Olen ehkä useampaan otteeseen kritisoinut ulkoisten kovalevyjen ja kameroiden ns. kasettimaksua. Eipä siinä mitään. Nyt vasureiden messias on mukana laajentamassa yksityisen puolen veronkanto-oikeutta lisäämällä kännykät kasettimaksun piiriin. Tämä ei onneksi koske kaikkia kännyköitä, ainoastaan ns. älypuhelimia.
Aikaisempi kritiikkini on kohdistunut (en muista olenko tässä blogissa blaastannut asiasta) yksityiseen veronkantoon ja varmentamattomaan kirjanpitoon. Teostolla (ja Gramexilla ja Kopiostolla) lienee yksinoikeus verottaa näitä tuotteita ja jakaa fyrkkaa ilman varmennettavaa kirjanpitoa. Saattaa olla, että massit menee tekijöille, mutta työskenneltyäni riittävän monessa paikassa, jossa veloitetaan teostomaksuja, olen päätynyt siihen, että missään muualla kuin radiossa ei kirjata tekijöitä ylös ollenkaan. Käytännössä siis jokainen rojalti, joka maksetaan radiosoiton ulkopuolelle, menee lafkalle, joka itse arvioi, että minne tekijänoikeusmaksut pitää suorittaa.
Ongelmallista tässä on se, että kun massia kerätään porukoilta, niin ainoat varmennuskeinot ovat tilastollisia. Toisin sanoen radiosoiton perusteella maksetaan myös kasettimaksut.
En sinänsä ole tekijänoikeuksia vastaan, mutta en ole niiden puolellakaan. Ymmärrän kyllä, että kyseessä on myös toimeentuloon liittyvä oikeus, jota yritetään taiteilijalle suoda. Keinot vain ovat hyvin kyseenalaisia ja jakojärjestelmä vieläkin kyseenalaisempaa.
Luulisin, että toimeentulokysymys ja veronkanto-oikeus yksityisiltä lafkoilta on eriytettävä ja luotava tilalle jonkinlainen perustulomalli, josta taiteilijatkin saisivat nauttia.
torstaina, marraskuuta 24, 2011
Nyt on viiskset ja video
Movemberin viimeinen viikko on käynnissä ja mulla on oikeasti kunnon viikset.
Lahjoittakaa massii oikeesti, Ei ole edes vitsi. Mulle kerrottiin jo, että olen hyvännäköinen. Olen immarreltu, varsinkin kun tää vuosi menee päin vittua. Avatkaa lompsut ja tehkää tästä vuodesta parempi.
Lahjoituksia otetaan vastaan tälleen:
ttp://mobro.co/JaakkoVasankari K
Lahjoittakaa massii oikeesti, Ei ole edes vitsi. Mulle kerrottiin jo, että olen hyvännäköinen. Olen immarreltu, varsinkin kun tää vuosi menee päin vittua. Avatkaa lompsut ja tehkää tästä vuodesta parempi.
Lahjoituksia otetaan vastaan tälleen:
ttp://mobro.co/JaakkoVasankari K
tiistaina, marraskuuta 22, 2011
Errol Flynt ei välittänyt miehistä
Khihihihihiiii. Nyt on se aika vuodesta. Miehet saavat olla miehiä. Tässä kuussa ei pidä olla univormu pään sisällä ja puhaltaa vulgaariseen. Kerrankin puhutaan miehestä sukupuolena. Kerrankin mies saa olla mies omassa asuntolassaan jakamassa lyhyeksi jäävää elämäänsä muiden työttömien alkoholistien kanssa ilman vertaistaan conania.
Nyt on nimittäin November eli do Not shave november. Se kuukausi jolloin kaikki tiedostavat miehet ja naiset kasvattavat viikset, ja lisäävät tietoisuutta miehen rooliin, biologiaan ja metafysiikkaan olennaisesti ja sukupuolisidonnaisesti liittyen, ja ketään pois uloksi laskematta.
Mutta kuukausi ei ole vielä lopussa. Vielä on sietämättömät kahdeksan päivää kun joudumme katsomaan noita urheita miekkameren kalapuikkoja näyttämässä lähimpään soj-janakkiin päin.
Mutta näin feministimiehen kesken: pitäisköhän järjestää kuun viimeiseksi jotain yhdistävää vertaistoimintaa? Missä, miten ja edelliseen viitaten miten?
Nyt on nimittäin November eli do Not shave november. Se kuukausi jolloin kaikki tiedostavat miehet ja naiset kasvattavat viikset, ja lisäävät tietoisuutta miehen rooliin, biologiaan ja metafysiikkaan olennaisesti ja sukupuolisidonnaisesti liittyen, ja ketään pois uloksi laskematta.
Mutta kuukausi ei ole vielä lopussa. Vielä on sietämättömät kahdeksan päivää kun joudumme katsomaan noita urheita miekkameren kalapuikkoja näyttämässä lähimpään soj-janakkiin päin.
Mutta näin feministimiehen kesken: pitäisköhän järjestää kuun viimeiseksi jotain yhdistävää vertaistoimintaa? Missä, miten ja edelliseen viitaten miten?
sunnuntaina, marraskuuta 20, 2011
Demokratia vs. Standard & Poor's
Jos lähdetään siitä lähtökohdasta, että YK:n ylevästä olemuksesta huolimatta, osa YK:n ongelmista perustuu siihen, että osa maista nauttii suurempaa valtaa kuin toiset. Yleiskokouksessa toisaan jokaisella maalla on yksi edustaja, mutta sitten on organisaatioita, joissa valta on keskittynyt tietyille maille. YK:n turvallisuusneuvostossa on pysyviä ja vaihtuvia jäsenmaita. WTO:ssa ja IMF:ssa taas valtaa käyttää ne, joilla on eniten fyrkkaa.
Jos oletetaan nämä lähtökohdat ongelmallisiksi demokratian kannalta. Sanotaanko vaikka, että jonkun mielestä YK:ssa pitäisi tehdä tietynlaisia päätöksiä, mutta näiden epäkohdista johtuen, päätöksiä ei tehdä. Miltä silloin kuulostaisi jos EU:hun haluttaisiin tuoda vastaavanlaisia järjestelmiä? Jos kuuntelemme kahta suomalaista europoliitikkoa, niin se voisi toteutua EU:ssa.
Hyvästä kunnostaan tunnetut Alexander Stubb ja Sari Essayah ovat tällä viikolla päätyneet samoista premisseistä samanlaisiin johtopäätöksiin. Heidän ehdottamansa demokratia määriteltäisiin luottotietojen mukaan. Stubb väläytteli, että hyvän luottoluokituksen saaneet maat saisivat lisää valtaa EU:n päätöksenteossa. Essayah oli samaa mieltä osittain. Talouteen pitäisi saada lisää douppingia EU-tasolla ja parhaimmat päättäjät löytyisivät heidän mukaansa sieltä, missä luottotiedot ovat kunnossa.
Tässä tapauksessa he molemmat viittavat Suomen hyvään luottoluokitukseen. Euroopan unionissa on kuusi maata, jotka ovat saaneet AAA-luokituksen. Stubbin mukaan näillä mailla tulisi olla enemmän päätösvaltaa Euroopan unionissa. Talouskriisi tulisi mahdollisesti ratkaistua, jos asiantuntijat saisivat päättää ja EU:n päätöksentekoa virtaviivaistettaisiin.
Tietenkin voisi ajatella, että talousasioista päätettäessä sananvalta tulisi antaa niille, jotka hoitavat talousasioitaan oikein ja hyvin. Mutta yhden etu ei ole toisen etu, ja erityisesti yhteiskunnallisissa kysymyksissä talousasioita voi hoitaa monella tapaa omalta arvopohjalta. Molemmat kuitenkin omalta osaltaan näyttävät kunnioittavan asiantuntemusta poliittisessa päätöksenteossa.
Ylikansallisessa ja poliittisessa päätöksentekoinstituutiossa kuten EU:ssa ei tule arvioida päätösvaltaa sen mukaan kellä on parhaimmat luottotiedot, koska silloin EU olisi käytännössä yhtä demokraattinen kuin Nokia, Nordea tai Apple. Ne päättää, joilla on eniten fyrkkaa.
Mututuntumalla voisin kyllä sanoa, että vaikuttaisi ainakin vaalien alla, että poliitikot taistelevat harvemmin luottotiedottomien äänistä. Tästä voisi siis käytännössä tulla vallitseva oppi, jos se ei sitä jo ole. Suunta ainakin voisi näiden kahden poliitikon mielestä mennä siihen suuntaan.
Mitä, jos sen sijaan valta annettaisiin väkiluvun tai luottotietojen sijasta niille maille, joilla on eniten historiaa demokratian edistämisestä. Kreikka ja muut etelävaltiot eivät vältsiin pärjäisi kovin hyvin viime vuosisadan perusteella. Toisaalta mistäköhän päin demokratia edes sanana on peräisin?
