panee, ai et vai, johtuuks se siitä, että mulla on älykkyyttä vaikka muille jakaa, mutta ei riittävän siististi massii, tää niin vittu todistaa mun teorian Alemman Tason Miehistä, koska sä oot niin kurppasen tyylikäs vittu, että et varmaan lähtis panee mua. Lähtisitkö jos maksan rahaa? Olen nimittäin maisterisihmisiä?"
Laasasen ATM-teoria on varmastikin ihan toimiva idea. Se todistaa itsestään itsensä. Kehäpäätelmäisesti voisi sanoa, että Laasanen ei saa pillua koska on Alemman Tason mies, ja koska hän ei saa pillua, koska hän on ATM-miehiä, niin ATM tarkoittaa raha-automaattia jenkkilän kielessä, niin hän kirjoittaa artikkeleja aiheesta, pääsee pätemään ja saa huomiota.
Jos kaveri oikeasti haluaisi puhua miesten ja naisten välisestä tasa-arvosta miesten puolesta, niin hän puhuisi asepalveluksesta, miesten isyysriidoista, miesten palkattomasta työstä (hyvin koulutetuissa johtotehtävissä olevat miehet tekevät usein palkatta ylitöitä, -toim. mutu.), miesten suurista itsemurhista, miesten keskinäisestä väkivallasta, miehiin kohdistuvasta kotiväkivallasta, miesopettajien vähäisestä määrästä, sosiaaliturva-alan ammattilaisten naisvaltaisuudesta, mutta ei: Mies puhuu vain siitä, miten naiset määrää pillullaan.
Laasaselle: Haista jalkoväliä ja ota oikeasti kantaa johonkin jollain tärkeällä tavalla. Vinkkejä saa pyytää minulta tai joltain muulta mieheltä.
edit: pilkkuvirhe, :)
lauantaina, helmikuuta 12, 2011
Mikä rikos?
"Teinkö väärin vai olinko itsekäs?", huonon kirjailijan luoma hahmo ajatteli, kun hän vastasi yksinkertaiseen pyyntöön "ei ole".
"En ole syönyt kahteen päivään, olisiko teillä heittää lanttia, jotta saisin jotain syötävää?"
Molemmat esittävät hyviä kysymyksiä.
Molemmat toimivat itsekkäin syin. Eikö niin?
Eikö lantti pitäisi heittää, vaikka lanttia tarvittaisiin mihin itsekkääseen syyhyn?
"Eikö minulle nälkäiselle pitäisi heittää lantti?"
Mitä niin absurdia pitää tapahtua, että nälkäinen voisi syödä lantteja?
"En ole syönyt kahteen päivään, olisiko teillä heittää lanttia, jotta saisin jotain syötävää?"
Molemmat esittävät hyviä kysymyksiä.
Molemmat toimivat itsekkäin syin. Eikö niin?
Eikö lantti pitäisi heittää, vaikka lanttia tarvittaisiin mihin itsekkääseen syyhyn?
"Eikö minulle nälkäiselle pitäisi heittää lantti?"
Mitä niin absurdia pitää tapahtua, että nälkäinen voisi syödä lantteja?
keskiviikkona, tammikuuta 19, 2011
Yksityisellä puolella on kivaa
Oikeasti en tiedä, miltä tuntuu työskennellä julkisissa palveluissa (tarkoitan julkisilla verorahoitteisia valtion tai kunnan omistamia laitoksia). Osa julkisista palvelulaitoksista ovat kuitenkin yksityisessä omistuksessa, mutta valtion tai kunnan rahoittamia. Sillä puolella rahan tekeminen on syy tehdä asioita. Ei ole varmasti yllätys kenellekään, että kahvi maksaa kahvilassa enemmän kuin kaupassa. Se ylimääräinen osa on sitä voittoa, jonka kahvila yrittää tehdä. Kaupatkin toimivat tällä periaatteella. Ihmisen vasen aivopuolisko oletettavasti on kehittynyt käsittelemään peräkkäistä tietoa kuten kieltä ja matematiikkaa. Olen antanut itselleni opetettavan, että oikea aivopuolisko käsittelee taas kokonaisuuksia, muotoja, kuvia ja äänien kakofoniaa. Sisempi osa aivoista käsittelee yksinkertaisia tunteita ja kun mennään ihan keskelle, jää jäljelle se matelijan osa aivoista; matelijan aivot käsittävät lähinnä ruoan ja seksin tarpeet.
Julkisissa palveluissa on kuitenkin jotain, millä ei yritetä tehdä rahaa. Hyvinvoinnille ja sivistykselle voidaan laskea hinta. Kirjakustantamot ja kaupat tekevät voittoa sillä, että me lukisimme ja kehittäisimme vasempaa aivopuoliskoamme. Koulutkin voisivat toimia tällä periaatteella. Mitä, jos kuitenkin arvotan vasemman aivopuoliskoni tärkeämmäksi kuin rahan tekemisen? Mitä, jos olenkin sitä mieltä, että sivistys on oikeus ei velvollisuus? Silloin käännyn luonnollisesti kannattamaan esimerkiksi meidän maksutonta peruskoulua ja kirjastolaitosta.
Ihminen kuulemma käsittelee rahaa kolmella tavalla. Omaa rahaa käsitellään rationaalisesti harkiten. Toisten rahaa käytetään kuin ilmaista rahaa. Lainarahaa käytetään kuin se olisi lottovoitto. Meillä kaikilla on omat arvot. Minä käsittelen omaa rahaa hyvin epärationaalisesti omalta arvopohjaltani: olen hedoinisti ja sosialisti. Toisten rahaa käytän varoen kuin peläten loukkaavani jotakuta. Lainarahaa käytän rationaalisesti; aina pitää olla takaisinmaksusuunnitelma valmiina.
On hienoa, että ihmisellä on uteliaisuutta. On hienoa, että ihmiset haluavat oppia vaikeitakin asioita. Tiedän jopa fantasioita, joissa ihmiset saavat yliluonnollisia kykyjä oppia kaiken. Televisiossa pyörii useitakin tämmöisiä tv-sarjoja. Aiheesta on tehty elokuvia. Joten olen varma, että en ole yksin tai sitten tietoisuuteni on vain tämän kollektiivisen luovuuden harha, jota kuvittelen omaksi mielekseni. Näihin asioihin myös törsään mielelläni. En silti menisi paheksumaan ihmisiä, jotka nauttivat tästä kollektiivisen luovuuden harhasta. Kaikki tuotettu kulttuuri kuuluu kaikille maksukyvystä riippumatta.
Muutama ranskalainen viiva:
- Aalto-yliopisto
- Tekijänoikeusoikeudenkäynnit 300 kilon korvauksineen
- lainapainoitteinen opintoraha
- kirjasto
- yksityiset koulut
- Wikileaks
- Linux
Olisi mukavaa elää sellaisessa maailmassa, jossa sivistys on oikeus eikä velvollisuus.
Julkisissa palveluissa on kuitenkin jotain, millä ei yritetä tehdä rahaa. Hyvinvoinnille ja sivistykselle voidaan laskea hinta. Kirjakustantamot ja kaupat tekevät voittoa sillä, että me lukisimme ja kehittäisimme vasempaa aivopuoliskoamme. Koulutkin voisivat toimia tällä periaatteella. Mitä, jos kuitenkin arvotan vasemman aivopuoliskoni tärkeämmäksi kuin rahan tekemisen? Mitä, jos olenkin sitä mieltä, että sivistys on oikeus ei velvollisuus? Silloin käännyn luonnollisesti kannattamaan esimerkiksi meidän maksutonta peruskoulua ja kirjastolaitosta.
Ihminen kuulemma käsittelee rahaa kolmella tavalla. Omaa rahaa käsitellään rationaalisesti harkiten. Toisten rahaa käytetään kuin ilmaista rahaa. Lainarahaa käytetään kuin se olisi lottovoitto. Meillä kaikilla on omat arvot. Minä käsittelen omaa rahaa hyvin epärationaalisesti omalta arvopohjaltani: olen hedoinisti ja sosialisti. Toisten rahaa käytän varoen kuin peläten loukkaavani jotakuta. Lainarahaa käytän rationaalisesti; aina pitää olla takaisinmaksusuunnitelma valmiina.
On hienoa, että ihmisellä on uteliaisuutta. On hienoa, että ihmiset haluavat oppia vaikeitakin asioita. Tiedän jopa fantasioita, joissa ihmiset saavat yliluonnollisia kykyjä oppia kaiken. Televisiossa pyörii useitakin tämmöisiä tv-sarjoja. Aiheesta on tehty elokuvia. Joten olen varma, että en ole yksin tai sitten tietoisuuteni on vain tämän kollektiivisen luovuuden harha, jota kuvittelen omaksi mielekseni. Näihin asioihin myös törsään mielelläni. En silti menisi paheksumaan ihmisiä, jotka nauttivat tästä kollektiivisen luovuuden harhasta. Kaikki tuotettu kulttuuri kuuluu kaikille maksukyvystä riippumatta.
Muutama ranskalainen viiva:
- Aalto-yliopisto
- Tekijänoikeusoikeudenkäynnit 300 kilon korvauksineen
- lainapainoitteinen opintoraha
- kirjasto
- yksityiset koulut
- Wikileaks
- Linux
Olisi mukavaa elää sellaisessa maailmassa, jossa sivistys on oikeus eikä velvollisuus.
perjantaina, joulukuuta 31, 2010
Valomerkki
Jokaikinen yö puolikahdelta annetaan Kallion ravintoloissa valomerkki. Omassa duunissa annetaan varoituslaukaus, käydään kysymässä pöydistä halutaanko lisää ja vielä viitotaan kovasti käymään tiskillä. Usein tulee sanottua, että valomerkki tulee ihan kohta, että jos tekee mieli juoda jotain, niin kannattaa ottaa nyt vielä jokin annos, koska itkeminen alkaa valomerkin jälkeen.
"Ei kiitos", "näin on hyvin" ja "kyllä nämä riittävät" ovat hyvin yleisiä kommentteja. Tosin en tarvitse enää kristallipalloa tietääkseni, että nämä kommentit muuttavat muotoaan puolikahden jälkeen. "Etteks te myy enää mitään", "voiskos saada edes yhden oluen/snapsin/kahvin", "miks sä et varoittanut". Joko myö asiakaspalvelijat ollaan niin hemmetin näkymättömiä tai sitten ihmiset luulevat tietävänsä paremmin kuin me, mitä tarvitaan.
Kun ihmisten pitäisi olla ulkona tasan kello kahteen mennessä, tajuaa, että jos ei ole osa ratkaisua ja on osa ongelmaa. Osa ratkaisua on kerätä kaikki juomat ihmisiltä pois kahteen mennessä ja ohjata heidät ulos. Osa ongelmaa on ihmiset, jotka eivät halua luopua juomistaan eivätkä halua poistua.
