Kerjäämiskieltotyöryhmän esitys on tasapainottoman huonosti valmisteltu

Kerjäämisen kieltämistä selvittävän työryhmän loppuraportti on vihdoin saatavilla. En voi aukottomasti todistaa, mutta työryhmän nimestä voisi päätellä, että työryhmän tehtävä olisi tehdä esitys kerjäämisen kieltämiseksi. Tämä on saattanut vaikuttaa myöskin työryhmän työskentelyyn. Loppuraportissa esitetyt syyt kerjäämisen kieltämiselle kuitenkin koskevat käytännössä romaneihin liittyvään toimintaan. Tätä sivuten jätettiin kaksi eriävää mielipidettä loppuraporttiin.

Ehdotukset lainmuuttamiseksi loppuraportissa olivat erikoisia. Toistuva kerjääminen, kerjäämisen toistuvuus ja kerjäämisen määrittely 'vetoamiseksi toistuvasti muihin henkilöihin vastaanottaakseen lahjoituksia' herättää mielleyhtymiä. Unicefin feissarit, SPR:n joulupadat, nenäpäivä ja joulukeräykset olisivat eräs kerjäämisen muoto. Tämä oli siis ehdotus järjestyslain muuttamiseksi.

Loppuraportti on ristiriitainen esittäessään lakimuutoksia ja verratessaan jo käytettävissä olevia lain keinoja puuttua rikolliseen toimintaan. Häiritsevä käyttäytyminen on kielletty jo järjestyslain 3 §:n mukaan. Tästä huolimatta työryhmän loppuraportti perustelee erillistä kerjäämisen kieltoa kerjäämisen häiritsevyydellä. Oikeastaan on hieman koomista, että työryhmän loppuraportti ehdottaa perusteissaan kerjäämisen kieltämiselle kaikkia sellaisia syitä, jotka ovat ennestään lainvastaisia, mutta ei kykene osoittamaan, että kerjääminen per se synnyttäisi tiettyä rikollisuutta. Todistusaineisto on hyvin heikko, jos loppuraportissa vedettyjä johtopäätöksiä tarkastelee. Romanialaisten tekemien rikosten lisääntyminen on osoitettavissa kaaviolla, romanialaisten määrän lisääntyminen Suomessa on osoitettavissa kaaviolla ja romanialaisten kerjääminen on ilmeistä. Yksi johtopäätös jää ilman mitään todistusaineistoa: "Myös yksittäiset suomalaiset ovat kerjänneet rahaa toistuvasti. Nämä ovat usein olleet päihdeongelmaisia." Todistusaineistoa on turha lähteä kiistämään, mutta johtopäätös on omiaan lisäämään romanivastaisuutta Suomessa, mikä toivon mukaan ei ole työryhmän tavoite. Myöskin johtopäätökset, joita ei voida perustella, ovat omiaan heikentämään työryhmän raportin uskottavuutta.

Yksi oikea ongelma löytyi raportissa löytyi nimittäin rahankeräyslaki. Tämä sinänsä merkityksettömältä tuntuva kohta on itseasiassa paikka, jossa kerjäämistä voisi säännellä, jos kerjäämistä ei kielletä kokonaan. Kerjääminen ja rahankeräys ovat erilaisesta latauksestaan huolimatta samaa toimintaa. Unicefin feissarit kerjäävät kaduilla lahjoituksia vetoamalla yleisöön. Siviilit keräävät rahaa vetoamalla yleisöön. Vaihdoin tahallaan verbien kerjääminen ja rahankerääminen paikkaa edellisissä virkkeissä. Korvasin myös sanan kerjäläinen sanalla siviili. Rahankeräyslain tarkoituksena on estää rahankerääminen huijaamalla, minkä tehokkaimpana keinona voidaan pitää rahankeräyslupia. Jokaisen organisaation, joka lahjoituksia kerää tulee hankkia rahankeräyslupa. Rahankeräyslain ulkopuolelle on jätetty ymmärrettävistä syistä esimerkiksi naapurien auttaminen ja vetoomukset vaikkapa hääpareille tehtävistä lahjoituksista. Kerjäämistä voitaisiin säännellä laissa esimerkiksi kieltämällä kerjääminen asuintalojen välittömässä läheisyydessä tai ovikelloja pimpottamalla 05-12 välisenä aikana (tämä siis vain oman unirytmini kannalta). Laissa voitaisiin myös kieltää kerjääminen kulkuväylien edessä siten, että se estää liikkumisen tai jossain yksityisyyttä vaativissa julkisissa tiloissa kuten pankkiautomaattien läheisyydessä. Kerjäämisestä laissa ei kuitenkaan mainita, mutta lakia ei olekaan tehty säätelemään massin pummaamista eikä sitä ole pidetty riittävän isona pahana, jotta se haluttaisiin kriminalisoida. Silloin kun ajat kovenevat, puheet kovenevat.

Kokonaisuutena voisi loppuraportista sanoa, että se on eräänlainen poliittisen esityksen ja huonon akateemisen työn risteytys. Raportilla on ansionsa. Taustamateriaalia on kerätty, mutta vaillinaisesti. Työryhmän työskentelyn pituus on ollut lähes vuosi ja tapaamisia on ollut 13. Tämmöisessä ajassa pitäisi saada aikaiseksi huomattavasti tasapainoisempi esitys, missä pyrittäisiin oikeasti tasapuoliseen käsittelyyn, lainrajauksiin ja todistusaineiston huolelliseen tutkimiseen. Loppukaneettina voisi sanoa, että työryhmä on epäonnistunut sen itse itselleen asettamassa tavoitteessaan "rangaista tekijöitä ja suojella uhreja" tekemällä juuri päinvastaisia ehdotuksia. Loppuraportti esittää ihmiskaupan uhrien sekä muiden heikosti toimeentulevien ihmisten syrjäyttämistä julkisesta kuvasta sekä lisää heikon toimeentulon varassa elävien ihmisten mahdollisuutta tulla nähdyiksi julkisuudessa.

Parasta antia ja johdonmukaisuutta koko raportissa ilmentää vain loppusivuille kirjatut kaksi eriävää mielipidettä.

I'm voting for dumbocrat - fail

Tämmöinen video löytyi facebookin kautta. Tarkoitus on siis halventaa Demokraatteja Yhdysvalloissa. "Minä äänestän demokraatteja, koska he haluavat myydä heroiinia koululaisille", "--he vihaavat Jumalaa", "--he juhlistavat kuoleman kulttuuria", "--he vihaavat joukkojamme (troops)", "--he haluavat kasvattaa homoseksuaaleja, kuinka luovia he ovatkaan". Tämmöisillä kampanjoilla käydään siis demokraattien kimppuun Yhdysvalloissa. Tämä on tietenkin vaatimaton youtubepätkä, jonka on tehnyt (mahdollisesti) yksi kaveri yhdellä kameralla ja editoinut tietokoneellaan.

Toisaalta jättääkö joku äänestämättä Demokraattia tämän videon takia? Ehkä, mutta silti epic fail.

Aasiakas-sivusto kerää kokemuksia asiakaspalvelusta

Eilen eksyin tai alitajuisesti löysin itseni Aasiakas.net -sivuston, joka kerää asiakaspalveluammateissa työskentelevien kokemuksia asiakkaista. Ravintolapuoli oli työnkin puolesta se mielenkiintoisin osa. Aasiakas-nimitys tuntui viittavan tyhmään ihmiseen. Siitä olikin kyse, mutta osa havainnoista on myös palvelijoiden omaa ylimielisyyttä. Osa kokemuksista näyttäisi viittaavan siihen, että on olemassa ihmisiä, joiden käyttäytyminen ei ole poikkeuksellista vaan osa normaalia ravintolassa käyntiä. Tästä kertoo ainakin muutaman kokijan huomautukset kanta-asiakkaista, jotka tilaavat aina samaa ruokaa ja valittavat aina samasta/samoista asioista.

Herkullisia paloja sivusto tarjoaa myös kun palvelijat lähtevät vastarintaan huonosti käyttäytyviä ihmisiä kohtaan. Osa on käytännöllisiä piloja, joissa varaudutaan palautteeseen keräämällä todistusaineisto (kuiteista kellonajat, valvontakamerat, yms.), jolla voidaan käydä lävitse koko prosessi sisääntulosta ruoan syömiseen asti. Vaivannäkö, jolla esimies mittaa tomaattien painon hampurilaisessa, kerää kuitin talteen ja selittää lämpöfysiikkaa: "todellakin 17 minuutin aikana pöydällä makoileva burgeri ehtii jäähtyä." Kaksi rouvaa saavat myös huonoa palvelua, kun he valittavat, että teevesi on kuumaa ja työntekijä ehdottaa, että antaa veden jäähtyä. Ravintola-alan ammattilainen olisi käynyt hakemassa teevedenjäähdyttimen eikä pakottanut asiakas nolosti töihin eli odottamaan.

Osa vitseistä perustuu luetunymmärtämiseen, kun asiakas haluaa ostaa 50 sentillä ison juoman ja ranskalaiset. Jotkut hampurilaisketjut tarjoavat isomman juoman ja ranskalaiset lisämaksusta, mikä on ilmeisesti tämä 50 senttiä. Hyvin kerrottu tarina, vaikkakin kuinka arkinen kommellus, on semmoinen, joka auttaa samaistumaan tarinan henkilöihin.

Kirjaimelliset musavideot

Pitääpä esitellä ihmisille yksi mielenkiintoinen Youtube-aikakauden taidemuoto eli kirjaimelliset musavideot (engl. literal version). Pointsina on ottaa tunnettu musiikkivideo ja sanoittaa kappale kuvaamaan videon tapahtumia. Tyyli on läheistä sukua käännösvideoille eli sellaisille videoilla, jossa laulun sanat tekstitetään muistuttamaan toista kieltä.

A-ha:n Take on me on mahdollisesti ensimmäinen tyylin musavideo. Lisäpisteitä pitää antaa Harketin laulun jäljittelystä.



Bonnie Tylerin Total Eclipse of heart on myös aivan omaa luokkaansa. Tässäkin pitää antaa pisteitä imitaatio-osaamisesta.


Kannattaa myös yltsiä Meat Loafin I would do anything for love (but I won't do that).

Lisää Mobile horroria

Katsoin juuri Mikko Kuparisen ohjaaman Mobile horrorin, joka on Juha Jokelan noin vuosikymmen sitten käsikirjoittama Teatteri Jurkan kantaesitys. Näytelmä oli menestys, joka levisi ympäri Suomea. Ensimmäinen oma kosketukseni näytelmään oli Sakari Hokkasen Loistoteatterille ohjaama versio. Tv-versio todisti tekstin elinvoimaisuuden. Maria Hukkamäen etsiessä ohjauskurssilleen tekstiä, ehdotin aika nopeasti Jokelan Mobile horroria sekä Fundamentalistia. Jokelan teksteissä on nimittäin hienosti rakennettuja, monipuolisia konflikteja, että en ihmettelisi, jos tekstejä esitettäisiin vielä kymmenien vuosien päästä. Tämä tosin vaatii teatterintekijöitä löytämään Jokelan näytelmät uudestaan ja uudestaan. Tosin Heikki Viljan Loistoteatterissa esittämä Seppo oli maanisuudessaan lyömätön. Itselle muistutus: älä vertaa tv- ja elokuvanäyttelemistä keskenään

Politiikka-allergiasta eroon

Poliittisten nuorisojärjestön junailema suunnitelma päästä kouluihin esittelemään puoluepolitiikkaa on saanut aiheellista huomiota. Edeltävä sukupolvi on niin traumatisoitunut jostain mitä tapahtui sotien jälkeen, että kouluissa ei saa opettaa mitään kansalaisuuteen liittyvää. Koulussa opitaan kyllä olemaan hiljaa, odottamaan puheenvuoroa, kieliä, taksanomiaa, historiaa, tietoa Jumalasta(sic), liikkumista, pelejä, yms. Puoluepolitiikkaa tai kansalaisaktivismia ei varsinaisesti ole kielletty opetussuuunnittelmassa. Tyypillistä lienee kuitenkin, että jos jokaisesta eduskuntapuolueesta ei saada edustajaa vaalien alla järjestettävään paneeliin, niin tilaisuus perutaan.

Olen itse käynyt useissa koulupaneeleissa edustamassa joko Vasemmistoliittoa tai itseäni, joskus kumpaakin. Yleistä lienee, että yleisön esittäessä kysymyksiä panelistit saattavat kokea joskus hassua ylimielisyyttä kysymyksiä kohtaan. Kysymykset ovat nimittäin välillä sellaisia, joita kouluissa pitäisi opettaa. "Miksi poliitikot pettävät aina lupauksensa?" Tekisi mieli vastata, että se johtuu siitä, että meillä on hirveän tärkeää saada mahdollisimman paljon ääniä omalle puolueelle, jotta pääsisimme valtaan. Vaikka se ei olisikaan koko totuus. Puoluepolitiikka on monimutkainen soppa ristiriitaisia intressejä, aatteita ja idiootteja. Voisi jopa ajatella, että poliitikot eivät koskaan petä lupauksiaan, koska suuri osa politiikan isoista kertomuksista ovat pitkäaikaisia taisteluja agendoilla, joiden toteuttaminen saattaa kestää vuosisatoja. Nälänhädän poistaminen on yksi esimerkki tämmöisestä retoriikan tasolla puoluerajat ylittävästä poliittisesta toiminnasta. Asiaan saattaa vaikuttaa myös joidenkin poliitikkojen tärkeänä pitämä talouskasvun tavoittelu, jonka varjoon jäävät nämä muut ylevät ihmislähtöiset politiikkaohjelmat.