Jos oletetaan nämä lähtökohdat ongelmallisiksi demokratian kannalta. Sanotaanko vaikka, että jonkun mielestä YK:ssa pitäisi tehdä tietynlaisia päätöksiä, mutta näiden epäkohdista johtuen, päätöksiä ei tehdä. Miltä silloin kuulostaisi jos EU:hun haluttaisiin tuoda vastaavanlaisia järjestelmiä? Jos kuuntelemme kahta suomalaista europoliitikkoa, niin se voisi toteutua EU:ssa.
Hyvästä kunnostaan tunnetut Alexander Stubb ja Sari Essayah ovat tällä viikolla päätyneet samoista premisseistä samanlaisiin johtopäätöksiin. Heidän ehdottamansa demokratia määriteltäisiin luottotietojen mukaan. Stubb väläytteli, että hyvän luottoluokituksen saaneet maat saisivat lisää valtaa EU:n päätöksenteossa. Essayah oli samaa mieltä osittain. Talouteen pitäisi saada lisää douppingia EU-tasolla ja parhaimmat päättäjät löytyisivät heidän mukaansa sieltä, missä luottotiedot ovat kunnossa.
Tässä tapauksessa he molemmat viittavat Suomen hyvään luottoluokitukseen. Euroopan unionissa on kuusi maata, jotka ovat saaneet AAA-luokituksen. Stubbin mukaan näillä mailla tulisi olla enemmän päätösvaltaa Euroopan unionissa. Talouskriisi tulisi mahdollisesti ratkaistua, jos asiantuntijat saisivat päättää ja EU:n päätöksentekoa virtaviivaistettaisiin.
Tietenkin voisi ajatella, että talousasioista päätettäessä sananvalta tulisi antaa niille, jotka hoitavat talousasioitaan oikein ja hyvin. Mutta yhden etu ei ole toisen etu, ja erityisesti yhteiskunnallisissa kysymyksissä talousasioita voi hoitaa monella tapaa omalta arvopohjalta. Molemmat kuitenkin omalta osaltaan näyttävät kunnioittavan asiantuntemusta poliittisessa päätöksenteossa.
Ylikansallisessa ja poliittisessa päätöksentekoinstituutiossa kuten EU:ssa ei tule arvioida päätösvaltaa sen mukaan kellä on parhaimmat luottotiedot, koska silloin EU olisi käytännössä yhtä demokraattinen kuin Nokia, Nordea tai Apple. Ne päättää, joilla on eniten fyrkkaa.
Mututuntumalla voisin kyllä sanoa, että vaikuttaisi ainakin vaalien alla, että poliitikot taistelevat harvemmin luottotiedottomien äänistä. Tästä voisi siis käytännössä tulla vallitseva oppi, jos se ei sitä jo ole. Suunta ainakin voisi näiden kahden poliitikon mielestä mennä siihen suuntaan.
Mitä, jos sen sijaan valta annettaisiin väkiluvun tai luottotietojen sijasta niille maille, joilla on eniten historiaa demokratian edistämisestä. Kreikka ja muut etelävaltiot eivät vältsiin pärjäisi kovin hyvin viime vuosisadan perusteella. Toisaalta mistäköhän päin demokratia edes sanana on peräisin?
maanantaina, marraskuuta 14, 2011
Teatteri Poleemi 10v: Motin tervehdys
Yhden videon julkaisuun on jo lupa. Tässä siis Motimonin tervehdys Teatteri Poleemin 10-vuotisbileistä.
Tässä vielä linkintsi videoon.
Tässä vielä linkintsi videoon.
sunnuntaina, marraskuuta 13, 2011
Teatteri Poleemi 10v: Miiran kosinta
Eilen oli Teatteri Poleemin 10-vuotisbileet. Lavalla nähtiin sitten yksi kosintakin. Sain homman nauhalle.
Pistän ehkä myöhemmin joitain videoita keikasta youtubeen. Pitää vaan tsekkaa, että onko julkaisu ok työryhmän jäseniltä.
Pistän ehkä myöhemmin joitain videoita keikasta youtubeen. Pitää vaan tsekkaa, että onko julkaisu ok työryhmän jäseniltä.
tiistaina, marraskuuta 08, 2011
Pokerin maailmanmestari on selvillä huomenna
Pokerimaailman vuoden kohokohta on WSOP:n pääturnauksen finaalipöytä. Tuhansien pokerinpelaajien viettäessä kesän kymmenien eri pokeriturnausten parissa tavoitellen kovia rahapalkintoja sekä arvostettua WSOP-ranneketta, joka annetaan jokaisen turnauksen voittajalle. Jokainen ranneke on tavoittelemisen arvoinen pokerimaailmassa, mutta pääturnaus on se isoin juttu.
Tänä vuonna lähes seitsemäntuhatta pelaajaa osallistui WSOP:n pääturnaukseen, jota myös epävirallisesti tituleerataan pokerin maailmanmestaruuskisaksi. Hyvästä syystä, sillä sisäänosto on 10,000 dollaria ja osallistujia on tosiaan ympäri maailman.
Nykyisin mestaruuskisa keskeytetään kun yhdeksän pelaajaa on jäljellä. Tätä yhdeksikköä kutsutaan November nineksi. Tämän jälkeen pelaajat käyvät neljän kuukauden happihyppelyllä ja astuvat sitten Penn&Teller -nimiseen saliin.
Viikonloppuna yhdeksikkö kohtasi toisensa ja tänään pelaajia on enää jäljellä kolme. Tulevana yönä ratkeaa kuka näistä kolmesta on maailmanmestari.
Tällä hetkellä isoimman pinon takana on saksalainen Pius Heinz. Hänellä on yhteensä yhtä paljon pelimerkkejä jäljellä kuin hänen kahdella vastustajallaan yhteensä. Joten hän on ehdottomasti suosikin asemassa. Kakkosena suhailee Ben Lamb ja kolmosena Martin Staszko.
Ai niin rannekeen lisäksi voittaja tienaa sellaiset 8,7 miljoonaa dollaria eli kannattaa olla pöydässä tarkkana. Kaikki kolme ovat joka tapauksessa varmistaneet itselleen neljän miljoonan voitot turnauksesta. Nyt kaikilla on käytännössä huomio neljässä ylimääräisessä miljoonassa sekä pokerimaailman arvostetuimassa rannekkeessa.
Tänä vuonna lähes seitsemäntuhatta pelaajaa osallistui WSOP:n pääturnaukseen, jota myös epävirallisesti tituleerataan pokerin maailmanmestaruuskisaksi. Hyvästä syystä, sillä sisäänosto on 10,000 dollaria ja osallistujia on tosiaan ympäri maailman.
Nykyisin mestaruuskisa keskeytetään kun yhdeksän pelaajaa on jäljellä. Tätä yhdeksikköä kutsutaan November nineksi. Tämän jälkeen pelaajat käyvät neljän kuukauden happihyppelyllä ja astuvat sitten Penn&Teller -nimiseen saliin.
Viikonloppuna yhdeksikkö kohtasi toisensa ja tänään pelaajia on enää jäljellä kolme. Tulevana yönä ratkeaa kuka näistä kolmesta on maailmanmestari.
Tällä hetkellä isoimman pinon takana on saksalainen Pius Heinz. Hänellä on yhteensä yhtä paljon pelimerkkejä jäljellä kuin hänen kahdella vastustajallaan yhteensä. Joten hän on ehdottomasti suosikin asemassa. Kakkosena suhailee Ben Lamb ja kolmosena Martin Staszko.
Ai niin rannekeen lisäksi voittaja tienaa sellaiset 8,7 miljoonaa dollaria eli kannattaa olla pöydässä tarkkana. Kaikki kolme ovat joka tapauksessa varmistaneet itselleen neljän miljoonan voitot turnauksesta. Nyt kaikilla on käytännössä huomio neljässä ylimääräisessä miljoonassa sekä pokerimaailman arvostetuimassa rannekkeessa.
lauantaina, marraskuuta 05, 2011
torstaina, lokakuuta 27, 2011
"Tsoukki"
'Rajalle pitäisi rakentaa aita, jonka päälle johdettaisiin sähköä, joka tappaisi kaikki hengiltä, jotka yrittävät rajan yli tänne.' Näin voisi tiivistää erään vuosi sitten tuntemattoman poliitikon ajatukset. Lainaus ei ole suora, vaan mukaelma, joten sitä ei ole kirjoitettu lainausmerkkeihin. Toisin kuin aikaisempina vuosina, Yhdysvaltain tulevat presidenttiehdokkaat eivät saakaan etusivuja Suomessa. Ei välttämättä edes merkintää ulkomaan uutisiin, koska EU.