Ei siinä mitään. Olen riittävän monta kertaa elämässäni ollut ravintolassa, josta on pitänyt poistua vaikka olisi kuinka kivaa. Henkilökuntakin saattaa olla niin mainiota, että tuntuu, että he eivät myöskään haluaisi meitä asiakkaita pois. Mukavuus saattaa olla näkyvä luonteenpiirre tai osa showta, mutta näille alkoholin portinvartijoille se on myös työtä. Monessa muussa duunissa työt loppuu, kun kello on sovitun verran. Poikkeuksista neuvotellaan työnantajan kanssa. Ravintolassa henkilökunta joutuu neuvottelemaan asiakkaiden kanssa siitä, että saavatko he lopettaa työnsä sovittuun aikaan vai ei. Asiakas on aina oikeassa.
Ei ole. Asiakas on se, joka maksaa viulut ja teoriassa myös palkat. Jos näin kuitenkin halutaan, niin pitäisiköhän ravintolan ammattilaisten mennä lakkoon ja kieltäytyä työstä, jos asiakas (teoreettinen pomo) ei halua poistua paikalta?
Toisaalta, jos ravintolat voisivat olla auki 24h, menetettäisiin ehkä yksi sukupolvi, mutta seuraavan polven ajankäyttöä ei enää rajottaisi alkoholilainsäädäntö.
"Ei kiitos", "näin on hyvin" ja "kyllä nämä riittävät" ovat hyvin yleisiä kommentteja. Tosin en tarvitse enää kristallipalloa tietääkseni, että nämä kommentit muuttavat muotoaan puolikahden jälkeen. "Etteks te myy enää mitään", "voiskos saada edes yhden oluen/snapsin/kahvin", "miks sä et varoittanut". Joko myö asiakaspalvelijat ollaan niin hemmetin näkymättömiä tai sitten ihmiset luulevat tietävänsä paremmin kuin me, mitä tarvitaan.
Kun ihmisten pitäisi olla ulkona tasan kello kahteen mennessä, tajuaa, että jos ei ole osa ratkaisua ja on osa ongelmaa. Osa ratkaisua on kerätä kaikki juomat ihmisiltä pois kahteen mennessä ja ohjata heidät ulos. Osa ongelmaa on ihmiset, jotka eivät halua luopua juomistaan eivätkä halua poistua.
Ei siinä mitään. Olen riittävän monta kertaa elämässäni ollut ravintolassa, josta on pitänyt poistua vaikka olisi kuinka kivaa. Henkilökuntakin saattaa olla niin mainiota, että tuntuu, että he eivät myöskään haluaisi meitä asiakkaita pois. Mukavuus saattaa olla näkyvä luonteenpiirre tai osa showta, mutta näille alkoholin portinvartijoille se on myös työtä. Monessa muussa duunissa työt loppuu, kun kello on sovitun verran. Poikkeuksista neuvotellaan työnantajan kanssa. Ravintolassa henkilökunta joutuu neuvottelemaan asiakkaiden kanssa siitä, että saavatko he lopettaa työnsä sovittuun aikaan vai ei. Asiakas on aina oikeassa.
Ei ole. Asiakas on se, joka maksaa viulut ja teoriassa myös palkat. Jos näin kuitenkin halutaan, niin pitäisiköhän ravintolan ammattilaisten mennä lakkoon ja kieltäytyä työstä, jos asiakas (teoreettinen pomo) ei halua poistua paikalta?
Toisaalta, jos ravintolat voisivat olla auki 24h, menetettäisiin ehkä yksi sukupolvi, mutta seuraavan polven ajankäyttöä ei enää rajottaisi alkoholilainsäädäntö.
perjantaina, marraskuuta 26, 2010
Pikkujoulukausi
Jos muistelee omaa elämäänsä taaksepäin riittävän paljon, tulee huomattua tiettyjä toistuvia kuvioita. Esimerkiksi lunta on satanut koko ikäni marraskuussa jo, ja jos lumet ovat sulaneet, ovat ne palanneet jouluaattoon mennessä. Olen kiinnittänyt huomiota, että roskalehtien lisäksi kesän jälkeen kirjoitetaan monta artikkelia liittyen terveellisiin elämäntapoihin. Yleisin näistä on, miten lopettaa kesäputki. Tiedättehän, kun on ollut lomalla ja tissutellut pitkin kesää kaikki festarit ja häät lävitse. Pahoittelut tästä ylimielisyydestä kaikkia ihmisiä kohtaan, jotka eivät saa pitää kesälomaa. Pahoittelut myös anglismeista.
Kolmas asia liittyy joulun jälkeisiin perinteisiin. Minulla on maailmankaikkeuden paras näköala suomalaisiin juomaperinteisiin. Minä kuulun nimittäin siihen posseen, joka pitää huolen siitä, että tiskit tulee tiskattua, suoraan päästään käveltyä ja viina ei lopu kesken, sanalla sanoen minä kuulun tarjoilijakuntaan. Kiitos muuten etukäteen tipeistä.
Pikkujoulukausi on näemmä alkanut. Jokaisella yhdistyksellä, baarilla, työpaikalla, peliporukalla, bändillä, teatteriryhmällä, kommuunilla, yms. on omat pikkujoulunsa. Tilaisuus, jolloin on mahdollista panna printterin päällä, vetää hassu hattu päähän, oksentaa omiin sukkiinsa, syödä eksoottisia ruokia, hiljentyä perheen kanssa, ostaa mahdoton määrä lahjoja, pitää talouskasvu pystyssä seuraavaan romahdukseen asti ja kosia läheistä rakkauttaan.
Nämä kaikki asiat pyörivät tai ovat jollain tavalla tekemisissä alkoholin kanssa. Ei aina, myönnetään, mutta riittävissä määrin, että tiettyjä johtopäätöksiä voidaan vetää. Satunnainen pirteys, jota havaitsen, on vain seurausta adrenaliinista, joka seuraa stressistä. Samoin on suunnaton ja pohjaton kurkku, johon lisätään useampia mitallisia alkoholia.
On ehkä vaikea uskoa, mutta tipaton tammikuu on saavutus, jonka Eduskunta on saanut aikaan. Jouluun on vielä neljä viikkoa ja uuteen vuoteen viisi. En suosittele hoitoa jokaiselle pikkujoulukauteen osallistuvalle, mutta suosittelen tipattoman tammikuun viettämistä. Ihminen nimittäin tottuu kaikkeen, ja tietyillä tavoilla on vaarallista, että opitaan juomaan naamari täyteen 40 päivän aikana. Tipaton tammikuu on hyvä tapa palauttaa itsensä jokaiselle itselle sopiviin alkoholimääriin. Maratonkunto nimittäin paranee pikkujoulukautena. Voin todistaa sen näköalapaikaltani.
Joten, ottakaahan kaikki kippikset, ottakaa monta, ottakaa merellä, ystäville, vihollisille, juomalle itselleen. Sen jälkeen rauhoittakaa kehonne, koska kesä ja juhannus on oikeasti ihan nurkan takana.
Kolmas asia liittyy joulun jälkeisiin perinteisiin. Minulla on maailmankaikkeuden paras näköala suomalaisiin juomaperinteisiin. Minä kuulun nimittäin siihen posseen, joka pitää huolen siitä, että tiskit tulee tiskattua, suoraan päästään käveltyä ja viina ei lopu kesken, sanalla sanoen minä kuulun tarjoilijakuntaan. Kiitos muuten etukäteen tipeistä.
Pikkujoulukausi on näemmä alkanut. Jokaisella yhdistyksellä, baarilla, työpaikalla, peliporukalla, bändillä, teatteriryhmällä, kommuunilla, yms. on omat pikkujoulunsa. Tilaisuus, jolloin on mahdollista panna printterin päällä, vetää hassu hattu päähän, oksentaa omiin sukkiinsa, syödä eksoottisia ruokia, hiljentyä perheen kanssa, ostaa mahdoton määrä lahjoja, pitää talouskasvu pystyssä seuraavaan romahdukseen asti ja kosia läheistä rakkauttaan.
Nämä kaikki asiat pyörivät tai ovat jollain tavalla tekemisissä alkoholin kanssa. Ei aina, myönnetään, mutta riittävissä määrin, että tiettyjä johtopäätöksiä voidaan vetää. Satunnainen pirteys, jota havaitsen, on vain seurausta adrenaliinista, joka seuraa stressistä. Samoin on suunnaton ja pohjaton kurkku, johon lisätään useampia mitallisia alkoholia.
On ehkä vaikea uskoa, mutta tipaton tammikuu on saavutus, jonka Eduskunta on saanut aikaan. Jouluun on vielä neljä viikkoa ja uuteen vuoteen viisi. En suosittele hoitoa jokaiselle pikkujoulukauteen osallistuvalle, mutta suosittelen tipattoman tammikuun viettämistä. Ihminen nimittäin tottuu kaikkeen, ja tietyillä tavoilla on vaarallista, että opitaan juomaan naamari täyteen 40 päivän aikana. Tipaton tammikuu on hyvä tapa palauttaa itsensä jokaiselle itselle sopiviin alkoholimääriin. Maratonkunto nimittäin paranee pikkujoulukautena. Voin todistaa sen näköalapaikaltani.
Joten, ottakaahan kaikki kippikset, ottakaa monta, ottakaa merellä, ystäville, vihollisille, juomalle itselleen. Sen jälkeen rauhoittakaa kehonne, koska kesä ja juhannus on oikeasti ihan nurkan takana.
torstaina, marraskuuta 04, 2010
Vasemmiston taakka
Muutama vuosi sitten olin Next step -messuilla pitämässä Vasemmistonuorten pöytää. Saattoi siellä ehkä olla Vasemmistoliitonkin materiaalia. En muista. Tämä oli tärkeä tieto, koska Vasemmistonuorten ja -liiton välinen suhde on paikkakunnittain ja ajoittain vaihteleva. Edesmennyt Janne Harju kuvaili suhteen toimivan parhaiten silloin, kun Vasemmistonuorilla on avaimet Vasemmistoliiton toimistoon, jossa voi käyttää printteriä, mutta puolue joutuu pimpottamaan ovikelloa kun haluaa kahvia. Harju ei ehkä käyttänyt näin elävää kuvausta, mutta näin ymmärsin ajatuksen.