Koululaisilla on oltava oikeus tietää, miksi poliitikot pettävät aina. Koululaisilla on oltava oikeus tietää ristiriitaisista intresseistä. Koululaisilla on myös oikeus tietää, miksi talouskasvu on (tai ei ole) tärkeää. Poliitikkojen pitäisi päästä kouluihin haastettavaksi. Koululaiset eivät ole kuitenkaan mikään irrallinen saareke maailmassa. Yhteiskunnallinen osallistuminen on ihmisoikeus, jopa niille, jotka eivät saa äänestää tai asettua ehdolle.

Olenko muuttanut väärään Kallioon?

Hei, anteeksi, kiitos, moi, anteeksi, häiriö, pahoittelut, kiva, nähdään, kiva tutustua. Näitä sanoja ei kuule enää.

Aikoinaan koin hienoksi kokemukseksi muuttaa Kallioon. Silloin opin jo laittaa kännykkäni äänettömälle. Olen nyt asunut Kalliossa pitkästä aikaan vasta pari viikkoa, mutta suunta on huolestuttava.

Voitte väittää, että minusta on tullut elitistinen mulkku Töölön vuosien jälkeen, mutta väitän muuta. Töölössä oli oikeasti kivaa porukkaa ja yhteenvetävää paljonkin (yleisesti äänestää demareita tai kokoomusta).

Mutta minun uudestaansyntyvää kalliolaista identiteettiä loukkaa yksi tämänpäiväinen kokemus. Töölössä oli ihan samoin röökinpummaajia kuin Kalliossakin. Olin tottunut siihen, että aina saa/ei tarvitse maksaa; Jokainen pummi saa röökin, kun minulla sellaista on.

Niinpä äsken kotimatkalla pummittiin jälleen ja "tottakai saat savukkeen, jos sätkät kelpaa". Hirveät arvostukset sain niskaan yhdestä sätkästä. "Ei täällä anneta röökiä ja pysähdytä antamaan tulta". Siis, mikä on Kalliossa mennyt vikaan?

Tiedän, että kämppien hinnat on noussut, ravintoloiden hinnat on noussut ja Karhunpuistoa vaalitaan, mutta mitä vittua?!? Missä on solidaarisuus röökinpummaajaa kohtaan? Missä on arvostus kulman gimmoja ja kundeja kohtaan? HÄH? TÄH!

Minä saan nyt turhaa arvostusta Relaxinissa tai jossain Hesarin baarissa. Kiitos turhasta arvostuksesta. Missä te Kallion tyypit olette?!?

Luenko Pekka Himasta oikein?

Timo Harakka kirjoittaa tänään Salon seudun sanomien verkkosivuilla Jyrki Kataisesta ja Pekka Himasesta. Lyhyessä esittelyssä on myös Pekka Himasen kirjoittama raportti "Välittävä, kannustava ja luova Suomi" vuodelta 2004. Riittävän moni taidekriitikko tai muu filosofian maisteri on haukkunut teoksen lehtien palstoilla kuin riittävän monen baarin pöydässä. Epäilen, että osa ei ole lukenut teosta, vaan toistanut muita kuin Jyrki Katainen Himasta. Timo Harakka antaa hyvän syyn lukea raportti läpi; Se on vain 37-sivuinen raportti, joka väittää käyttävänsä lähes kolmesataa sivua lähteisiin. Kyseessä on kuitenkin typo.

37-sivuisen raportin lukeminen ei olekaan niin rasittavaa kuin Pekka Himasen muu kirjaformaatissa julkaistujen teosten lukeminen. Päätin siis tarttua tulevaisuusvaliokunnan tilaamaan teokseen ja lukea sen lävitse. Pekka Himanen avasi minun silmäni. Nyt tiedän, mistä se falskilta tuntuva, nykyinen, poliittinen fiilisjargon tulee.

Himasen raportissa esitetään, että Suomeen tulee saada arvojohtamista. Rakentamalla Suomi luovuuden, vapauden, kannustavuuden, yhteisöllisyyden, luottamuksen, visionaarisuuden, rohkeuden ja välittämisen arvoilla. Lisäämällä keittoon tasapainoisuuden ja mielekkyyden arvot, Suomi siirtyy uupumuksesta toivoon. Nykyään Toivo kirjoitetaan jo isolla t:llä. En ole kenenkään Toivo-nimisen henkilön kuullut paheksuvan asiaa, mutta enpä ole kuullut kenenkään olevan kovinkaan ylpeäkään siitä.

Himanen piirtää Manslowin kaavaan puetun pyramidin raporttiinsa. Arvot on rakennettu päällekkäin. Välittäminen ja luottamus ovat kirjoitettu isoimpaan ja pohjimmaisempaan kiveen. Huipulla on visionaarisuus ja rohkeus. Pyramidin vasemmalle puolelle on kirjoitettu tasapainoisuus ja mielekkyys. Ilman näitä pyramidi ei pysy pystyssä. Pyramidin oikealle puolelle on kirjoitettu ylös toivo (tässä versiossa vielä pienellä). Toivon alla lukee "innostus itsenäisyys vs. holhous", "arvostus kuuluminen vs. kateus", "turva vs. pelko" ja "uupumus".

Muutoksia tulee tehdä tai Suomi vajoaa uupumukseen, ja kuulemalla näistä arvoista jatkuvasti olen kuuroutunut jo niille. Himasen raportti kuitenkin kannattaisi lukea, jotta ymmärtää mistä Katainen puhuu mainitessaan kyseisiä arvoja jatkuvasti. Vaikka osa jargonista saattaa olla tuttua jo kauempaakin. Tuloerojen kritisoimista on pidetty kateutena. Tähän haluaisin kuitenkin huomauttaa, että Himasen vastakkainasettelu on toimiva ajatus. Kateus on nimenomaan arvostuksen ja kuulumisen vastakohtia. Tuloerojen kasvun pelätään johtavan lopulta isoihin kaupunginosalinnoituksiin, missä syrjäytyneet asuvat muurien ulkopuolella ja pieni määrä varakkaita ihmisiä asuu muurien sisäpuolella. Syrjäytyneet kilpailevat murusista, ja linnojen herrat ja emännät kilpailuttavat syrjäytyneitä saadakseen mahdollisimman paljon arvoa tuotettua oman elämänsä mielekkyyden eteen.

Dystooppinen visio herättää ajatuksen feodaaliajan yhteiskunnista, jossa valta ja arvostus olivat periytyviä ominaisuuksia. Juuri tällaisen yhteiskunnallisen ongelman poistamiseksi on rakennettu abstraktiota hyvinvointivaltiosta. En osaa sanoa, onko tämä Himasen pelkäämä tulevaisuus, ja onko häntä luettu aina väärin, vai luenko minä raporttia omien värittyneiden silmälasieni lävitse? Kannan vastuun ainoastaan tulkinnasta.

Paleface: Helsinki-Shangri-la

Kaksi päivää Palefacen uuden levyn julkaisuun. Esimakuna levyn nimikkokappale Helsinki-Shangri-la on aika makee. Olisiko tästä kappaleesta uudeksi Working Classs Heroksi?

Lokki lähtee lentoon huomenna

"Miksi pukeudet aina mustaan?" Näillä sanoilla alkaa huomenna Alisa Nirmanin kirjoittama ja ohjaama versio Anton Tsehovin Lokista. Teatteri Poleemin syksyn pitkä esitetään Teatteri Arjen tiloissa, Todellisuuden tutkimuskeskuksen alakerrassa ja harvojen liikenneyhteyksien päässä. Tai no, 65A kulkee kivasti ja melkein jopa usein. Jos usein pidetään puolen tunnin välejä yhdeksän jälkeen illalla.

Kuusi viikkoa, seitsemän näyttelijää, kolme tuottajaa, yksi tekniikan ajaja, x > 8*2*3*6 kahvikuppia, satoja ellei jopa tuhansia kilometrejä reissausta, yli 50 liuskaa paperia sekä nälkää, janoa ja kuolemaa. Huomenna lokki päästetään omille siivilleen. Tänään on kenraali, jonka jälkeen ohjaaja voi enää tehdä hyvin vähän. Sitten se on vain meidän harteilla.

Huomenna blokataan Olkiluoto

Huomenna aktivistit ryhtyvät mahdollisesti laajamittaiseenkin ydinvoiman vastaiseen mielenosoitukseen. Helsingin sanomien uutisen mukaan poliisi odottaa noin satakuntaa henkeä paikalle. Arvio saattaa olla oikea tai väärä. Koska mielenosoituksen järjestäjiin liittyy monta tahoa, joista osa toimii itsenäisesti oman suunnitelmansa mukaan, voidaan olettaa, että arvio saattaa olla aivan hatusti heitetty. Aikaisempien mielenosoitusten osallistujien lukumäärä huomioonottaen arvio saattaa olla yläkanttiinkin. Ihmisiä on helpompi saada mielenosoituksiin lähelle kuin järjestää jopa matkoja.

Kuulumisia voi seurata Olkiluoto Blockade -blogista.

Kansan muisti testivaiheessa

Kuin seinän takaa löysin lupaavan nettiprojektin nimeltä KAMU eli Kansan muisti. Projekti on betavaiheessa, mutta vaikuttaa lupaavalta.

Projektin ilmeinen tarkoitus on toimia vallan vahtikoirana ja täyttää neljännen valtiomahdin tehtävän ja pitää kansa tietoisena kansanedustajien tekemisistä. Sivuille on kerätty kaikki kansanedustajat ja heidän tekemisiään seurataan hyvin tarkkaan. Ehkäpä jopa liiankin tarkkaan, koska tapa etsiä kansanedustajien äänestystuloksia löytyy samalla tavalla kuin Eduskunnan nettisivuilta, mutta äänestykset näkyvät huomattavasti helpommin. Myöskin kuvitettu puoli kansanedustajista kasvoineen ja äänestyspäätöksineen on jostain syystä helpompaa katsottavaa kuin Eduskunnan kuivakkaat pöytäkirjat.

Toinen hieno puoli on kansanedustajista tehdyt profiilit. Jokaisesta kansanedustajista näkee myös kuinka hyvin he käyttäytyvät puolueensa tavoin. Tätä nimitetään samanmielisyydeksi puolueen kanssa. Profiileissa näkyy myös kuinka paljon he ovat yhtä mieltä eduskunnassa tehtyjen päätösten kanssa. Turhempi tieto, vaikkakin olennainen, on kansanedustajien läsnäolo ja pidettyjen puheiden määrä. Tilastollisesti se saattaa antaa kuitenkin harhaanjohtavan kuvan. Viimeisten tutkimustietojen mukaan kansanedustaja saattaa pitää paljon puheita, ja olla silti aivan täysi mulkku.

Jätkäjätkät - kommareita

Jätkäjätkiltä hyvää matskuu.

Latma Tv:n hauska video

Tuoreessa voimassa oli juttu Youtubessa levitettävästä videosta, jossa vitsaillaan Gazan saarron läpi pyrkineiden kustannuksella. Itse video on kuulemma poistettu Youtubesta, mutta suomeksi tekstitetty versio on saatavilla.

Videota katsoessa hieman pyörittelee silmiään eikä tiedä miten suhtautua. Jos tekijät ovat halunneet parodisoida Palestiinalaisten jatkuvaa kamppailua Israelin jatkuvaa sortoa vastaan, he olisivat varmastikin löytäneet hauskempiakin vertauksia. Kaveri pisti levitykseen kerran hauskan linkin, jossa esitellään palestiinalaisten ja juutalaisten yhtäläisyyksiä hauskalla tavalla. Ei pitäisi tietenkään hymyillä näille hullunhauskoille yhtäläisyyksille, mutta jonkun hassun videonhan siitä saisi aikaiseksi. Haaste heitetty. Tehkääpäs tuosta diashow vaikka ja väsätkää siihen hauskat biitit päälle.

Turnausharjojen henkiset avut

Pokerin turnauspelaajien hienoimmat ominaisuudet ovat hyvät hermot, kärsivällisyys ja jokaisen turnauksen näkeminen vain osana pitkää jatkumoa. Valmistautumisen arvoa ei voi myöskään olla kiistämättä. Pitää olla hyvin levännyt ja syönyt.

Vaikka onlineturnauksia on tullut voitettua (jopa yli tuhannen pelaajan). Multiturnausten multipelaaminenkin onnistuu välillä kiitettävästi. Siitä huolimatta nämä ominaisuudet, jotka edellä mainitsin, ovat niin tärkeitä, että ne muodostaa oikeassa tilanteessa menestyvän turnausharjan ja huvikseen häviävän kortinarpojan välisen eron.

Tänäänkin on ollut hetkiä jolloin olen pelannut 3-4 turnausta yhtä aikaa. Yhdessä kärsivällisyyden loppuminen on johtanut huonoon pelaamiseen. Mikä on johtanut toisessa turnauksessa hermojen menettämiseen. Mikä on johtanut siihen, että ei näe turnauksia erillisinä suorituksina vaan kaikki ovat kuin osa yhtä ikuista peliä, jolloin herpaantuminen johtaa oikeastaan vain pelimerkkien luovuttamiseen eli pelistä luovuttamiseen. Pelistä luopuminen johtaa pelkoon. Pelko johtaa voiman pimeälle puolelle.

Useasti pelaajat huomaavat helposti heikkouksia toisten peleissä, mutta eivät omassaan, mikä taas on kehittymiselle tärkein taito. Pitää oikeasti ymmärtää, että se olen minä, jonka kärsivällisyys loppuu. Se olen minä, joka olen nukkunut huonosti. Se olen minä, jonka hermot menee, kun kerran käy huonosti. Joskus vedetään ohitse, joskus sitä vetää itse ohitse. Pitää osata nauraa sille, kun altavastaajana voittaa vahingossa. Pitää yrittää ymmärtää muita pelaajia, joille käy samoin. Ei välttämättä ole edes väärin olla hyvillään heidän puolestaan, jos he osuvat 3-outtisella sinua suoraan sydämeen. Sinä teet sitä välillä heillekin.