Alun mukaelma on Herman Cainin lausuma, jonka hän heitti osana esivaalikampanjaansa. Hän on tällä hetkellä Republikaanien ykkösehdokas. Kun asiasta kyseltiin viime viikolla, hän kertoi asian olevan "tsoukki". Päivä "tsoukin" jälkeen hän kertoi, että kannattaa kuitenkin ajatusta. Tämäkin kuulostaa suomalaiselta kattopolitiikalta. Jos irrotetaan puhujat lausunnoista, minulle tulisi mieleen ainakin kolme kansanedustajaa. Mauri Pekkarinen, Teuvo Hakkarainen ja Jussi Halla-aho on kovia kavereita heittämään tsoukkia milloin ydinvoimasta, turpeesta, maahanmuutosta, homoista tai totalitarismista.
Herman Cain oli prosenttimateriaalia vielä reilu viikkko sitten. Republikaanien ehdokkaista eniten sai kannatusta Mitt Romney, joka on pyrkinyt esivaaleissa voittamaan Republikaanien ehdokkuuden jo edellisissä presidentinvaaleissa. Mitt Romney taas ei heittele tsoukkeja, mutta hänestä heitetään tsoukkia. Liberaalille Yhdysvalloille näyttää olevan hyvin pelottavaa, että Romney on mormoni.
Jos jotain muuta hauskaa halutaan sanoa, niin Romney oli mukana Salt Lake Cityn olympialaisissa ja kävi puhumassa Curling-kentällä silloin kun Uusipaavalniemi tuli säälittävästi viidenneksi. Tämä lienee lähin yhteys suomalaiseen poliittiseen kenttään Romneylta. Tämän lisäksi kisassa on mukana Ron Paul, joka on saanut huomattavasti enemmän tunnustusta Suomessakin libertaristisista näkemyksistään johtuen.
Joka tapauksessa, siinä vaiheessa kun Pat Robertson Republikaanien oikean laidan oikeasta laidasta tulee julkisuuteen sanomaan, että esivaaliehdokkaiden pitäisi hieman harkita, mitä julkisuudessa puhuu, niin silloin tietää, että Republikaanien hillityin ehdokas tulee olemaan Kiinan entinen suurlähettiläs Jon Huntsman Jr. (kuka?)
Kun käytte tutustumassa näihin potentiaalisiin vapaan maailman johtajiin, niin perussuomalaiset on oikeasti ehkä vähän irti todellisuudesta, mutta sinänsä aika kilttejä otuksia. Se on ehkä sosialidemokraattisen pohjolan hyviä puolia.
Alun mukaelma on Herman Cainin lausuma, jonka hän heitti osana esivaalikampanjaansa. Hän on tällä hetkellä Republikaanien ykkösehdokas. Kun asiasta kyseltiin viime viikolla, hän kertoi asian olevan "tsoukki". Päivä "tsoukin" jälkeen hän kertoi, että kannattaa kuitenkin ajatusta. Tämäkin kuulostaa suomalaiselta kattopolitiikalta. Jos irrotetaan puhujat lausunnoista, minulle tulisi mieleen ainakin kolme kansanedustajaa. Mauri Pekkarinen, Teuvo Hakkarainen ja Jussi Halla-aho on kovia kavereita heittämään tsoukkia milloin ydinvoimasta, turpeesta, maahanmuutosta, homoista tai totalitarismista.
Herman Cain oli prosenttimateriaalia vielä reilu viikkko sitten. Republikaanien ehdokkaista eniten sai kannatusta Mitt Romney, joka on pyrkinyt esivaaleissa voittamaan Republikaanien ehdokkuuden jo edellisissä presidentinvaaleissa. Mitt Romney taas ei heittele tsoukkeja, mutta hänestä heitetään tsoukkia. Liberaalille Yhdysvalloille näyttää olevan hyvin pelottavaa, että Romney on mormoni.
Jos jotain muuta hauskaa halutaan sanoa, niin Romney oli mukana Salt Lake Cityn olympialaisissa ja kävi puhumassa Curling-kentällä silloin kun Uusipaavalniemi tuli säälittävästi viidenneksi. Tämä lienee lähin yhteys suomalaiseen poliittiseen kenttään Romneylta. Tämän lisäksi kisassa on mukana Ron Paul, joka on saanut huomattavasti enemmän tunnustusta Suomessakin libertaristisista näkemyksistään johtuen.
Joka tapauksessa, siinä vaiheessa kun Pat Robertson Republikaanien oikean laidan oikeasta laidasta tulee julkisuuteen sanomaan, että esivaaliehdokkaiden pitäisi hieman harkita, mitä julkisuudessa puhuu, niin silloin tietää, että Republikaanien hillityin ehdokas tulee olemaan Kiinan entinen suurlähettiläs Jon Huntsman Jr. (kuka?)
Kun käytte tutustumassa näihin potentiaalisiin vapaan maailman johtajiin, niin perussuomalaiset on oikeasti ehkä vähän irti todellisuudesta, mutta sinänsä aika kilttejä otuksia. Se on ehkä sosialidemokraattisen pohjolan hyviä puolia.
perjantaina, lokakuuta 07, 2011
Työ(nnän/tä)kö?!?
Mikä siinä on, kun työstä on tullut sitova ongelma? Kyse lienee työn määrittelystä. Voisinpa jopa sanoa, että työtä käsittelevät onelinerit ovat seuraavanlaisia:
- Työ määrittää ihmisen
- Jokaisella pitää olla työpaikka
- Työelämässä joutuu heittää vähintään puolet periaatteistaan roskakuppiin
- Miksi jätinkään työttömän huolettoman elämän taakseni?
- Jotainhan sitä pitää ihmisen tehdä
- Ei työpaikkoja, ei talouskasvua
- Mieluummin paskaduuneissa kuin sossun luukulla
- Paskaduunit vittuun!
- Kolmikantaneuvotteluissa oli kuitenkin yhteinen etu mielessä
- Sitoudu, uhraudu, eläydy, kuole
- Työ voi olla palkitsevaa
- Näytä minulle se ihminen, joka kieltäytyy paremmasta palkasta verojen takia
- Kuka haluaa tehdä töitä, jos sossu tuo mansikat suoraan sänkyyn
- Naiset synnyttää, miehet käyvät armeijan
- Mikä järki on tuottaa uusia epätasa-arvoisia suosimisjärjestelmiä sen takia, että jotkut vain ei pärjää?
Muutamia esimerkkejä käyttääkseni, väitän, että työstä ei ole olemassa hegemonista määritelmää. Tarkoitan, että jokaisen näkemys työstä on hyvin subjektiivinen, kuten työkin. Toisen työ on toisen harrastus; fysiikassa työ on kaikki mihin käytetään energiaa. Taloustieteissä (ja joskus sosiologiassakin) työ on markkinoita. Tahtoisin väittää, että kaikki työ on keskenään vertailukelvotonta, jos sille ei laiteta hintalappua, ja silloinkin jäädään hyvin kauas siitä, mitä työ vaatii tai voi tarjota ihmiselle. Jokaisella on varmasti ihannetyöpaikka, tai ihanne siitä, mitä voisi ehkä haluta tehdä elämässään. Jengillä on tavoitteita, tai voisi jopa puhua ihmisten motiiveista. Jokin asia houkuttelee ihmiset tekemään asioita päivittäin nukkumisesta rakasteluun, syömisestä kivien kantamiseen, huutamisesta itkemiseen, ja kaikkea muutakin.
Voisiko olla, että olemme vain niin tottuneet ajattelemaan työn työnä ja muun elämän muuna elämänä? Pitäisikö meidän, tarkoitan koko rakasta ihmiskuntaa, keskustella enemmän työstä työnä osana meidän elämää ja irrallaan palkkatyöstä, koska se ei voi olla mahdollista, että työntekijän palkka on rahaa, silloin kun palkkaa ei tule tai työ palkitsee tekijänsä? Sinne väliin mahtuu oikeita ajatuksia ihmisen olemassaoloon liittyen, eikä ne ole helppoja ajatuksia käsitellä, koska oletukseni mukaan, jokainen niistä ajatuksista on hyvin subjektiivinen.
Kenellekään ei oikeastaan voi kertoa, mitä työ on, mutta (vähintään) kaksi ihmistä pystyy keskustelemaan työstä, tehtyään työtä.
- Työ määrittää ihmisen
- Jokaisella pitää olla työpaikka
- Työelämässä joutuu heittää vähintään puolet periaatteistaan roskakuppiin
- Miksi jätinkään työttömän huolettoman elämän taakseni?
- Jotainhan sitä pitää ihmisen tehdä
- Ei työpaikkoja, ei talouskasvua
- Mieluummin paskaduuneissa kuin sossun luukulla
- Paskaduunit vittuun!