Next step -messuilla minua lähestyi innokkaasti nuori isänmaan toivo. Hänellä oli toiveikas ilme, tosin hänen asiansa oli etukäteen päätetty. Meidän keskustelun raamit olivat seuraavanlaiset. Hän tuli kysymään Vasemmistonuorten kantoja erinäisiin energia- ja turvallisuuspoliittisiin kysymyksiin. Vastaukset oli ehkä etukäteen hänelläe jo selvillä, jonka jälkeen hän esitti nasevia jatkokysymyksiä tai -ehdotuksia.
Olen omasta mielestäni pätevä keskustelemaan näistä asioista, mutta on myönnettävä, että en osaa vieläkään vastata kysymykseen, miksi Vasemmistonuoret vastustaa työpaikkoja eli ydinvoimaa. En vieläkään osaa oikein vastata kysymykseen, miksi Vasemmistonuoret vastustavat halvempia taisteluhävittäjiä eli natoa. Näissä kysymyksissä on tietenkin oletettu, että ydinvoima tuo lisää tarpeellisia työpaikkoja ja halvemmat taisteluhävittäjät ovat parempia kuin kalliit taisteluhävittäjät.
Ehkä olin itsekin hieman naseva silloin. Taisin esittää joitakin käsityksiäni ekologisesta politiikasta. Siihen liittyi vahvasti joitakin kestävän kehityksen periaatteita ainakin filosofisella tasolla. Taisteluhävittäjistä olin suunnilleen sitä mieltä, että niin Suomessa kuin kansainvälisestikin pitäisi suunnata sekä varoja että luonnonvaroja ihmisen hyvinvoinnin parantamiseen ruoan, koulutuksen ja muiden keinojen avulla. Kaveri ehdotti lopuksi, että ehkä meidän kannattaisi liittyä Neuvostoliittoon. Kerroin hänelle, että Neuvostoliittoa ei enää ole.
Luulen, että hän tiesi asian mielessään, mutta ei ehkä sydämessään. Neuvostoliitto edusti hänelle mahdollisesti kaikkea pahaa ja ihmiset, jotka vastustivat ydinvoimaa ja halpoja taisteluhävittäjiä olivat myös pahoja, joten he kuuluivat tai ainakin haluaisivat kuulua Neuvostoliittoon. Tämäkin on vain omaa arvailua, mutta ymmärrätte varmaan, mitä yritän hienovaraisesti ilmaista, kun otsikoksi on laitettu "Vasemmiston taakka?"
Tämä oli yksi niistä ajatuksista, joita minulle syntyi kun kirjoitin Harri Kivistön blogista edellisessä postauksessani.
Luulen, että kokemukseni ovat tuttuja monille puolueissa tai nuorisojärjestöissä peuhaaville. Se ehkä karkoittaa ihmiset puolueista, tai ainakin tekevät allergisiksi niille, koska kuuluessaan puolueeseen, voi olettaa, että joutuu kantamaan kaikkien puolueen muiden jäsenten synnit. On varmasti muitakin syitä olla kuulumatta puolueisiin. Liittyyhän moneen puolueeseen junttausta, salaisia vaalirahoja, epärehellisyyttä, selkäänpuukotusta ja kaikenlaisia puolueille varattuja penkkejä, joissa pätevyydellä ei ole mitään merkitystä.
Uskoisin, että monet oikeistopuolueissakin kokevat kiusalliseksi sen, että joutuvat tahtomattaan olemaan vastuussa pankkikriisistä, Kreikasta, George W. Bushista, maailman nälänhädästä ja kaikista ihmisoikeusrikoksista, joita maailmalla on tehty.
Olisi kyllä mukavaa kuulla ihmisten vastaavista kokemuksista. Mikä on sinun?
Next step -messuilla minua lähestyi innokkaasti nuori isänmaan toivo. Hänellä oli toiveikas ilme, tosin hänen asiansa oli etukäteen päätetty. Meidän keskustelun raamit olivat seuraavanlaiset. Hän tuli kysymään Vasemmistonuorten kantoja erinäisiin energia- ja turvallisuuspoliittisiin kysymyksiin. Vastaukset oli ehkä etukäteen hänelläe jo selvillä, jonka jälkeen hän esitti nasevia jatkokysymyksiä tai -ehdotuksia.
Olen omasta mielestäni pätevä keskustelemaan näistä asioista, mutta on myönnettävä, että en osaa vieläkään vastata kysymykseen, miksi Vasemmistonuoret vastustaa työpaikkoja eli ydinvoimaa. En vieläkään osaa oikein vastata kysymykseen, miksi Vasemmistonuoret vastustavat halvempia taisteluhävittäjiä eli natoa. Näissä kysymyksissä on tietenkin oletettu, että ydinvoima tuo lisää tarpeellisia työpaikkoja ja halvemmat taisteluhävittäjät ovat parempia kuin kalliit taisteluhävittäjät.
Ehkä olin itsekin hieman naseva silloin. Taisin esittää joitakin käsityksiäni ekologisesta politiikasta. Siihen liittyi vahvasti joitakin kestävän kehityksen periaatteita ainakin filosofisella tasolla. Taisteluhävittäjistä olin suunnilleen sitä mieltä, että niin Suomessa kuin kansainvälisestikin pitäisi suunnata sekä varoja että luonnonvaroja ihmisen hyvinvoinnin parantamiseen ruoan, koulutuksen ja muiden keinojen avulla. Kaveri ehdotti lopuksi, että ehkä meidän kannattaisi liittyä Neuvostoliittoon. Kerroin hänelle, että Neuvostoliittoa ei enää ole.
Luulen, että hän tiesi asian mielessään, mutta ei ehkä sydämessään. Neuvostoliitto edusti hänelle mahdollisesti kaikkea pahaa ja ihmiset, jotka vastustivat ydinvoimaa ja halpoja taisteluhävittäjiä olivat myös pahoja, joten he kuuluivat tai ainakin haluaisivat kuulua Neuvostoliittoon. Tämäkin on vain omaa arvailua, mutta ymmärrätte varmaan, mitä yritän hienovaraisesti ilmaista, kun otsikoksi on laitettu "Vasemmiston taakka?"
Tämä oli yksi niistä ajatuksista, joita minulle syntyi kun kirjoitin Harri Kivistön blogista edellisessä postauksessani.
Luulen, että kokemukseni ovat tuttuja monille puolueissa tai nuorisojärjestöissä peuhaaville. Se ehkä karkoittaa ihmiset puolueista, tai ainakin tekevät allergisiksi niille, koska kuuluessaan puolueeseen, voi olettaa, että joutuu kantamaan kaikkien puolueen muiden jäsenten synnit. On varmasti muitakin syitä olla kuulumatta puolueisiin. Liittyyhän moneen puolueeseen junttausta, salaisia vaalirahoja, epärehellisyyttä, selkäänpuukotusta ja kaikenlaisia puolueille varattuja penkkejä, joissa pätevyydellä ei ole mitään merkitystä.
Uskoisin, että monet oikeistopuolueissakin kokevat kiusalliseksi sen, että joutuvat tahtomattaan olemaan vastuussa pankkikriisistä, Kreikasta, George W. Bushista, maailman nälänhädästä ja kaikista ihmisoikeusrikoksista, joita maailmalla on tehty.
Olisi kyllä mukavaa kuulla ihmisten vastaavista kokemuksista. Mikä on sinun?
sunnuntai, lokakuuta 31, 2010
Kommunismi on totalitarismia eli uusliberalismia eli fasismia eli huutele vain ohi
Olen lueskellut Uuden suomen puheenvuoroja (eli siis blogeja). Kova mesoaminen homojen epäihmisyydestä sekä ihmisoikeuksien puolesta puhuminen on saanut itseni niin turraksi, että en ole oikein jaksanut edes harkita aiheesta kirjoittamisesta. On tullut ähky.
Kaikkien näiden "homot on saatanasta" otsikoiden jälkeen silmiin osui hämärällä tavalla itsestäänselvältä kuulosta otsikko Orwell oli kommunisti.
Piraattipuolueen Harri Kivistö kirjoitti vaatimattomasti hankaluudesta ymmärtää vasemmiston ja oikeiston käsitettä. Ironista kyllä viimeistään kommentit todistavat hänen tekstinsä osuvuuden.
Oman vaatimattoman tulkintani mukaan Harri Kivistö yritti vain osoittaa, että kommunismi ei ole yhtäkuin totalitarismi eikä uusliberalismi tee kaikista köyhiä, vaikkain molemmille tulkinnoille löytyy tilaa. Ehkäpä hän kuitenkin yritti viljellä ajatusta, että kaikki kommunistit eivät halua rakentaa tiukan hierarkista valtio-omisteista kauhuvaltiota, joissa ihmisoikeudet ovat vain julistuksia. Ehkäpä hän kuitenkin yritti vain nostaa esille ajatusta, että kaikki oikeistolaiset eivät ole vain omaa etuaan ajavia pröystäilijöitä, joilla ihmishenget ovat vain rahan mittayksikkö.
Kommenttien ironisuus on siinä, että kommentoijat lähtevät joko haukkumaan vasemmistoa tai oikeistoa kaikista rikoksista joita vasemmisto/oikeisto/"lisää omasi" on tehnyt.
Tässä muutama kommentti, jotka nostan esille ilmestymisjärjestyksessä:
"kirjassaan katalonia, katalonia orwell kyllä katselee espanajalaisten meininkiä hvuvittuneen siirtomaaherran asenteella. mutta tietenkin luet kirjoja eri tavalla kuin minä. olen eksegeetti ja etsin eri yhteyksiä ja motiiveja muualtakin kuin raamatusta." -Torsti Äärelä
"Orwell oppi vasemmalla kaikki vasemmistolaisuuden perkeleelliset vivahteet. "Eläinten vallankumous" kertoi kommunismista ja "Vuonna 1984" sosialismin huipentumasta eli sosiaalifasismista, johon siirrytään sosiali"demokratian" kautta." -Vieras
"Suomessa ei voi erottaa oikeistoa (liberalismia) ja vasemmistoa (sosialismia), koska kaikki on vasemmistoa." -Vieras
"Nimenomaan OLI kommunisti/sosialisti. Mutta tervehtyi/viisastui myöhemmin" -Vieras (puhuu siis Orwellista)
Tästä pidän erityisesti sen raskaan päättelyn ja runsaiden kirjoitusvirheiden takia: "Oli miten oli voisiko joku kertoa mitä yhteistä on USA:lla ja Orwelilla
Paitsi se USA on kaksinaismoraalin huippuvaltio niin kuin 1984 kirja.