Samalla kun yritän opettaa teitä tekemään niin kuin minä sanon, eikä niin kuin minä teen, yritän samalla itse oppia kuuntelemaan itseäni.

Tänään on kärsinyt pelit hyvistä lähdöistä huolimatta. Mutta kyllä nämä hyvän puolelle vielä menee. Kunhan lueskelen näitä viisaita sanoja itselleni riittävän usein. En siis yritä väittää olevani pokerin tuleva maailmanmestari. Enkä halua pokerin Jari Sarasvuoksi. Haluan vain osoittaa itselleni sekä muille, että se on vain peliä.

Sota ratkaisuna

Viikonloppu meni tiukassa työnteossa. Siihen kuului myös Rauhanpuolustajien järjestämän Pax 10 -festivaalien juontoa. Tänään kaiken kivan ja kaiken raskaan jälkeen jäin ajattelemaan rauhaa. Ensiksi tuli mieleen Gandhin puheet tiestä ja rauhasta: "Ei ole tietä rauhaan. Rauha on tie." Sodan syytkin saattavat vaihdella monilla tavoin. Jonathan Gloverin kirjoittama Ihmisyys tuli mieleen päivän aikana. Gloverin kirja pyrki esittelemään syitä, miksi ihmiset ovat brutaaleja toisiaan kohtaan. Ehkä kyseessä saattaa olla simpansseillekin tuttu sota toisia heimoja kohtaan. Kansallisvaltioiden sisälläkin ihmisten solidaarisuus toisiaan kohtaan saattaa olla huomattavasti matalampaa kuin esimerkiksi valtion johtajien välillä. Sotatieteilijät saattavat käyttää välillä termiä matalan intensiteetin konflikti puhuessaan väkivallasta ja levottomuuksista valtioiden sisällä tai välillä silloin kun konflikin luonnehdinnaksi ei sovellu sota tai sisällissota.

Vaikka ihmisten tappaminen, kiduttaminen olisi kategoorisen imperatiivin valossa väärin, niin jonkinlaisesta utilitaarisesta näkökulmasta se saattaisi olla jopa oikein. Tämä on sitten vain ajatusleikki.

Liikansoitus lienee ongelma jossain määrin maapallon kantokykyä ajatellen. Sodat ja väkivalta lienevät jonkin sortin ratkaisu asiaan. Vaikka asiaan liittynee jännitteitä resurssien puutteesta. Tämä voitaisiin nähdä eräänlaisena sosiaalidarwinistena resurssiteoriana. Teoria toimii näin: erilaiset kansalliset projektit yrittävät hankkia vallan pääsyyn maapallon resursseista kuten luonnonvaroista tai tilasta. Projektit toimivat itsekkään machiavellimaisesti yrittäen käyttää mitä tahansa keinoja. Projektit alistavat heikompia ja alistuvat vahvempien tahtoon pyrkien kuitenkin ruoka(resurssi)kunnan huipulle.Moni syväekologinen ajattelija saattaa jopa toivottaa sodat tervetulleeksi. Tästä näkökulmasta rauhan tavoittelu tai rauha tienä vaikuttaa väsähtäneeltä ajatukselta. Elämä on taistelua ja (geenien) selviytymistä. Resurssien huvetessa konfliktien välttäminen tulevaisuudessa tulee todennäköisesti vaatimaan degrowth-ajattelun monipuolista levittäytymistä hegemoniseen asemaan tai sitten (mahdollisesti tahdonvastaista) ryhtymistä henkiseen ja fyysiseen väkivaltaan muita ihmisiä kohtaan oman selviytymisen vuoksi. Toivon ensimmäisen ratkaisun voittavan taistelun hegemoniasta, mutta tulevaisuus on edelleen tekemistä vailla.

Tekisi mieli upota välillä syvemmällekin sodan filosofisiin ulottuvuuksiin, mutta myöhäiset illat, levottomat sielut ja rauhoittuvat vartalot haluavat tehdä välillä muutakin.

Ydinvoima on liian kiiltävässä paketissa

Huomenna kansanedustajamme äänestävät kahdesta uudesta ydinvoimalasta. Keskustelu on ollut monipuolista monella tapaa. Aiheeseen on liittynyt huumoria, suuria tunteita puolesta ja vastaan, tiukkoja faktoja, epäfaktoja, laskelmia, huuhaata, pelkopolitiikkaa, ympäristöpolitiikkaa, valtapolitiikkaa, kansallista etua, maailman etua, ilmastonmuutosta, hiilivoimalaa, työläisten etua, lobbausta, lobbauksen vastustamista, vääränlaisen lobbauksen vastustamista, lobbauksen puolustamista, mielenosoituksia, mielenosoitusten vastustamista, tempauksia, mielipidekirjoituksia puolesta, mielipidekirjoituksia vastaan, mielipidekirjoituksia siltä väliltä, mielipidekirjoituksia asiaan viitaten, mielipidekirjoituksia asiaa vältellen, uhkakuvia, kauhukuvia, ihania kuvia, vihreitä kuvia, sinisiä kuvia, punaisia kuvia, kuvia Hiroshimasta, Irania, Afrikkaa, Pohjois-Koreaa, Yhdysvaltoja, maailmanpolitiikkaa, suurvaltapolitiikkaa, EU:ta, vaihtoehtoja, vaihtoehdottomuutta, vääriä vaihtoehtoja, oikeita vaihtoehtoja, henkilökohtaisuuksia, apinointia, hienoja fraaseja, huonoja fraaseja, sivistinyttä intertekstuaalisuutta, epähuomaavaisuutta, historian siipien havinaa, uskoa tulevaisuuteen, epähienoa käytöstä, kasvojen säilyttämisiä, parisuhteita, maauimaloita, patoja, tuulivoimaa, vesivoimaa, hiilivoimaa, rauhanvoimaa, omavaraisuutta, degrowthia, talouskasvua, karvattomia apinoita, kaikkea.

Listan jälkeen tekisi mieli kyetä laskemaan oikeasti hyödyt ja haitat ydinvoimalle, ja kehittää matemaattinen malli päätöksenteolle. Mutta en itse pysty siihen eikä näemmä kukaan muukaan. Jos pystyisi, pitäisi demokratia lopettaa. Ainakaan äänestysikää ei saisi laskea, jotta liian moni ei pääsisi päättämään asioista. Poliittista järjestelmää pitäisi siirtää kohti harvainvaltaa. Mutta jätetään nämä hankalat päätökset tuleville polville, päätetään me lyhytnäköisesti ydinvoimasta.

Ydinvoimalat ovat todennäköisesti tällä hetkellä sekä tehokkaimpia energiantuotantomalleja että huonoimpia ratkaisuja kestävän kehityksen, liikakulutuksen, ympäristön pilaantumisen kannalta. Näin minä typerä olen ymmärtänyt. Yksi ydinvoimala tuottaa ihan sikana sähköä, mutta uraaninlouhinta pilaa ympäristön ja sekin loppuu joskus. Työpaikkoja tulee joillekin. Työpaikkoja lähtee joiltakin. Uraaninlouhinta aiheuttaa sosiaalisia haittoja ympäristölle ja pilaa maan, mutta ei hiiltäkään ole kiva hengittää. Tuulta kyllä riittäisi kaikille, mutta ei kaikkina aikoina.

Liittyy ydinvoimaan myös säteilyriski, mutta se on kuulemma niin naurettava argumentti, että sitä ei kannata käyttää, paitsi kun puhutaan muista energiantuotantomalleista.

Lapsena ajattelin, että ydinvoima on osa tulevaisuutta. Sci-fi piti toivoa yllä. Miksi tieteiskirjailijoiden piti ottaa tyylilajikseen fiktio.

Puolueista eniten kannattaa ydinvoimaa Kokoomus ja vähiten Vihreät. Valtapolitiikka on jännää. Tavallaan haluaa valtaa, mutta kumppaneitaan ei oikein voi valita. Keskustassa on kait vastustettu ydinvoimaa joskus ja demareissa kannatettu. Menneisyyden vallihaudat kahden jälkimmäisen kohdalla on revennyt. Aseveliakselin on korvannut ydinvoima-akseli. Kahta puoluetta lukuunottamatta kannattajia ja vastustajia löytyy kaikista.

Säteily on pahasta, mutta se on myös luonnollista. Säteilyn vaikutus mutaatioihin on merkittävä, mutta kommunaritaarisesti järjestelty yhteiskuntasopimus pitää huolen heikoista. Ei ihmiskunta varmastikaan tuhoudu uuden ydinvoiman takia. Huolettaa vain ymmärtävätkö tulevat arkeologit olla avaamatta oikealla tavalla haudattuja ydinjätehautoja? Pidetään sormet ristissä vaikka ei ollakaan täällä.

Keskustelu ydinvoimasta on ollut myös tympeää. Puolustajat ovat syyttäneet vastustajia a) työläisten edun unohtamisesta, b) Suomen kansallisen edun unohtamisesta, c) ilmastonmuutoksen unohtamisesta, d) Venäjän unohtamisesta, e) nordic poolin unohtamisesta, f) sähkömarkkinoiden unohtamisesta, g) lainsäädännön unohtamisesta, h) hinnan unohtamisesta, i) talouskasvun unohtamisesta. Vastustajia ei ole muistettu syyttää tulevien vaalien unohtamisesta. Puolustajien muisti on lyhyt. Lyön vetoa 1:3,49 (löisin 1:100:llakin, mutta haluan houkutella pelureita blogini äärelle) suhteella mistä tahansa kohdasta. Tämän äänestäjän muisti on pitkä ja inhottavan valikoiva.

Älkää kansanedustajamme silti äänestäkö ydinvoimaloiden puolesta. Kärsikäämme vaikka uusiutuvasta energiasta, kansainvälisyydestä, uusista tavoista rakentaa globaalisen teknologisen (ja sosiaalisen) eriarvoisuuden kuilua yhteen. Kärsikäämme toisistamme. Yritetään keksiä muita keinoja hidastaa ilmaston lämpenemistä. Yritetään tasoittaa hyvinvointia muilla keinoilla kuin tuijottamalla talouskasvun numeroita. Täällä on paljon tätä lääniä, ihmisiä sekä tulevia että meneviä.

Vasemmisto uudistuu hitaasti - Aku Ankka edelleen suosituin

Ei niin kauan sitten, ei niin kaukana...
(ext. Jyväskylän kaupunki. Paneerataan taivaalta kohti kaupunkia helikopterista. Kuvassa näkyy kokouspaikka sekä valtavasti ihmisiä.)

Vasemmistoliiton puoluekokous on jännittävä tapahtuma puolueen jäsenille sekä ulosjääneille poliitikasta kiinnostuneille. Puoluekokous on firman ylin päättävä elin, jossa päätetään kaikesta kuten hallinnon paikoista ja asiakysymyksistä. Paperia tuotetaan ja kulutetaan kokouspaikalla satoja ellei tuhansia kiloja. Lopputuloksena on liuta uutisia ympäri lehdistöä sekä mieletön määrä blogimerkintöjä, twitteröintiä ja feisbuukkausta.

Puoluekokous on antanut jokaiselle jotain kivaa ja jotain mälsää. Ensimmäinen varsinainen aito oma havaintoni oli kun kokouksesta (tai dokaamisesta) väsyneet toverit saapuivat Helsinkiin jälkipuintiaan jatkamaan. Ensimmäinen aito elävässä vuorovaikutuksessa kuulemani kommentti puoluekokouksesta oli, että "lauantaina vitutti, mutta tavoiteohjelmasta tuli hyvä".

Mitä kaikkea siellä sitten tapahtui? Ainakin taisteleva vasemmisto kohtasi auringonlaskun vasemmiston? Kuka voitti? Ei mitään hajua. Ehkä kaikki hävisivät tai kaikki voittivat. Lopputuloksesta on seurannut sekä pään nyökyttelyä että pudistelua.

Ydinvoima vidduun ja turkistarhaajat voi painua sinne, missä hikipajatkin toimii
Lähes ikuinen taistelu punavihreitä värejä tunnustuvassa puolueessa on ollut ydinvoima ja turkistarhaus. Ydinvoima on ollut vastustettavien listalla pitkään ja turkistarhaus kannatettavien. Nyt tilanne siirtyi askeleen lähemmäksi vihreämpää. Vasemmistoliitto säilytti kielteisen ydinvoimakantansa viikonlopun aikana ellei jopa hieman vielä terävöittänyt sitä. Nyt puolue vaatii ydinvoimasta luopumista. Ydinvoima-apina Matti Putkosen jäsenhakemusta tuskin on tulossa Vasemmistolinkkiin tänä vuonna. Vasemmistoliitto päätti myös tuhota laillisen elinkeinon suomesta. Turkistarhaajat joutuvat keksimään itselleen paremmin tavan rahastaa eläimillä kun Vasemmistoliitto kahdeksan prosentin kannatuksellaan muodostaa seuraavan hallituksen ja tekee siirtymäajan ohjelman. Turkistarhaajat saavat jonkinlaisen bonarin, että järkiintyvät ja hallitus väsää jonkun ohjelman, jotta tarhurit saavat jotain uutta mielekästä tekemistä.