- Kolmikantaneuvotteluissa oli kuitenkin yhteinen etu mielessä
- Sitoudu, uhraudu, eläydy, kuole
- Työ voi olla palkitsevaa
- Näytä minulle se ihminen, joka kieltäytyy paremmasta palkasta verojen takia
- Kuka haluaa tehdä töitä, jos sossu tuo mansikat suoraan sänkyyn
- Naiset synnyttää, miehet käyvät armeijan
- Mikä järki on tuottaa uusia epätasa-arvoisia suosimisjärjestelmiä sen takia, että jotkut vain ei pärjää?
Muutamia esimerkkejä käyttääkseni, väitän, että työstä ei ole olemassa hegemonista määritelmää. Tarkoitan, että jokaisen näkemys työstä on hyvin subjektiivinen, kuten työkin. Toisen työ on toisen harrastus; fysiikassa työ on kaikki mihin käytetään energiaa. Taloustieteissä (ja joskus sosiologiassakin) työ on markkinoita. Tahtoisin väittää, että kaikki työ on keskenään vertailukelvotonta, jos sille ei laiteta hintalappua, ja silloinkin jäädään hyvin kauas siitä, mitä työ vaatii tai voi tarjota ihmiselle. Jokaisella on varmasti ihannetyöpaikka, tai ihanne siitä, mitä voisi ehkä haluta tehdä elämässään. Jengillä on tavoitteita, tai voisi jopa puhua ihmisten motiiveista. Jokin asia houkuttelee ihmiset tekemään asioita päivittäin nukkumisesta rakasteluun, syömisestä kivien kantamiseen, huutamisesta itkemiseen, ja kaikkea muutakin.
Voisiko olla, että olemme vain niin tottuneet ajattelemaan työn työnä ja muun elämän muuna elämänä? Pitäisikö meidän, tarkoitan koko rakasta ihmiskuntaa, keskustella enemmän työstä työnä osana meidän elämää ja irrallaan palkkatyöstä, koska se ei voi olla mahdollista, että työntekijän palkka on rahaa, silloin kun palkkaa ei tule tai työ palkitsee tekijänsä? Sinne väliin mahtuu oikeita ajatuksia ihmisen olemassaoloon liittyen, eikä ne ole helppoja ajatuksia käsitellä, koska oletukseni mukaan, jokainen niistä ajatuksista on hyvin subjektiivinen.
Kenellekään ei oikeastaan voi kertoa, mitä työ on, mutta (vähintään) kaksi ihmistä pystyy keskustelemaan työstä, tehtyään työtä.
perjantaina, heinäkuuta 29, 2011
Kiitos heterotytöt, pelastitte ihmishenkiä!
Nykyään kaikki on masentavaa. Toista oli silloin kun Beatlesien kaikki jäsenet olivat hengissä. Silloin sodittiin ja tapettiin vähemmän. Kun itse olen syntynyt vuosi John Lennonin kuoleman jälkeen, en edes kykene ymmärtämään miten väkivallaton maailma oli ennen minua.
Minä en suorittanut armeijaa. Onneksi minulla oli vapautuksen aikoina tyttöystävä. En tiedä, mitä nimittäin olisin tehnyt armeijassa ilman hellyyttä. Olisin varmaan ensimmäisissä kovilla harjoittelussa posauttanut lähimpää esimiestäni nassuun.
Onneksi minulla on ollut myös kaksi avoliittoa, koska en osaa edes kuvitella minkälaista silmitöntä väkivaltaa olisin tehnyt, jos en olisi kokenut tyttöystävän lämpöä ja huolta.Varmuudella voin sanoa, että naisista olennaisin on varmaan äitini, koska ilman häntä en edes olisi olemassa. Onneksi silloin kun hän ajatteli ääneen, että en olisi syntynytkään, niin tiesin saavani lämpöä, rakkautta ja sitä, mitä äidiltä en uskaltaisi pyytääkään, muuten istuisin todennäköisesti elinkautista.
Ja ne kerrat elämässäni, kun olen ollut ilman seksiä. Onneksi opin nuorena masturboimaan, koska muuten olisin varmaan tappanut puolikkaan poliittisesta nuorisojärjestöstä, mutta onneksi, käpälä kerran kävi nivusten kohdalla. Siltä tieltä ei ole ollut paluuta.
Nyt pitää vain miettiä, että onneksi niin moni norjalainen ja suomalainen saavat tuheroa, silittämistä ja lempeitä sanoja, että ei ole pakko ryhtyä fasistiseksi kommareiden ja muslimien vihaajaksi.
Ajatus pokausläpäsä taksijonossa/yökerhon edessä/missä tahansa:
- Anna pillua tai teen joukkomurhan
Jos työ emakot haluatte olla nuivattoman isänmaallisia, niin levittäkää pallinpaahtimenne ja ajatelkaa isänmaata sekä niitä ihmisiä, jotka saavat elää vielä huomenna.
Ps. Antakaa supportia aamulehdelle, jotta tuo erotiikan miekkavalas ei kupsahda etelän hötön edessä.
Minä en suorittanut armeijaa. Onneksi minulla oli vapautuksen aikoina tyttöystävä. En tiedä, mitä nimittäin olisin tehnyt armeijassa ilman hellyyttä. Olisin varmaan ensimmäisissä kovilla harjoittelussa posauttanut lähimpää esimiestäni nassuun.
Onneksi minulla on ollut myös kaksi avoliittoa, koska en osaa edes kuvitella minkälaista silmitöntä väkivaltaa olisin tehnyt, jos en olisi kokenut tyttöystävän lämpöä ja huolta.Varmuudella voin sanoa, että naisista olennaisin on varmaan äitini, koska ilman häntä en edes olisi olemassa. Onneksi silloin kun hän ajatteli ääneen, että en olisi syntynytkään, niin tiesin saavani lämpöä, rakkautta ja sitä, mitä äidiltä en uskaltaisi pyytääkään, muuten istuisin todennäköisesti elinkautista.
Ja ne kerrat elämässäni, kun olen ollut ilman seksiä. Onneksi opin nuorena masturboimaan, koska muuten olisin varmaan tappanut puolikkaan poliittisesta nuorisojärjestöstä, mutta onneksi, käpälä kerran kävi nivusten kohdalla. Siltä tieltä ei ole ollut paluuta.
Nyt pitää vain miettiä, että onneksi niin moni norjalainen ja suomalainen saavat tuheroa, silittämistä ja lempeitä sanoja, että ei ole pakko ryhtyä fasistiseksi kommareiden ja muslimien vihaajaksi.
Ajatus pokausläpäsä taksijonossa/yökerhon edessä/missä tahansa:
- Anna pillua tai teen joukkomurhan
Jos työ emakot haluatte olla nuivattoman isänmaallisia, niin levittäkää pallinpaahtimenne ja ajatelkaa isänmaata sekä niitä ihmisiä, jotka saavat elää vielä huomenna.
Ps. Antakaa supportia aamulehdelle, jotta tuo erotiikan miekkavalas ei kupsahda etelän hötön edessä.
torstaina, heinäkuuta 28, 2011
Blogit, joiden piti muuttaa maailmaa
Reilut viisi vuotta sitten pistin pystyyn tämän blogin. Ajatus oli silloin jäljitellä jollain tavalla Friedrich Schwanitzin Sivistyksen käsikirjaa sekä tehdä kunniaa sille ihmiskuvalle, jonka kuvittelin olevan se tärkein tapa ihmisellä olla olemassa: osaamalla kaikesta vähän kaikkea.
Blogeja tuntui syntyvän siihen aikaan kohtuullisen kevyin perustein. Se ei ole väärin, mutta olen oppinut tekemään ennusteita blogien tulevaisuudesta alkupostauksen perusteella. Jokainen blogi, joka alkaa sanoilla "perustin blogin" tai "testi" kertoo mahdollisesti siitä, että tulevaisuudessa ei ole ennustettavissa mitään parempaakaan sanottavaa.
Oma ensimmäinen bloggaukseni käsitteli Suvi-Anne Siimeksen eroa. Se oli tyypillinen sen ajan postaus: lyhyt ja täynnä linkkejä. Linkeistä ei nähtävästi ole hirveästi hyötyä pitkällä aikavälillä.
Tosin en odottanutkaan mitään törkeää suosiota blogille. Käsittelinhän aika paljon (puolue)politiikkaa, embendasin jotain videoita, välillä copypastesin jonkin runon tai näytelmän pätkän, yritin salaa lyödä hypeä jollekin proggikselle, ynnä muuta sellaista. Trackerin mukaan eniten osumia on tullut häihin, lapsipornoon ja sensuuriin liittyvistä postauksista. Jos joku keksii miten nämä kaikki kolme asiaa liittyvät toisiinsa saavat kiinniottoon johtavasta vihjeestä palkkion.
Kunnianhimokin kaatuu joskus johonkin. Facebook tappoi minun kirjoitusintoni. Sen sijasta, että kirjoittaisin 500-2500 merkkisiä huomioita, voinkin kirjoittaa facebookissa tekstiviestin mittaisen päivityksen, joka todennäköisesti kiinnostaa aivan yhtä vitun paljon kaikkia ihmisiä kuin blogin postaukset. Potentiaalisia lukijoita on vain enemmän.