Mitä sitten Neuvostoliitoon ja varsovanliiton valtiot, myöhemmin Venäjään ja Kiina sekä tietysti USA, niin kaikki ovat minulle kirosanoja jo kouluajoilta, koska saimme luke DDR:ssä panettuja historiankirjoa joilla oli määratty värisävy.Lisäksi joskus aikoinaan kun Suomessa oli ensimmäinen USA buumi joskus 1980 luvulla lähinnä ajustusmailmallisesti. Satuin tekemään jonkilaisen tutkielman kyseisestä valtiosta, tuli mieleeni että miksi ihannoida sellaista valtio mikä läpeensä mätä kun silloinen Nevostoliitto." -Hannu Juurmaa
"Ei voisi vähempää kiinostaa kyseinen huomio, jos milipide harmitaa se ei ole minun syy. En kannata mitään puoluekantaa enkä tule kannattamaan" -Hannu Juurmaa
Mutta oikeasti kannattaa lukea Kivistön merkintä sekä sitä seuranneet kommentit.
Kaikkien näiden "homot on saatanasta" otsikoiden jälkeen silmiin osui hämärällä tavalla itsestäänselvältä kuulosta otsikko Orwell oli kommunisti.
Piraattipuolueen Harri Kivistö kirjoitti vaatimattomasti hankaluudesta ymmärtää vasemmiston ja oikeiston käsitettä. Ironista kyllä viimeistään kommentit todistavat hänen tekstinsä osuvuuden.
Oman vaatimattoman tulkintani mukaan Harri Kivistö yritti vain osoittaa, että kommunismi ei ole yhtäkuin totalitarismi eikä uusliberalismi tee kaikista köyhiä, vaikkain molemmille tulkinnoille löytyy tilaa. Ehkäpä hän kuitenkin yritti viljellä ajatusta, että kaikki kommunistit eivät halua rakentaa tiukan hierarkista valtio-omisteista kauhuvaltiota, joissa ihmisoikeudet ovat vain julistuksia. Ehkäpä hän kuitenkin yritti vain nostaa esille ajatusta, että kaikki oikeistolaiset eivät ole vain omaa etuaan ajavia pröystäilijöitä, joilla ihmishenget ovat vain rahan mittayksikkö.
Kommenttien ironisuus on siinä, että kommentoijat lähtevät joko haukkumaan vasemmistoa tai oikeistoa kaikista rikoksista joita vasemmisto/oikeisto/"lisää omasi" on tehnyt.
Tässä muutama kommentti, jotka nostan esille ilmestymisjärjestyksessä:
"kirjassaan katalonia, katalonia orwell kyllä katselee espanajalaisten meininkiä hvuvittuneen siirtomaaherran asenteella. mutta tietenkin luet kirjoja eri tavalla kuin minä. olen eksegeetti ja etsin eri yhteyksiä ja motiiveja muualtakin kuin raamatusta." -Torsti Äärelä
"Orwell oppi vasemmalla kaikki vasemmistolaisuuden perkeleelliset vivahteet. "Eläinten vallankumous" kertoi kommunismista ja "Vuonna 1984" sosialismin huipentumasta eli sosiaalifasismista, johon siirrytään sosiali"demokratian" kautta." -Vieras
"Suomessa ei voi erottaa oikeistoa (liberalismia) ja vasemmistoa (sosialismia), koska kaikki on vasemmistoa." -Vieras
"Nimenomaan OLI kommunisti/sosialisti. Mutta tervehtyi/viisastui myöhemmin" -Vieras (puhuu siis Orwellista)
Tästä pidän erityisesti sen raskaan päättelyn ja runsaiden kirjoitusvirheiden takia: "Oli miten oli voisiko joku kertoa mitä yhteistä on USA:lla ja Orwelilla
Paitsi se USA on kaksinaismoraalin huippuvaltio niin kuin 1984 kirja.
Mitä sitten Neuvostoliitoon ja varsovanliiton valtiot, myöhemmin Venäjään ja Kiina sekä tietysti USA, niin kaikki ovat minulle kirosanoja jo kouluajoilta, koska saimme luke DDR:ssä panettuja historiankirjoa joilla oli määratty värisävy.Lisäksi joskus aikoinaan kun Suomessa oli ensimmäinen USA buumi joskus 1980 luvulla lähinnä ajustusmailmallisesti. Satuin tekemään jonkilaisen tutkielman kyseisestä valtiosta, tuli mieleeni että miksi ihannoida sellaista valtio mikä läpeensä mätä kun silloinen Nevostoliitto." -Hannu Juurmaa
"Ei voisi vähempää kiinostaa kyseinen huomio, jos milipide harmitaa se ei ole minun syy. En kannata mitään puoluekantaa enkä tule kannattamaan" -Hannu Juurmaa
Mutta oikeasti kannattaa lukea Kivistön merkintä sekä sitä seuranneet kommentit.
perjantaina, lokakuuta 29, 2010
Kuka niitä kissavideoita oikein lähettää?
Koomikoksi kääntynyt fysiikanopettaja Tim Lee kertoo kuka lähettää kissavideoita toisten postilaatikoihin laittamalla poweria pointteihin.
Powerpointteja on ennenkin tehty huumorimielessä, koska niillä on helppo kertoa tarinoita. Tim Leen erikoisuus on kuitenkin se, että hän on oikeastaan powerpoint-koomikko. Hän on löytänyt oman äänensä jatkamalla opettajan habitustaan. Hän edelleenkin yrittää osoittaa miten maailma toimii yleisölle eli oppilailleen. Tietenkään kyseessä ei ole ihan aito tiede, vaan enemmänkin keksityllä todistusainestolla tehtyjä kaavoja, mutta se taas ei tarkoita, etteikö hänen juttunsa voisi olla tosia.
Powerpointteja on ennenkin tehty huumorimielessä, koska niillä on helppo kertoa tarinoita. Tim Leen erikoisuus on kuitenkin se, että hän on oikeastaan powerpoint-koomikko. Hän on löytänyt oman äänensä jatkamalla opettajan habitustaan. Hän edelleenkin yrittää osoittaa miten maailma toimii yleisölle eli oppilailleen. Tietenkään kyseessä ei ole ihan aito tiede, vaan enemmänkin keksityllä todistusainestolla tehtyjä kaavoja, mutta se taas ei tarkoita, etteikö hänen juttunsa voisi olla tosia.
maanantaina, lokakuuta 25, 2010
Castle ja pokeri
Vuonna 2009 aloittanut television dekkarisarja Castle on ollu ehkä monella tapaa yllättävä sarja. Odotukset eivät alussa ehkä olleet kaikkein korkeimmat, koska ensimmäinen tuotantokausi koostuu kymmenestä osasta, kun taas seuraava tuotantokausi sisältää jo 24 jaksoa, mikä on hyvin tavanomainen määrä suosituille tv-sarjoille Yhdysvalloissa.
Ensimmäinen tuotantokausi lähti liikkelle hienolla dialogilla, keskeltä pari jaksoa tuntuivat täytteeltä ja lopussa tuotiin jo yksi henkilö mukaan sekä luotiin eeppisyyden tunnelma. Eeppisellä tv-sarjalla tarkoitan juonta, joka on kuin pinnan alla yhdistämässä osia toisiinsa.
Voin myöntää, että sarja ei ole koukuttavimpia televisiosarjoja, mutta jokin pinnan alla kytevä ajatus saa kuitenkin minut seuraamaan sarjaa. Asetelma on kutakuinkin tämmöinen: kuuluisa bestseller-kirjailija Richard Castle (Nathan Fillion) on tappanut kirjasarjan päähenkilön ja suunnittelee uutta. On tapahtunut murhasarja, joka jäljittelee Castlen kirjojen murhia. Tutkija Kate Beckett (Stana Katic) pyytää Castlen apua. Rikos selviää, mutta Castle onnistuu saamaan pormestarilta luvan seurata Beckettin työskentelyä uutta dekkarikirjaansa varten.
Hitaasti, mutta pysyvästi sarjaan tulee juonellisena elementtinä pokeri. Richard Castle nimittäin pelaa jatkuvasti pokeria huonompia ja parempia vastaan. Peli on osa juonta, mutta juoni on myös osa pokeria. Mutta kaikki eivät ole aina ihan pelin tasalla. Valitettavasti myös tekninen puoli epäonnistuu välillä.
Ensimmäisen kerran kun sarjassa pelataan pokeria, on pelinä Texas no limit hold em(NLHE). Kohtaus alkaa kun viimeinen jako on käynnistymässä. Sokkopanokset näyttävät olevan ihan asianmukaisesti pöydällä, mutta pöydän keskellä on jo jonkinlainen potti vaikka yhtäkään panostusta ei ole tehty. Potti ei myöskään ole edellisen jaon tulosta, koska kukaan ei halua ottaa sitä itselleen. Tietenkin kyseessä saattaisi olla mielettömällä antella varustettu peli. Ante on siis ylimääräinen panos, jonka jokainen käteen osallistuva joutuu laittamaan pottiin normaalien sokkopanosten lisäksi.
Kohtauksessa Castlen äiti lukee ääneen Castlen peliä. Hän ottaa riidit Castlesta kun hän on headsupissa Beckettin kanssa. Becketillä on kädessään Aks (eli ässä ja kuningas samaa maata, tässä tapauksessa pataa). Käsi on yksi parhaimmista lähtökäsistä NLHE:ssa. Beckett korottaa kahdenkympin lyönnin sataseen ja yrittää puhua Castlea mukaan. Castlen äiti lukee Castlen käden huonoksi, koska tämä räpyttelee silmiään. Katsojalle kortteja ei näytetä. Castle lähtee mukaan ja floppiin tulee 277. Castlen räpyttely lakkaa ja kokeneena pelaajan tiedän jo mitä Castlella on kädessä. Castle ryhtyy naputtelemaan kortteja ja Castlen äiti kertoo, että Castlella on käsi. Beckett lyö kaiken sisään ja Castle katsoo korttejaan. Sieltä löytyy 27o (tarkoittaen kakkosta ja seitsemää eri maata). Tätä kättä kutsutaan kaljakädeksi. Se on huonoin lähtökäsi. Sillä ei voi tehdä suoraa eikä väriä flopilta ja vaikka osuisi johonkin korttiin, kikkeri on todella huono. Tästä huolimatta Castle heittää kätensä pois. Hänen sisäinen pelaajansa sammuu, mutta motiivi onkin tehdä vaikutus Beckettiin.
Vaikka toisen käden peliä pystyy lukemaan ihmisen käytöksestä. Yleisin harhaluulo on lukea pelaaja jonkin yksittäisen merkin perusteella. Tässä tapauksessa silmien räpyttely tarkoittaa heikkouta ja korttien naputtelu vahvuutta.