Ydinvoiman kannattajia riitti noin 10 prosentin verran osallistujista, mutta turkistarhauksen lopettamiseen tähtäävä agenda voitti vain prosentin osilla. Turkistarhauksen (aka laillinen elinkeino) kannattajat ja vastustajat oikeastaan on hyvin elävä esimerkki punavihreyden sisäisestä konfliktista. Toisaalta ihmisille pitäisi olla työtä ja toisaalta meidän elämäntapamme vaatii muutoksia ympäristön kestokyvyn kannalta unohtamatta ihmisten velvollisuuksia kohdella hyvin myös muita elämänmuotoja. Vaikkakin synteesien tekeminen näyttää helpolta ihmisestä, joka työllistyy muulla tavalla kuin turkistarhauksen kautta ja joka pyrkii pienentämään omaa ekologista jalanjälkeään, se on huomattavasti vaikeampaa ihmiselle, jolla on traditionaalinen taakka puolustaa omaa elämäntapaa, joka saattaa näyttäytyä tulevien sukupolvien näkökulmasta raadolliselta.

Itse olen tyytyväinen tehtyihin ratkaisuihin, mutta näkisin, että Vasemmistoliitolla on nyt myös tehtävä tarjota vaihtoehtoja turkistarhaukselle. Tämä sen lisäksi, että tässä maailmassa on tälläkin hetkellä monta ihmistä, jotka murehtivat toimeentulonsa tähden.

Tavoitteena perustulo
Vasemmistoliitto otti aimon harppauksen ideologisella tasolla vaurauden jakamisessa. Vaikka työtä on pidetty parhaana sosiaaliturvana yli puoluerajojen, uskalsi Vasemmistoliitto tehdä henkisen irtioton ansiosidonnaisesta. Niin tärkeää kuin ihmisten toimeentulo onkin, niin tärkeämpää on, että kaikki pääsevät osalliseksi. Ja vihdoinkin Vasemmistoliitto tunnustaa, että muukin kuin palkkatyö voi olla arvokasta. Kaikki omillaan toimeen tulevat apurahatutkijat taputtavat tietenkin tässä kohdassa minun kanssani, joka mielelläni maksan veroja heidän elättämisekseen. Jos Vasemmistoliitto nyt onnistuisi nopeasti rakentamaan sen hallituksen, mielellään ennen elokuuta, niin minunkin mahdollinen taisteluni toimeentulobyrokratian kanssa on vältettävissä ensi syksynä kun jään/pääsen työttömäksi.

Junttaamaan, junttaamaan, joka puoluekokous sännätään
Kansan uutiset kertovat puoluekokouksessa esiintyneestä junttalistasta. Puoluevaltuuston puheenjohtajaksi junttalistalla ehdotettiin Harri Moisiota, Anssi Repoa ja Mirka Muukkosta. Puheenjohtajaksi valittiin Harri Moisio, ensimmäiseksi varapuheenjohtajaksi Pia Lohikoski ja toiseksi varapuheenjohtajaksi Mirka Muukkonen. Kansan uutisten mukaan junttalistasta jäi ulkopuolelle puoluehallituksesta vain Jarmo Ritanen ja Raimo Nieminen.

Junttalistat voivat olla käytännöllisiä puoluehallituksen paikkojen täyttämiseen siten, että otetaan huomioon alueellinen jakaantuminen, sukupuolikiintiöt, ikäkiintiöt, yms. Mutta ne ovat aina hieman epäilyttäviä. Puoluekokouksen osallistujistahan se lopulta on kiinni ketä he äänestävät. Mutta väittäisin silti, että pieni ryhmä pystyy painostamaan isommankin ryhmän äänestämään tietyllä tavalla. Eduista voidaan kiistellä maailmanloppuun asti, mutta ikinä ei päästä eroon ajatuksesta, että jotkut kulisseissa hoitaa koko puoluetta. Näin on ilmeisesti käynyt myös Jyväskylässä. Lista ei ole edustanut piirien yhteisten neuvottelujen tulosta vaan yksittäiset henkilöt ovat käyneet neuvotteluja keskenään ilman piireiltä saatua mandaattia.

Junttalista oli kokonaisuudessaan seuraavanlainen:
Puoluevaltuuston puheenjohtajat
pj. Harri moisio
1.vpj. Anssi Repo
2.vpj. Mirka Muukkonen

Puoluehallitus:
Haapala Juha Oulu
Hakomäki Jan-Mikael Tornio
Minkkinen Minna Tampere
Nieminen Raimo Salo
Myllykoski Jari Nakkila
Makkonen Marja Leena Jyväskylä
Virtanen Erkki Kuopio
Asara-Laaksonen Teija Vantaa
Elonen Johanna Helsinki

Pojat on poikii

Nokkelaa riimiä tarjoilee Uniikki tuoreessa musavideossaan.

"Spekti ei kanna pillei pussiin,
vaikka ei oo jussi mentäiskö tohon telttaan nukkumaan
Tai vetää kahvii ja pullii
tytöt tykkää musta, koska mulla on mahtava kultakello"

"Ja mitä nuorempi
sitä huomaavaisempi"

Diggaa.

Kokoomus vastaan ympäristö - vai miten ne sävyt nyt menivätkään

"Olemme uskottavin puolueista, koska kannatamme kaikkia päästöttömiä energianlähteitä", kertoi Kokoomuksen puheenjohtaja eilen Jyväskylän puoluekokouksessa. Youtubeen on ilmestynyt myös Kokoomuksen uusi Vihreällä on miljoona sävyä -kampanjavideoita. Nopeasti laskettuna näihin viiteen miljoonaan sävyyn kuuluu ilmeisesti aivan kaikki värit mitä ihmisen silmä pystyy rekisteröimään. Kokoomus haluaa lopettaa vastakkainasettelun päästöjen vähentämisen ja jonkun muun välillä.

Suomen luonnonsuojeluliitto osaa antaa sekä risuja että ruusuja. Nykyinen hallitus haukuttiin lyttyyn viime toukokuussa. Erityisesti kritiikkiä sai tosin Mauri Pekkarinen, joka on Keskustan jäsen. Jyrki Kataisen mielestä ydinvoima on päästötöntä ja se tekee puolueesta uskottavimman.

Tosin Kokoomus on saanut ruusujakin Suomen luonnonsuojeluliitolta. Kaikkien aikojen mahdollisesti siistein asuntoministeri Jan Vapaavuori sai myös kyseiseltä firmalta ympäristöpalkinnon. Greenpeace, vaikkakin puolueisiin sitoutumaton, läiskii kovalla kädellä erityisesti Kokoomusta tämän ympäristöpolitiikkansa takia.

Kokoomuksen sävykampanjan keskeinen viesti näyttäisi olevan, että vihreällä ei ole vastapuolta. Sivupointti lienee se, että Kokoomus yrittää päästä eroon ympäristöjärjestöjen antamasta pahan puolueen leimasta. Helsingissä (ja mahdollisesti muuallakin Suomessa) Kokoomuksesta käytetään leikkimielisesti synonyymia autopuolue silloin kun puhutaan joukkoliikenteestä. Nimitys on levinnyt normaaliin kielenkäyttöön alunperin muiden puolueiden poliittikkojen retoriikan välityksellä. Kokoomus on yleisesti kannattanut keskustatunnelia ja vastustanut haittoveroja autoille. Helsingin Sanomien uutisessa Katainen kuvaili heidän verouudistusta 'historian suurimmaksi ekologiseksi verouudistukseksi'. On myönnettävä, että kun autoveroja laskettiin, niin hieman hymyilyttää, että sitä vieläkin kutsutaan ekologiseksi. Pointsi lienee siinä, että vähäpäästöisten autojen verotusta laskettiin enemmän suhteessa korkeapäästöisempiin autoihin.

Kokoomuksen puoluekokouksessa Greenpeacen aktivistit kävivät vielä varmuuden vuoksi muistuttamassa, että Kokoomuksen ydinvoimakannat eivät ole kestäviä. Youtubevideoissa on kyllä paljon statistiikkaa siitä, miten pitkälle maakaasu tai öljy riittää, mutta ei yhtäkään mainintaa uraanin riittävyydestä. Se lienee tarkoituskin. Itse pidän erityisesti taustalla soivasta musiikista, hienoista leikkauksista sekä ristikuvista. Grafiikka on hyvää keskitason ylittävää taiturointia.

Osa 1:


Osa 2:


Osa 3:

Harry Potter, Sweep, Masters of universe, Star Wars ja Raamattu julkaisukieltoon

Pitkät otsikot ovat kuulemma haitaksi blogeille, mutta enpä parempaa yhdistelmää keksinyt. Tämä päivä on pitänyt käyttää Piraatit-näytelmän tekemiseen ja vanhojen floppyaikaisten pelien pelaamiseen. Kuitenkin yksi uutinen Helsingin sanomissa sai minut päivän aikana huolestuneeksi. Ehkä syyt ovat turhia, miettien kristillisdemokraattien kokoa. Toisaalta Vihreät olivat vaikutusvaltaisimpia ja oikeamielisimpiä silloin kun he olivat oppositiossa.

Vuosia sitten Harry Potter -kirjasarjaa ja elokuvia syytettiin noituuden levittämisestä. Kirjojen pelättiin kehottavan nuoria kääntymään noidiksi. Käytän hyvin marginaalista lähdettä, joka saattaa kuitenkin kuvastaa hyvin eräitä ajatuksia Harry Potterista. Cutting Edge Finland on eräänlainen kristillinen salaliittoteoreetikoiden kerho, jonka sivuilla esitellyissä artikkeleissa etsitään merkkejä Antikristuksen saapumisesta ja Saatanan vaikutuksesta.

Umberto Econ Foucaultin heilurista asti olen fanittanut salaliittoja, erityisesti tapaa joilla faktaa ja fiktiota yhdistellään. Foucaultin heiluri oli tietenkin fiktiota, joka käytti niin paljon historiankirjoitusta lähdemateriaalinaan, että Vatikaani laittoi kirjan pannaan 80-luvulla.

Cutting Edge Finlandin artikkelissa "Harry Potter -kirjat, taas yksi hyvä syy vetää lapsesi ulos julkisesta koulusta" on tarkkaan tutkittu Harry Potter -kirjojen piiloviestejä. J.K. Rowlingin Halloween-fanitus on osoitus kirjailijan vajoamisesta syvälle okkultismin saloihin. Harry Potterin maailman mustassa ja valkoisessa magiassa nähdään yhtäläisyyksiä Masters of Universe ja Star Wars -mytologian kanssa. Tie vie kuitenkin varomattoman lukijan lähelle Saatanaa.

Eduskuntaankin on päässyt henkilöitä, jotka osaavat nähdä noituuden vaarat yhteiskunnassa. Kristillisdemokraattien Leena Rauhala haluaisi Helsingin Sanomien uutisen mukaan kieltää uuden Sweep-sarjan suomennokset. Novellisarja esittelee wiccalaisuutta. Rauhala ei kuitenkaan anna haastattelua Helsingin Sanomien toimittajalle, vaan nälkäiset salaliittofanit joutuvat tyytymäään hänen avustajansa Säde Johanna Westerlundin lausuntoihin. Hän on tehnyt tutkintapyynnön poliisille, mutta poliisi joutuu odottamaan vielä kirjan julkaisemista.

Leena Rauhala on tehnyt kirjallisen kysymyksen aiheesta. "Tällaista materiaalia sisältävää kirjaa ei tulisi lainkaan julkaista Suomessa, sillä kirjassa on Suomen lain vastaisia toimia, joita esitetään nuorille täysin normaaleina. Kirjaan on myös jatkoa tulossa. Kyseessä on 15 kirjan sarja eli todella pitkä sarja. On ristiriitaista, jos sallimme maassamme näin vahingollisen materiaalin julkaisun, jolla voi olla monia haitallisia seurauksia nuorille samalla, kun yritämme kaikin keinoin taistella lasten ja nuorten mielenterveyden ja terveellisten elämäntapojen puolesta. Myös kirjallisuuteen tulisi säätää ikärajat kuten elokuviinkin."

Raamattukin tulisi kieltää, jos tiettyjä ehtoja sovellettaisiin sen levittämiseen. Nämä näkemykset eivät ole Cutting Edge Finlandin eikä Leena Rauhalan. Tarkoitukseni on enemmänkin etsiä mahdollisia perusteita, joilla voitaisiin kieltää Harry Potterit, Sweepit, Tähtien sodat, Masters of Universet ja Raamattu samoilla perusteilla.

a) Vaikka kyseessä on fiktio, se ei näytä olevan syy estää kirjojen julkaisemista. Otan tässä lähtökohdakseni, että kaikki viisi mainittua ovat fiktiivisiä teoksia, jotka saattavat pohjautua jollakin tavalla todellisiin tapahtumiin. Harry Potter - ja sweep-sarjat voidaan sijoittaa maantieteellisesti jonnekin siinä, missä Raamattukin. Osa kirjojen tapahtumista ovat kuitenkin aika epäuskottavia ja minulla on ainakin syytä epäillä jokaisen kirjan todenmukaisuutta.

b) Jokaisessa mytologiassa on oma yliluonnollinen aspektinsa. Harry Pottereissa ja Sweepeissä on magiaa. Tähtien sodassa on "voima". Raamatussa on Jumala. Kaikki nämä näyttävät olevan jollain tavalla ihmisen hallittavissa tai ihminen voiman hallittavissa. Jos kirjat otetaan todesta saattaa erilaiset taikauskot ottaa liian suuren jalansijan keskustelussa. Tämmöisten voimien esittely nuorille saattaa olla vahingollista.

c) Sweep-sarjassa ja Raamatussa esiintyy prostituoituja tai ainakin prostituoidun näköisiä henkilöitä. Molemmissa teoksissa esiintyy myös Suomen lain vastaisia toimia, joita esitetään nuorille täysin normaaleina. Tämän näkemyksen mukaan Leena Rauhala haluaisi kieltää Sweep-sarjan julkaisun 16-vuotiaille.