Mutta miksi ihmiset sitten perustavat blogeja. Mikseivät he mene vain märehtimään foorumeille, fäsäriin tai jonnekin muuhun minimassaviestinnän kaatopaikalle? Blogit ovat osa kirjoittajaminää. Ihmisellä on monta roolia ja yksi tärkeä osa kirjoittajalle on, miten hän näkee kirjoituksensa. Blogit ovat täydellisiä siihen.
Ovatko blogit muuttaneet maailmaa? Ovat ja pelkästään Suomessakin. Muutamia esimerkkejä mainitakseni: Osmo Soininvaara, Timo Soini, Jussi Halla-Aho, Jyrki J. Kasvi, lapsiporno.info, uusisuomi. Maailmassa on entistä enemmän viestinnällistä entropiaa, mutta se on rikkautta, vaikka kaikki eivät osaa käyttää pilkkuja, ja pitävät erityisesti Comic sans -fontista ja Caps lockeista. Jos nämä asiat pitäisi kieltää, niin eipä olisi mitään millä hymyillä edes salaa.
Jokaisen blogi muuttaa maailmaa.
Blogeja tuntui syntyvän siihen aikaan kohtuullisen kevyin perustein. Se ei ole väärin, mutta olen oppinut tekemään ennusteita blogien tulevaisuudesta alkupostauksen perusteella. Jokainen blogi, joka alkaa sanoilla "perustin blogin" tai "testi" kertoo mahdollisesti siitä, että tulevaisuudessa ei ole ennustettavissa mitään parempaakaan sanottavaa.
Oma ensimmäinen bloggaukseni käsitteli Suvi-Anne Siimeksen eroa. Se oli tyypillinen sen ajan postaus: lyhyt ja täynnä linkkejä. Linkeistä ei nähtävästi ole hirveästi hyötyä pitkällä aikavälillä.
Tosin en odottanutkaan mitään törkeää suosiota blogille. Käsittelinhän aika paljon (puolue)politiikkaa, embendasin jotain videoita, välillä copypastesin jonkin runon tai näytelmän pätkän, yritin salaa lyödä hypeä jollekin proggikselle, ynnä muuta sellaista. Trackerin mukaan eniten osumia on tullut häihin, lapsipornoon ja sensuuriin liittyvistä postauksista. Jos joku keksii miten nämä kaikki kolme asiaa liittyvät toisiinsa saavat kiinniottoon johtavasta vihjeestä palkkion.
Kunnianhimokin kaatuu joskus johonkin. Facebook tappoi minun kirjoitusintoni. Sen sijasta, että kirjoittaisin 500-2500 merkkisiä huomioita, voinkin kirjoittaa facebookissa tekstiviestin mittaisen päivityksen, joka todennäköisesti kiinnostaa aivan yhtä vitun paljon kaikkia ihmisiä kuin blogin postaukset. Potentiaalisia lukijoita on vain enemmän.
Mutta miksi ihmiset sitten perustavat blogeja. Mikseivät he mene vain märehtimään foorumeille, fäsäriin tai jonnekin muuhun minimassaviestinnän kaatopaikalle? Blogit ovat osa kirjoittajaminää. Ihmisellä on monta roolia ja yksi tärkeä osa kirjoittajalle on, miten hän näkee kirjoituksensa. Blogit ovat täydellisiä siihen.
Ovatko blogit muuttaneet maailmaa? Ovat ja pelkästään Suomessakin. Muutamia esimerkkejä mainitakseni: Osmo Soininvaara, Timo Soini, Jussi Halla-Aho, Jyrki J. Kasvi, lapsiporno.info, uusisuomi. Maailmassa on entistä enemmän viestinnällistä entropiaa, mutta se on rikkautta, vaikka kaikki eivät osaa käyttää pilkkuja, ja pitävät erityisesti Comic sans -fontista ja Caps lockeista. Jos nämä asiat pitäisi kieltää, niin eipä olisi mitään millä hymyillä edes salaa.
Jokaisen blogi muuttaa maailmaa.
perjantaina, heinäkuuta 15, 2011
Lista tulevista maksuista
Piraattituotteiden takavarikot ovat lisääntyneet Eu:n rajoilla, kertoo Helsingin sanomat. Hesarissa myös esitellään kulttuuriministeri Arhinmäen näkemyksiä opetusvirastossa valmistellusta lainsäädännöstä.
Digibokseista, kaseteista, cd-levyistä tilitetään ostettaessa myös hieman rahaa teostolle, joka mielivaltaisesti sitten jakelee näitä rahoja sinne sun tänne. Omatoimisesti teosto on muutellut ravintoloiden maksamia hintoja, vaatinut takseilta teostomaksuja (asiakaspalvelusta), joten lienee syytä miettiä uusia tapoja kerätä varoja yksityisille yrityksille.
Lienee ilmeistä, että osa Eu:n rajoilla takavarikoiduista piraattituotteista ovat olleet laatikoissa, matkalaukuissa, repuissa ja muissa vastaavissa kuljetusvälineissä. Siksi on syytä esitellä lyhyt ja vaatimaton listani tuotteista, joista Teosto voisi kerätä massia itselleen:
- Autot
- Matkalaukut
- Reput
- Muovipussit
- laivat
- lentokoneet
- kirjahyllyt
- jääkaapit
- pöydät
- pahvilaatikot
- muuttolaatikot
- Kiinteistöt, joihin on mahdollista varastoida piraattimateriaalia
Listaa voi jokainen jatkaa omalla tavallaan. Selväähän on, että listassa mainittuihin tuotteisiin on välittömästi sisällytettävä jonkinlainen piraattimaksu, jotta taiteilijat eivät kuole nälkään eikä maailmanlaajuinen teollisuus vajoa kivikauteen verrattavaan lamaan.
Digibokseista, kaseteista, cd-levyistä tilitetään ostettaessa myös hieman rahaa teostolle, joka mielivaltaisesti sitten jakelee näitä rahoja sinne sun tänne. Omatoimisesti teosto on muutellut ravintoloiden maksamia hintoja, vaatinut takseilta teostomaksuja (asiakaspalvelusta), joten lienee syytä miettiä uusia tapoja kerätä varoja yksityisille yrityksille.
Lienee ilmeistä, että osa Eu:n rajoilla takavarikoiduista piraattituotteista ovat olleet laatikoissa, matkalaukuissa, repuissa ja muissa vastaavissa kuljetusvälineissä. Siksi on syytä esitellä lyhyt ja vaatimaton listani tuotteista, joista Teosto voisi kerätä massia itselleen:
- Autot
- Matkalaukut
- Reput
- Muovipussit
- laivat
- lentokoneet
- kirjahyllyt
- jääkaapit
- pöydät
- pahvilaatikot
- muuttolaatikot
- Kiinteistöt, joihin on mahdollista varastoida piraattimateriaalia
Listaa voi jokainen jatkaa omalla tavallaan. Selväähän on, että listassa mainittuihin tuotteisiin on välittömästi sisällytettävä jonkinlainen piraattimaksu, jotta taiteilijat eivät kuole nälkään eikä maailmanlaajuinen teollisuus vajoa kivikauteen verrattavaan lamaan.
perjantaina, kesäkuuta 03, 2011
Natsivapaavyöhyke
Antifaa muistellen, teitä (ja meitä) kaivataan. Solidaarisuuden linnake ja moninaisuuden ensimmäinen rintama Kallio, on muuttamassa muotoaan. Ashialle pithäs tehrä jotain. Palauttuani asumaan Kallioon viime vuoden loppukesästä/alkusyksystä ensimmäinen hassu reaktio oli työpaikalta poistuessani ja kävellessäni Relaxinin edestä: Kaveri pummaa röökiä, valittelen, että on vain sätkiä, mutta vain kääriä mokoman. Kaveri kertoo yrittäneensä pummia tupakkaa tunnin verran ja lähtee seuraamaan kertoen, että hänellä on työpaikka, asunto ja tarjoaa kyllä takaisin, kun käyn Relaxinissa. Damn, kun en käy relaxinissa ajattelen nyt.
Hustlaaminen Kalliossa on se, että kerrotaan mahdollisimman hyvä tai rehellinen tarina kun pummitaan. Esimerkiksi "oisko sulla heittää 159 markkaa, jotta pääsisin Tampereelle 21.12 lähtevällä junalla, jotta ehdin tyttären syntymäpäivälle" tai "voitko heittää 80 senttiä, jotta voisin, en halua valehdella, oluen kaupasta." Voittaa voi, jos uskaltaa veikata.