Mutta pokeri ei jääkään tähän. Vaan osassa on kolme erillistä sessiota. Mutta ei se jää siihenkään vaan tulevissa osissa pokeria pelataan edelleen. Vaikka peli saattaa erota hieman esimerkiksi televisiossa nähtävistä High stakes -peleistä, joissa maailman parhaimmat pokerinpelaajat kohtaavat toisensa isojen panosten merkeissä, se on kuitenkin aidon näköistä. Sen tietää jokainen, joka on joskus osallistunut kotipeleihin. Apinaliikkeet saattavat koitua joko omaksi tai vastustajan kohtaloksi.
Kakkoskauden ensimmäisessä jaksossa pelataan ostopokeria venäläisten mafiosojen kanssa no limittina. Ratkaisevassa kädessä mafioso lyö kaiken sisään, mikä on moninkertainen floppiin nähden. Hänellä on kädessään kolme kuningatarta. Castle maksaa ja slowrollaa (omien korttien näytösmäinen hidas esittely, jolla saadaan lisää nautintoa omaamalla parempi käsi) näytön jälkeen. Omissa silmissä lyönti näytti joko bluffilta tai täyskädeltä. Koska osassa ei näytetty miten korttia pelattiin pöydässä, ei katsojakaan voi päätellä, mitä pelaajien päässä liikkuu. Hahmoistakin tämä voisi kertoa jotain.
Ensimmäinen tuotantokausi lähti liikkelle hienolla dialogilla, keskeltä pari jaksoa tuntuivat täytteeltä ja lopussa tuotiin jo yksi henkilö mukaan sekä luotiin eeppisyyden tunnelma. Eeppisellä tv-sarjalla tarkoitan juonta, joka on kuin pinnan alla yhdistämässä osia toisiinsa.
Voin myöntää, että sarja ei ole koukuttavimpia televisiosarjoja, mutta jokin pinnan alla kytevä ajatus saa kuitenkin minut seuraamaan sarjaa. Asetelma on kutakuinkin tämmöinen: kuuluisa bestseller-kirjailija Richard Castle (Nathan Fillion) on tappanut kirjasarjan päähenkilön ja suunnittelee uutta. On tapahtunut murhasarja, joka jäljittelee Castlen kirjojen murhia. Tutkija Kate Beckett (Stana Katic) pyytää Castlen apua. Rikos selviää, mutta Castle onnistuu saamaan pormestarilta luvan seurata Beckettin työskentelyä uutta dekkarikirjaansa varten.
Hitaasti, mutta pysyvästi sarjaan tulee juonellisena elementtinä pokeri. Richard Castle nimittäin pelaa jatkuvasti pokeria huonompia ja parempia vastaan. Peli on osa juonta, mutta juoni on myös osa pokeria. Mutta kaikki eivät ole aina ihan pelin tasalla. Valitettavasti myös tekninen puoli epäonnistuu välillä.
Ensimmäisen kerran kun sarjassa pelataan pokeria, on pelinä Texas no limit hold em(NLHE). Kohtaus alkaa kun viimeinen jako on käynnistymässä. Sokkopanokset näyttävät olevan ihan asianmukaisesti pöydällä, mutta pöydän keskellä on jo jonkinlainen potti vaikka yhtäkään panostusta ei ole tehty. Potti ei myöskään ole edellisen jaon tulosta, koska kukaan ei halua ottaa sitä itselleen. Tietenkin kyseessä saattaisi olla mielettömällä antella varustettu peli. Ante on siis ylimääräinen panos, jonka jokainen käteen osallistuva joutuu laittamaan pottiin normaalien sokkopanosten lisäksi.
Kohtauksessa Castlen äiti lukee ääneen Castlen peliä. Hän ottaa riidit Castlesta kun hän on headsupissa Beckettin kanssa. Becketillä on kädessään Aks (eli ässä ja kuningas samaa maata, tässä tapauksessa pataa). Käsi on yksi parhaimmista lähtökäsistä NLHE:ssa. Beckett korottaa kahdenkympin lyönnin sataseen ja yrittää puhua Castlea mukaan. Castlen äiti lukee Castlen käden huonoksi, koska tämä räpyttelee silmiään. Katsojalle kortteja ei näytetä. Castle lähtee mukaan ja floppiin tulee 277. Castlen räpyttely lakkaa ja kokeneena pelaajan tiedän jo mitä Castlella on kädessä. Castle ryhtyy naputtelemaan kortteja ja Castlen äiti kertoo, että Castlella on käsi. Beckett lyö kaiken sisään ja Castle katsoo korttejaan. Sieltä löytyy 27o (tarkoittaen kakkosta ja seitsemää eri maata). Tätä kättä kutsutaan kaljakädeksi. Se on huonoin lähtökäsi. Sillä ei voi tehdä suoraa eikä väriä flopilta ja vaikka osuisi johonkin korttiin, kikkeri on todella huono. Tästä huolimatta Castle heittää kätensä pois. Hänen sisäinen pelaajansa sammuu, mutta motiivi onkin tehdä vaikutus Beckettiin.
Vaikka toisen käden peliä pystyy lukemaan ihmisen käytöksestä. Yleisin harhaluulo on lukea pelaaja jonkin yksittäisen merkin perusteella. Tässä tapauksessa silmien räpyttely tarkoittaa heikkouta ja korttien naputtelu vahvuutta.
Mutta pokeri ei jääkään tähän. Vaan osassa on kolme erillistä sessiota. Mutta ei se jää siihenkään vaan tulevissa osissa pokeria pelataan edelleen. Vaikka peli saattaa erota hieman esimerkiksi televisiossa nähtävistä High stakes -peleistä, joissa maailman parhaimmat pokerinpelaajat kohtaavat toisensa isojen panosten merkeissä, se on kuitenkin aidon näköistä. Sen tietää jokainen, joka on joskus osallistunut kotipeleihin. Apinaliikkeet saattavat koitua joko omaksi tai vastustajan kohtaloksi.
Kakkoskauden ensimmäisessä jaksossa pelataan ostopokeria venäläisten mafiosojen kanssa no limittina. Ratkaisevassa kädessä mafioso lyö kaiken sisään, mikä on moninkertainen floppiin nähden. Hänellä on kädessään kolme kuningatarta. Castle maksaa ja slowrollaa (omien korttien näytösmäinen hidas esittely, jolla saadaan lisää nautintoa omaamalla parempi käsi) näytön jälkeen. Omissa silmissä lyönti näytti joko bluffilta tai täyskädeltä. Koska osassa ei näytetty miten korttia pelattiin pöydässä, ei katsojakaan voi päätellä, mitä pelaajien päässä liikkuu. Hahmoistakin tämä voisi kertoa jotain.
sunnuntai, lokakuuta 24, 2010
Ihan superhyvä meemi
Tänään blogeja lukiessa löysin hyvin perinteisen Meemin Viides rooli -blogista. Tarkoituksena on vastata seitsemääntoista eri kysymykseen etsimällä vastaukset omasta kirjahyllystä. Aluksi aioin sivuuttaa koko tehtävän kunnes tajusin, että minullahan on muutto vielä aivan levällään. Minulla ei ole kirjahyllyä tällä hetkellä ja ainoa kirja, joka näköetäisyydellä osui silmiini kelvatkoon vastaukseksi. Tämä tehtävä ei siis vaatinut kovinkaan perusteellista työtä.
Eli:
Oletko mies vai nainen?
Jedien lapset (Barbara Hambly, käännös Ilkka Äärelä, Wsoy, 2000)
Kuvaile itseäsi.
Jedien lapset (Barbara Hambly, käännös Ilkka Äärelä, Wsoy, 2000)
Kuinka voit?
Jedien lapset (Barbara Hambly, käännös Ilkka Äärelä, Wsoy, 2000)
Kuvaile nykyistä asuinpaikkaasi.
Jedien lapset (Barbara Hambly, käännös Ilkka Äärelä, Wsoy, 2000)
Mihin haluaisit matkustaa?
Jedien lapset (Barbara Hambly, käännös Ilkka Äärelä, Wsoy, 2000)
Kuvaile parasta ystävääsi.
Jedien lapset (Barbara Hambly, käännös Ilkka Äärelä, Wsoy, 2000)
Mikä on lempivärisi?
Jedien lapset (Barbara Hambly, käännös Ilkka Äärelä, Wsoy, 2000)
Millainen sää on nyt?
Jedien lapset (Barbara Hambly, käännös Ilkka Äärelä, Wsoy, 2000)
Mikä on mielestäsi paras vuorokaudenaika?
Jedien lapset (Barbara Hambly, käännös Ilkka Äärelä, Wsoy, 2000)
Jos elämäsi olisi tv-ohjelma, mikä sen nimi olisi?
Jedien lapset (Barbara Hambly, käännös Ilkka Äärelä, Wsoy, 2000)
Mitä elämä sinulle merkitsee?
Jedien lapset (Barbara Hambly, käännös Ilkka Äärelä, Wsoy, 2000)
Millainen parisuhteesi on?
Jedien lapset (Barbara Hambly, käännös Ilkka Äärelä, Wsoy, 2000)
Mitä pelkäät?
Jedien lapset (Barbara Hambly, käännös Ilkka Äärelä, Wsoy, 2000)
Päivän mietelause?
Jedien lapset (Barbara Hambly, käännös Ilkka Äärelä, Wsoy, 2000)
Minkä neuvon haluaisit antaa?
Jedien lapset (Barbara Hambly, käännös Ilkka Äärelä, Wsoy, 2000)
Miten haluaisit kuolla?
Jedien lapset (Barbara Hambly, käännös Ilkka Äärelä, Wsoy, 2000)
Mottosi?
Jedien lapset (Barbara Hambly, käännös Ilkka Äärelä, Wsoy, 2000)
Eli:
Oletko mies vai nainen?
Jedien lapset (Barbara Hambly, käännös Ilkka Äärelä, Wsoy, 2000)
Kuvaile itseäsi.
Jedien lapset (Barbara Hambly, käännös Ilkka Äärelä, Wsoy, 2000)
Kuinka voit?
Jedien lapset (Barbara Hambly, käännös Ilkka Äärelä, Wsoy, 2000)
Kuvaile nykyistä asuinpaikkaasi.
Jedien lapset (Barbara Hambly, käännös Ilkka Äärelä, Wsoy, 2000)
Mihin haluaisit matkustaa?
Jedien lapset (Barbara Hambly, käännös Ilkka Äärelä, Wsoy, 2000)
Kuvaile parasta ystävääsi.
Jedien lapset (Barbara Hambly, käännös Ilkka Äärelä, Wsoy, 2000)
Mikä on lempivärisi?
Jedien lapset (Barbara Hambly, käännös Ilkka Äärelä, Wsoy, 2000)
Millainen sää on nyt?
Jedien lapset (Barbara Hambly, käännös Ilkka Äärelä, Wsoy, 2000)
Mikä on mielestäsi paras vuorokaudenaika?