Perustulon ongelmat

Perustulo on hyvin kannatettava asia, mutta tie siihen ei ole helppo eikä lyhyt. Konkreettisina toimina vaadittaisiin nykyisen sosiaaliturvajärjestelmän ns. reikien tukkimista, mikä pitäisi olla Suomen ja kaikkien sosialismista apuvälineitä etsivien yhteiskuntien tärkeimpiä välineitä.

Jos perustulon hyviksi puoliksi sanotaan vaikka yksinkertaistaen tulojen järkevä tasaaminen, byrokratian vähentäminen, kannustavuus ylimääräisen fyrkan hankkimiseen, niin perustulon tavoitteluun ja päämääräänkin saattaaa liittyä tiettyjä ongelmia.

Esimerkiksi perustulo vastikkeettomana tulona saattaa yllättäen muuttua kepiksi kun pelimerkkien eli rahanjakaja tai rahan jakaja muuttaakin sääntöjä siirtäen finanssitaloudellisten elämän toteuttamisen mahdollisuudet ehdollisiksi. Tässä tapauksessa perustulon nauttija onkin yhtäkkiä jälleen alistainen instanssille, joka fyrkkaa jakaa. Tämä saattaa tapahtua yhden maan sisällä tai jopa globaalisti, jos perustulon universaalista ideasta tulee käytäntö ja tavoite ajan kanssa. Koska perustulo universaalisti realistisena tavoitteena on hyvin kaukana tästä päivästä, niin tähän ongelmaan pitää ehkä suhtautua samanlaisella varauksella kuin ydinvoiman katastrofin mahdollisuuksiin. Vaikka riski on pieni, niin se on hyvin haitallinen osuessaan kohdalle monista syistä. Joka tapauksessa voimakkaampi osapuoli hallitsee toisen elämän edellytyksiä vahvasti ellei jopa sortaen.

Perustulosta voi muodostua myös moraalisesti ulossulkeva tekijä estämään ihmisten yhteisöllistä toimintaa. Perustulo voi oikeasti jopa tappaa Jeesuksen kultaisen käskyn tai Immanuel Kantin Kategorisen imperatiivin. Ihmisestä an sich ei kannata edes välittää, koska ihmisellä on kaikenkattava perustulo turvanaan. Perustulo itsessään kannatettava asiana kapitalismin ongelmakohtien korjaajana ei ole kuitenkaan mikään ratkaisu ihmisten väliseen solidaarisuuden puutteeseen. Esimerkiksi Suomen oloissa ei ole kovinkaan epätyypillistä, että sosiaaliturvan tarpeessa eläviä ihmisiä joutuu elämään puutteessa lakien hengen vastaisesti lakien pilkkujen takia.

Ei edes ole hirveän hankala muistaa, kokea tai nähdä tilanteita, jolloin yksi paperi tai todistus voi aiheuttaa epäävän päätöksen tai myöhentää taloudellisen tuen päätöstä kriittisen paljon yli määräajan. Sosiaaliturvan byrokraattisuus on pahimmillaan oksettavaa kun esimerkiksi asuntotuen hakijat joutuvat toimittamaan sekä kuitin vuokranmaksusta, vuokrasopimuksen että talonkirjaotteen, kun todellisuudessa kaksi mitä tahansa näistä pitäisi riittää antamaan uskottava selvitys vuokrasuhteen oikeellisuudesta. Muitakin vastaavia esimerkkejä löytyy tästä maailmasta. Tämä esimerkki on tosin vuosien takaa, mutta pelkään, että piakkoin joudun kokemaan samoja tyhmiä piirteitä ideatasolla hyvästä järjestelmästämme. Enkä usko, että Liisa Hyssälä muuttaa asiaa edes pyynnöstä.

Eräs epärelevanttikin ongelma perustuloon liittyy. Se on sinänsä sama kuin nykyisessä järjestelmässäkin ja aina sosiaaliturvankin vastustajien huulilla. Ilmainen raha passivoi. Se on oikeasti todella realistinen pointti, mutta se ei muuta asiaa mitenkään. Pyytämättä ja yllätyksettömästi tuleva perusturva on pyytämättä ja yllätyksettömästi tulevaa perusturvaa. Massia vain oikeasti tulee tilille eikä tarvitse tehdä yhtään mitään sen eteen. Jos se olisi kuitenkin relevanttiongelma, että ihmisillä on vain rahaa vaikka muille jakaa, niin ei se poista ihmisen roolia taloudellisena toimijana. Näytäpä yksikin ihminen minulle, joka ei halua elää elämäänsä ja toimia tässä yhteiskunnassa (tai vaikkapa jossain vieraassa sivilisaatiossa), jos taloudelliset edellytykset taataan. Tarjoan vastineeksi jonkun jännittävän asian.

Vaikka ongelma onkin epäasiallinen, niin se on silti todellinen. Monet nykyisen työttymyyden, sovitellun päivärahan ja paskaduunien välimaaastossa jättäisivät oikeasti työt ottamatta vastaan. Kahteen ensimmäiseen perustulo ei välttämättä ole mikään kovinkaan kummoinen ratkaisu. Työttömyys ei välttämättä häviä, mutta soviteltu päiväraha todennäköisesti häviää kokonaan. Toiveikkaat vasemmalle kallellaan olevat luomupihviströsseliperseet ajattelevat varmasti, että paskaduunit häviää perustulon avulla, ja siihen minäkin pistän toivoni, mutta todennäköisesti ihmisten vapaa-ajan ja hyvän itsetunnon riisto jatkuu perustulosta riippumatta.

Kaikista näistä spekulatiivista perustulon ongelmista huolimatta, ihmiskunnan pitäisi oikeasti tavoitella ajatusta, jonka mukaan jokaiselle pitää antaa tarpeidensa mukaan ja jokaisen pitää toimia kykyjensä mukaan. Se ei ole huono tavoite 2000-luvullakaan.

Organisoituminen kiellettävä

Viime aikoina katukuva ja lehtien otsikot ovat täyttyneet kerjäläisiin liittyvästä otsikoinnista. Asiaan puuttumiseen on ehdotettu kerjäämiskieltoa. Moraalisesti korkeimmalle pylväälle on noussut tulevaentinen pääministeri Matti Vanhanen ehdottamalla, että rahaa ei annettaisi. Kaikkien hallituspuolueiden puoluesihteeritkin ovat yhtä mieltä, että rahan antaminen kerjäläisille on väärin. Takana on usein organisoitua toimintaa eivätkä rahat välttämättä mene siihen tarkoitukseen, johon lahjoittaja uskoo rahojen menevän. Helsingin sanomien uutisen mukaan Vanhanen uskoo, että kerjäläisongelman takana on järjestäytynyttä rikollisuutta.

Asia nousi näyttävästi esille kun rahoja kerjänneet kansanedustajat eivät suostuneet aluksi myöntämään asiaa, mutta haluavat nyt vihdoinkin puuttua asiaan. Juha Hakola (kok.) onkin tehnyt lakialoitteen, joka lähettäisi vahvan signaalin. Poliitikot tarvitsevatkin nyt vahvan signaalin. Puolueisiin järjestäytyminen sekä rahan kerjääminen kaikilta mahdollisilta tahoilta on tehnyt katukuvasta ruman. Joka puolella joutuu vaalien alla näkemään tuloksen. Poliitikkojen takana epäillään kuitenkin olevan järjestäytynyttä rikollisuutta, joka ei ole täysin pyyteettömästi pyrkinyt auttamaan poliitikkoja lasikattojen lävitse vaan odottavat vastapalveluksia joko rahana tai myönteisinä poliittisina päätöksinä. Helsingin sanomat kirjoittaa: "Hakolan havaintojen mukaan kerjääminen ja rikosten tekeminen ovat rinnakkaisia ja osin päällekkäisiä ilmiöitä."

Vaikka kunnolliset säädökset puuttuvat, asiasta käydään kuitenkin keskustelua. Perustuslakivaliokunnan puheenjohtaja Kimmo Sasin mukaan kerjääminen voitaisiin mahdollistaa vain tietyillä julkisilla paikoilla kuten esimerkiksi Rautatientorilla. Poliitikkojen aiheuttamien järjestyshäiriöiden vuoksi ihmisten rajaaminen ei välttämättä ole perustuslain vastaista.

Kaikkien pahintahan kerjäämisessä on taustalla oleva organisoitu toiminta. Organisointi on ihan kiva harrastus pienissä piireissä, mutta länsimaiseen yhteiskuntaan se ei sovi. Järkevintä tässä tilanteessa olisi kieltää kaikki toiminta, jonka takaa löytyy järjestelmällisyyttä.

Luovan alan tekijät vs. piratismin vastainen taistelu

En ole ehkä oikea puhuja siinä mielessä, että en elätä itseäni tekemällä luovaa työtä, mutta koen silti asialliseksi korostaa erästä avointa kirjettä Stefan Wallinille. Star Wreck -sarjasta tuttuja kavereita ovat julkistaneet kirjeen Stefan Wallinin actionia vastaan ja hyvistä syistä. Perustelutkin ovat oikeanlaisia. Kiva, että tuottajien ja tekijöiden toimeentulosta yritetään olla huolissaan, mutta väärin sammutettu. Olen samaa mieltä. Omiinkin taiteellisiin ambitioihin on sekaantunut rutkasti fiiliksiä rikastumisesta ja työllään toimeentulemisesta. Silti ei ole mitenkään jees, että sillä lobbaustyöllä ajetaan fasistisia järjestelmiä mihinkään maahan tai nettiin.

On jopa tavallaan ironista, että EU:n maiden ulkoministerit osaavat olla huolissaan, jämäkkiä, tilanteita seuraavia, yms. esimerkiksi Kiinan suhteen, mutta kotimaissaan kykenevät vakavalla naamalla esittämään samanlaisia malleja eri perusteilla. Vähän suoraselkäisyyttä sentään. Avoimen kirjeen allekirjoittaneet Timo Vuorensola, Janos Honkonen, Jarmo Puskala ja Pekka Ollula esittävät hyvän kysymyksen: "Haluaisimme kysyä ministeri Wallinilta, hyväksyisikö hän koko maan kattavan puhelinliikenteen tai paperipostin seurannan siksi, että sillä voitaisiin estää talousrikollisuutta?"

Timo Vuorensola heitti hauskoja linkkejä eräässä Ylen blogikirjoituksessaan. Tässä ne kaikki.

Elokuvat tehdään kahdessa vuorokaudessa.

Uneton48 -kilpailu on alkanut. Jokaiselle ryhmälle on arvottu genre. Meidän ryhmä sai propaganda/-opetuselokuvan. Elokuvassa pitää myös olla sisko/veli -hahmo isolla tai pienellä kirjaimella. Repliikkinä on elokuvaan sisällytettävä "se on käsityötä". Neljäs pakollinen elementti on korvata tupakointi jollain muulla korvaavalla toiminnalla.

Ryhmän esittelyvideon voi tsekata täältä youtubesta.

Pokerikeloja taas

Jätkät isolla stäkillä varhaisesta positiosta turnauksen keskivaiheessa on sellainen tilanne, jossa toivoo toimintaa. Tämmöinen tilanne oli hetki sitten eräässä onlineturnauksessa.

Stäkit ja taskukortit olivat seuraavat:
Minä - 18680 - JJ
Marcin125 - 4700 - AQo
Volanderrr - 15185 - QQ
Khan2112 - 13160 - KK

Toiminta alkaa minusta ja lyön viattoman korotuksen 480 eli 3 blindia. Seuraava pelaaja eli Marcin lyö kaikki sisään. Ensimmäinen kela on että vastassa on AK, AQ tai AJ ja tätä kättä kaveri on odotellut ja päättää tuupata kaiken sisään. Hänen stäkkinsä on juuri niin pieni, että mielelläni flippaan kaveria vastaan. Seuraava pelaaja tuleekin kaikella kylkeen ja sitäkin seuraava maksaa kaikella. Tässäkin vaiheessa voisi miettiä, että olisikohan siellä kaikilla Ax-kortit kädessä, mutta arpominen on sinänsä turhaa, koska ainoastaan jos kaikilla olisi AK-kädet minulla olisi mitään järkeä uhrata lähes koko stäkkiä, joten kippiin ei tarvittu ylimääräistä aikaa.

Kun kortit kääntyivät ympäri oli helpottavaa nähdä, että peliä pystyy lukemaan helposti. Vaikka olinkin jo lievästi sitoutunut pottiin ja olin valmis flippaamaan pientä stäkkiä vastaan. Olisin voinut ehkä jossain vaiheessa turnausta flipata isompaakin stäkkiä vastaan, mutta tässä tilanteessa se tuntuisi täysin järjettömältä.

Jos positioni olisi ollut kuitenkin erilainen, eli olisin ollut viimeisenä puheessa ennen floppia, olisin ehkä pistänyt ekan all-inin mille tahansa taskuparille ja seuraavan lyönnin vasta Ax-korteille ajatellen, että hän haluaa eristää pienen stäkin ja flipata tätä vastaan. Vasta kolmas all-in olisi kertonut, että nyt olen todennäköisesti jätkäparini kanssa heikoin käsi. Potoddsit on tilanteessa 2.3:1, joten se on aivan sama onko kädessä 22 vai JJ.

On kuitenkin tultu pitkä matka siitä kun jätkillä mennään sisään prefloppiin missä tilanteessa tahansa. Ehkä tästä syystä turnausten finaalipöydät eivät ole enää niin kaukainen unelma kuin joskus aikoinaan.