Rasistipellejä Kalliossa on käynyt ennenkin, Kalliitten asuntojen ostajia ja vuokraajia taas ei ole käynyt. Leipäjonoja on ollut aina kun muistan, mutta Nimbyily on lisääntynyt ja en voi olla ylpeä Kalliostani, kun näin tapahtuu.
Täällä dissataan leipäjonojen notkujia, täällä pyydetään parhaimmillaan 1200 euroa 19 neliön rotanhäkistä, täällä epäillään asuntojen arvoja, ja samaan aikaan on tyyppejä, jotka yrittävät etsiä asuntoa hintahaarukalla 250-500, mutta päättävät venyä tämän ylitse, odottavat myöhästyneitä palkkoja tai kela/sossu-masseja, ja elävät kuin pellolla.
Vertauskuva-analyysina väittäisin, että kielikuva "elää kuin pellolla" tarkoittaa sitä, että sulla on niin paljon massia, että köyhien elämät ei tarvitse kiinnostaa.,
Mut jostain syystä Natsit palaa aina maisemiin silloin kun asiat näyttävät heikoilta. Makrososiologian tulkinnastani huolimatta pidän kuitenkin tätä kaupunginosaa rakkaimpana ja on pakko myöntää, että vituttaa kun kuulapäät tulee haastaa riitaa sillä perusteella, että "en tiedä, kysyin vain."
Mitä kysyttiin, mitä vastattiin. Meikäläisen nopea dramaturginen kuvaelma aiheesta, missä korvataan puhelu tämän palstan ensimmäisellä epävirkkeellä.
1) Käytteks te täällä usein. - Ei. - Haluuks sä puukosta.
2) Mikäs karvahampuusi täällä on´. -ihan normaali parrankasvatusviikko menossa. - Ai niin (tunnistettua työntekijän)
3) Haluuks sä ratsastaa mulla (nähtyään ihmisten ratsastvan toistensa selässä). - En mä halua. - tuu nyt, (saat kaasua naamariin [toimittajan oma lisäys tarinaan] saat oikeasti ratsataa, - En mä nyt. Monelta X mun bussi lähtee?
Ja perse noissa natseissa on pahinta se, että 2/3 on todella Jason Stathameja ja ne pikkupellet käyttää jotain armeijatyylisiä kaasuja, kun ei kestä sitä, että hipit saattaa pistää pannuun tyyppejä.
Mun pasifismihan on aina testattavissa sylkemällä mun linssikeittoon kun mulla ei ole nälkä.
Jatkossa, jos Kallion meininkiä haluaa parantaa, niin potkimalla natsit vittuun. Työntekijänä Kustaa Vaasassa otan täysin omille harteilleni, että potkitaan noi natsit vittuun Kalliosta ja aloitetaan meikän baarista.
Hustlaaminen Kalliossa on se, että kerrotaan mahdollisimman hyvä tai rehellinen tarina kun pummitaan. Esimerkiksi "oisko sulla heittää 159 markkaa, jotta pääsisin Tampereelle 21.12 lähtevällä junalla, jotta ehdin tyttären syntymäpäivälle" tai "voitko heittää 80 senttiä, jotta voisin, en halua valehdella, oluen kaupasta." Voittaa voi, jos uskaltaa veikata.
Rasistipellejä Kalliossa on käynyt ennenkin, Kalliitten asuntojen ostajia ja vuokraajia taas ei ole käynyt. Leipäjonoja on ollut aina kun muistan, mutta Nimbyily on lisääntynyt ja en voi olla ylpeä Kalliostani, kun näin tapahtuu.
Täällä dissataan leipäjonojen notkujia, täällä pyydetään parhaimmillaan 1200 euroa 19 neliön rotanhäkistä, täällä epäillään asuntojen arvoja, ja samaan aikaan on tyyppejä, jotka yrittävät etsiä asuntoa hintahaarukalla 250-500, mutta päättävät venyä tämän ylitse, odottavat myöhästyneitä palkkoja tai kela/sossu-masseja, ja elävät kuin pellolla.
Vertauskuva-analyysina väittäisin, että kielikuva "elää kuin pellolla" tarkoittaa sitä, että sulla on niin paljon massia, että köyhien elämät ei tarvitse kiinnostaa.,
Mut jostain syystä Natsit palaa aina maisemiin silloin kun asiat näyttävät heikoilta. Makrososiologian tulkinnastani huolimatta pidän kuitenkin tätä kaupunginosaa rakkaimpana ja on pakko myöntää, että vituttaa kun kuulapäät tulee haastaa riitaa sillä perusteella, että "en tiedä, kysyin vain."
Mitä kysyttiin, mitä vastattiin. Meikäläisen nopea dramaturginen kuvaelma aiheesta, missä korvataan puhelu tämän palstan ensimmäisellä epävirkkeellä.
1) Käytteks te täällä usein. - Ei. - Haluuks sä puukosta.
2) Mikäs karvahampuusi täällä on´. -ihan normaali parrankasvatusviikko menossa. - Ai niin (tunnistettua työntekijän)
3) Haluuks sä ratsastaa mulla (nähtyään ihmisten ratsastvan toistensa selässä). - En mä halua. - tuu nyt, (saat kaasua naamariin [toimittajan oma lisäys tarinaan] saat oikeasti ratsataa, - En mä nyt. Monelta X mun bussi lähtee?
Ja perse noissa natseissa on pahinta se, että 2/3 on todella Jason Stathameja ja ne pikkupellet käyttää jotain armeijatyylisiä kaasuja, kun ei kestä sitä, että hipit saattaa pistää pannuun tyyppejä.
Mun pasifismihan on aina testattavissa sylkemällä mun linssikeittoon kun mulla ei ole nälkä.
Jatkossa, jos Kallion meininkiä haluaa parantaa, niin potkimalla natsit vittuun. Työntekijänä Kustaa Vaasassa otan täysin omille harteilleni, että potkitaan noi natsit vittuun Kalliosta ja aloitetaan meikän baarista.
tiistaina, toukokuuta 31, 2011
Suosiminen ei ole rasismia
Kokoomusnuorten ei-niin-liberaalia näkökulmaa edustava Wille Rydman on päässyt taas kertomaan jotain liberaalilta kuulostavaa. Syrjintä pitäisi saada Suomessa loppumaan. Tiettyjen ihmisryhmien suosimisella ja erilaisilla kiintiöillä luodaan epätasa-arvoa, josta pitäisi päästä eroon.
Ajoitus osuu hyvin lähelle Perussuomalaisten rasismin vastaisen julkilausuman kanssa ja yhtäläisyydet ovat huomattavissa.
Emopuolue Kokoomus sekä Kokoomuksen tytärjärjestö Kokoomusnaiset tuomitsivat nopeammin Kokoomusnuorten ulostulon kuin Rydman ehti sanoa "Sotaveteraanit."
Tietenkin olisi kohteliasta ajatella, että suosiminen on syrjintää erityisesti naisten, maahanmuuttajien, sotaveteraanien, nuorisopoliitikkojen, kehitysvammaisten, aistivammaisten (=yleistys kuuroja ja sokeita kohtaan muunmuassa), vanhusten, köyhien, tai muuten positiivista diskriminaatiota vaatia ryhmiä kohtaan.
Mulla on paljon frendejä, jotka vihaa Kokoomusta. Olen yrittänyt selittää heille, että Jyrki Kataisen (ja ihmemies Stubbin) Kokoomus on parempi vaihtoehto kuin se toinen Kokoomus, joka myös haluaa valtaa puolueen sisällä. Mulla on jopa kokkarifrendejä, joiden näkökulmasta Katainen on sosialisti. Wille Rydman taas on todiste siitä, että olen oikeassa; Kataisen Kokoomus on parempi kuin vaihtoehto tässä vaihtoehdottomuuden maailmassa.
Pointsi miten linkkien kautta yritän tuoda esille, on se, että suosiminen ihmisiä kohtaan muita syrjien on ok tilanteissa, joissa tavoitteena on tasa-arvo. Tämä saattaa myös tuoda yhteiskuntaan ikäviä lieveilmiöitä. Karrikatyyrina voisin esittää, että sokea nainen johtaa lennonvalvontaa. Toisena toivottavana ääripäänä on taas se, että orpolapsi ADHD-lapsi saa koululleen ja perheilleen lisää taloudellista tukea. Keskustelu on kuitenkin hyväksi tästä aiheesta veteen piirretyn viivan takia, varsinkin jos lennonjohtoon saadaan superaisteilla varustettu, hyvin pätevä kaveri varmistamaan lepakkokuulollaan sen, että lentokoneet eivät törmää ilmassa. Ikävästi käy myös keskustelulle silloin kun ADHD -lapsi orpoudestaan huolimatta tappaa silmittömästi mahdollisimman monta koulukaveriaan puoliautomaattisella käsiaseella. Niin hienoa järjestelmää ei olekaan, mikä pystyisi tunnistamaan superihmiset ja koulumurhaajat, mutta semmoista voi tavoitella.