Jedien lapset (Barbara Hambly, käännös Ilkka Äärelä, Wsoy, 2000)
Jos elämäsi olisi tv-ohjelma, mikä sen nimi olisi?
Jedien lapset (Barbara Hambly, käännös Ilkka Äärelä, Wsoy, 2000)
Mitä elämä sinulle merkitsee?
Jedien lapset (Barbara Hambly, käännös Ilkka Äärelä, Wsoy, 2000)
Millainen parisuhteesi on?
Jedien lapset (Barbara Hambly, käännös Ilkka Äärelä, Wsoy, 2000)
Mitä pelkäät?
Jedien lapset (Barbara Hambly, käännös Ilkka Äärelä, Wsoy, 2000)
Päivän mietelause?
Jedien lapset (Barbara Hambly, käännös Ilkka Äärelä, Wsoy, 2000)
Minkä neuvon haluaisit antaa?
Jedien lapset (Barbara Hambly, käännös Ilkka Äärelä, Wsoy, 2000)
Miten haluaisit kuolla?
Jedien lapset (Barbara Hambly, käännös Ilkka Äärelä, Wsoy, 2000)
Mottosi?
Jedien lapset (Barbara Hambly, käännös Ilkka Äärelä, Wsoy, 2000)
lauantaina, lokakuuta 23, 2010
Perustulossa saattaisi olla sivistyksen tuhon siemen - tai sitten ei
Parina päivänä olen seurannut jälleen Helsingin Vasemmistoliiton keskustelua sähköpostilistalla aiheesta perustulo. Puolueen tavoitteena on ollut ja on edelleen sosiaaliturvan parantaminen. Sen tavoitteisiin on joskus kuulunut kansalaispalkka ja nykyään myös perustulo. Muutama ihminen on nähnyt perustulon olevan parannus jähmeään sosiaaliturvaan, joka näyttäytyy tänä päivänä jonain sellaisena, mikä pitää ansaita. Toimeentulo turvataan vain jos täytetään tietyt ehdot. Sosiaaliturvan ulkopuolelle voi jäädä mitä oudoimmista syistä sen lisäksi, että käsittelyajat saattavat olla ihan mahdottoman tuntuisia silloin kun ihmisellä on oikeasti hätä.
Tästä huolimatta sellaisetkin vaatimattomat minimitoimeentulonrajat kuin vaikkapa 500 tai 750 tai tuhat euroa ovat hyvin vaatimattomia siinä mielessä, että Helsingissä vuokrat lähtevät tuolta 500 eurosta ylöspäin. Ainoan kerran kun olen maksanut alle 500 euron vuokraa oli ajalta jolloin vielä käytettiin markkoja ja asuin kommuunissa. Tästä huolimatta on ihmisiä, jotka näkevät, että jos ihmiselle taattaisiin vastikkeettomasti jokin näistä em. summista, koko kansa ryhtyisi automaattisesti toteuttamaan itseään luovasti eli sormivärimaalailemaan tai tekemään jotain muuta hipeille näkyvästi kuuluvaa hommaa.
Sen sijaan, että ihmiset saisivat takuuvarmasti yhteiskunnalta takuun, että ei näkisi nälkää tai joutuisi jättämään vuokrat maksamatta (ja saisi jotenkin kokea olevansa osa yhteiskuntaa), nähdään perustulossa koko sivistyksen tuhon siemen. Tiedän kyllä ihmisiä, jotka dyykkaamalla ja muutenkin käyttäytymällä luovasti (ja käyttämällä kolmannen sektorin maksuttomia palveluita kuten leipäjonoja sekä turvautumalla naapuriapuun) pystyvät esimerkiksi elämään opintotuella tai työttömyyskorvauksilla kuukaudesta toiseen. Siitä huolimatta maailma ei ole tuhoutunut.
Esimerkiksi 600 euron (summa keksitty hatusta) vastikkeeton perustulo tuskin muuttaisi tätä asiaa kuin muutamilla tavoilla: ei turhia käsittelyaikoja sosiaalivirastoissa, ei masentuneisuutta tai itsemurhia elämänhallinnan puutteen takia, ei stressiä, mutta ei tuo 600 euroa kuussa miksikään miljonääriksi tee; Perustulon pitäisi olla miljoona euroa, jotta ihmiset todellakin voisivat elää perustulolla kuin miljonäärit.
Villeimmät perustulon vastaiset argumentit, joita luin olivat jotain hyvin makaaberia prekariaatin näkökulmasta. Erilaisia elämäntilanteita varten on olemassa jo vuorotteluvapaa sekä osa-aikaeläke. Tämmöiset argumentit ovat ainakin minulle vieraita vaikka olenkin ollut täysipäiväisesti työelämässä jo vuosikausia. Olen päässyt pikkuhiljaa nauttimaan kesälomista ja työehtosopimusten parannuksista toimeentulooni. Jos minun elämässäni tapahtuisi jokin kauhea katastrofi esimerkiksi joutuisin pysyvästi työttömäksi, sairastuisin, asuntoni palaisi, joutuisin elämään vakinaisesti vailla asuntoa, ryhtyisin opiskelijaksi enkä etenisi riittävän nopeasti opinnoissani, en syystä tai toisesta saisi tehtyä riittävästi työtunteja satunnaisina kuukausina tai joutuisin tekemään pätkissä aina valmiina jokaikinen kuukauden päivä satunnaisia töitä ilman rutiinia, niin ei minulle olisi mitään hyötyä vuorotteluvapaasta tai osa-aikaeläkkeestä. Oikeasti ei olisi.
Täystyöllisyys olisi ehkä ratkaisu, joku ehdotti. En kerro kuka enkä kerro miksi. Jatkan vain spekulointia:
Minä saattaisin olla vaikkapa työsuhteessa, josta työnantaja ei maksaisi palkkaa tai palkkani olisi sidottu jonkinlaisiin provisioon, joka ei riittäisi työtunneista huolimatta esimerkiksi vuokranmaksuun. Kelalta en saisi tukea, koska teen täysipäiväisesti töitä, sosiaalivirasto kehottaisi kääntymään työsuojeluvaltuutetun puoleen, työsuojeluvaltuutettu ottaisi yhteyttä työnantajaan, mutta minulla ei olisi siitä huolimatta varaa maksaa vuokraa. Auttaisiko tässä tilanteessa minua vuorotteluvapaa tai osa-aikaeläke. Entäpä, jos miljoona ihmistä Suomessa eläisi tässä tilanteessa? Täystyöllisyys toteutuisi, mutta kukaan ei eläisi työllään.
Perustulo saattaisi auttaa ja todennäköisesti auttaisi näissä tilanteissa. Vuokra tulisi maksettua. Ruokaakin ehkä olisi. Työsuojeluvaltuutettu voisi kuumotella työnantajaa vaikka vuoden. Sosiaalivirasto voisi miettiä päätöksiä vaikka kolme kuukautta (lainmukaisen seitsemän päivän sijasta), mutta jonkun elämä ei menisi raiteiltaan.
Perustulo on ehkä urbaanille ihmiselle vapauttavin poliittinen projekti tällä hetkellä. Perustulo ei tee kaikista ihmisistä tasa-arvoisia toimeentulonsa kanssa, mutta se antaa epävarmuudessa elävälle selkänojan. Se olisi jokaisen ihmisen lupaus toiselle varmasta päivästä. Varma päivä on sellainen päivä, että nukkumaan mennessä tietää, että seuraavakin päivä on elämisen arvoinen.
Tästä huolimatta sellaisetkin vaatimattomat minimitoimeentulonrajat kuin vaikkapa 500 tai 750 tai tuhat euroa ovat hyvin vaatimattomia siinä mielessä, että Helsingissä vuokrat lähtevät tuolta 500 eurosta ylöspäin. Ainoan kerran kun olen maksanut alle 500 euron vuokraa oli ajalta jolloin vielä käytettiin markkoja ja asuin kommuunissa. Tästä huolimatta on ihmisiä, jotka näkevät, että jos ihmiselle taattaisiin vastikkeettomasti jokin näistä em. summista, koko kansa ryhtyisi automaattisesti toteuttamaan itseään luovasti eli sormivärimaalailemaan tai tekemään jotain muuta hipeille näkyvästi kuuluvaa hommaa.
Sen sijaan, että ihmiset saisivat takuuvarmasti yhteiskunnalta takuun, että ei näkisi nälkää tai joutuisi jättämään vuokrat maksamatta (ja saisi jotenkin kokea olevansa osa yhteiskuntaa), nähdään perustulossa koko sivistyksen tuhon siemen. Tiedän kyllä ihmisiä, jotka dyykkaamalla ja muutenkin käyttäytymällä luovasti (ja käyttämällä kolmannen sektorin maksuttomia palveluita kuten leipäjonoja sekä turvautumalla naapuriapuun) pystyvät esimerkiksi elämään opintotuella tai työttömyyskorvauksilla kuukaudesta toiseen. Siitä huolimatta maailma ei ole tuhoutunut.
Esimerkiksi 600 euron (summa keksitty hatusta) vastikkeeton perustulo tuskin muuttaisi tätä asiaa kuin muutamilla tavoilla: ei turhia käsittelyaikoja sosiaalivirastoissa, ei masentuneisuutta tai itsemurhia elämänhallinnan puutteen takia, ei stressiä, mutta ei tuo 600 euroa kuussa miksikään miljonääriksi tee; Perustulon pitäisi olla miljoona euroa, jotta ihmiset todellakin voisivat elää perustulolla kuin miljonäärit.
Villeimmät perustulon vastaiset argumentit, joita luin olivat jotain hyvin makaaberia prekariaatin näkökulmasta. Erilaisia elämäntilanteita varten on olemassa jo vuorotteluvapaa sekä osa-aikaeläke. Tämmöiset argumentit ovat ainakin minulle vieraita vaikka olenkin ollut täysipäiväisesti työelämässä jo vuosikausia. Olen päässyt pikkuhiljaa nauttimaan kesälomista ja työehtosopimusten parannuksista toimeentulooni. Jos minun elämässäni tapahtuisi jokin kauhea katastrofi esimerkiksi joutuisin pysyvästi työttömäksi, sairastuisin, asuntoni palaisi, joutuisin elämään vakinaisesti vailla asuntoa, ryhtyisin opiskelijaksi enkä etenisi riittävän nopeasti opinnoissani, en syystä tai toisesta saisi tehtyä riittävästi työtunteja satunnaisina kuukausina tai joutuisin tekemään pätkissä aina valmiina jokaikinen kuukauden päivä satunnaisia töitä ilman rutiinia, niin ei minulle olisi mitään hyötyä vuorotteluvapaasta tai osa-aikaeläkkeestä. Oikeasti ei olisi.