Juha Hakola vs. romanit

Sainpa taas ikävän muistutuksen kun eilen huomasin verkkohesarista tietyllä tavalla positiivisen uutisen, joka samaan aikaan muistutti, että syyt uutiselle eivät olekaan niin miellyttäviä. Eilinen uutinen koski Amnestyn kritiikkiä romanikerjäläisten kohtelua kohtaan. Positiivista uutisessa oli, että muutkin kuin Vapaa liikkuvuus -verkosto näkevät ongelmia tavassa jolla romaneja kohdellaan Euroopassa. Kohtelu ei välttämättä eroa edes kovin paljon täällä siitä kohtelusta, mitä romanit saattavat kokea muualla.

Uutinen liittyi kuitenkin ikävään asiaan, jota Eduskunnassakin käsitellään lähiaikoina. Kokoomuksen kansanedustaja Juha Hakola on tehnyt lakialoitteen kerjäämisen kieltämiseksi. Sen sijaan, että yritettäisiin parlamentaarisin keinoin taata universaalisti ihmisille mahdollisuus toimeentuloon, koulutukseen ja/tai terveydenhuoltoon, suuntana näyttäisikin olevan viimeisimmän laillisen keinon kriminalisointi. Kerjääminen ei ehkä ole miellyttävä näky, mutta ei köyhyys maailmasta poistu kieltämällä kerjäämistä. Valitettavasti tarvitaan pitempikestoisia poliittisia toimia köyhyyden poistamiseksi. Keinoista ei ole pulaa, resursseista ainoastaan.

Mitä ne vihreät taas tekee?

Otsikon perusteella voisi epäillä, että kirjoittaja haluaa jälleen kritisoida Vihreitä kun omasta puolueesta ei ole löytynyt vähään aikaan mitään vikaa. Tällä kertaa olen tehnyt kuitenkin kepeästi perusteltua analyysia suhtautumisessa vihreisiin. En analysoi nyt sitä, mitä vihreät oikeastioikeasti ovat, vaan miten vihreisiin saatetaan suhtautua heidän ulkopuolellaan. Tietyllä tavalla olen jäävi/esteellinen/poliittisesti väärämielinen/täysin väärä/liian lähellä/liian kaukana/sinisilmäinen/mustasukkainen arvioimaan vihreitä, mutta sallinette, että vähän yritän katsella asioita itselleni erilaisesti retorisesta vinkkkelistä.

Vihreiden ja Kokoomuksen kannattajia varmasti ärsyttää monella eri tavalla heidän rinnastamisensa keskenään. Oikeisto on virittänyt aseensa heti kun vihreät mainitsevatkin sanan yksityisautoilu, ydinvoima tai kasvissyönti. Vasemmistokin on valmis irtisanoutumaan punavihreistä Vihreistä heti kun yksikin palvelu ollaan yksityistämässä.

Samaan aikaan Vihreät joutuvat perustelemaan miksi lihansyöntiä pitää vähentää, yksityisautoilua vähentää, verotusta alentaa talouskasvun pönkittämiseen, piippuja vähentää ilmaston takia, palvelumaksuja korottaa budjetin takia, perustuloa kannattaa, yms.

Monet ovat varmasti kuulleet Vihreistä monia selkärangattomuuteen liittyviä kommentteja viimeisen ydinvoimakeskustelun myötä. Aikaisemminkin Vihreistä on käytetty omalla tavallaan halventavia Kokoomuksen puisto-osasto -tyyppisiä sivalluksia. Mutta pitäisikö miettiä välillä miltä Kokoomuksen kannattajista tuntuu. Viherstalinismi ei välttämättä ole mikään vieras kommentti Vihreille, mikä on menneiden puheenjohtajiensa mukaan 'ei vasemmalle eikä oikealle vaan eteenpäin'. En ole välttämättä ainoa, joka on Kokoomukselle sympaattinen kaiken fantastisuutensa keskellä. He joutuvat kuitenkin puolustamaan suomalaisten perusoikeutta valinnanvapauteen samaan aikaan kun ilkeät vihreät haluavat kieltää kaikilta suomalaisilta valinnanvapauden makkaraan, ydinvoimaan ja tiesmihinmuuhun norpan pyydystämiseen.

Vasemmiston ja oikeiston ääripäille Vihreät ovatkin vaikea puolue. Vasemmiston mielestä puolue on liian oikealla ja oikeiston mielestä enemmän kuin liikaa vasemmalla. Vaikka puolueen johto ja edustajat jakaantuvatkin useimmissa nelikentissä hieman enemmän keskustaoikeiston suuntaan, ei se tarkoita etteikö puolueessa olisi myös vasenta siipeä. Aivan kuten Kokoomuksella on oma Sirpa Pietikäisensä, Vasemmistolla oma Suvi-Anne Siimeksensä, on Vihreilläkin Otto Lehtipuunsa, Osmo Soininvaaransa lisäksi myös Jukka Relanderinsa ja Tapio Laaksonsa.

Vasemmisto näyttää taas mielellään vaativan Vihreiltä enemmän kuin he edes itse uskaltavat vaatia. Kun ydinvoimaa aiotaan rakentaa lisää, köyhien kunnallisten tai valtiollisten palvelujen maksuja lisätä tai muuta perusoikeistolaista, Vasemmiston kirves lekauttaa Kokoomuksen tai Keskustan sijasta Vihreisiin. Aivan kuin Vihreiden pitäisi olla vasemmiston kanssa samaa mieltä aina tai ovat osa oikeistoa. Samalla tavalla oikeistossa asia lienee nähty, näin yleisesti arvaillen. Vihreät ovat joko näkymättömissä, hyviä kumppaneita (joille ei varmasti anneta kiitosta yhdestäkään poliittisesta voitosta) tai viherstalinisteja.

Vihreät ovat tavallaan vieneet SDP:n edistyksellisten viitan ja ovat nyt kantamassa sen mukana tullutta vastuun säkkiä. Kun kumartaa yhteen suuntaan edes kompromissina, ollaan keskustan molemmilla puolilla mono valmiina antamaan potkua pyllistävälle pepulle.

Vielä on hankalampikin identiteettiongelma punavihreillä. Ketä äänestää missäkin vaaleissa lienee enemmän pakostakin tunnekysymys kuin kylmän viileään analyysiin nojaava valtapoliittinen laskelma-analyysi. Jos vihreät ovat puunhalaajia ja vasurit/demarit savupiipunhalaajia tai jos vihreät ovat paitojenpesijöitä ja vasurit/demarit tulonjakoporukkaa, niin kehen sitä samaistuisi.

Puut ovat tarpeellisia niilihieluja ja esteettisorgaanisia osia Gaiasta. Savupiiput ovat ikävä esteettinen haitta meidän stereolämmittimille ja puhelinsiirtolaitteille. Paitojen pesu ei ole yhtään kivaa, jos joku ei osallistu talkoisiin. Tulonjakoon liittyy niitä ihmeellisiä elämäntapataiteilijoita, jotka eivät edes halua tehdä duunia kuten muut sodan kokeneet ja sodanjälkeiset sukupolvet.

Tässä ei tarvitse varmaan enää kaivella Kokoomuksen tai Vasemmiston eri vuosikymmeninä ilmennneitä totalitarismi-ihanteita, mutta voisi varmaan ajatella, että Vihreät uutenakin puolueena on kolmannella vuosikymmenellään ja nyt jo joutuu kantamaan historiansa taakkaa siinä missä Espookin. Samoin on löydettävä vihollinen, jonka kanssa tulla toimeen samassa pöydässä. Vasemmistolla ja Kokoomuksella on ollut pitkään toisensa. Jos ei tiedä mitä mieltä pitää olla jostain, voi aina katsoa vastapuolen argumentteja ja olla vain eri mieltä. Vihreät ovatkin löytäneet itselleen vihollisen ja ystävän joka suunnasta. Keskusta kannattaa vääränlaista maanviljelyä, mutta kivoja pyöräteitä. Kokoomus kannattaa inhottavaa ydinvoimaa, mutta kannustaa yksityiseen yritteliäisyyteen kivasti. Vasemmisto puolustaa ilkeitä paperitehtaita, mutta kannattavat viihdyttäviä päästöjenvähennysohjelmia. Demarit halveksuu ulkomaista työvoimaa, mutta heillä on Erkki Tuomioja. RKP ovat oikeasti liberaaleja, mutta ei olla kadeja. Kristillisdemokraatit ja Persut ovat ehkä liian pieniä Vihreiden haastamiselle ja ehkä Vihreät eivät sittenkään halua kiusata pienempiään.

Vasureille lyhyempi nimi

Vasemmistoliitto julkaisi tänään itsestään uuden kuvan. Samalla uudeksi osoitteeksi tuli vasemmisto.fi. Vanhan logon muuttuminen punavihreästä punaharmaaksi näytti menevän samansuuntaisesti kannatuksen kanssa. Uudessa logossa on taas väriä: punainen, oranssi, jokin vihertävän sävy ja vihreä. Olisi voinut luulla, että Vasemmistoliitto olisi halunnut kikkailla Kokoomuksen brändäyksen kanssa ja ottaa yhdeksi väriksi sinisen, mutta tällä kertaa näpäytys on jäänyt toteuttamatta. Punavihreyden lisäksi voisi löytää oranssista ainakin Oranssin vallankumouksen. Tässä voi olla juuria Vasemmistoliiton alkuaikoihin, jolloin Claes Anderssonin aikana tuettiin Viron itsenäistymispyrkimysten lisäksi muitakin entisen Neuvostoliiton alueitten itsenäistymistä. Saatan olla tässä väärässä. Kolmas väri, tuo jokin vihreän sävy, on hieman hämmentävä. Omassa mielessä se ei liity mihinkään aatteeseen tai politiikkaan. Ehkäpä sen on ajateltu edustavan punaisen ja vihreän yhdistelmää oranssin kanssa. Ehkä puolue haluaa viestittävän olevansa moniarvoinen. Ehkä ei. Jotain muutakin tuttua väreissä on. Ne muistuttavat pensseliä, joista tulee mieleen Vasemmistoliiton vanha vaalikampanja, jossa puolueen aikaisempi puheenjohtaja Suvi-Anne Siimes poseerasi maalitelan kanssa hymyillen. Slogan taisi olla silloin "me. yhdessä."

Sisältöä tullaan lupausten mukaan avaamaan lähiaikoina. Veikkaan, että tämän viikon Viikkolehdessä tulee olemaan aiheesta useita sivuja. Värivalintojen lisäksi lehdessä tultaneen selittämään myös slogania. Sloganiksi puolue on valinnut 'Rikkauden, jolla on arvoa'. Olisikohan tällä jotain tekemistä käyttöarvon kanssa? Ehkäpä puolueen imago yritetään saada vastaamaan sisältöä paremmin. Vasemmistoa näytetään kritisoivan useasti siitä, että se tekee kunnallisten tai valtiollisten omasta tuotannosta ideologisen kysymyksen. Vasemmiston voi melkein aina olettaa vastustavan terveydenhuollon tai koululaitoksen yksityistämistendenssejä. Tähän tarkoitukseen uusi slogan näyttäisi sopivan. Se on yhdenmukainen sisällön kanssa. Tämä jää kuitenkin nähtäväksi, mikä sloganin arvoksi tulee ihmisten mielissä ja puolueen toiminnassa.

Vanhoihin kotisivuihin verrattuna uudet sivustot vaikuttavat selkeämmiltä. Saa nähdä miten piiriosastot ja paikallisosastot sopeutuvat uuteen järjestelmään. Vanhoilta sivuilta oli vaikea löytää omaa piiriosastoa tai tietoa kunnallispolitiikasta. Nyt ne näyttävät löytyvän helposti. Samoin kuin puolueeseen liittyvät ajankohtaiset asiat eduskunnan toiminnasta puoluelaisten blogeihin. Tavallaan on ollut jännä huomata, että puolueen äänenkannattaja Kansan uutiset uudisti oman julkikuvansa paljon aikaisemmin kuin itse puolue.

Joka tapauksessa ulkokuori on virkistävä ja toivon mukaan se yhdistyy myös sisältöön.

Runihan lakkasi

Tässä on mennyt muutama päivä kivasti hymyillen kun jatkuvasti olen voittanut. Nyt tuli se WH:ta harmittava pudotus. Omaha ja tekstu lähti molemmat alaspäin. Saatte statiskiikkaa aamulla niinkuin pyysitte, mutta asian laita oli myös niin, että se on tulossa. Ei edes minun komplikaationi uskonut siihen. Yhden spiidin pelaan, jos en mene nukkumaan nyt. Hyvää yötä teille. Tarjoan 50k kättä kun saan uudella tililläni täyteen.

Omaha vs Texas

Avasin eilen tilin William Hillin pokeriverkossa ja olen nyt pelannut semmoiset sekä Teksasia että Omahaa. Statistiikka näyttää kumpaan minun tulisi keskittyä.

Paras elokuvaintro ikinä

Tai niin ainakin Youtube-videon otsikko väittää niin, eikä varmasti kauaksi jää.

Kieli keskellä poskea

Kuinka vaikeaa on osallistua netissä käytävään keskusteluun. Varsinkin jos tulee tietyn teeman ympärille pyörivää keskustelua seurattua paljon, voisi puhua jo diskurssiin osallistumisesta. Tässä tarkoitan keskustelulla yksittäistä tässä käytävää pikaista vuoropuhelua. Diskurssilla tarkoitaan pitempiaikaista keskustelua, joka esiintyy useilla foorumeilla, eri medioissa, eri tiloissa ja eri paikoissa, mutta kaikki tilat ja ajat yhdistyvät yhdeksi jatkumoksi, eräänlaiseksi putkeksi, jossa kaikki keskustelijat ovat kiinni.