Hauskaa olisi, jos järjestelmästä kehittyisi semmoinen, että koulumurhaajat tunnistettaisiin, mutta järjestelmässä olisi heikkouksia, joita ei ole nähty ja siksi sokea lepakonkuulolla valmisteltu tapaus synnyttäisi kieleen lennonjohtomurhaajat.
Ajoitus osuu hyvin lähelle Perussuomalaisten rasismin vastaisen julkilausuman kanssa ja yhtäläisyydet ovat huomattavissa.
Emopuolue Kokoomus sekä Kokoomuksen tytärjärjestö Kokoomusnaiset tuomitsivat nopeammin Kokoomusnuorten ulostulon kuin Rydman ehti sanoa "Sotaveteraanit."
Tietenkin olisi kohteliasta ajatella, että suosiminen on syrjintää erityisesti naisten, maahanmuuttajien, sotaveteraanien, nuorisopoliitikkojen, kehitysvammaisten, aistivammaisten (=yleistys kuuroja ja sokeita kohtaan muunmuassa), vanhusten, köyhien, tai muuten positiivista diskriminaatiota vaatia ryhmiä kohtaan.
Mulla on paljon frendejä, jotka vihaa Kokoomusta. Olen yrittänyt selittää heille, että Jyrki Kataisen (ja ihmemies Stubbin) Kokoomus on parempi vaihtoehto kuin se toinen Kokoomus, joka myös haluaa valtaa puolueen sisällä. Mulla on jopa kokkarifrendejä, joiden näkökulmasta Katainen on sosialisti. Wille Rydman taas on todiste siitä, että olen oikeassa; Kataisen Kokoomus on parempi kuin vaihtoehto tässä vaihtoehdottomuuden maailmassa.
Pointsi miten linkkien kautta yritän tuoda esille, on se, että suosiminen ihmisiä kohtaan muita syrjien on ok tilanteissa, joissa tavoitteena on tasa-arvo. Tämä saattaa myös tuoda yhteiskuntaan ikäviä lieveilmiöitä. Karrikatyyrina voisin esittää, että sokea nainen johtaa lennonvalvontaa. Toisena toivottavana ääripäänä on taas se, että orpolapsi ADHD-lapsi saa koululleen ja perheilleen lisää taloudellista tukea. Keskustelu on kuitenkin hyväksi tästä aiheesta veteen piirretyn viivan takia, varsinkin jos lennonjohtoon saadaan superaisteilla varustettu, hyvin pätevä kaveri varmistamaan lepakkokuulollaan sen, että lentokoneet eivät törmää ilmassa. Ikävästi käy myös keskustelulle silloin kun ADHD -lapsi orpoudestaan huolimatta tappaa silmittömästi mahdollisimman monta koulukaveriaan puoliautomaattisella käsiaseella. Niin hienoa järjestelmää ei olekaan, mikä pystyisi tunnistamaan superihmiset ja koulumurhaajat, mutta semmoista voi tavoitella.
Hauskaa olisi, jos järjestelmästä kehittyisi semmoinen, että koulumurhaajat tunnistettaisiin, mutta järjestelmässä olisi heikkouksia, joita ei ole nähty ja siksi sokea lepakonkuulolla valmisteltu tapaus synnyttäisi kieleen lennonjohtomurhaajat.
keskiviikkona, toukokuuta 25, 2011
Gon historia
Go:ssa tehtiin ehkä historiaa tänään. Ei ehkä mitään mainitunlaatuista, ottaen huomioon, että pelillä on ikää mahdollisesti sellaiset 2000-5000 vuotta, se on strategisesti hyvin monimuotoinen peli huolimatta yksinkertaisista säännöistä, sille on perustettu Japanissa ja Koreassa omia kouluja, sen ammattimaiset harjoittajat tienaavat leipänsä opettamalla peliä, mutta jotain silti pienessä universumissa merkittävää. Kustaa Vaasassa järjestettiin ehkä tänään Helsingin, Suomen tai pohjoismaiden ensimmäinen ravintoloissa skriinattu go-maaottelu.Suomi vastaan Serbia tulokseksi tuli 2-2, mutta pikakorvauksella saatiin tietää, että "kriittisin lauta" eli se ensimmäinen pelattu peli meni Suomelle huolimatta tasapelistä.
Maitten välisessä A-sarjassa pelaa kahdeksan maata kerralla ja Suomi on vahvasti mukana sarjassa karsiutujana (tavallaan) voittaen Serbit.
Olisi ollut kyllä upeaa nähdä niitä Vaasankadun alastomia suomilipputyyppejä myös tänään, mutta ehkä peli hakee vielä löytäjiään Suomessa pitkän aikaa. Jälkikeskusteluista sain kuulla, että maajoukkueessa ei ole yhtään naista. Skriinauksen ideoitsija piti sitä epäreiluna. En tunne lajin harrastuksen tasoa Suomessa läheskään riittävästi, mutta veikkaisin, että naispelaajia voisi houkutella mukaan lajiin helposti, ottaen huomioon, miten vähän ilmeisen osaavia pelaajia todennäköisesti Suomessa on.
Minä olen pelannut naista vastaan koko Go-urani ajan kolmesti ja hävinnyt jokaisen. Peli on aivoja väsyttävä, mutta sisältää samat ainekset kuin kaikissa älypeleissä, eli ainoastaan häviämällä voi voittaa.
Suomalainen Go-maailma voi kiittää Aura Tammista Suomen ensimmäisestä baarissa live-esitetystä Gon maaottelusta. Toivottavasti tämä houkuttelee lisää naisia lajin pariin, jotta Aura Tammisellakin olisi seuralainen maajoukkueessa silloin kun Suomen maajoukkueen ensimmäiset naiset astuvat mustavalkoiselle kentälle taistelemaan strategiapelien mestaruudesta.
Maitten välisessä A-sarjassa pelaa kahdeksan maata kerralla ja Suomi on vahvasti mukana sarjassa karsiutujana (tavallaan) voittaen Serbit.
Olisi ollut kyllä upeaa nähdä niitä Vaasankadun alastomia suomilipputyyppejä myös tänään, mutta ehkä peli hakee vielä löytäjiään Suomessa pitkän aikaa. Jälkikeskusteluista sain kuulla, että maajoukkueessa ei ole yhtään naista. Skriinauksen ideoitsija piti sitä epäreiluna. En tunne lajin harrastuksen tasoa Suomessa läheskään riittävästi, mutta veikkaisin, että naispelaajia voisi houkutella mukaan lajiin helposti, ottaen huomioon, miten vähän ilmeisen osaavia pelaajia todennäköisesti Suomessa on.
Minä olen pelannut naista vastaan koko Go-urani ajan kolmesti ja hävinnyt jokaisen. Peli on aivoja väsyttävä, mutta sisältää samat ainekset kuin kaikissa älypeleissä, eli ainoastaan häviämällä voi voittaa.
Suomalainen Go-maailma voi kiittää Aura Tammista Suomen ensimmäisestä baarissa live-esitetystä Gon maaottelusta. Toivottavasti tämä houkuttelee lisää naisia lajin pariin, jotta Aura Tammisellakin olisi seuralainen maajoukkueessa silloin kun Suomen maajoukkueen ensimmäiset naiset astuvat mustavalkoiselle kentälle taistelemaan strategiapelien mestaruudesta.
keskiviikkona, toukokuuta 18, 2011
Asioita, joita voi katua
Lyhyt lista asioista, joita voi katua kun on kolmekymmentä. Ystävälläni, Tevjellä, oli tapana sanoa, että kaiken voi laittaa aina teinivuosien piikkiin ja kaksikymppisenä voi tehdä asioita, joita voi katua kun on kolmekymmentä. Mittari tuli täyteen ja on aika tehdä katumusharjoitus.