Täystyöllisyys olisi ehkä ratkaisu, joku ehdotti. En kerro kuka enkä kerro miksi. Jatkan vain spekulointia:
Minä saattaisin olla vaikkapa työsuhteessa, josta työnantaja ei maksaisi palkkaa tai palkkani olisi sidottu jonkinlaisiin provisioon, joka ei riittäisi työtunneista huolimatta esimerkiksi vuokranmaksuun. Kelalta en saisi tukea, koska teen täysipäiväisesti töitä, sosiaalivirasto kehottaisi kääntymään työsuojeluvaltuutetun puoleen, työsuojeluvaltuutettu ottaisi yhteyttä työnantajaan, mutta minulla ei olisi siitä huolimatta varaa maksaa vuokraa. Auttaisiko tässä tilanteessa minua vuorotteluvapaa tai osa-aikaeläke. Entäpä, jos miljoona ihmistä Suomessa eläisi tässä tilanteessa? Täystyöllisyys toteutuisi, mutta kukaan ei eläisi työllään.
Perustulo saattaisi auttaa ja todennäköisesti auttaisi näissä tilanteissa. Vuokra tulisi maksettua. Ruokaakin ehkä olisi. Työsuojeluvaltuutettu voisi kuumotella työnantajaa vaikka vuoden. Sosiaalivirasto voisi miettiä päätöksiä vaikka kolme kuukautta (lainmukaisen seitsemän päivän sijasta), mutta jonkun elämä ei menisi raiteiltaan.
Perustulo on ehkä urbaanille ihmiselle vapauttavin poliittinen projekti tällä hetkellä. Perustulo ei tee kaikista ihmisistä tasa-arvoisia toimeentulonsa kanssa, mutta se antaa epävarmuudessa elävälle selkänojan. Se olisi jokaisen ihmisen lupaus toiselle varmasta päivästä. Varma päivä on sellainen päivä, että nukkumaan mennessä tietää, että seuraavakin päivä on elämisen arvoinen.
torstaina, lokakuuta 21, 2010
Syyskokousten aika
Syksy on jo toisella kuukaudellaan, ja järjestöihmiset jo miettivät (siis ne aktiiviset järjestöjyrät), että "hyvä kun tämän järjestön vuosikokouksista tärkein on syksyllä. Kun niin monessa järjestössä kaikki luottamustoimet jaetaan keväällä ja sitten kun ei itse tiedä, että mihin hommiin ja järjestöihin pääsee keväällä, niin onneksi on näitä syyspaikkoja tarjolla."
Onhan se varmastikin näin ja monet ihmiset, ja ne hyvät byrokraatitkin, ajattelevat syys- ja talvikautta älykkäästi: mihin minulla on aikaa? Ensinnäkin osa järjestöistä pyörii täysin hallitusten ympärillä ja osa järjestöistä pyörii hallituksista riippumatta, mutta suurin osa on jossain näiden välimaastossa, ja siksi on hyvä miettiä myös syksyllä, mihin menee mukaan. Osa paikoista joita jaellaan keväällä, saattaa olla haun ulkopuolella, koska lähti syksyllä muodostettuun hallitukseen mukaan ja sehän vasta aikaa viekin.
Hyvä olisi kuitenkin miettiä aina ennen vuosikokouksia järjestön itsensä kannalta, onko tämä järjestö oikeasti elämisen arvoista? Osa näistä kymmenistätuhansista järjestöistä, jotka on Suomessa elossa, ovat elossa vain, koska niiden hallituksissa on jäseniä. Osa järjestöistä elää siitä huolimatta, että niiden hallitukset eivät viralllisesti kokoonnu ikinä kuin vuosikokouksiin teknisesti hyväksymään vuoden aikana tehdyt päätökset (jos sitäkään).
Itse taas mietiskelin tässä yksi päivä, että mitä kaikkea keväällä valitut hallitukset ovat tuottaneet järjestöissä jäsenistönsä puolesta, jotka heidät ovat valinneet ja mitä eivät. Mielessäni on siis, että joskus ne yllättävät ja tuntemattomat tuottavat paljon enemmän järjestöissä toimintaa kun taas jotkut järjestöt ovat niin valmiita tappelemaan ja toimimaan ei-kenenkään-maalla, että on aivan sama keitä hallituksiin valitaan.
En ole tällä kirjoituksella siis valitsemassa ketään minkään järjestön hallitukseen eikä tätä pidä tulkita miksikään puolustus- tai vihapuheeksi minkään järjestön hallitusta kohtaan. Tarkoitukseni on vain huomauttaa, että ne järjestöt, jotka elävät ensi vuodelle, elävät syystä ja ne järjestöt, joita on hankala ylläpitää mielenkiinnon puutteen vuoksi, ovat kuolemassa muutenkin.
Jos jotain pitää fiilistellä, niin kertokaa missä järjestöissä olet aktiivi, missä olet luottamustoimissa ja miltä tuntuu tulevat syys- tai kevätkokoukset?
Onhan se varmastikin näin ja monet ihmiset, ja ne hyvät byrokraatitkin, ajattelevat syys- ja talvikautta älykkäästi: mihin minulla on aikaa? Ensinnäkin osa järjestöistä pyörii täysin hallitusten ympärillä ja osa järjestöistä pyörii hallituksista riippumatta, mutta suurin osa on jossain näiden välimaastossa, ja siksi on hyvä miettiä myös syksyllä, mihin menee mukaan. Osa paikoista joita jaellaan keväällä, saattaa olla haun ulkopuolella, koska lähti syksyllä muodostettuun hallitukseen mukaan ja sehän vasta aikaa viekin.
Hyvä olisi kuitenkin miettiä aina ennen vuosikokouksia järjestön itsensä kannalta, onko tämä järjestö oikeasti elämisen arvoista? Osa näistä kymmenistätuhansista järjestöistä, jotka on Suomessa elossa, ovat elossa vain, koska niiden hallituksissa on jäseniä. Osa järjestöistä elää siitä huolimatta, että niiden hallitukset eivät viralllisesti kokoonnu ikinä kuin vuosikokouksiin teknisesti hyväksymään vuoden aikana tehdyt päätökset (jos sitäkään).
Itse taas mietiskelin tässä yksi päivä, että mitä kaikkea keväällä valitut hallitukset ovat tuottaneet järjestöissä jäsenistönsä puolesta, jotka heidät ovat valinneet ja mitä eivät. Mielessäni on siis, että joskus ne yllättävät ja tuntemattomat tuottavat paljon enemmän järjestöissä toimintaa kun taas jotkut järjestöt ovat niin valmiita tappelemaan ja toimimaan ei-kenenkään-maalla, että on aivan sama keitä hallituksiin valitaan.
En ole tällä kirjoituksella siis valitsemassa ketään minkään järjestön hallitukseen eikä tätä pidä tulkita miksikään puolustus- tai vihapuheeksi minkään järjestön hallitusta kohtaan. Tarkoitukseni on vain huomauttaa, että ne järjestöt, jotka elävät ensi vuodelle, elävät syystä ja ne järjestöt, joita on hankala ylläpitää mielenkiinnon puutteen vuoksi, ovat kuolemassa muutenkin.
Jos jotain pitää fiilistellä, niin kertokaa missä järjestöissä olet aktiivi, missä olet luottamustoimissa ja miltä tuntuu tulevat syys- tai kevätkokoukset?
tiistaina, lokakuuta 19, 2010
Ei niin pelottava Romanian romani
Toistaiseksi tämä video ei ole saanut Youtubessa kovinkaan montaa katsojaa (226 tällä hetkellä), mutta tämä video sisältää Romanian romanin puheenvuoron. Video on arvokas sen takia, että romaneja ei ole kuultu läheskään yhtä paljon kuin romanien vastustajia ja puolustajia (tai niin kuin konservatiivisen korrektisti se nykyään ilmaistaan: kerjääjien vastustajat ja puolustajat).
Ei tämä kaveri kuitenkaan ehkä ole niin pelottava kuin Jussi Pajunen kuvittelee.
Ei tämä kaveri kuitenkaan ehkä ole niin pelottava kuin Jussi Pajunen kuvittelee.
torstaina, lokakuuta 14, 2010
Alkoholista
Aivan kuin aiheesta alkoholi ei olisi kirjoitettu tarpeeksi. Viimeksi käsittelin aihetta muistaakseni näytelmässä Ei vain ne hyvät huumeet, jossa oli varattu aivan riittävästi tilaa alkoholille ja monille muillekin yleisesti käytetyille päihteille. Vahvasti käytöshäiriöön leimaantunut heroiini jäi vähälle (tai olemattomalle) huomiolle, koska ei oikeasti ollut paljon sanottavaa aiheesta.
Alkoholiin minulla taas on hyvin intohimoinen ja ammattimainen suhtautuminen. Olen päätoimisesti hyvin pitkään annostellut erilaisia juomia erilaisilla tavoilla ihmisille, sekä olen kokeillut huomattavan määrän erilaisia alkoholijuomia. Se on kallis harrastus, jos haluaa perehtyä aiheeseen syvällisesti. Tämän tietää jokainen, joka on joskus viskibaarissa ryhtynyt maistelemaan. Bruichladdichin 20-vuotias saattaa ravintolassa maksaa 15 euroa. Jamesonin 18-vuotias kolmasosan vähemmän. Neljän lasillisen nauttiminen saattaa siis maksaa 40-60 euroa ravintolassa nautittuna.
Alkoholilla on myös jonkinlainen korrelaatio rikoksiin ja sairauksiin. Alkoholi saattaa olla yksi katalysaattori perheväkivallassa ja se saattaa lopulta, jopa koitua jonkin ihmissuhteen päättymiseen. Alkoholin ansiosta myös syntyy uusia ihmissuhteita, jotka ovat joko hyviä tai huonoja, lyhytaikaisia tai elinikäisiä. Lasken tämän kuitenkin positiiviseksi vaikutukseksi. Onhan siinä jotain suloista, kun kaksi ihmistä rakastuu toisiinsa ja heillä on yhteinen harrastus. Tästä on tietenkin erilaisia näkemyksiä. Joskus raitiovaunussa saattaa epäillä, että alkoholi on joidenkin romanttisten suhteiden liima, jota ilman suhde ei pysyisi kasassa.
Oma suhteeni alkoholiin on ristiriitainen ja niin on näemmä ihmisten suhtautuminen toisten suhtautumiseen. Joskus juon paljon, mikä tietenkin herättää aiheellisen epäilyksen, että toiminko aivan hallinnan rajoissa. Joskus en juo ollenkaan, mikä saattaa saada ihmiset epäilemään, että olen luopunut jostain vakaumuksesta. Tosiasia on se, että välillä tekee hyvää pysytellä pitempiä aikoja irti alkoholista, vaikka ihan kokeen vuoksi. Silloin on aikaa miettiä omaa suhdetta alkoholiin. Joskus esteenä on työ tai paha sairastuminen, jolloin alkoholi ei välttämättä tee yhtään hyvää parantumiselle. Joskus muut harrastukset saattavat olla ristiriidassa.