Anu Silfverberg kirjoittaa Helsingin sanomissa otsikolla Suojautujat seuraavaa: "Harva pystyy oikeasti lukemaan välinpitämättömästi henkilökohtaista viestiä, jonka ainoa tarkoitus on loukata. Ihminen kehittää suojamekanismeja. Niitä ovat esimerkiksi kyynisyys, tunteiden kieltäminen ja sulkeutuminen."

Koko jutun innoitus on lähtenyt kirjoittajan mukaan tutkija Veronika Honkasalon kommentista, jonka mukaan maahanmuutontutkijoita häiritään.

Se on ilmeisesti omasta nahasta kiinni, minkä verran kestää. Toisaalta en minä ole tutkijoista pitänyt, jotka vetäytyvät norsunluutorneihinsa kun pitäisi osallistua yhteiskunnalliseen keskusteluun. Vaikka tutkijoilta ei voi odottaa kuin asiantuntemusta omalta alaltaan, olisi kaikissa Yliopistoissa ja tutkimuskeskuksissa rohkaistava tutkijoita esittämään näkemyksiään myös henkilöinä. Varsinkin, jos he huomaavat, että julkisuudessa käydään keskustelua heidän alastaan. Varsinkin, jos keskustelun argumentit eivät tue omia näkemyksiä.

Kalle Isotalo on kirjoittanut maahanmuutosta, kiintiöpakolaisuudesta ja rasismista. Kirjoitusta on pakko kehua kiihkottomuudesta vaikkakin koko ajan lukiessa tuntuu, että nyt mennään jonkun rajan yli, mutta silti pysytään hienosti asiallisen keskustelun tuntumassa. Toisaalta, mikä olisikaan innoittanut paremmin ihmistä osallistumaan julkiseen keskusteluun kuin talvisodan sekoittaminen kiintiöpakolaisiin, tai lain noudattamisen käytöstapoihin.

Isotalon tekstin alta paistaa sosiologian ja/tai antropologian osaaminen vaikka ei briljeeraakaan teksteillä. Aivan oikein hän pyrkii heti alussa osoittamaan, että vierauden pelko ei ole rasismia vaan ennakkoluulo, joka katoaa vuorovaikutuksen myötä. Sosiaalisaatioprosessiin ja normien väljyydessä tai tiukkuudesta Isokallio esittää, että "(p)ienet maalaispitäjät ovat etnisten ennakkoluulojensa ohella(jotka nekin supistuvat sitä enemmän, mitä nopeammin kunnat muodostuvat keskuskaupunkiensa nukkumalähiöiksi) paikkoja, joissa pääsääntöisesti myöskään seksuaalivähemmistöt, poikkeavat uskontokunnat taikka muut vastaavat vähemmisöt varmasti kohtaavat enemmän ennakkoluuloja kuin isommissa kaupungeissa." Antropologiassa tutkitaan erilaisuuden sietämistä. Tälle on yritetty löytää jopa kaavoja, mutta mitään luonnontieteellisen tarkkaa kuvausta ilmiölle ei voida antaa.

Pointti on kuitenkin siinä, että erilaisissa yhteisöissä erilaisuutta siedetään (teki mieli käyttää sanaa suvaita, mutta en kehdannut) erilailla. Monikulttuurisuuspuhe on skeidaa, koska ei ole olemassa yksittäisiä kulttuureja, jotka elävät rinta rinnan, tai eristyksissä tai päällekkäin tai vierekkäin. Jos kulttuureja on monenlaisia tai eriteltävissä, niin ne vaikuttavat toistensa sisällä. Yhteisöjä voidaan kuitenkin rankata vaikkakin pitää tunnustaa rankkaukseen sisältyvä sokeus. Samoin kuin vertauskuvat ovat vain samantapaisia ei samanlaisia. Rankkaukseen vaikuttavat näkemykset ovat subjektiivisia vaikkakin joukolla ihmisiä saattaakin olla samantapaisia näkemyksiä.

Yhden normin (esim. ristin pitäminen kaulassa) yhteisöissä (esimerkkitapaus Laihiaa voi ajatella, mutta se ei ole tarpeellista) saatetaan suhtautua eri tavoilla ihmisiin, jotka eivät pidä ristiä kaulassa. Suhtautuminen saattaa olla välinpitämätöntä, jos ristin pitämistä ei edes huomata. Tällöin yhteisössä siedetään erilaisuutta jopa niin paljon, että kyse ei ole enää edes sietämisestä vaan mitättömästä yksityiskohdasta. Jos taas ihmisiin, jotka eivät pidä ristiä kaulassa, suhtaudutaan syrjivästä. Heidän kanssaan ei haluta olla tekemisissä, voidaan yhteisön normia pitää sulkevana.

Molemmilla kirjoittajilla on tietynlainen suhtautuminen siirtolaisuusdiskurssiin, mutta kuten minäkin, tartumme putkeen vain tietystä kohdasta. Emme tiedä kaikkea käytyä keskustelua, mutta haluamme osallistua siihen, joko tukemalla tiettyjä väittämiä uusilla argumenteilla tai hyökkäämällä toisia argumentteja vastaan. Näemme kuitenkin putkesta enemmän kuin mihin tartumme.

Molempien puheenvuorot ovat tärkeitä siirtolaisuuskeskustelussa eri syistä. Silfverberg tuo esille diskurssiiviin liittyvän häirinnän. Tutkijat vaiennetaan, koska he ovat väärää mieltä. He eivät ehkä uskalla ottaa osaa julkiseen keskusteluun vaikka kaikista tärkeintä olisi, että he osallistuisivat keskusteluun juuri silloin kun sitä käydään. Nyt käytävän siirtolaiskeskustelun poliittiset lopputulemat saattavat olla mitä tahansa suljetuista dystooppisista rajoista aina rajoista vapaisiin utopioihin.

Siirtolaisuutta voidaan myös tarkastella taloudellisin numeroin kansantalouden näkökulmasta, asennetutkimuksin, käräjäoikeuden tuomioiden tai minariteettien määrässä. Argumentit eivät vain ole toisiaan poissulkevia vaan osa samaa putkea, josta toivottavasti joskus päästään lähelle yksimielisyyttä. Ainakin voin toivottavasti sanoa, että putki olisi kaikkien mielestä olemassa. Minne se vie, mistä se tulee ja mitä siinä liikkuu jää nähtäväksi.

Jännästatistiikkaa

Katselinpa huvikseni blogin trackeria. Extreme tracker onnistuu kertomaan, että 7000:sta suosituimmasta hakusanasta Häävärssyjä on tuonut eniten kävijöitä. Top10:een mahtuu kyllä Jaakko ja Vasankari, mutta myöskin San Andreas.

Mitäköhän tästä pitäisi päätellä? Ainakin on odotettavissa, että Markku Envallia on lausuttu monissa häissä.

Hesari parhaimmillaan tämmöiselle

Harvoin tulee Hesarin muita osioita kommentoitua kuin kotimaata (ja joskus ulkomaata), mutta tänään oli erityisen hienot kulttuurisivut. Aika useasti luen kiireessä pelkästään Hesarin C-osan tai en mitään. Tänään en ehtinyt lukea Hesaria, mutta kun aloitin niin päätin aloittaa tapani mukaan normaalisti C-osan mielipidekirjoituksista. Se, miksi en ole julkisesti kommentoinut Hesarin mielipidekirjoituksia johtuu siitä, että olen joko a) lähettänyt vastakirjoituksen Hesarille tai b) pyytänyt kommenttia joko b.1.) alan asiantuntijoilta tai b.2.) joltain muulta ja jättänyt lähettämättä, kun olisin voinut julkaista kirjoitukset blogissani.

Seuraavana vuorossa Hesarin juttuja referaatteina ja kommentteja:
C-mielipide: työttömänä haluaisin perustaa edes pienen verkkokaupan
Työttömäksi jäänyt askartelija haluisi pistää pystyyn verkkokaupan pitääkseen yllä harrastustaan ja ehkä löytääkseen siitä uuden tien muiden keinojen lisäksi, mutta törmää tuttuun ongelmaan.

Sinä, kansalainen, et saa tehdä mitään, jos sille ei ole annettu laissa lupaa ilman rangaistusta. En ole toiminut vähään aikaan yrittäjänä enkä tarvinnut Kelan (tai sossun) palveluja, mutta silti on muistissa kaikki omat ja muiden kokemukset meidän jähmeästä järjestelmästä. Jokainen yritys muokata järjestelmää yleensä kaatuu siihen, että pelätään a-mapin henkilöiden esimerkin innoittamaan ö-mapin henkilöitä väärinkäyttämään järjestelmää. Systeemin väärinkäyttäjille, joiden riski jäädä kiinni ja saada suurimmat ansiot näyttävät kuuluvan lähinnä Keskusrikospoliisin mappiin eikä meidän tavisten mappeihin.

C-mielipide: Julkisen sanan neuvosto on menettänyt uskottavuutensa
Juridiikka ja journalistien ohjeet menevät sekaisin Julkisen sanan neuvoston kanssa. JSN:n tarkoitus on ilmeisesti toimia sensuuria vastaan sekä edesauttaa hyvää journalistista tapaa. JSN:llä ei ole juridista valtaa.

Mutta niinpä siinä käy. Kun vallan vahtikoira vahtii vallan vahtikoiraa on kaali vahvempi kuin pässi, ja tässä tapauksessa maata ei ole eikä pässi syö kaaleja, ja niin edespäin, jos tässä yhteydessä voi edes käyttää lyhentämättömiä lyhenteitä. Vaalilautakasa saa vapauttavan päätöksen, koska JSN on saanut käsityksen, että jos mennään oikeuteen, niin meillä on todistaja, muuten se on se tunne, että olisi matkalla jossain eli deja vu.

Onervan matkaakin on tarjolla kulttuurisivujen pääotsikossa. Juttu tuli hienona hehkutuksena, koska entinen tyttöystävä halusi/haluaisi meidän yhteisen lapsen nimeksi Onervan, jos kyseessä olisi tyttö. Haluaisi hän nimeksi varmaankin saman, jos isä olisikin joku muu. Mutta hienosti Onerva saa hehkutusta kuratoija Anna Kortelaisen ansiosta tai ansiotta. Kortelaisen CV mainitaan sekä muodon motiivit, mutta olisiko Hän hän ilman häntä vai hänestä riippumatta?

Lopuksi C-osion ensimmäisellä sivulla kommentoidaan vuoden journalistipalkintoa. Kristiina Tolvaselle palkinto napsahtaa, mutta voisiko Tolvanen puukottaa Bonnieria tai Julkisen sanan neuvostoa? Jäämme odottamaan lopun aikoja tai sitten lopun ajat odottavat meitä.

Ehkä hienoimmalla tavalla tylsän jännittävä on kuitenkin pääkirjoituksen viereiselle palstalle tarjottu vieraskynä. Kansantaloustieteen professori Vesa Kanniainen kirjoittaa otsikolla "Julkisesta velasta on paljon väärinkäsityksiä" asiaa.

Reaalitalouden ja velan välinen suhde on täysin käsittämätön. Kun talous kasvaa velasta ei tarvitse välittää, kunhan talous kasvaa. Ongelmaksi muodstuu, että kun talous ei kasva, mutta sekään ei ole ongelma. Kyseessä ei ole edes mikään poliittinen päätös (väittämä on minun ei Vesa Kanniaisen) vaan veronmaksajan ja valtion obligaation välinen sopimus. Olemme tosin lähempänä Jean-Jacques Rousseaun ideoimaa Yhteiskuntasopimusta kuin mitä näiden porvarillisten taiteilijoiden unelmiin edes oli uskomista.

Mutta väitän, että Kauniainen on kaikissa kohdin oikeassa.

Lopuksi on todettava, että koin joskus blogin kirjoittamisen ongelmalliseksi juuri siksi, että se vei aikaa kaikilta pitkäjänteisiltä töiltä. En sanonut sitä ikinä ääneen enkä kirjoittanut sitä. Nyt minun muut lyhyempiläntäiset projektit ovat vieneet aikaa tältä rakkaalta julkaisualustalta. Ehkäpä ajat muuttuvat, ehkäpä ne muuttuvat huomaamatta.

Ei mulla ole aikaa olla netissä

Nykyään netissä on niin monia sosiaalisia sovituksia, että miten tässä ehtiikään. Facebook itsessään on tosi villi ja sen lisäksi on olemassa - FARMVILLE.



Sitten on saman firman Mafiawars:


Mutta hei, anteeksi, kun en ole päivittänyt blogia, mutta kiinnostaisiko teitä kahvilan pitäminen. TULKAA CAFEWORLDIIN:


Ei se mitään. Mua ei kiinnosta lukea sähköposteja, mua ei kiinnosta kenenkään statuspäivitykset, mua ei kiinnosta viina eikä miehet/naiset, koska mulla on Zyngafirman kaikki bileet omassa internetissä (Saaks sitä sanoa vielä internetiksi).

Loppujen lopuksi kaikki on hyvin. Me voimme rauhassa elää meidän uusien kahviloiden, gangien ja kahviloidemme kanssa, vaikka jostain syystä tulee välillä, vaikkakin hyvin harvoin tunne, että jotain puuttuu elämästä.

Sopimuksen tekeminen

Lehti sen sanoi hienosti.

Kokeillaanpa, jos jollekin kelpaisi myös tämmöinen sopimus. Lukemalla tätä blogia, lukija suostuu sopimukseen, jonka mukaan hänen on siirrettävä 10 euroa blogin kirjoittajalle. Sopimusta ei ole mahdollisuutta uudelleen neuvoteltava. Eräpäivä on jokaisen kuun 15. päivä. Eräpäivän jälkeen peritään lainmukainen markkinakorko + 7 prosenttia.