Asioita, joita voin katua:
- Laitoin poliitikan taiteen edelle
- Harrastin taidehippeilyä, kun olisi pitänyt osallistua politiikkaan
- En tajunnut burnoutin vaaroja
- Minulta puuttui exit-strategia uralle (jos ei lasketa 100k:n pelikassaa)
- En opetellut Karatea kunnolla (katoja tein vielä jossain vaiheessa, mutta opinpahan worktendingin työn ohessa)
- Luottamus pitää ansaita joka päivä
- Luovuin kasvissyönnistä
- Laitoin rahantienaamisen huolettoman köyhyyden edelle
Asioita, joita voin katua:
- Laitoin poliitikan taiteen edelle
- Harrastin taidehippeilyä, kun olisi pitänyt osallistua politiikkaan
- En tajunnut burnoutin vaaroja
- Minulta puuttui exit-strategia uralle (jos ei lasketa 100k:n pelikassaa)
- En opetellut Karatea kunnolla (katoja tein vielä jossain vaiheessa, mutta opinpahan worktendingin työn ohessa)
- Luottamus pitää ansaita joka päivä
- Luovuin kasvissyönnistä
- Laitoin rahantienaamisen huolettoman köyhyyden edelle
lauantaina, toukokuuta 07, 2011
Pois silmistä
Helsinginkadulla Kalliosta on saanut tietoa myös lehdistä. Nimittäin lekanheittäjät ja muut satiaiset ovat nautiskelleet alkoholia ja käyttäytyneet riettaasti keskellä Kalliota. Joku voisi ajatella, että ravintoloita vähentämällä, alkoholilainsäädäntöä tiukentamalla, Alkon pois siirtämisellä tai Helsingin kaupungin sosiaaliviraston toimintaa kehittämällä (mahdollisesti jopa budjetoimalla riittävä määrä varoja sosiaalityöhön) voisi löytyä jonkinlaisia ratkaisuja ihmisten alkoholista johtuvaan häiriökäyttäytymiseen. Alkoholin verotusta voisi olla mahdollista tiukentaa. Ehkäpä asuntojen lisärakentaminen ja vuokrakattojen säätäminen voisi olla ainakin väliaikaisesti osa ratkaisua.
Mutta näin helpolla ei nykyään pääse. Helsinginkadulla jaettava ruoka- ja hätäapua halutaan siirtää pois. Heikki Hurstin, isänsä duunia jatkanut, masinoima ruoka- ja vaateapu on ollut osa sosiaalityötä, joka ei ole kaupunkia tai maan hallitusta kiinnostanut siinä määrin kuin olisi toivottavaa. Kolmas sektori on tärkeä ja sen vahvuus mitataan silloin, kun muu yhteiskunta kääntää selkänsä ruoantarvitsijoille.
Häätöuhka ei ole kuitenkaan aivan kitkatonta, kuten Iltalehti osaa sanoa. Tämä on tärkeää, että poliitikot osaavat nähdä myös itsensä osana ongelmaa tai ratkaisua.
Emma Kari (vihr.): Solidaarisuuden loppu
Laura Rissanen (Kok.): Poissa silmistä, poissa mielestä
Helsingin Vasemmistoliitto: Köyhien ajaminen pois näkyvistä ei ole ratkaisu
Mutta näin helpolla ei nykyään pääse. Helsinginkadulla jaettava ruoka- ja hätäapua halutaan siirtää pois. Heikki Hurstin, isänsä duunia jatkanut, masinoima ruoka- ja vaateapu on ollut osa sosiaalityötä, joka ei ole kaupunkia tai maan hallitusta kiinnostanut siinä määrin kuin olisi toivottavaa. Kolmas sektori on tärkeä ja sen vahvuus mitataan silloin, kun muu yhteiskunta kääntää selkänsä ruoantarvitsijoille.
Häätöuhka ei ole kuitenkaan aivan kitkatonta, kuten Iltalehti osaa sanoa. Tämä on tärkeää, että poliitikot osaavat nähdä myös itsensä osana ongelmaa tai ratkaisua.
Emma Kari (vihr.): Solidaarisuuden loppu
Laura Rissanen (Kok.): Poissa silmistä, poissa mielestä
Helsingin Vasemmistoliitto: Köyhien ajaminen pois näkyvistä ei ole ratkaisu
tiistaina, huhtikuuta 26, 2011
Puheitta paras
Lähdetään seurustelukumppanin kautta tosiasioista liikkeelle. Mulla ei ole isoa penistä, ei isoa palkkaPUSSIA, ei kaunista historiaa, ei riittävän kaunista sitå-muutakaan.
Olen siis keski-ikäinen ja eronnut mies. Olen ollut vapailla markkinoilla jo kolmisen kuukautta ja nussinut ihan vitusti tyyppejä, ja tunne on se, että väärinn on tehty. Nussiminen ei tunnu oikealta eikä pillun nuoleminenkaan. Yritän olla sille yhdelle mieliksi, mutta huomaan myös miksi paneskelu tuntuu turhalta, jos ei rakasta. Jos purkaa siemennesteitä ilman halua tietää, mihin se johtaa, on kuin johtaisi turhaan.
Voin kyllä sanoa, että jokainen kyrpä-, pillu- ja tissisektori, jota olen nauttinut, on ollut hyvästä, mutta yksi on puuttunut. Nimittäin vain yhden pillun kanssa olen halunnut olla parempi ihminen yhdessä jonkun kanssa.
Tällä tarkoitan, että olen löytänyt jo sielunkumppanin, joka täydentää minua ja jonka takia haluan olla hyvä ihminen. Kaikki muut olette hyvin tärkeitä, mutta mun loppuelämä on joko tulevaa rakkautta tai kuihtumista elämän polulla.
point b) oon tykännyt söpöksi kehuilusta
point c) oon tykännyt älykkyyskehuista
Ihanaa on koko ihmiskunta.
Olen siis keski-ikäinen ja eronnut mies. Olen ollut vapailla markkinoilla jo kolmisen kuukautta ja nussinut ihan vitusti tyyppejä, ja tunne on se, että väärinn on tehty. Nussiminen ei tunnu oikealta eikä pillun nuoleminenkaan. Yritän olla sille yhdelle mieliksi, mutta huomaan myös miksi paneskelu tuntuu turhalta, jos ei rakasta. Jos purkaa siemennesteitä ilman halua tietää, mihin se johtaa, on kuin johtaisi turhaan.
Voin kyllä sanoa, että jokainen kyrpä-, pillu- ja tissisektori, jota olen nauttinut, on ollut hyvästä, mutta yksi on puuttunut. Nimittäin vain yhden pillun kanssa olen halunnut olla parempi ihminen yhdessä jonkun kanssa.
Tällä tarkoitan, että olen löytänyt jo sielunkumppanin, joka täydentää minua ja jonka takia haluan olla hyvä ihminen. Kaikki muut olette hyvin tärkeitä, mutta mun loppuelämä on joko tulevaa rakkautta tai kuihtumista elämän polulla.
point b) oon tykännyt söpöksi kehuilusta
point c) oon tykännyt älykkyyskehuista
Ihanaa on koko ihmiskunta.
tiistaina, huhtikuuta 19, 2011
Tuleva hallitusohjelma
Melkein vanhan vitsin mukaan suomalaisen ja venäläisen vaalituloksen ero on siinä, että Suomessa ei tiedetä, kuka tai ketkä voittavat vaalit,mutta tuleva poliitiikka tiedetään etukäteen. Venäjällä taas voittajat tiedetään etukäteen, mutta harjoitettava politiikka on mysteeri.
Vihreillä alkoi yt-neuvottelut ja Vihreä lanka saattaa lähteä käsistä, koska puoluetukea jaetaan istuvien kansanedustajien mukaan. SDP oli yksi pienimmistä häviäjistä,eli minun silmissä voittava puolue. Kaikki puolueet ottivat takkiin RKP:ta lukuunottamatta. Eräänlaista piilotukea jaetaan silti. Nuorisojärjestöt saavat opetusministeriöltä vaikuttavuuden mukaan, mutta siitä on debatisoitu pitkään. Persuille pitää antaa kunnia kyllä siitä, että vaikka ovatkin korruptoituneita, niin puoluetukea pitäsi avata radikaalimmin. Sivuan aihetta myöhemmässä bloggauksessa.
Persujen äänestäjien puolustuksena haluan sanoa, että 20 prosenttia ei ole tyhmiä ja kouluttamattomina. Persuilla oli kaksi hyväää teemaa.Emua ei pidä puolustaa ja nykyiset hallitukset ovat korruptoituneita vallan takia-.
Korruptoituineita ovat myös Vihreät ja Vasemmostoliitto. Uusmodernitistisessakulttuurissatoivonvastauksia amp.
Vihreillä alkoi yt-neuvottelut ja Vihreä lanka saattaa lähteä käsistä, koska puoluetukea jaetaan istuvien kansanedustajien mukaan. SDP oli yksi pienimmistä häviäjistä,eli minun silmissä voittava puolue. Kaikki puolueet ottivat takkiin RKP:ta lukuunottamatta. Eräänlaista piilotukea jaetaan silti. Nuorisojärjestöt saavat opetusministeriöltä vaikuttavuuden mukaan, mutta siitä on debatisoitu pitkään. Persuille pitää antaa kunnia kyllä siitä, että vaikka ovatkin korruptoituneita, niin puoluetukea pitäsi avata radikaalimmin. Sivuan aihetta myöhemmässä bloggauksessa.
Persujen äänestäjien puolustuksena haluan sanoa, että 20 prosenttia ei ole tyhmiä ja kouluttamattomina. Persuilla oli kaksi hyväää teemaa.Emua ei pidä puolustaa ja nykyiset hallitukset ovat korruptoituneita vallan takia-.
Korruptoituineita ovat myös Vihreät ja Vasemmostoliitto. Uusmodernitistisessakulttuurissatoivonvastauksia amp.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)