Suomessa käytetään paljon alkoholia. On olemassa myös alkoholismiksi nimetty sairaus, mikä tarkoittaa riippuvuutta tai pakkomielteenomaista juomista. Juominen ei ole silloin "kontrollissa". Tämä jakaantuu tyypin 1 ja 2 alkoholismiin. Ylen uutisessa viime keväänä kerrottiin, että tyyppi ykköseen kuuluu esimerkiksi perjantaipullottelijat. Kuinka moni käy säännönmukaisesti perjantaisin ulkona viettämässä viikonloppua? Tämän kysymyksen ääressä voi miettiä omaa suhdettaan alkoholiin. Tyypille yksi saattaa olla myös tyypillistä alkoholista syntyvä suuri määrä dopamiinia. Tällöin päihtymiseen liittyy hyvin vahva euforinen tunne. Tämä sopii myös hyvin yhteen sen vahvan elämyksen kanssa, jonka voi kokea sosiaalisesta juopottelusta. Onko se paha asia, että juo seurassa seuran vuoksi? Tyyppi kakkoselle tyypillistä on epäsosiaalinen käytös, eli juominen itsensä takia. Molemmat tyypit siis juovat, ensimmäinen mielellään seurassa ja toinen mielellään juoman kanssa.
Tosin luulen, että alkoholismiksi tulkitaan myös muitakin asioita. Joskus kyse saattaa olla jonkinlaisesta kaksisuuntaisesta mielialahäiriöstä (katuslangissa maanisdepressiivisyys), ADHD:n tapaisesta keskittymishäiriöstä tai vastaavasta. Alkoholi on hyvä lääke oireisiin, vaikkakin epäilemättä parempiakin olisi tarjolla. Asiantuntemuksen puutteen vuoksi en viitsi esittää vaihtoehtoista lääkitystä (amfetamiini). Alkoholi saattaa rauhoittaa vilkkaan mielen tai se saattaa tyynnyttää masentuneen mielen näkemään valoa tynnyrin päässä.
Kehitteillä on muuten pilleri, joka aiheuttaa humalatilan sekä pilleri, joka poistaa edellisellä pillerillä aiheutetun humalatilan. Yle esitti kesällä dokumentin (olenko alkoholisti? taisi olla ohjelman nimi), jossa asia oli esillä. Minun mielestäni se oli kiinnostava ajatus. Tosin, moniko haluaisi tulla instanthumalaan ilman kaikkia niitä makuja, joita alkoholille on kehitetty?
Alkoholiin minulla taas on hyvin intohimoinen ja ammattimainen suhtautuminen. Olen päätoimisesti hyvin pitkään annostellut erilaisia juomia erilaisilla tavoilla ihmisille, sekä olen kokeillut huomattavan määrän erilaisia alkoholijuomia. Se on kallis harrastus, jos haluaa perehtyä aiheeseen syvällisesti. Tämän tietää jokainen, joka on joskus viskibaarissa ryhtynyt maistelemaan. Bruichladdichin 20-vuotias saattaa ravintolassa maksaa 15 euroa. Jamesonin 18-vuotias kolmasosan vähemmän. Neljän lasillisen nauttiminen saattaa siis maksaa 40-60 euroa ravintolassa nautittuna.
Alkoholilla on myös jonkinlainen korrelaatio rikoksiin ja sairauksiin. Alkoholi saattaa olla yksi katalysaattori perheväkivallassa ja se saattaa lopulta, jopa koitua jonkin ihmissuhteen päättymiseen. Alkoholin ansiosta myös syntyy uusia ihmissuhteita, jotka ovat joko hyviä tai huonoja, lyhytaikaisia tai elinikäisiä. Lasken tämän kuitenkin positiiviseksi vaikutukseksi. Onhan siinä jotain suloista, kun kaksi ihmistä rakastuu toisiinsa ja heillä on yhteinen harrastus. Tästä on tietenkin erilaisia näkemyksiä. Joskus raitiovaunussa saattaa epäillä, että alkoholi on joidenkin romanttisten suhteiden liima, jota ilman suhde ei pysyisi kasassa.
Oma suhteeni alkoholiin on ristiriitainen ja niin on näemmä ihmisten suhtautuminen toisten suhtautumiseen. Joskus juon paljon, mikä tietenkin herättää aiheellisen epäilyksen, että toiminko aivan hallinnan rajoissa. Joskus en juo ollenkaan, mikä saattaa saada ihmiset epäilemään, että olen luopunut jostain vakaumuksesta. Tosiasia on se, että välillä tekee hyvää pysytellä pitempiä aikoja irti alkoholista, vaikka ihan kokeen vuoksi. Silloin on aikaa miettiä omaa suhdetta alkoholiin. Joskus esteenä on työ tai paha sairastuminen, jolloin alkoholi ei välttämättä tee yhtään hyvää parantumiselle. Joskus muut harrastukset saattavat olla ristiriidassa.
Suomessa käytetään paljon alkoholia. On olemassa myös alkoholismiksi nimetty sairaus, mikä tarkoittaa riippuvuutta tai pakkomielteenomaista juomista. Juominen ei ole silloin "kontrollissa". Tämä jakaantuu tyypin 1 ja 2 alkoholismiin. Ylen uutisessa viime keväänä kerrottiin, että tyyppi ykköseen kuuluu esimerkiksi perjantaipullottelijat. Kuinka moni käy säännönmukaisesti perjantaisin ulkona viettämässä viikonloppua? Tämän kysymyksen ääressä voi miettiä omaa suhdettaan alkoholiin. Tyypille yksi saattaa olla myös tyypillistä alkoholista syntyvä suuri määrä dopamiinia. Tällöin päihtymiseen liittyy hyvin vahva euforinen tunne. Tämä sopii myös hyvin yhteen sen vahvan elämyksen kanssa, jonka voi kokea sosiaalisesta juopottelusta. Onko se paha asia, että juo seurassa seuran vuoksi? Tyyppi kakkoselle tyypillistä on epäsosiaalinen käytös, eli juominen itsensä takia. Molemmat tyypit siis juovat, ensimmäinen mielellään seurassa ja toinen mielellään juoman kanssa.
Tosin luulen, että alkoholismiksi tulkitaan myös muitakin asioita. Joskus kyse saattaa olla jonkinlaisesta kaksisuuntaisesta mielialahäiriöstä (katuslangissa maanisdepressiivisyys), ADHD:n tapaisesta keskittymishäiriöstä tai vastaavasta. Alkoholi on hyvä lääke oireisiin, vaikkakin epäilemättä parempiakin olisi tarjolla. Asiantuntemuksen puutteen vuoksi en viitsi esittää vaihtoehtoista lääkitystä (amfetamiini). Alkoholi saattaa rauhoittaa vilkkaan mielen tai se saattaa tyynnyttää masentuneen mielen näkemään valoa tynnyrin päässä.
Kehitteillä on muuten pilleri, joka aiheuttaa humalatilan sekä pilleri, joka poistaa edellisellä pillerillä aiheutetun humalatilan. Yle esitti kesällä dokumentin (olenko alkoholisti? taisi olla ohjelman nimi), jossa asia oli esillä. Minun mielestäni se oli kiinnostava ajatus. Tosin, moniko haluaisi tulla instanthumalaan ilman kaikkia niitä makuja, joita alkoholille on kehitetty?
sunnuntai, lokakuuta 10, 2010
Kohtuutta tekijänoikeusrikkomuksiin
Enpä tiedä kovinko monen oikeustaju kärsii, kun lukee Tietokonelehden uutisen, jonka mukaan 33-vuotias turkulainen sai yli kolmensadantuhannen euron sakot ja neljän kuukauden ehdollisen rangaistuksen teosta, jonka taloudellinen hyöty tekijälle on nolla euroa? Alkuperäinen vaatimus oli kaksi miljoonaa euroa, mutta ei kohtuus ole tässä lähelläkään. Minkälaisilla tuloilla ihmiselle voisi antaa moisen tuomion? Pystyykö hän ikinä maksamaan laskua?
Millä ihmeen perusteella tuommoisiin lukemiin voidaan edes päästä? Eikö olisi jotenkin järkevämpää antaa sellainen rangaistus, joka olisi tuntuva, mutta ei tarkoittaisi käytännössä loppuelämän velkavankeutta?
Tämmöisten syiden takia on hyvä, että on olemassa piraattipuolue sparraamassa muita puolueita jonkinlaiseen oikeudenmukaiseen yhteiskuntaan. Ei voi olla mitenkään oikeudenmukaista, että satunnaiset ihmiset saavat törkeän korkeita tuomioita, kun osa jätetään tuomitsematta. Voi olla, että jonkinlainen kompromissi tulisi tehdä tekijänoikeussuojan ja vapaan tiedonvälityksen kanssa (kuten vaikkapa laskea teosten suoja 10 vuoteen), mutta tämmöisten tuomioiden jälkeen sympatiani kääntyvät hyvin vahvasti täysin vapaan tiedonvälityksen suuntaan.
Antipiracy.fi -sivustolla arvioidaan Suomen kärsivan 355 miljoonan euron tappiot nettipiratismin takia. En tiedä, mistä hatusta luku on heitetty, mutta on se aika korkea.
Millä ihmeen perusteella tuommoisiin lukemiin voidaan edes päästä? Eikö olisi jotenkin järkevämpää antaa sellainen rangaistus, joka olisi tuntuva, mutta ei tarkoittaisi käytännössä loppuelämän velkavankeutta?
Tämmöisten syiden takia on hyvä, että on olemassa piraattipuolue sparraamassa muita puolueita jonkinlaiseen oikeudenmukaiseen yhteiskuntaan. Ei voi olla mitenkään oikeudenmukaista, että satunnaiset ihmiset saavat törkeän korkeita tuomioita, kun osa jätetään tuomitsematta. Voi olla, että jonkinlainen kompromissi tulisi tehdä tekijänoikeussuojan ja vapaan tiedonvälityksen kanssa (kuten vaikkapa laskea teosten suoja 10 vuoteen), mutta tämmöisten tuomioiden jälkeen sympatiani kääntyvät hyvin vahvasti täysin vapaan tiedonvälityksen suuntaan.
Antipiracy.fi -sivustolla arvioidaan Suomen kärsivan 355 miljoonan euron tappiot nettipiratismin takia. En tiedä, mistä hatusta luku on heitetty, mutta on se aika korkea.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)