Lausujat vs. näyttelijät

Eräs kysymys on mielessä tämän viikonlopun jälkeen, ja sitä on harvoin kuultu. Onko lausuja näyttelijä vai onko näyttelijä lausuja? Veikko Sinisalo -kilpailun viimeisiä kolmosia katsoessa ja kuunnellessa (sekä juoruja ekasta kolmesta kuultuani) oma ajatukseni on, että esiintyjien nuori polvi vain tykkää revitellä lavalla. Siellä pitää olla toimintaa kuin vapaapainiottelussa. Toisaalta siellä pitää olla Shakespearen pääkallo lavalla. Mitä oikeasti lavalla pitäisi tapahtua kun on kyse lausunnasta? Tampereella tsekatut meiningit ei antanut varmaa kuvaa.

Ehkä siellä pitäisi olla vain hyvät keuhkot ja artikulaatio, ehkä siellä pitäisi olla hieno läsnäolo ja yleisön ymmärtäminen, ehkä siellä pitäisi olla huiskiva lintuja ja räjähdyksiä, tai sitten pienestä tehtyjä isoja asioita.

Mutta ilmeiseltä näyttää, että lausunnan tulevaisuus on vauhdissa ja liikkeessä äänen kustannuksella. Sinänsä harmillista, että oma asiantuntemus on niin heikko Veikko Sinisalo -kilpailun aikaisemmilta vuosilta, että ei voi tarjota asiallista näkemystä kilpailun muutoksesta. Aikaisempia voittajia löytyy täältä.

Ehkäpä hankalinta hommassa on työn yksinäisyys. Lausuminen on täydellistä soolotyötä. Lausujalla on harvemmin ohjaajaa, tuottajaa tai työryhmää. Siellä on ihminen yksin näkemättä ja kuulematta itseään, ainoastaan kuultuna.

Valtuusto vauhdissa

Mikä yhdistää stalinismia, islamismia, ruusukaalia, lasten pahoinpitelyä, itsemurha-aikeita, gluteiinikkoja, kivikautta, moralismia, hiilihydraatteja, oikeuksia, opiskelua, ympäristöä, logistiikkaa, energian säästöä, maailmanpelastamista, lakto-ovoveganismia, kotieläimiä, hylkeiden metsästämistä, silakoita, aliravitsemusta, nälänhätää, anoreksiaa ja anemiaa?

Tietenkin Helsingin kaupunginvaltuuston kasvissyöntikeskustelu.

Täydellisia miehiä taas

Toiveisiin vastaten; Blogia päivitellään.

Tänään kävin kahden työkaverin kanssa katsomassa täydellisiä miehiä.Näytelmää voisin suositella kakille. Se on hyvää viihdettä.

Njääh.

Liput loppuunmyyty. Mikko kyllä kertoo suosiosta: "voitaisiin jatkaa" ja "voitaisiin siirtää muihin tiloihin".

Sitä odotellessa. Täydelliset miehet!

Movies. 24

24:n 8-tuotantokautta tiivistettynä. Olen käyttänyt moviesia ja tämä on ensimmäinen aito yritykseni ohjelmalla. Palautetta saa antaa niin paljon kuin irtoaa sekä toiveita kuviksista, joita haluatte.

KarmaviikkoVed

Eka hyvät uutiset: olen hengissä.

Sitten semihyvät: hyvät teot kannattaa.

Sitten ne huonoimmat: Älä yritä ymmärtää.

Mulla oli ehkä työläin viikko elämässäni tällä viikolla. Ei ollut vaatimuksia sen lisäksi mitä olin asettanut itselleni.

Mutta ne semihyvätkin jutut meni vituilleen. Viikon paras juttu on ollut siis, että olen saikulla lihasrevähtymien takia. Kun mä saan sen kohtalon epelin käsiini, niin sitten lätty lätisee ja kovaa.

Jos voisin jotenkin hienosti tiivistää tämän viikon, niin lähtisin siitä, että asiat lähtivät liikkeelle jo pari viikkoa sitten. Työvuorolistaan olisin voinut pyytää edellistä viikonloppua vapaaksi, mutta luin sähköpostin aiheesta vasta 22 tuntia viestin jälkeen. Ihanaa.

Sitten alkoi työvuoron siirtämistalkoot. Koska kaikki haluavat ystävänpäivänesikoispäivänä viettää vapaata, niin enpä saa vaihdettua vuoroa. Joudun valmistautumaan viikonloppuun nukkumalla (tää kuulostaa kauhealta normi-ihmisestä, mutta mä oon aika yökyöpeli kun tilaisuus tulee). Haluan päästä viikonlopun kokouksista ja duunista hajoamatta. Univelka yleensä tuottaa mulle tiettyjä henkisiä ja fyysisiä rakoilureikiä. Selvidynpä viikonlopusta melkein coolisti.

Väsyttää.

Menen jatkamaan sunnuntaina iltaa. Kivasti ja hauskasti. Tapaan kaksi koditonta. Tarjoan yöpymispaikkaa ja toinen paholainen vie mun Xbox360:n ja pleikkari2:n (sekä kortit, rommit, yms.) Palkka tulee vasta tiistaina. Hienoa, kun vittu karma seuraa kodin ulkopuolelle.

Mennään ystävän E:n kanssa ottaa päiväkännit. Päivä päättyy siihen, että ollaan alkuillasta niin pleksit, että molempien pitää mennä koteihin. Minä vasta jälkeenpäin. Vedän voltit jäällä, menen käymään kotimatkalla Tintissä ja huomaan, että lihakset on rikki. Onneksi on taukolääkitys noin suunnilleen kohdallaan. (Jälkeenpäin saan kuulla, että housut roikkuu ja kaikki on jotenkin levällään - mietin vieläkin mitä se tarkoittaa).

Sitten kotona ollaan oltukin. Väittäisin, että hyvät teot ei kannata, jos ei ole jotain omaa tavoiteltavaa. Mulla on pitkään ollut mielessä mulkkuilu: olen pitkään halunnut käyttäytyä aivan kuin muilla ihmisillä ei olisi itseisarvoa. Se on kolikonheitosta kiinni, että tähän ei päädytä. Jokainen ns. moraalinen/eettinen teko, minkä ihminen kykee tekemään on kuitenkin sattuman kauppaa. Välillä ihmisten pitää hyötyä myös toisista. Kun kapitalismin kriisi taas lähti käyntiin pari vuotta sitten, niin miksi me ihmiset emme voisi nauttia tästä metsästämisen tunteesta. Käyttäkäämme kaikki toisiamme hyväksi, tehkäämme pilkkaa elämästä, ja jäädään odottelemaan sitä, että joku tekee meille jotain pahaa.

Silvio de Sade

Täydellisiä miehiä on vielä - teatterissa

Vaikka kukaan ei tätä usko, niin miehistä ei kerrota miehisiä tarinoita enään. Ei riitä, että on elokuvia, joissa ajetaan todella kovaa tosi päheillä autoilla eikä sekään, että miehet ovat kaikkea osaavia. Myös miehiä pitää käsitellä ns. laatikon ulkopuolella.

Kellariteatterissa pyörivä Täydelliset miehet - desperate supermen on todella suositeltava viihdespektaakkeli. Omat syyt mennä katsomaan löytyi näytelmän mainostekstistä. Mainoksen toinen virke kuului jo näin: "Lavalla kaksi täydellistä miestä: Mikkomarkus Ahtiainen ja Sami Roikola sekä täydellinen muusikko Kasper Mårtenson." Ehkä sanan täydellinen käyttäminen kahdesti yhdessä virkkeessä lupasi jo niin paljon, että mentävähän oli. Ja jo toisen kerran peräkkäin näyttelijä Mikko-Markus "Börsta" Ahtiainen osoittaa olevansa nero älykkään komedian kanssa.

Mirka Myllärin ohjaama Täydelliset miehet ovat tunti ja 20 minuuttia täydellisen nopeasti etenevää täydellistä musiikillista tykistä täydellisestä miehiin sekaantumisesta. En voi sanoa näytelmän muodosta vielä paljoa, koska se perustuu kuulemma muodoltaan Täydellisiin naisiin (Desperate housewives). Tämän takia minun on pakko tutustua tv-sarjaan. Näytelmän juoni on kuitenkin episodimaisesti rakennettu nopeatempoinen tutkimus miehestä. Ja miehenähän sitä on mahtava katsoa. Lavalla ei nähdä machomaisia idiootteja eikä romantiikan nälkäisiä gigoloja, vaan yleisö näkee kaiken siltä väliltä. Näytelmän jälkeen tulee olo, että monta tyhjää paikkaa Miehen kuvauksesta ja elämästä on täytetty. Useastihan tulee himo miestaiteilijalle tehdä kuvaus oikeasta miehestä, joka ei ole stereotyyppisesti vain jotain miehekästä. Näytelmä muistuttaa oikeasti ideaa Penismonologeista (näytelmää siitä, miltä peniksestä tuntuu).

En väitä, että sukupuolten välinen tasa-arvo olisi toteutunut tässä yhteiskunnassa tai missään muuallakaan, vaan väitän, että kolmannen aallon feministeillä on vielä paljonkin tehtävää tiedostamisen saralla. Täydelliset miehet on yksi osa tiedostamisprojektia. Myllärin näytelmä on oikeasti yksi pienellä budjetilla toteutettu osa vastausta, mitä pitäisi tehrä. Ehkä vain nähdä miehetkin muina kuin miehinä. Ei ole helppoa olla sekä tunteitaan ilmaiseva tai tunteitaan sulkeva, kun aina tekee väärin. Miehen osa on helppo, kun sen oikein oivaltaa, mutta se ei ole lähtökohtaisesti helppo. Sukupuolittuneet kasvatuskäytännöt (sosialisaatio) tekevät miehenkin elämästä hankalaa, kun sukupuolittuneet käsitykset valmiiksi jo rajoittavat käytöstä miehen tai naisen rooliin.

Vaikka väitänkin näytelmää hyväksi tavassaan käsitellä miestä, niin jään silti odottamaan penismonologeja. Sillekin olisi tilausta vielä.

Oodi Mimmille

Mimmillä on blogi, se Mimmin oma blogi on
Mimmillä on blogi, se sen ikioma on
Voi voi mimmejä, joilla ei oo blogeja,
tälläpä mimmillä, oma blogi on.

Floattaamisen jalo taito

Viikko sitten olin perinteisessä ravintola Mascotin viikottaisessa pokeriturnauksessa pelaamassa, mutta ensimmäistä kertaa osui Kimmo samaan pöytään.

Yhdessä vaiheessa minä aggroilin pöytään J3 kädessä ja pöytään tuli Ah Td Qx. Minulta puuttui pelkästään kortit ja positiot, mutta jatkoin konttareilla (panostamista, jotka on käytännössä pakko tehdä kun näyttelee vahvaa kättä voittaakseen potin). Kimmo maksoi lyönnin. Sitten tuli blanco (kortti millä ei ole mitään merkitystä). Löin taas ja Kimmo maksoi. Riverilla tulikin Ad, mikä mahdollisti täyskäden, värisuoran, suoran,värin, tripsit sekä tietenkin kaksi paria. Ilman positiota lämäsin kaiken sisään. Kimmo huokasi ja käänsi kortit ympäri ja näytti 42:n.

- Tota en huomannutkaan. Mä tiesin, että sulla ei ole mitään kädessä ja ajattelin, että riverillä sä lyöt jotain, mihin voidaan lyödä kylkeen, jolloin sun olis helppo luopua kädestä.

Kimmo oli oikeassa ja riidas aivan saatanan hyvin. Viimeisen siirron all-in oli kuitenkin hyvä liike, koska hän oli oikeassa. Jätkähailla ei voi maksaa eikä kaveria pysty riidaamaan.

Nettipokerin kanssa puuhastellessa olen taas muistanut floattaamisen jalon taidon, mikä on välillä unohtunut. Floattaaminenhan on sitä, että olet ilmalla (paskakortit) liikenteessä ja yrität ulospelata kaverin ts. saamaan parhaimman käden kippaamaan.

Ja nyt kaduttaa se, miksi olen unohtanut kyseisen pokeripöydän jalon taidon. Floattaamisessa ei ole kyse pelkästään positiosta (saa puhua viimeisenä) vaan siitä, että toisella ei ole mitään kädessä.

Koska pokeri on kuitenkin ns. science of disinformation, niin lajin peliteoria on häikäisevän monimuotoinen ja syvällinen (liikaa sulkuja, mutta siitä huolimatta, pieksii älyllisesti shakin moninkertaisesti).

Tänään on tullut floatattu positiivisella tavalla monia potteja.Viimeisin on tosin siinä mielessä huono, että tarkoitukseni oli bluffata riverillä kaveri potista ulos, mutta kaveri maksoi - tosin huonommalla kädellä. Kaikki johtui siitä, että kaverilla oli kärki kiinni ja minä sain ekan parin turnilla ja tokan parin riverillä. Joten jos yritin aluksi saada kaveria riverilla ulos, niin epäonnistuin pahasti. Jos onnistuin floattaamalla jahtaamaan paremman käden kiinni, niin lisäpisteet minulle.

Yksi syy häviävälle pokerille voi olla floattaamisen unohtamisen taito (vikat sulut: jos se on ainoa syy, niin se EI OLE AINOA SYY). Positiota tulee pelata monilla tavoilla, mutta floattaamista ei saa ikinä unohtaa, jos sen oikeasti osaa.